Euran Jussi kirjoitti:
Mielenkiintoista tuo Tarkin dissaaminen Jokeri leirissä. "Huono maalivahti jota Jokerit ei osannut yllättää", heh heh.
Taitaa vaan täällä aika moni selitellä omia ennakko mielipiteitään, oli jo päätetty että Tarkki on huono, paljon huonompi kuin Riksman. Nyt sitten ei ole miestä myöntää virhettään!
Totuuden nimissä sanottakoon, että itse toivoisin tämän vain avaavan silmiä jatkoajan kirjoittajien keskuudessa. Tarkki ei ollut millään tavalla häikäisevä maalivahti. Hän oli kuitenkin kelpoliigavahti ja yksi parhaista onnistujista tällä kaudella. Mutta se mitä yritän tässä sanoa on vähän monimutkainen selittää.. esimerkkinä kuitenkin vaikkapa Jan Lundel. Monet sanovat, että hän ei ole voittava maalivahti. No ei helvetti ole ellei joukkue edessä tee töitä. Ja vaikka tekeekin niin vastakkainen joukkue saattaa olla parempi. Itse en näe eroa Tarkin ja Lundellin työskentelylle, paitsi Lunkka peittää enemmän ja on varmemman oloinen. Mielestäni voittavamaalivahti käsite on aivan niin väärä kuin vain voi käsite väärä olla. Tärkeä yksittäinen mies toki ja jonkun heikon jengin voi loistava maalivahti nostaa jonkin verran ylöspäin ja melkein joka vuosi sattuu jollekin molarille unelmakausi, että kaikki tähdet vain ovat kohdallaan ja se voi tuoda jopa voiton. Yleensä kuitenkaan ei ole kyse tästä maalivahdin henkilökohtaisesta panoksesta. Voittaakseen pitää kuitenkin yksi perustekijä olla puolustuksen kanssa kunnossa.. se on maalinteko. Maalivahdin tehtävä on varmistaa, että jengillä on mahdollisuus voittaa, mutta todella harvoin näkee pelejä, jossa vain maalivahti voittaa pelin selkeästi joukkueelleen. Pidän Tarkkia siis riittävän hyvänä maalivahtina voittaa pytty, noh niinhän se voitettiinkin, mutta niin se virkaveljet toisissakin jengeissä. Kun maalivahtipelit oli neljän parhaan osalta kuta kuinkin tasan niin sitten alkoi paremmuuden mittaaminen toisissa asioissa. Maalivahtien parhautta ei mielestäni voi muutenkaan sanoa 1-3 vuoden otannalla. Jatkuvat suorittajat vuodesta toiseen tyyliin Brodeur ja nyt jo Kipper (ja vaikka kuinka monta muuta) ovat luku sinänsä. Riksmannista en sano vielä mitään, mutta samassa kastissa on Tarkin kanssa. Voi olla jopa parempi ja selvää on, että yksittäisinä päivinä on parempi. Kuin myös huonompi.
Selvä asia Tarkista oli, että pää kesti ja kesti hyvin. Ei missään nimessä suorituksiin liittynyt jännitys eikä ylimääräinen hötkyily vaan kovassa paikassa torjui omalla tasollaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ollut erityisen loistava, mutta vertailukelpoinen keheen hyvänsä. Otti isoja torjuntoja finaalisarjassakin.
Finaaleissa kulminaatiopiste ei tullut maalivahdeissa, eikä nelosketjuista niin kuin finaaleissa yleensä. Kärppien 1-2 ketjut pesivät virkaveljensä Jokereista aivan 100-0. Jokereilla toimi ainoastaan nelosketju ja niin toimi Kärpistäkin. Huomattavaa on, että normaaliasetelmalla, jos 1-2 ketjut olisivat olleet saman arvoiset, niin ratkaisijat olisivat nousseet juurikin 3-4 ketjuista voittajalla. Jokereilla oli tämä kunnossa, mutta ylemmät kentät eivät pystyneet vastaamaan huutoon.
