Daespoo kirjoitti:
Sanoin ennen kautta että hyökkäys on liian mikkihiiri ja sehän piti paikkansa aika pitkälti, pehmeätä Dallasia vastaan tämä ei haitannut mutta isompia pakistoja vastaan on turha lähteä puskemaan. Tämä vaatii muutosta mutta payroll taitaa olla jo niin lähellä tappia että vaikeata on isoja muutoksia tehdä.
Hyvää analyysiä Daespoolta, mutta tartutaan nyt vielä tähän kovuus-teemaan, kun tämä tuntuu nousevan aina uudelleen ja uudelleen pintaan. Sanomasi piti toki osittain paikkansa, mutta mielestäni vain osittain. Vancouverilla oli toki tiettyjä ongelmia Anaheimia vastaan fyysisellä puolella, mutta selvästi suuremmat ongelmat löytyivät ihan muilta alueilta (seuraavia asioita ei ole tarkoitettu selittelyiksi - en jaksa vaivata päätäni selittelemällä, tai itkemällä näistä asioista enää tässä vaiheessa):
- ylivoimapeli oli heikkoa ja ilman toimivaa ylivoimaa todella harva joukkue menee jatkoon. Voisin melkein sanoa, että mikäli olisin tiennyt joukkueen ylivoiman surkean jatkon Dallas-sarjasta jo ennen Ducks-sarjaa, näitä pelejä ei olisi tarvinnut edes valvoa.
- ykkösketjun peli oli hyvin puutteellista sarjassa. Kaksoset saivat jonkinlainen vakavan vatsaviruksen jo Dallas-sarjan keskivaiheilla ja tällä oli varmasti osansa tähän. Lisäksi Anaheimilla oli heittää kaksosia vastaan Selke-ehdokas, muuten hyvä puolustava ketju ja kaksi huippulaadukasta puolustajaa vuorotellen. Selvää on samalla myös se, että näillä kaikilla tekijöillä oli vaikutusta ylivoimapelin laatuun.
- hyökkäyksen syvyys heikkoa etenkin loukkaantumisten jälkeen. Canucksilta puuttui hyökkäyksestä koko sarjan ajan kaksi nopeinta pelaajaa, joilla oli runkosarjassa iso merkitys myös joukkueen fyysisellä puolella. Lisäksi Cowan joutui olemaan sivussa kahdesta viimeisestä ottelusta. Cooke istui lisäksi erittäin hyvin Morrisonin ketjuun ja sai runkosarjassa ketjun sentterin pelaamaan vapaammin, kun vastustaja joutui ottamaan aina maalille menevän Cooken kiinni.
- puolustuksessa jopa kolme top 4 pakista pelasi sarjassa jonkinlaisilla vammoilla. Mitchell, Salo ja Bieksa kärsivät sarjan aikana erilaisista vammoista, vaikka pystyivät pelaamaan. Tällä ei voinut olla vaikutusta joukkueen alakerran pelaamiseen - etenkin hyökkäyssuuntaan ei jaksettu enää lähteä tukemaan riittävästi hyökkääjiä.
- tärkeiden hetkien onnistumiset puuttuivat lähes kokonaan. Anaheimin tärkeät pelaajat olivat kokeneempia playoffeissa ja tämä näkyi myös taululla.
Lisäksi pitää muistaa se, että Ducksia vastaan moni toinenkin joukkue jää jälkeen fyysisellä puolella. Vancouverilla oli jo runkosarjassa ongelmia Anaheimin kanssa enemmän kuin San Josen, Nashvillen, Calgaryn, Detroitin, Dallasin tai Minnesotan kanssa. Ja omasta mielestäni suurimmat syyt tähän löytyivät Anaheimin nopeudessa ja hyökkäyksen syvyydessä. Ducks pystyi jauhamaan useilla kentillä Vancouverin puolustusta vastaan laadukkaasti ja onnistui tekemään kolmessa pelissä voittoon asti vaadittavat maalit.
Vertailun vuoksi todettakoon se, että Vancouverilla ei ollut esimerkiksi perinteisesti fyysisenä joukkueena tunnettua oman divisioonan Calgarya vastaan ongelmia fyysisessä pelissä runkosarjassa ja Canucks vei joukkueiden keskinäiset pelit selvästi nimiinsä. Sama asia voidaan sanoa oikeastaan mistä muusta joukkueesta tahansa runkosarjan viimeisten 50 pelin aikana - paitsi siis Anaheimista.
Sellainenkin "ihme" tapahtui muuten runkosarjan lopussa, että Vancouver sai Nashvillen Darcy Hordichukin lopulta hiljaiseksi (Darcy arvosteli Canucksin fyysistä pakettia runkosarjan alussa mediassa), kun Vancouver kaatoi Nashvillen "fyysisesti ylivoimaisen joukkueen" maaliskuun lopussa jopa ylivoimaisen hallinnan jälkeen. Pelin jälkeen Hordichuk pysyi aika hiljaa Vancouverin fyysisyydestä.
Yksilötasolla Vancouverilta puuttui selvästi Anaheimiin verrattuna fyysisiä pelaajia, mutta kyllä niitä Canucksissakin jonkin verran pelasi.
Pyatt, Cowan, Cooke (olkoon kuinka ärsyttävä - rooli - tahansa, mutta taklaa joka paikassa, eikä pelkää mennä ahtaisiin rakoihin - tiettynä miinuksena tappeluhaluttomuus, mikäli tätä halutaan miinuksena käyttää),
Burrows, Kesler (taklasi viime kaudella enemmän kuin Jarkko Ruutu ja vetää nopeudellaan/suht. isona pelaajana välillä hyviä taklauksia, vaikka ei Ruudun tasolla taklaajana vielä kokonaisuutena olekaan) ja
Linden. Lisäksi
Rypien olisi ollut selkeä fyysisen osaston mies, mikäli olisi ollut kunnossa.
Canucksin hyökkäyksessä minä laskisin siis fyysisen pelin osaaviksi pelaajiksi kuusi tai seitsemän hyökkääjää yhteensä 12 hyökkääjästä. Näiden lisäksi Josh Green on iso ja passiivisella tavalla fyysinen hyökkääjä (varmasti raskasta vääntää ison Greenin kanssa kulmissa/maalin edessä). Näistä hyökkääjistä etenkin Kesler ja Burrows ovat kehittyneet toistaiseksi kausi kauden jälkeen fyysisellä osastolla ja lupa on odottaa tätä myös ensi kaudella (myös Rypienilta, mikäli pysyy kunnossa). Jonkinlaista syvyyttä siis Vancouverilta löytyy tältä osastolta, vaikka puhtaat tappelijat puuttuvat.
Mutta fyysisyydestä puhuttaessa, tuo on kieltämättä puute, että joukkueen eniten pelaavista hyökkääjistä harva pelaa ollenkaan fyysisesti. Ensi kaudella Vancouver joutuu pitämään vielä Morrisonin ja Näslundin isot palkat mukana, mutta varmaankin yksi uusi kakkosketjutason hyökkääjä olisi mahdollista saada liitettyä mukaan. Ja uskon, että tämä vahvistus saattaa hyvinkin tulla fyysiselle osastolle taito-/tehopuolta tietenkään unohtamatta (ehdokkaita ainakin ex-Canucks Scott Walker tai Scott Hartnell).