Onhan nämä melkoisia vääntöjä!
Ducks meni ottelussa 3-0-johtoon, mutta teki sen virheen, minkä moni joukkue tuossa tilanteessa tekee: löysäsi. Iginla kiitti ylivomaseisoskelusta, ja veti unelmarannarin puolustajan jaloista ja tolpan kautta Gigueren mailapuolelta maaliin. Tästä Calgary heräsi, ja ottelu oli aivan uusi.
Toinen erä oli kokonaisuudessaan todella sekava, kun molemmat joukkueet ottivat jäähyjä toisensa perään. Eritoten Anaheim ampui itseään jalkaan aivan typerillä jäähyillä, ja antoi Calgarylle mahdollisuden nousta otteluun mukaan. Huseliuksen maalia katseli O'Donnell pujottelukeppinä, ja Phaneufin 4-3-maali syntyi DiPentan karmeasta virheestä, kun hän oman maalin takaa yritti purkaa kiekon keskeltä ja tietysti suoraan vastustajan lapaan.
Phaneuf teki ottelun alussa pari pahaa virhettä, mutta en vielä sano mitään kokemattomuudesta, koska huono päivä voi tulla kenelle tahansa. Tekihän mies kuitenkin maalinkin.
Kaksi Anaheimin maaleista tuli 2-1-hyökkäyksistä, jotka ovat harvinaista herkkua Flamesiä vastaan. Kipper torjui hyvin, muttei pystynyt ihmeisiin tällä kertaa. Gigueren paluu ilmeisesti innosti koko Anaheim-joukkuetta, kun maalitekokin alkoi maistua tehokkaasti. Noista hölmöistä jäähyistä joukkueen on kerta kaikkiaan päästävä, sillä kyllä niistä ennen pitkää rankaistaan. Ottelun puoleenväliin asti Anaheimin alivoima oli suorastaan jäätävää.
Kapteenit Niedermayer ja Iginla loistivat tässä matsissa. Iginla latasi Calgaryn rynnistyksen aloittaneen maalin, ja Niedermayer vei Ankat 2-0-johtoon loisteliaalla alivoimamaalilla. Selänne ei näköjään saa Kipperin taakse kiekkoa millään, joten mies alkoi sitten syötellä. Yhdessä kaksykkösessä olisi kyllä ollut parempi laukoa, mutta taisi jo vähän usko mennä kokeneellakin maalipyssyllä. Harmlikin tehosaldo ottelusta oli -4 ja Phaneufin -3, jotka ovat aika tylyt lukemat.