Nukutun yön jälkeen edelleenkään ei voi käsittää kuinka haluton Penguins oli tuossa ratkaisupelissä, tai oikeastaan kolmospelin 3-3 tasoitusmaalista eteenpäin. Ei minkäänlaista taistelutahtoa. Oilers sentään kaatui saappaat jalassa, Leafs osoitti pakkopaikassa venymistä - mutta Penguinsilta ei sitten minkäänlaista tahtotilaa voittamisen eteen. Koko ratkaisuottelussa Penguinsille merkittynä vain kolme (!!!) korkean laadun maalipaikkaa, mikä on pelin nähneenä hyvinkin todentuntuinen ja kenties jopa mairittelevakin tilasto. Price oli sarjan paras pelaaja mutta ei joutunut nelospelin nollapelinsä eteen tekemään juurikaan mitään muuta kuin seisomaan paikallaan tolppien välissä 60 minuuttia. Julien muutoinkin pyyhki Sullivania kuin märkää rättiä taktisella puolelle, kuten teki aikoinaan Bylsmalle. Oli jopa koomista katsoa kun Penguins yritti murtautua hyökkäysalueelle noilla pitkä päätyyn ja perään taktiikoilla, kun siellä on vastassa koko NHL:n parhaiten kiekkoa käsittelevä maalivahti joka katkaisi lähes järjestäen jokaisen noista, ja muutoinkin Penguinsin kärkikarvaajat aina auttomattoman myöhässä. Kiekkoa olisi vaikka voinut yrittää kuljettaa vauhdilla ylös hyökkäysalueelle, siihen pelaamiseen kyllä olisi löytynyt riittävästi yksilöosaamista, mutta ei kuulunut taktiikkoihin. Ei löytänyt Sullivan minkäänlaisia aseita Montrealin sumpun murtamiseksi. Penguinsin selkäranka sarjassa katkesi tosiaan siihen kolmosottelun 3-1 johtoaseman menettämiseen, tasoitusmaalin jälkeen joukkueelta ei löytynyt minkäänlaista vaadittavaa yritystä ja tahtotilaa voiton ansaitsemiseksi. Häpeällisen huono esitys.
Kaikkein eniten tässä harmittaa se että siellä kuitenkin ulospäin vaikutti joukkueella olevan erinomainen motivaatio näihin otteluihin lähdettäessä. Siellä vedettiin Crosbyn johdolla suurella pelaajajoukolla treenejä Pittsburghissa hyvin aikaisessa vaiheessa pelien ollessa vielä tauolla, lähes koko joukkue siellä mukana kun samaan aikaan Montrealissa ei ollut edes jäävuoroja tarjolla ja heidän pelaajansa vielä ympäri maailmaa kuka ties missäkin. Crosbyn, Malkinin ja Letangin johdolla kaikki puhuivat hyvin tiedostaen siitä kuinka vähän näitä menestymisen mahdollisuuksia tulee enää kun kaikille on jo ikää kertynyt ja kuinka hyvä tilaisuus heillä nyt on edessään vielä hakea menestystä. Joukkue sai Guentzelin mukaan ja kaikki tärkeimmät pelaajat olivat lähtökohtaisesti levänneitä ja terveitä. No siihen tuli heti ensimmäisessä scrimmagessa sitten takapakkia kun tuo Crosbyn kauden aikana leikattu vamma alkoi vihoittelemaan ja hänen osaltaan leiritys jäi lyhyeen. Mutta kapteenikin tuli mukaan kuitenkin tuohon ainoaan harjoitusotteluun ja pelaajamateriaali paperilla kuitenkin merkittävästi Penguinsin eduksi. Olisi pitänyt olla pelkällä rutiinilla hoidettava läpihuutojuttu, kaikella kunnioituksella vastustajaa kohtaan, vaikka siellä yksi liigan parhaista veskareista ja hyvin nuorta talenttia omaava joukkue tulikin vastaan. Penguins tulikin sarjaan ihan hyvin sisään, halliten kiekkoa ja ottelutapahtumia kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Ensimmäinen peli toki aika tasainen ja Canadiens pelasi hyvin, mutta siellä nousu kahden maalin takaa tasoihin ja sitten jatkoajalle. Siellä kuitenkin vastustajalle voitto, mutta toisessa pelissä sitten vieläkin selvemmin ottelutapahtumat Penguinsin hallinnassa ja ansaitusti sarja tasoihin. Kolmannessa pelissä heikomman alun jälkeen kaksi peliä takkuillut ylivoima nosti Penguinsin mukaan ja puolessa välissä ottelua sitten kahden maalin johtoasemassa. Siinä olisi ollut mahdollisuudet sarjan kääntämiseen omaksi eduksi, mutta sitten loppui käsittämättömästi yritys. Sarjan viimeisiin 90 minuuttiin yhden käden sormilla laskettava määrä laadukkaita tilanteita, ei tietoakaan siitä että olisi haluja päästä jatkoon tästä. Tuolla yrityksellä sarjasta ei ansaittu lopulla yhtään tätä parempaa kohtaloa ja se nälkäisempi joukkue menee ansaitusti jatkoon, Penguinsin lähtiessä lomalle.
