Joukkueurheilussa on kaikkien tiedossa oleva iso tosiasia, että kun olet saanut jotain pikkaisen helpolla ja johdat, on keskittyminen ja parhaan irti saaminen vaikeaa ja ajatus karkailee. Tämä tosiasia ei muutu siitä miksikään, että kaikki sen tietävät. Nyt näin kävi Tapparalle, joka ei tosiaan mitenkään ytimessä ollut, vaikka kolmanteen erään saikin vähän kulmahammasta kaivettua esiin.
Eiköhän tämä toimi sopivana varoituksena ja tiistaina nähdään taas alusta asti homman ytimessä taisteleva Tappara.
Pelille ja tunnelmallehan tämä teki tietysti vain hyvää. En muista, milloin olisi ollut Nokialla noin kova meno kuin tuossa tasoitusta jahdattaessa. Elämysmielessä pelko on tärkeä asia, ja jos se loistaa täysin poissaolollaan, niin sitä parasta fiilistä ei löydy. Eiköhän nyt saatu torstain mestaruusjuhliin entistä parempi fiilis!
Tuomareista sanoisin, että tuomarilinjan koko kuva tuli siinä lopussa 1-4-maalin yhteydessä, kun Lehterällä tämä linja oli mennyt tunteisiin ja lähti tahallaan sikailemaan. Kaksin käsin mailasta kiinni ja halonhakkuuta Jasekiin semmoisella ”vittu katsokaa nyt miten täällä on saanut pelata” -tyylillä. Seuraus: ei jäähyä Lehterälle. Katsokaa tuo kohta ja sanokaa, että ei ollut jäähyn arvoista toimintaa…
No, oli linja mikä tahansa niin Tapparan pitää voittaa. Myös tuolla eilisellä linjalla olisi ollut mahdollisuus voittaa, mutta sitä ei käytetty.
Pelsulla tietysti hienoja tarinoita siellä, Utusen pehmeät kädet jne. Ja samaa mieltä axen kanssa noista vastustajien poimimisesta kuutiolle huudettavaksi, ei näitä kiitos, monestakin syystä.
