JaroslavHagman on katsellut pelejä mun silmälasien takaa. Pari viikkoa keskityin NHL-peleihin ja vasta nyt lueskelen otteluketjuja. JHag otti Leinon vertauskuvaksi Calounin. Katselin naapurin kanssa peliä ja koko matsin ajan hoin hänelle, että Jokerit on kuin Calounin Hifk ja sitä vastaan Blues pelaa.
Jep, välillä hauska katsoa objektiivisten rillien takaa. Pienistä marginaaleista kaikki on kiinni ja edelleen pidän kiinni siitä, että peliajalla Blues kaatuu siihen, että joukkue tekee liian vähän maaleja ja/tai siihen että Bruckler ei ole tasollaan. Runkosarjassa Blues oli se joukkue, joka voitti 2-1 tai 3-1, nyt Blues päästää 2 tai 3 ja pelkästään se tuo vaikeuksia "tähdettömälle" joukkueelle, jonka vahvuus ei ole maalinteko, vaan vastustajan maalimäärän minimointi. Tämä ei ole rakettitiedettä.
Jatkoajat Blues häviää -pakko sanoa- pikkuvelisyndroomaansa. Spekuloin jo HIFK-sarjan alkaessa organisaation kykyä voittaa. Siis ihan ohi pelaajien. Matikaisella on suuria ongelmia psyykata joukkueensa jatkoajalle, mikä on selkeä pettymys hänen suhteensa. Tuntuu siltä, että eilenkin Bluesin kopissa vieraili Matikaisen sijasta Aimo Nivaska: "Se on pojat sillälailla, että noilla on pari-kolme niin ylivoimaista pelaajaa, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia niitä vastaan. Niinkun toi Wilm esimerkiksi. Me on hävitty tää peli..."
Veli cobol näkee, kuten asiaan kuuluu, sarjassa enemmän Jokerien ansioita kuin Bluesin alisuorittamista. Kaikki kunnia Jokereille, mutta ei se kyllä mikään kurinalaisen viisikkopelaamisen nippu ole. Ilmassa on aika paljon Calounin aikaista HIFK:ta ja joukkue on pystynyt Leinon imussa nostamaan pelihuumoriaan selvästi. Mutta esimerkiksi karvatessaan Jokerit oli eilen muutaman kerran yhtä yli-innokas kuin Sheddenin aikainen HIFK: hyökkääjät ajelivat hurmoksessa Bluesin pelinrakentajia seinille sen kummemmin välittämättä siitä, minne kiekko päätyy. Bluesilla olisi ollut paikkoja nopeisiin kontrauksiin, samanlaisiin joita Jokerit esitti, mutta joukkue tyytyi vain siihen, että se piti kiekkoa. Näennäispainostusta. Puurula ei ole muuttunut yhtään riskittömämmäksi maalivahdiksi. Mutta jos Blues jatkaa kikkailuaan ja laukaisupaikkojen loputonta hakemista, Puurula ehtii hyvin vetojen eteen. Ei millään kauniilla tyylillä, mutta ehtii kuitenkin. Blues ei tule ahneesti maalille ja hae Puurulaa poikittaisliikkeeseen. Tässä rupeaa näkymään se, että Bluesilla ei ole riveissään tällä kaudella puhdasverisiä maalintekijöitä. Ei joukkue mitään mustelmia pelkää, mutta ei niistä ole mitään hyötyä vastustajan maalin edessä, kun joukkueella ei ole selvää plania kiekon toimittamisesta maaliin.
Sarjan jatko on edelleen enemmän Bluesin kuin Jokerien käsissä. Blues voi hyvin tinkiä hyökkäyspelinsä valovoimaisuudesta edelleenkin, kuten se on tehnyt runkosarjassakin. Joukkueen täytyy vain puolustaa paremmin ja kurinalaisemmin. Bluesissa on nyt selvästi päällä jonkunlainen pudotuspelihuuma, mihin nimenomaan kokematon organisaatio voi sortua: nyt yritetään keksiä pyörää uudestaan, kun kerran on playoffit menossa ja eihän me tällä vanhalla hyväksi havaitulla voida ajella, eihän? Kyllä sillä voi mennä edelleenkin.
En ole vieläkään Shedden-fani. Mutta oman hommansa hän on osannut hyvin. Siihen keinovalikoimaanhan ei kuulu nerokkaita hyökkäyskuvioita. Mutta joukkueen psyykkaajana, tähtiensä hyödyntäjänä ja karismaattisena hahmona hän on kotonaan nimenomaan playoffeissa. Kaikki kunnia Sheddenille Jokerien voitoista, mutta ilman Leinoa (siis yhtä pelaajaa) hän ei olisi tähän kyennyt. Sehän ei ole väärä tapa voittaa, vrt. Caloun / Otto / Teemu etc. Itse asiassa, ja tästä on hieman väännetty HIFK-osiossa, voittavalla joukkueella on yleensä se maaginen ykkösnyrkki, jonka sydän voi hyvinkin olla tasan yksi pelaaja. Bluesin kentälliset kakkosesta neloseen ovat selvästi paremmat kuin Jokerien vastaavat. Ja nyt kyllä Bluesiakin kalkkiviivoilla on pudottamassa se, että joukkueen ykköspyssynä on ollut koko kauden Kuhdan tasoinen Keller. Olen looginen, sillä eräs tämän kauden HIFK-teemani on ollut, että Guolla-Kuhta -taso ei riitä huippujoukkueen ykköseksi. Ei varsinkaan meillä, kun apuja ei tule pakistostakaan. Mutta ei se riitä näköjään edes runkosarjan kakkoselle ja SM-liigan ylivoimaisesti tasaisimmalle nipulle. Tämä on hyvä opetus kaikille seuroille - playoffeissa viimeistään tarvitaan pari ylivertaista tähteä. Ja nehän voivat olla myös pakki / veskari -osastolta.
edit: Sergeille Brucklerista: Hänen suurin ongelmansa on aina ollut passiivisuus ja esimerkiksi läpiajoissa Bruckler ei ole koskaan ollut kummoinen. Eikä muissakaan 1vs 1 -tilanteissa.
