Kliimaksi käsillä - Kärpät kiirastulen keskellä
Olo on aika levollinen, sillä luotto omaan joukkueeseen nousee kokoajan. Pääsiäislauantaina alkavista loppuotteluista ei jännitteitä tai sähköä puutu, koska ovathan Kärpät ja Jokerit runkosarjan - sekä play off -pelien - ylivoimaisesti kaksi parasta joukkuetta. Joukkuetta, joiden pelitapasapluuna sanelee hyvin pitkälle pitkän pudotuspelitarinan, kuten ollaan nyt nähty. Esimerkiksi tämä asia aukaisee portteja mielenkiintoisille loppuotteluoville, kun tila edelleen vähenee ja tunnepelaaminen tekee voimakkaan esiinmarssin.
Helsingin Jokerit lähtee jännittävään finaalisarjaan mielenkiintoisen hyvistä asetelmissa. Pelitapaa on sitten runkosarjan hienosäädetty puolustusvoittoisempaan suuntaan. Jokerit luottaa kovaan ja dominoivaan maalineduspeliinsä, jonka elementit rakentuvat pelaajamateriaalista. Materiaali on täyteläinen tämän osa-alueen hallitsemiseen, koska pelaajien roolituspolitiikkaa katsomalla heikkouksia ei joukkueesta löydy. Puolustusalueen yksinkertaisen nopea reagointikiekko perustuu reboundkiekkojen poimiseen neutraalialueelle, jonka kiekollisesti kykenevä ja ulottuva pakkikalusto on kuin tarkoituksellisesti tehty. Jokereiden miinoitetusta puolustusalueen hallinnasta kärsi myös HPK, joka ei ollut tarpeeksi röyhkeä sota-alueella. Kerho tyytyi ottelusarjan edetessä laukomaan sitten vähän kauempaa, koska Jokereiden maalineduspelaaminen oli psyykattu todella kovaan iskuun Sheddenin toimesta.
Hyökkäyksen valmius pudottaa linjaansa yli-innokkaasta taklauspelistä on niin ikään onnistunut mallikkaasti. Tapa on sementoitu nyt tasolle, joka ei anna vastustajalle ylivoimahyökkäyksien mahdollisuutta. Narrilauma taklaa nyt maltillisesti, sijoittuu esimerkillisesti eikä hukkaa energisyyttään liialliseen fyysisyyteen hyökkäyksen painepelaamisessa. Kuluttava pelityyli näkyi ajoittain runkosarjassa, mutta pitkään menestysreseptiin kuuluu systeemien muuttaminen pudotuspeleihin. Enää ei ylifyysinen ote pure ja vaaraksi voi koitua pelitilanteen hukkaaminen omalla ulospelaamisellaan.
Jokereiden pelistä paistaa edelleen suoraviivaisuuden leima, joka kumpuaa perikanadalaiseen tyyliin pelitavasta. Suoraviivaisuus onkin yksi elinehto kokonaisvaltaisen systeemin toimivuudessa. Se vaatii luonnetta sekä keskittymistä, mutta senhän Doug Shedden osaa. Nimittäin psyykata pelaajiston parhaaseen iskuun, vaikka kyse on kuitenkin loppuottelutarinasta, jonka sytyke ei pitäisi olla kenellekään epäselvä.
Shedden onkin liigan paras penkkivalmentaja. Elementti tukee menestystä, sillä henkisten ominaisuuksien maksimointi on jääkiekkoilun tärkein yksinttäinen asia - varsinkin kevään loppupeleissä. Jokerit näyttää erittäin tuoreen ja raikkaan näköiseltä yhteisöltä, joka johtuu pelkästään Sheddenin luomasta psyykevalmennuksesta. Se linkittyy eittämättä peliesityksiin, ilmeeseen kentällä. Vahva kandidaatti mestariksi vuonna 2007.