Crosby oli sarjassa Penguinsin paras pelaaja ja lähes järjestäen kaikki laadukkaammat tilanteet olivat hänen aikaansaamisiaan. Häneltäkin olisi kaivattu enemmän noilla kolmos- ja nelosotteluiden ratkaisuhetkillä tappioasemassa pelattaessa, silloin niitä tilanteita ei sitten tullut juuri yhtään, mutta pienestä oli sankarin roolikin kiinni. Kolmospelissä 3-1 tilanteessa tarjoili huippupaikan Guentzelille, mutta ei kelvannut ja hetkeä myöhemmin peli tasoissa. Nelospelissä ylivoimalla 0-0 tilanteessa kolmannessa erässä Crosbyn veto ylärimaan. Nyt jäi lopulta kuitenkin sitten kaipaamaan enemmän niitä tehoja ja enemmän tasonnostoa ratkaisuhetkillä, mutta nämä on tosiaan aina pienestä kiinni. Erityisesti syntymäpäivänsä kunniaksi olisi toivonut dominoivaa esitystä eiliseltä, mutta se jäi lopulta sellaiseksi vaisuksi, muutaman luodun tilanteen otteluksi ja se ei tuossa paikassa riitä. Kokonaisuudessaan kuitenkin sarjasta puhtaat paperit Crosbylle.
Malkin oli sitten suurin pettymys koska lähtökohtaisesti hän lähti täysin terveenä sarjaan ja meno oli hyvän näköistä leirityksen aikana. Ei sarjan aikana saanut edes murto-osaa siitä pienestä, peliin kuuluvasta, rottailusta kuin mitä Crosby vaan sai aika rauhassa pelata siellä ilman suurempia vääntöjä. Mutta ei ollut tietoakaan siitä runkosarjassa nähdystä dominoivasta Malkinista. Tasaviisikoin pelattaessa hyvin näkymätöntä ja saamatonta tekemistä, ja ottelu ottelulta meno ainoastaan oli heikompaa. Kahdessa ensimmäisessä pelissä ylivoimalla kunnostautui laukojana, ja sitten kolmannessa pelissä hieno oivaltava syöttö Hörnqvistin yv-maaliin, mutta muutoin ei Malkinia näkynyt isossa kuvassa positiivisessa mielessä. Kahteen ekaan peliin hänelle pystyi antamaan puhtaat paperit kun puolustussuuntaan oli kuitenkin vahva, mutta kahdessa viimeisessä pelissä ei sielläkään erottunut positiivisesti samalla tapaa ja sitten vielä pari kuritonta jäähyäkin. Heikkoa oli tekemisen taso kokonaisuudessaan ja valtaisa pettymys odotuksiin nähden.
Guentzel kunnostautui sarjassa tuhlaajapoikana. Crosby tarjoili hänelle monta paikkaa mutta ei ollut sihti kunnossa ja muutoinkin ajoitus ei selvästi ollut kohdillaan. Pitkä pelaamattomuus näkyi erityisesti hänen otteissaan, mutta annettakoot se hänelle anteeksi kun kuitenkin isomman leikkauksen jäljiltä oli tullut mukaan, pitkän tauon ja lyhyemmän valmistaumisjakson jälkeen.
Zucker ei missään vaiheessa saanut yhteispeliä Malkinin kanssa toimimaan, mutta valmennus piti heidät jääräpäisesti kuitenkin yhdessä. Yritys kahteen suuntaan oli läpi sarjan kuitenkin hyvää ja iski pari tärkeää maalia sarjassa joten Zuckerille puhtaat paperit sarjasta.
Rust oli kauden aikaiseen tasoonsa nähden tasaviisikoin pelattaessa varjo itsestään. Ei tietoakaan siitä lähes piste-per-peli tahdissa läpimurtoaan viettäneestä kaverista. Peli ei toiminut Malkinin kanssa ollenkaan samalla tapaa kuin runkosarjassa, ja oli yksi pelaajista joiden otteissa pitkä pelaamattomuus näkyi.
