Tällä hetkellä päällä tuntuu olevan pieni shokki. Sinänsä jännä juttu, nimittäin sarja Lukkoa vastaan on ollut viihdyttävää lätkää. Molemmat joukkueet pelaavat (vrt. JYP viime viime vuonna), paikkoja luodaan ja tunnetta on sekä kentällä että katsomossa. Tuo näyttää oikeasti pleijarilätkältä, eikä miltään robottikiekolta, neppailulta tai tunteettomalta toimistokiekolta.
Ensimmäiseksi on nostettava esille maalivahtien taisto. Kyllä, Vehanen on iskussa ollessaan ehkä paras Euroopassa torjuva kassari ja tällä hetkellä hän on kovassa iskussa. Kyllä, olen viimeksi noin viikko sitten arvioinut Kilpeläisen täysin riittäväksi mestaruutta tavoittelevan joukkueen luukulle. Näistä lähtökohdista katsottuna hieman arveluttaa se, miten selvästi maalivahtipeli on mennyt Lukolle. Toki tiedossa oli Lukon edge tällä saralla, mutta näin tyylikästä ja puhdasta perseraiskausta en missään nimessä odottanut.
Huolestuttavinta tässä on se, että meillä ei ole ketään muuta Eeron lisäksi. Olen jo useamman vuoden ajan vaatinut luotettavaa kakkosta, mutta niin vain meillä tänään puolet matsista torjui kaveri, joka on pelannut 5 matsia tämän kauden puolella liigassa. Siis kelatkaa. Jätkä on terve ja pelannut alle kaksi matsia kuukaudessa. Hyvän illan Tuohimaa tänään torjui, mutta ainakaan oma luotto ei mieheen ole korkealla. Ja kun luottoa ei nykyisellä tasolla vääntävään Eeroonkaan löydy, niin aika alhaalla se lippu on.
Toinen harmittava homma on kärkipelaajien suorittaminen. Lukolla Azevedo on ollut aivan hirveässä vedossa, Ahtola on kompannut vähintäänkin tyylikkäästi ja Tukonen ratkaisi yhden ottelun. Meillä Filppula pelaa yksijalkaisena, Teräväisen tehot puuttuvat tyystin ja Pulkkinenkaan ei vaikuta olevan parhaassa terässä. Hardt vaikuttaa keskenkuntoiselta, Moses on kuin Lipponen ja saigonia viettävät Winchester ja Eaves. Ei homma vain toimi silloin, kun alempien ketjujen raatajat ovat niitä, jotka luovat paikkoja ja ajoittain jopa iskevät kiekkoa sisään.
Vaikka ehkä tuloksellisesti erot (JA-voitto lauantaina, yhden maalin ero tänään) ovat olleet pieniä, isoa kuvaa se ei muuta. Lukon syömähampaat ovat iskussa kauden tärkeimmässä vaiheessa ja meillä taas yksilötasolla homma ei toimi ollenkaan. Joukkueena pelataan hyvin, pidetään kiekkoa ja luodaan paikkoja. Kun se paikka tulee, niin meiltä puuttuu se hirveässä iskussa oleva pelaaja, joka niittaa karmealla prosentilla sisään paikoista. Vastaavasti kaverin kassari torjuu kaiken torjuttavissa olevan ja meillä sisään menee liian kovalla prosentilla liian helppoja vetoja. Mä väitän, että Vehasen ja Azevedon niskalenkki Filppulasta ja Kilpeläisestä on se juttu, joka tämän sarjan on ratkonut. Sellaista pelitapaa ei olekaan, joka kahden joukkueen sarjassa pystyy korvaamaan sen, että kaksi tärkeintä pelillistä osa-aluetta menevät toiselle aivan puhtaasti. Jos meillä nuo osa-alueet olisivat normitasolla, fine. Jos Lukolla ne olisivat normitasolla, niin no worries. Mutta kun meillä nuo alisuorittavat ja Lukolla ovat karmeassa vedossa, niin ottelusarja on täysin oikeutetusti 3-1 raumalaisille.
Sarja ei vielä ole ohi, mutta ainakaan itse en enää jaksa odottaa mitään suuria. Ehkä seuraavasta raavitaan voitto, mutta näillä otteilla ei kolmea voittoa putkeen haeta. Se vaatisi vähintään Vehasen täydellistä romahtamista ja parin meidän kaverin palaamista omalle tasolleen. Hyvin menneen runkkarin jälkeen vain mestaruus oli tavoitteena ja siihen uskoin vahvasti vielä muutama tunti takaperin. Sen sijaan suuntaan katseeni jo tulevaan ja vaadin seuraavalle kaudelle muutoksia:
1) Maalivahtiosaston on oltava kunnossa. Se ei saa olla sillä tasolla, että ykkönen sulaa tyystin pleijarien alkaessa ja kakkosta ei uskalleta edes runkosarjassa peluuttaa enemmän kuin on pakko. Tilanteen on oltava sellainen, että joko ykkönen on aivan saatanan kova tekijä tai kakkonen on valmis paikkaamaan ykkösen sulaessa tai loukkaantuessa. Ja jos luotetaan aivan saatanan kovaan ykköseen, niin silloin on uhrattava vuohia ja toivottava, että kaveri pysyy ehjänä.
