Hyvä kysymys. Marc-Andre Fleury on oma varaus, Stanley Cupin kylään torjunut ja ymmärtääkseni myöskin loistava joukkuepelaaja. Maalivahtina myöskin räjähtävä, atleettinen ja todistetusti erittäin hyvä runkosarjamaalivahti, vaikka Penguinsin pelitapa itsessään ei ole aina välttämättä se maalivahtiystävällisin, jos esim. keskialueella tulee kova kiekonmenetyskausi. Taustaansa vasten voisi helposti sanoa, että Fleury on asemaltaan franchise maalivahti enkä oikein osaa kuvitella sitä kalabaliikkia organisaation ja ennen kaikkea joukkueen kesken, jos Pittsburghissa laitettaisiin molaritivoli pystyyn. Siirtotakarajan tulokkaissakin on vielä varmasti oma sovittelemisensa.
Vaikuttaisi tällä hetkellä siltä, että MAF:lla on ongelmia päänsä ja sitä myöten yliaggressiiviseksi muodostuneen tyylinsä kanssa ja jonkinmoista luottamuspulaahan tässä puolustuksen ja maalivahdin välillä pudotuspeleissä on ollut havaittavissa. Menestymisen pakko on sekä Fleurylla että edessään pelaavalla puolustuksella kova ja virheet alkavat syödä miestä. En kuitenkaan näe Fleurya ulosostettavana tavarana tässä kohtaa, varsinkaan kun UFA-markkinat näyttävät aika huonoilta. Smith jatkaa ymmärtääkseni Phoenixissa ilman sen suurempia kysymyksiä ja on sitä paitsi hieman loukkaantumisaltis, Rynnäkseen en Fleurya vaihtaisi ikipäivänä ykkösen tontilta ja lopuista ei kannata edes keskustella. Emeryllä on ainakin omissa kirjoissani edelleenkin hankalan pukukoppimiehen maine, vaikka Chicagossa on kovaa jälkeä paperille tällä kaudella ilmestynytkin ja muut ovat joko vanhoja, raihnaisia tai molempia, mutta kuitenkin väliaikaisratkaisuja. Tältä pohjalta näkisin, että Fleury jatkaa Penguinsissa ilman amnesty buyoutia ja maalivahtityöskentelyssä hiertäviä asioita korjataan alkaen tästä playoff-keväästä. Viesti Fleurylle on nyt luultavasti ensimmäistä kertaa kunnolla kuitenkin selvä, kun Vokoun on toistaiseksi napannut ykkösen viitan.