Sheary painoi siellä satalasissa läpi sarjan ja moni muu olisi voinut ottaa mallia tuosta yrityksestä, mutta kun koko ja voima ei riitä niin meno näyttää kuin siellä miesten seassa pelaisi 12-vuotias pikkupoika. Jatkuvaa kaatuiluahan tuo Shearyn pelaaminen on voiman puutteen ja pelkän kiekon perässä ilman ajatusta tapahtuvan koohottamisen johdosta, mutta Sheary oli tässä sarjassa Penguinsin ongelmista vähäisimpiä. Kaiken kaikkiaan Sheary oli oma itsensä, se parin vuoden takainen joukkueessa nähty pelaaja, mutta ei se nyt ihan positiivista ole kun kehitystä ei siihen nähden ole tapahtunut. Eiköhän Sullivanin perheenjäsen ole nyt jo lopullisesti nähty kuitenkin joukkueessa. Ei ainakaan yli miljoonan arvoista sopimusta ansaitsisi.
Marleau oli täysi turhake tässä sarjassa, ei tuonut sitten yhtään minkäänlaista positiivisesti erottuvaa panosta joukkueelle. Oli toiveita että siellä olisi nälkää hakea sitä puuttuvaa Stanley Cupia mutta paskan marjat. Loppupeleissä osottautui sitten täysin turhaksi hankinnaksi. Taisi tuo koronan tuoma tauko otteluista viedä sen vähäisenkin panoksen mitä tällä konkaripelaajalla oli tankissaan enää jäljellä.
McCann oli yksi niistä joilla oli hieman yritystä pelissä ratkaisuottelussa. Ottelun alkuun näkyi se edellisen ottelun healthy scratchauksen tuoma motivaatio ja näytönhalu, mutta katosi nopeasti muun joukkueen tavoin kuvasta ja lopputulemana yhtä saamaton ottelu kuin aiemminkin. Tämä McCannin johtama kenttä hävisi taistelunsa vastustajan vastaavalle 100-0 sarjassa ja se on suuri pettymys. En todellakaan olisi antamassa mitään kolmen millin jatkoa tässä vaiheessa McCannille, vaikka hän Penguinsissa pelaamiensa runkosarjatilastojen pohjalta sellaista voisikin vaatia. Ei vaan ole missään vaiheessa osoittanut että olisi ratkaisu kolmoskentän sentteriksi Crosbyn ja Malkinin taakse, ne positiiviset näytöt ovat tulleet aina joko laidalta tai sitten kärkiketjuissa toisen poissaoloa tuuratessa. Toivo hänestä ratkaisuksi tuohon aukkoon rosterissa perustuu pelkkään potentiaaliin ja toivoon, ei annettuihin näyttöihin siinä roolissa.
Hörnqvist oli ihan ok sarjassa, ei hyvä mutta ei huonokaan. Siellä näkyi edelleen sitä valtaisaa voitonhalua ajottaisesti, ja ratkaisuottelussa alkuun sentään yritti hanakasti laukoa, siinä missä muut hakivat aina vielä viimeistä syöttöä. No ne laukaukset aika pienestä kulmasta eivätkä kunnon maalintekosektorilta eli ei ihmekään kun eivät menneet sisään, mutta yritystä kuitenkin.
Bluegerin kenttä otti avausottelun jatkoaikamaalin ja ratkaisuottelun voittomaalin omiinsa, eli eihän siihen voi missään nimessä olla tyytyväinen siten. Se ensimmäinen niistä Aston-Reesen huonon sijoittautumisen ja jälkimmäinen Tanevin oman pään tyhmän kiekonmenetyksen piikkiin. Tämä on tulosurheilua ja siinä missä Crosby ja etenkin Malkin eivät pystyneet tuomaan riittävästi tehoja hyökkäyspäässä sarjan aikana ja saavat kantaa siitä vastuun, saa tämä Bluegerin kenttä kantaa vastuun myös noista omiin ottamista tärkeistä takaiskumaaleista. Kuitenkin sen kentän päätehtävänä siellä on estää vastustajan maalinteko. Bluegerilta yksilönä hyvä sarja kuitenkin, alivoimalla virheetöntä tekemistä, ja muutoinkin hänen johdollaan tasaviisikoin kenttä hyvin kiekossa kiinni, toisin kuin McCannin kenttä. Tanevilta niin räikeä kiekonmenetys sarjan ratkaisseeseen voittomaaliin eli hänestä en voi siksi sanoa samaa kuin Bluegerista, ja Aston-Reesen avausottelun virheistä olen jo sanonut pariinkin kertaan.
