Eric Lindros
Pakko osallistua tähänkin vääntöön omilla, hyvin perustelluilla mielipiteillä, joista yksi on kauden -96/-97 ensimmäisen kierroksen Play Offs sarja, jossa Philadelphia vei Pittsburghia 100-0. Ko. sarjassa Mario "pimennettiin" piste/peli tasolle, kun taas Big-E pelasi play offseissa uskomattomat tehot: 19 peliä, 12 maalia, 14 syöttöä, 26 pistettä!
En todellakaan kiistä Marion parhaimmuutta, sillä olen itsekin sitä mieltä, että Mario oli kaikkien aikojen pelaaja kunnossa ollessaan. Gretzkyllä on oma statuksensa, omalla tyylillä hankittuna ja antaa sen statuksen olla. Olen nähnyt Marion ja Ericin pelejä - sanotaanko useita - ja näiden kahden pelaajan vertailu on todella vaikeaa.
90-luvun puolivälissä Tuomiopäivän Legioonan peli oli niin totaalisen murskaavaa illasta toiseen, että ei voinut kuin ihailla. Tai sitten siinä on syy miksi häntä myös vihataan niin paljon? Pelityyli The Legion of Doomilla oli yhtä ryntäystä. On kiistatta selvää, että Marion rinnalla tavallinenkin pelaaja teki tähtipelaajan pisteitä, mutta sama pätee Ericin rinnalla pelanneisiin. LeClair oli hyvä räkämaalien tekijä, mutta mitä Renberg oli? Hyvin liikkuva iso jannu, joka osasi ampua suoraan syötöstä ja täts it. Molemmat laiturit ovat takoneet uransa ylivoimaisesti parhaat pisteet Ericin rinnalla. Sattumaako?
Ericin pelinlukua on usein dissattu ja onhan siihen perusteitakin. Vanha sanonta, että hullu liikaa töitä tekee, pätee hyvin Marioon ja Gretzkyyn. Molemmat osasivat tehdä oikeita juttuja silloin, kun oli paikka hyökätä silloin taas löysäiltiin, kun ”työ” ei olisi edistänyt hyökkäyspeliä. E-Train taas iski aina kun mahdollista, voimalla, mutta se myös tuotti tulosta. Hirvittävä määrä kiekon riistoja ja nopeaa pelin kääntämistä ja vielä isompi määrä räkämaaleja. Sitä oli Eric Lindrosin ketjun peli Philadelphiassa. Hymyilyttää vieläkin ne harvat Phillyn pelit, joita näin TV:stä 90-luvun puolivälissä. Leimallista oli, että kolme jannua ajoi hirvittävällä vauhdilla vastustajan pakkeihin kiinni ja pyrki irtokiekkoihin. Tai, että Eric survoi itsenä kiekon kanssa pakin ja laidan välistä tai pakkien välistä hyökkäysalueelle, jossa kiekko pelattiin suoraviivaisesti maalille. Jälkikäteen täytyy ihmetellä millä voimilla kaveri jaksoi painaa ne muutamat kaudet tuota peliä? On aivan eri tavalla fyysisesti raskasta pelata hit and go peliä Tuomo Ruudun 80 kg vartalolla kuin 30 kg raskaammalla kropalla. Mutta mutta… onko se hyvää pelinlukua, että pääsee ajamaan kunnon puun takaa niittejä? – Mielestäni on. Entä se, että syöttöpeli on lyhyen, helpon antamista maalin eteen? - Mielestäni on. Eric on niin eri tyylilajin pelaaja kuin Mario ja Gretzky, että heitä on turha verrata.
Lindrosia ei ehkä niinkään tulisi verrata pelaajana Marioon tai Gretzkyyn, koska saavutukset pisteisiin tai sormuksiin suhteutettuna eivät ole yltäneet näiden kahden tasolle. Ennemmin Gordie Howe voisi olla vertailukohta pelillisiin seikkoihin nojaten. Molemmat ovat olleet oman aikakautensa kovimpia, vahvimpia pelaajia. Gordiellä pää kesti paremmin monessakin mielessä, mutta kumpikin dominoivat fyysisyydellään. Howekaan ei dominoinut pistepörssiä kaudesta toiseen vaan lähes tasaväkiseen kilpailuun pystyivät sekä omat Production Linen (erit. Ted Lindsay) pelaajat sekä Montrealista Rocket Richards. Gordien ura kesti vain tasaisen tehokkaana pisimpään. Mario ja Gretzky olivat oman vuosikymmenensä ehdottomasti parhaat. Heidän jälkeensä voidaan listata niin monta NHL:ää dominoinutta pelaajaa: Gordie Howe, Phil Esposito, Maurice Richards, Eric Lindros, Bobby Orr jne.
Muuten, muistaako kukaan, että Ericin kanssa samassa joukkueessa pelasi jollain kaudella myös Alex Daigle? Siinä on täytynyt olla valmentajalla melkoiset diplomaatin taidot, kun samassa pukukopissa ovat olleet joukkuepelaajat Daigle, Lindros, Renberg ja Niinimaa.
Mielestäni Eric on ollu 90-luvun valovoimaisimpia pelaajia NHL:ssä, parina kautena jopa dominoivin ja joukkueelleen tärkein, mutta kun pää ei kestänyt, monessakaan mielessä..