Kokeneita pelaajia on ilman mestaruutta, Ossi, Polle, Riksa, Mäksä, Semir, Beni etunenässä.
Tosin Ossilla on MM-kulta, harvemmin pelaajan kohdalle osuva tapaus kuin SM-kulta. Samoin Semirillä on U18 MM-kulta vuodelta 2000 ja Hahlilla kokemusta monista liigafinaaleja kovemmista paikoista, muun muassa World Cupista ja parista MM-finaalista.
Itse en jaksa uskoa siihen, että tällä kaudella menestyksen esteenä olisi kokemattomuus voittamisesta tai liian kylläinen joukkue. Tuossa porukassa on aivan tarpeeksi pelaajia, jotka ovat pelanneet aivan saatanan kovissa otteluissa, mutta myös aivan varmasti halua voittaa kulta. Vaikka Ossilla nyt esimerkiksi se MM-kulta on taskussa ja tuoreessa muistissa, niin miettikää tuo äijä nostamassa pysti kattoon Areenalla C rinnassa.
Ainakin allekirjoittaneella on kohtuullisen levollinen olo pleijareita ajatellen. Joukkue vaikuttaa olevan sellaisessa kunnossa, että mestaruus on täysin realistinen tavoite ja kaikki tekeminen omissa käsissä. Kausi on kaikkine mediahässäköineen, pelikieltoineen ja loukkaantumisiin vaikea, mutta silti vain juna kulkee raiteillaan. Kovaa jätkää on tippunut saigonille jatkuvasti, mutta niin vain on menty eteenpäin. Valmennus on tulokastasoa, mutta silti homma on toiminut ja paletti pysynyt melko hyvin kasassa. Suuria heikkouksia ei joukkueesta löydy, vaikka jokainen sohvamanageri (minä mukaanlukien) löytäisi parannettavaa.
Mä odotan jo sitä, kun viimeisen finaalin jälkeen voi tyytyväisenä myhäillä. Jos se finaalipeli voitetaan, niin loistava juttu ja pitkän runkosarjan perusteella voitetut mestaruus. Jos se ottelu hävitään, niin en usko, että tuota porukkaa täytyy hävetä. Ja ainakin itse olen sitä kuppikuntaa, jolle myös kunnia, kunnioitus ja asenne ovat saatanan tärkeitä. Vaikka mestaruudet ja voitot ratkaisevat, niin pystyn nielemään tappion JOS se tulee tyylillä: jos joukkue on antanut kaikkensa, niin turha lähteä selittelemään tai kyyneltä vierittämään. Torinon olympiafinaalin tai viimeisen WC-finaalin jälkeen ainakin itselläni oli sellainen olo, että ne joukkueet eivät pettäneet kannattajiaan. Jos vastustaja on parempi tai kiekkojumalat estävät mestaruuden yksittäisen mailan hajotessa tai laukauksen epäonnistuessa, niin so fucking what. Katkeraa, mutta tuollaisten tapausten jälkeen pystyi olemaan ylpeä joukkueesta. Kokonaistilanne ratkaisee oman "tuomioni", yksittäistilanteet vain hetkellisen fiiliksen.