2) Sentteriosasto täytyy saada kuntoon. Nyt meillä on tilanne, että koko uransa vempassa ollut taitosentteri Eaves on telakalla. Hyöty pelillisesti on puhdas nolla. Samoin Teräväinen ei ole tälläkään kaudella lunastanut odotuksia sentteripelin osalta ja pelaa laidassa. Apu sentteriosastolle on puhdas nolla. Meillä on tällä hetkellä yksi puhtaasti offensiivinen sentteri, ilmeisesti loukkaantuneena pelaava Filppula. Helvetin huonossa jamassa ollaan. En tahdo mollata muita senttereitä, mutta hyökkäyspeli kärsii aivan saatanasti nykyisestä tilanteesta. Vaikka mestaruuksia voitetaan puolustamalla, niin ratkaisupeleissä ei voida lähteä kokoonpanolla, jossa loukkaantunut pelaaja on ainoa offensiivinen sentteri. Nyt on pelattu rikasta ja rutiköyhää, käteen jäänyt huonoin mahdollinen kortti ja hintaa maksetaan roimasti. Mä hyväksyn sen, että välillä otetaan riskejä ja signataan joko loukkaantumisista kärsineitä pelaajia (Eaves) tai haetaan junnuista (Teräväinen) sitä lopullista ratkaisijaa. En kuitenkaan hyväksy sitä, että molempia kaavaillaan ruutuihin samaan aikaan. Riski on kova ja se on nyt realisoitunut. Loukkaantumisista kärsinyt pelaaja ei ole pystynyt pelaamaan odotetusti ja junnu on (aiheellisesti) toisessa roolissa.
3) Pakisto täytyy saada kuntoon. Karlssonin aikana nähtiin se, mitä kiekollinen pakki tekee parhaimmillaan. Homma oli huikeaa katsottavaa ja ennen kaikkea tehokasta. Tällä hetkellä meillä on kokoonpanossa kaksi puhtaasti kiekollista pakkia, Eronen ja Dehner. Kumpikaan ei ole kuitenkaan mikään pelote, vaan jokainen onnistuminen on ennen kaikkea onnistuminen; sitä ei odoteta, mutta se tuntuu saatanan hyvältä kun kerran osuu kohdilleen. Nordlund on hieman profiloitunut välimallin jätkäksi, talenttia hyökkäyspäähän on ja ajoittain se näkyy, mutta puoluspeli on parantunut huimasti. Nyt kun katsoo tilastoja, niin hieman ihmetyttää. Nordlund ja Dehner ovat yhdessä keränneet -8 ja 1+0. Varsinkin Dehner voi ottaa esimerkiksi kolmannen matsin voittomaalin omaan piikkiinsä ja tänäänkin yhden maalin aikana hän oli merkittävässä roolissa. Jos roolisi on kiekollinen, täytyy sen näkyä muutenkin kuin pienenä vartena ja huonona laukauksena. kiekollisuus kiekollisuuden takia on turhaa, kentällä vaaditaan tuloksia. Jos kiekollisesta pakista ei saada tulosta tekevää yksilöä, on panostettava puolustavaan osastoon. Väänänen (+4), Niemi (+2) ja Majesky (+1) eivät ole kiekollisia pakkeja, mutta heistä on apua kentällä.
4) Valmennuksen on pidettävä huolta siitä, että joukkue pelaa kokoajan mestaruus tähtäimessä. Tällä hetkellä Jokerit pelaa hyvin joukkueena, mutta yksilöt pettävät. Me luomme jatkuvasti hyviä paikkoja ja pidämme enemmän kiekkoa, mutta taululla tekeminen ei näy. Valmennuksen on pidettävä huolta siitä, että jatkossa se näkyy. Ei homma voi mennä niin, että pleijareihin lähdettäessä ykkössentteri pelaa yksijalkaisena (Filppula) ja laidalla käy keskenkuntoista Hardtia ja Mosesta. Jos ei ole takuita pelaajien kunnosta, heitetään askiin niitä, joiden tiedetään olevan kunnossa ja kuntoutetaan näitä toipujia treenillä ja pienemmällä peliajalla. Tulos ei ainakaan olisi huonompi. Nyt on väkipakolla peluutettu kavereita, jotka eivät ole kunnossa. Samoin maalivahtiosastosta on pidettävä sen verran huolta, että tässä vaiheessa ei tarvitse ihmetellä ykkösen sulamista ja kakkosen pelituntumaa: joko kakkosta peluutetaan tarpeeksi tai ykkönen tiedetään varmaksi suorittajaksi. Peluutuksen osalta valmennus on mennyt metsään, vaikka pelikirja näyttäisikin olevan kunnossa.
Ei siinä. Periaatteessa nykytilanne vituttaa, mutta tavallaan taas ei. 60 ottelun ajan me olimme liigan paras joukkue ja tämän voi jokainen tarkistaa sarjataulukosta. Ero esimerkiksi pahimpiin paskakausiin on aivan huikea. Tuolloin peli oli jatkuvasti aivan hirveää kuraa ja oletettavissa oli laavakylpyjen suma pleijareissa, olettaen toki että sinne päästiin. Nyt pullat oli periaatteessa hyvin uunissa ja mestaruus tuntui harvinaisen realistiselta ajatukselta. Kun sitten raumalaiset jyräävät yli, niin päällimmäisin tunne on shokki. Ei tällaista voinut tapahtua, tämä on pahaa unta. Aiemmin se ”varma mestaruus” on kariutunut viimeistään joulukuussa, mutta tällä kaudella vasta 25.3. tuli sellainen fiilis, että homma ei enää ole omissa käsissä ja mestaruus voidaan unohtaa. Pitkään se unelma kesti ja vielä tässä ei ole toivuttu siitä, että näin pääsi (pääsee) taas käymään.
edit: Vaikka viestistä ehkä paistaa läpi luovuttaminen, niin hengessä ja toivossa ollaan mukana loppuun asti. Tämän jälkeen se mestaruus tai edes välieräpaikka tuntuisi äärimmäisen hyvältä ja sitä antaumuksella tuulettaisin.