Jälkijunassa ketjuun (nelospeliä en ehtinyt suorana katsoa, ja spoilerit piti toki välttää), mutta kiitokset pingviinifaneille sarjasta! Ikinä en olisi sweepiin uskonut vaikka jatkopaikka toki oli toiveissa, siinä määrin altavastaajana Boston tähän hommaan lähti. Vaikka työ on vielä kesken niin täytyy olla jengistä ylpeä. Muuten valtaosa sanottavasta on ketjussa jo ehditty sanoa, mutta heitetään pari juttua.
Ensinnäkin julkistan tässä anteeksipyyntöni Andrew Ferencelle, ei häneltä toki mitään ihmeitä nähty, mutta siihen nähden että tuli toivottua herraa popcorn-osastolle, nähtiin häneltä hyvät minuutit ja oman pelin voitto huolimatta suht tiukasta matchauksesta Crosbya vastaan.
Sarjasta jäi isoimpina "tarinoina" mieleen Raskin unelmasarja huikeine tilastoineen, maalia kaipaavan Jagrin jotenkin tilanteeseen sopiva esityö kenties sarjan tärkeimpään maaliin kolmospelin jatkoajalla (niistä Jagrin jatkuvista kaksinkamppailuvoitoista laidoillahan on puhuttu!), Campbellin urhoollinen taistelu ja se kuinka Marchand kyykytti Cookea (ei sellainen kyykky tällä kertaa). Tästä on hyvä jatkaa finaaliin, toki mistäpä ei olisi.
Kellyn ja Peverleyn surkeita tilastoja ihmetelleille, on toki ihan selvä että tuo Bruinsin kolmonen on ollut hyökkäysketjujen ylivoimaisesti heikoin osa, mutta Kelly kuitenkin keräsi miinusmerkinnöistään neljä ja Peverley kolme avaussarjassa Torontoa vastaan. Kumpikin on tärkeä alivoimapelaaja, ja katastrofaalisen ensimmäisen kierroksen jälkeen herrat ovat kaikesta huolimatta petranneet viidellä viittä vastaan pelaamistaan sen välttämättömän verran, eli enää maaleja ja maalipaikkoja ei vuodeta jatkuvalla syötöllä omiin.
Pitkän aikaa olen tätä sirkusta seurannut, ja siksi ihan mielenkiinnosta kysynkin, että nyt, kun Bruins on Suomessa kaikkien tuntema seura, kiitos Raskin, niin miten on te jatkoajan ylivertaiset 90-luvun "kiekkotietäjät", että millaisia faneja näistä uusista 2000-luvulla syntyneistä kiekon seuraajista tulee, jos päätyvät Bruinsin kelkkaan? Säälittäviä gloryhuntereita, jotka eivät ole nähneet peliäkään 2000-2010 änäristä vai todellisia asiantuntijoita, jotka syttyivät vain oikeaan seuraan?
Ottamatta sen enempää kantaa viestin yksityiskohtiin, gloryhunterius riippuu siitä, että ovatko vielä mukana kun joukkue on joskus vuosien päästä pohjamudissa vai tapahtuuko ennemmin tai myöhemmin hyppy jonkun dynastia-Islandersin kelkkaan. Yleisesti ottaen Suomessa on aina tuntunut olevan Bruins-faneja sangen vähän, joten tämän rungon aikana ilmaantuneet uudet kannattajat ovat ainakin minusta erittäin tervetulleita.
Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee, niin kannattajat ovat jossain mielessä seuransa näköisiä, aina, ja näkisin, että tämän(kin) kauden Bruins edustaa pääosin sellaisia asioita, jotka eivät ihmisestä tee tavattoman vastenmielistä (ellei sitten Marchandin paita mene saman tien tilaukseen).
Allekirjoitan täysin, niin Bruinsin "arvomaailman" kuin Marchandinkin suhteen.
Bylsmalta jäi katsomatta Bruins-Leafs -sarjan videot ja edellisiltäkin keväiltä esimerkkejä Bruinsin ongelmiin saattamisesta löytyy reilusti. Bruinsin heikkouksien hyväksikäytön sijaan Pens luotti omiin aseisiinsa, eli yritti ylittää keskialueen nopeasti ja päästä hyökkäyspäässä tilanteisiin ennen kuin kaikki kymmenen luistelijaa ovat siellä. Bruinsin puolustaminen perustuu juuri tällaisen pelitavan eliminointiin ja vähän ihmetyttää, etteivät edelliset kevään ole teräskaupungissa opettaneet asiasta mitään.
Analyysisi on kokonaisuudessaan hyvä, mutta nostetaan nyt tämä kohta erityisesti esiin. Minusta Bruins vei tätä sarjaa valmennuksessa kenties enemmän kuin millään muulla osa-alueella. Julien viilasi peliä pykälää konservatiivisempaan suuntaan ja Bylsmalta ei löytynyt hyökkäyspelin suhteen mitään vastausta. Lopputuloksena sarjan selkeimmin Bruins-merkkiset jaksot olivat usein sellaisia, että Bruins sekä hyökkäsi että puolusti organisoidusti viisikkona ja loi alueellisia ylivoimatilanteita, kun Pens oli selvästi hajanaisempi puolustussuuntaan, hyökkäyksissä jonkun nousevan Crosbyn kimpussa oli pari-kolme pelaajaa ilman että tästä aukesi mitään hyödynnettävissä olevaa muille pelaajille, ja pakit olivat usein hyökkäyksen alkaessa niin alhaalla että Bruins sai katkaistua paineen puolustusalueella ennen kuin Penguinsin puolustajat pääsivät sen ylläpidossa auttamaan.
Onhan Julienin Bruinsillakin ollut tietynlaisia vastustajia vastaan hankalaa, mutta usein on helppo nähdä materiaalista mikä ne vaikeudet aiheuttaa. Bylsman tapauksessa on vaikea löytää materiaalista syitä noille pelitavan ongelmille. Bostonin ja Pittsburghin pakistojen nimilistat kun laittaa vierekkäin niin tuntuu aika absurdilta ajatella, että Bruinsin pakit pystyivät rakenteellisesti tukemaan hyökkäysalueen peliä selvästi Penguinsin vastaavia paremmin.