Oulun Kärpät! Kärpät ammentaa loppuotteluvoimansa Sheddenin syksyisistä sanomisista; sukelteluista, uimakouluista ja vesijumpasta. Yhtälönä esimerkki on Jokereille todella vaarallinen, sillä tunnepelaamisensa viime kauden työtapaturmasta huikeaan vireeseen nostanut oululaislegioona ottaa viimeisen kimmokkeensa IS Veikkaajan syksyisestä numerosta. Jokainen voi omalla tavallaan kuvitella, miten Sheddenin sanomiset heijastuvat pelitapahtumiin, kun tunne, röyhkeys ja voima saavat edelleen askeleen enemmän ilmaa.
Toki pelillinen yleisilmekin pitää lokeroida omaan ruutuunsa, vaikka systeemit ovat olleet mestaruuskandidaatin hallussa jo pitkään. Välieräsarja osoitti, kuinka vahva Kärpät todellakin on. Joukkue määräsi Blues-sarjaa fysiikallaan, aktiivisella liikkeellään sekä pelitavallaan, johon reagoitiin kiitettävästi. Pelaajisto kiiltää harmonisuutta, sitä yhtenäisyyttä, jota arkailu tai kurittomuus eivät salli.
Kärpät luottanee loppuotteluissa edelleen vahvaan keskialueen hallintaan, siitä varjostuvaan ohjauspeliinsä, tiiviiseen puolustuspeliin sekä omiin täsmäiskuihin, joita ripotellaan tilaisuuden tullen narrinahkaan. Keskialueen hallinta antaa tukevan kivijalan puolustukseen, aluepeliin, jossa pyritään pitämään maalinedustaa puhtaana - Kärpät on koventanut peliään selvästi oman maalin edessä. Agressiivinen maalineduspelaaminen tukevoittaa tiiviyttä A-sektorilla ja antaa valmiudet hyökätä vastaan. Kiekottoman ohjauspelin kautta tulevat kiekonriistot vapauttavat nopeajalkaiset pelaajat laadukkaisiin vastaiskuihin. Pelaajien läheiset etäisyydet mahdollistavat myös nopeat suunnanmuutokset, kun peliä edistävä syöttö on tarpeeksi laadukas. Tähän kiekolliset varmat puolustajat - sekä tarvittaessa lähin apu, keskushyökkääjä - ovat liigan parhaimmistoa.
Hyökkäysmateriaalin kirjo on niin laaja ja taitava, ettei juonikkaalta nipulta maalintekokeinot lopu kesken. Peli on vain pidettävä suoraviivaisena, yksinkertaisena sekä röyhkeänä. Niin, ettei Jokereiden paljon kehuttu hyvä liikkuvuus tai kovuus riitä. Tiivis puolustustyöskentely ja laadukas ykkössyöttö sanelee ehdot myös hyökkäyksen nopeudelle, sille juonikkuudelle, mitä Kärpät on pystynyt imagollisesti jalostamaan koko kauden. Kokonaisvaltaisella kaksinkamppailupelaamisella on suuri merkitys, sillä siten Kärpät pystyy säätelemään ja kontrolloimaan pelitapahtumia koko kenttäalueella - varsinkin hyökkäyspään kulmapelaamisessa. Joukkue kykenee hallitsemaan kiekkoa merkittävän paljon, mikäli kamppailuvoima pidetään entisellä tasolla. Kärpät kykenee halutessaan olemaan kamppailupelaamisessa ihan eri maailmassa kuin vastustajansa, koska nopeuden ja voiman tasapainoisuudesta on puhuttu. Sitä edelleen korostetaan.
Käsitys pelillisistä vahvuuksista ulottuu kuitenkin omaan tekemiseen. Pelaajiston pitää patsastella pelin sisällä, sen ytimessä. Kärpät pelaa aina oman pelitapansa ja valttikorttiensa kautta, mutta sen lisäksi mukaan porataan vastustajaa heikentäviä mausteita. Kyse on lähinnä siitä, miten Kari Jalonen kanavoittaa vastustajan heikkoudet ja reagoi niihin pelien sisällä. Heikkouksia jokerinahkasta löytyy, se on varma. Sen tiedän minäkin.
Tunnerikas ottelusarja tiedossa.