Puolustuksessa Schultz ja Johnson olivat luokattoman huonoja sarjassa. Montreal osasi hyvin iskeä heidän heikkouksiinsa kiinni, ja nelospelissähän heitä yritettiin useasti eristää peluuttamalla Johnsonia Letangin kanssa ja Schultzia Dumoulin kanssa. Ei nyt ihan ideaalista jos ykkösparia piti alkaa ajoittain rikkomaan jotta kolmosparin kavereita saadaan eristettyä siellä, ja silti heidän minuutit hyvin korkeat ottelussa. Schultz lähes yksinään vielä pilasi sitten ratkaisuottelun ensimmäisen ylivoiman kiekonmenetyksillään. Letang ei siinä roolissa loistanut myöskään, mutta Schultz ei tosiaankaan ole parempi vaihtoehto ykkösylivoimaan. Tämän taso on sen jälkimmäisen b2b-mestaruuskauden läpimurron jälkeen laskenut merkittävästi. Loukkaantumisillakin ollut varmasti iso vaikutus siihen, mutta on joka tapauksessa nyt sitten nähty tapaus Penguinsissa. Kiitos ja näkemiin. Johnsonista sitten ei yhtä helpolla pääsekään eroon joten nautitaan hänen edesottamuksistaan jatkossakin.
Letangilta tuli jäätyä odottamaan isompaa panosta kiekollisessa roolissa, ja hyökkäyssuuntaan ei nähty häneltä sarjan aikana mitään erityistä. Vaisuksi ja varovaiseksi jäi tekemisen taso. Dumoulin oli siinä vierellä harvinaisen epävarma sarjassa, etenkin sarjan alkupuolella, ja kaukana parhaasta tasostaan hänkin.
Marino ja Pettersson olivat puolustuksessa ne positiiviset ilmestykset. Marino jatkoi niitä runkosarjassa nähtyjä varmoja esityksiään, ja Pettersson kaikessa hiljaisuudessa siinä vierellä pelasi hyvää perusvarmaa peliä. Hän ei ollut sarjan aikana yhdenkään takaiskumaalin aikana kentällä, eikä tule mieleen mitään virhettäkään joka olisi johtanut laatupaikkoihin. Selkeä tasonnosto runkosarjaan nähden jolloin teki aika paljonkin virheitä. Pettersson olikin varmaan ainoa pelaaja joukkueessa joka nosti kauden aikaista tasoaan näissä peleissä eli siinä suhteessa se kaikkein positiivisin ilmestys. Sitä olisi toivonut että tämä pari olisi saanut selvästi isommat minuutit sarjassa ja vienyt vähintään kaksi-kolme minuuttia per peli lisää tuolta Johnson-Schultz kaksikolta.
Jarry oli erinomainen eilen ja Murrayn esitys sarjassa myös kokonaisuudessaan ihan hyvä, vaikka ne kolmospelin kaksi viimeistä päästettyä vaivaatkin mieltä. Vastustajan maalinsuulla oli sarjan paras pelaaja mutta omaan maalivahtipeliinsä Penguins ei tätä sarjaa hävinnyt.
Sullivanin tekeminen sarjan aikana ei vakuuttanut. Julien tosiaan päihitti hänet taktiikoissa 100-0, sai paremmin motivoitua joukkueensa ja sitten vielä nuo Sullivanin tekemät muutokset sitä helpointa (Jarry maaliin nelospeliin) eivät tuottaneet minkäänlaista positiivista vaikutusta sinne. Jääräpäiseksi muutoinkin menossa Sullivanin tekeminen, samaan tapaan kuin Bylsmalla aikoinaan, eli voi alkaa hyvin kysyä että onko hänellä enään mitään uutta annettavaa joukkueelle penkin takana.
Valtava pettymys tämä putoaminen tässä vaiheessa on, odotukset olivat paljon korkeammalla. Tauko peleistä oli pitkä ja tätä NHL:n paluuta tuli innolla odotettua ja nyt sitten Penguins antoi tuolle odotukselle tällaisen palkinnon. Vituttaa ankarasti ja tätä paskaa esitystä nyt pitää sulatella usean kuukauden ajan taas. Kiitos siitä Penguins.