Pittsburghin tämän kauden meno herättää kysymyksiä. Vastauksia niihin kykenee näkemään helposti näin jälkikäteen. Merkittävin syy huonoon menestykseen on mielestäni joukkueen rakentamisessa. Kuitenkin, eräiden pelaajien rajua alisuorittamista oli mahdoton arvata. Syynä onkin vääräroolisten pelaajien hankkiminen.
GM Craig Patrickille ei voi antaa puhtaita papereita joukkueen muodostamisesta, ellei sitten omistaja eli Mario ole pakottanut häntä. Patrick hankki kokoonpanoon tälle kaudelle pelkästään hyökkääviä pelaajia: Mark Recchi, Sergei Gonchar, Zigmund Palffy ja John LeClair. Tietysti kokeneita pistemiehiä tarvitaan, varsinkin nyt Sidney Crosbyn tultua Pensin kaltaiseen jengiin. Olisi ollut väärin sysätä vastuu hyökkäyspelistä heti aluksi Crosbyn niskoille.
Puolustuspelin tärkeys on kuitenkin päässyt unohtumaan Steeltownin herroilta. Hyökkääjistöön ei hankittu ahkeria, tunnollisia kahden suunnan osaajia. Yksi sopiva tällainen olisi ollut sentteri Milan Kraft, jolle seurajohto ei nähtävästi tarjonnut riittävän suurta summaa. Kaksi alinta ketjua koostuivat täten prospecteista (Rico Fata, Konstantin Koltsov, Maxime Talbot, Matt Murley), goonista (Ryan Vandenbussche/Andre Roy) sekä Lasse Pirjetästä. Peliajan antaminen nuorille on ehdottomasti oikein, mutta siinä pätevät samat em. lainalaisuudet. Puolustustehtäviä, vastustajan parhaita vastaan pelaamista, ei pidä jättää pelkkien nuorten kontolle. Mukana on oltava myös kokeneempia kavereita. Tästä käy hyvänä esimerkkinä Capitals, joka hankki esimerkiksi Chris Clarkin ja Ben Clymerin. Capseillä ei ole taitoa niin paljon kuin Penseillä, mutta työmoraali on Glen Hanlonin johdolla huippuluokkaa. Caps on pisteen Pittsburghia jäljessä, kaksi ottelua vähemmän pelanneena. Heillä viimeisistä kahdestatoista tappiosta yhdeksän on tullut yhden maalin erolla, joten lähellä vastustajaa on oltu.
Hyökkäyspelitaipumuksia omaavat pelaajat kuten Fata ja Koltsov pelasivat alkukauden puolustus- ja karvausroolissa. Lopulta heidät lähetettiin AHL:ään. He läpäisivät waiver-listan osoitettuaan tehottomuutensa. Heidän kaltaistensa epävarmojen suorittajien oleminen vastuullisissa puolustusrooleissa, yhdistettynä Ed Olczykin kykenemättömyyteen pelisysteemin luojana, saadaan aikaan penkin alle mennyt kausi.
Kokonaan toinen asia onkin sitten Goncharin palkkaaminen. Minulle se alkaa päivä päivältä näyttämään entistäkin päättömämmältä teolta. Tähän kauteen lähdettäessä Penguinsilla oli jo ennestään kaksi pätevää kiekollista puolustajaa: Edelliskauden joukkueen ykköspistemies Dick Tärnström, ja siirtotakarajalla suurempaan rooliin hankittu Rick Jackman. Em. jamppojen lisäksi oli vielä Ryan Whitney, vuoden 2002 draftin ensimmäisen kierroksen varaus, loistavan lupaava hyökkäävä puolustaja. Tässä luulisi olevan taitoa yhden joukkueen tarpeisiin, mutta siitä huolimatta Patrick hommasi vielä Goncharin, viiden vuoden sopimuksella.
Kovien nimimiesten hankintojen oikeutuksena on esitetty usein menestyspaineita, joita on kehkeytynyt poismuuton uhatessa. Paineista huolimatta joukkue olisi kyettävä kasaamaan tasapainoiseksi sekoitukseksi puolustustaitoa ja luovaa hyökkäyspeliä. Tässä tehtävässä Craig Patrick on epäonnistunut pahoin.