Hyvöstä käytettiin oikeastaan ensimmäistä kertaa Kärppäaikana onnistuneesti viivassa. Tähän mennessä Hyvösen siellä oltua jonkun kerran on vastustaja peittänyt juuri Hyvöstä. Silloin on 5-3 yveet päättyneet siihen, että Pyörälä tekee takatolpalta Viuhkolan syötöstä. Hyvönen nosti tasoaan tärkeimmällä hetkellä muutenkin paljon ja teki sitten loppujen lopuksi paljon pisteitä kevään pudotuspeleissä. Viuhkola oli omalla tasollaan kuten aina, mutta Pyörälä vajosi takaisin omaan rooliinsa näkymättöksi puurtajaksi.
Kakkosketju oli ehkäpä paras mitä olen Kärpissä nähnyt. Ujcik nosti oleellisesti tasoaan runkosarjasta. Tämä oli mielestäni kakkosketjun tehokkuuden avain. Ujcik teki töitä toki runkkiksessakin, mutta nyt löytyi vielä ylimääräinen vaihe päälle. Bros nousi, ei varsinaisesti tasollisesti, mutta pelillisesti ylemmäs ja aika ajoin suorastaan maagiseksi. Tämä johtuu mielestäni Ujcikin panoksesta, koska kun ketjukaveri tsemppaa niin se tarttuu. Bros suoraviivaisti peliään pykällä ja se näkyi tehoissa. Pesonen oli jo laskeutumassa utuun playoffien alussa. Jostain kuitenkin löytyi taistelua ja ennen kaikkea sitä maalipaikkojen haistamista takaisin runkosarjan tasolle. Siihen kun lisätään kovasti puurtavat ketjuakaverit niin jälki oli varsin vakuuttavaa. Kakkonen oli ykkönen, mutta kyllä ykköskenttä oli mielestäni se suunnan näyttäjä tänäkin keväänä.
Pakistossa tuli myös eroja. Siinä missä Jokeripakkien piti olla kovia ja muutamien kavereiden hyvin kiekollisia, meni asiat eri tavalla. Kovuus näkyi lähinnä vihellysten jälkeen toisin kuin Kärppäpäädyssä vihellystä ennen. Ison roolin otti "matalan profiilin" mies Ross Lupaschuk. Kerta toisensa jälkeen mies vei joko pikku taklauksella tai pelkällä sijoittumisella kiekon Jokerilavasta varsin helposti. Mies oli todella älykäs myös hyökkäyspäässä. Voittomaali viimeisessä finaalissa tietysti kruunaa kaiken. Jääkoneenkuljettajalle iso käsi siitä, että Rossin ensimmäisissä peleissä jo kehui tätä, ehkä aiheetta, että tästä miehestä on vielä iloa, kunhan tottuu porukkaan. Siinä vaiheessa vieraat kannattajat ja osat omista ihmettelivät, että onpa puukätinen hehtaaripyssy laukomaan eikä oikein käyttöä omassakaan päässä. Mutta niin vain Ross paransi koko runkosarjan ja Playoffeissa oli ehdottomasti paras puolustaja, kun lasketaan kaikki joukkueet. Bumedienne nousi myös esille, mutta ei lähelläkään Rossin tasoa. Kuitenkin kaksi tärkeintä Kärppäpakkia kiekollisesti ja ilman kiekkoa.
Tässäpä muutama miete. Aaltoselle iso käsi vaikkei tehoja tullutkaan pahemmin. Sahlstedt on yksi omista suosikeista ja Normiosta aloin pitämään jo syksyllä. Ehkä ketjun tärkein kaveri, mutta ei kuitenkaan yksin voisi mitään. Mahdollistaa kuitenkin muiden pelaamista. Mikkola oli parempi jo viimeisessä finaalissa ja pisti positiivisesti silmään. Laamanen puolestaan oli edelleen sukka. Mutta jokaisen panos oli tärkeä, myös Lampun, omalla tavallaan.
Hieno sarja, mutta liian lyhyt. Kiitos Jokereille ja ennen kaikkea muutamalle Jokerikirjoittajalle, jotka eivät selkeästikään "provoillessaan" olleet suu vaahdossa kuin eräät toiset vaan pilkettä oli selvästi silmäkulmassa. Sama tietysti omille. Ja ennen kaikkea niille, jotka jaksoivat puhua itse pelistä.
