Onpahan pingviinit tiukassa paikassa, mutta uskoa täytyy olla. Peli kerrallaan kuitenkin mennään, eikä edellisillä tuloksilla ole mitään merkitystä pelin kulun kannalta. Vaikeaahan se on, mutta ei suinkaan mahdotonta.
Game 3 oli erittäin tiukka, viihdyttävä ja vähämaalinen, niin kuin playoff-ottelu yleensä on. Koiruuksia tuli molemmin puolin, mutta tuomarit hoitivat työnsä hyvin. Ottelun ensimmäisellä puoliskolla tuomarit suosivat hieman pingviinejä muutaman helpohkon jäähyn muodossa, mutta sekä kolmas erä että jatkoerät vihellettiin hyvinkin tasapuolisesti. Sääli, että voittomaali tuli hieman kyseenalaisen tilanteen johdosta (Jagrin riisto), sillä selittelyä ja vikisemistä riittää sen johdosta.
Pingviinien ongelma on mielestäni surkea ylivoima ja (yllätys yllätys) yleinen tehottomuus. Hitto jos kolmessa pelissä saadaan pari maalia vastustajan selän taakse, niin se harvoin riittää ottelujen voittamiseen. Ylivoimaa on tahkottu yli kymmenen kertaa ja tuloksena nolla maalia. Siinä on turha sanoa, että yksi viheltämätön jäähy ratkaisee pelin. Myös käsittämättömät aivopierut puolustuksessa (Letang, Crosby game 2) ovat edesauttaneet 0-3 tappioasemaan joutumista.
Voittaakseen Penguins tarvitsee selkeää tasonnostoa tähtipelaajiltaan; Crosby, Malkin, Neal, Letang ja Iginla ovat kaikki alisuorittaneet koko sarjan ajan. Malkin on ehkä eniten kärsinyt ketjukavereidensa surkeudesta, mutta se ei selitä kaikkea, kuten ylivoimalla nähtävää laiskuutta. Myös Bylsman on pystyttävä reagoimaan pelin sisällä tapahtuviin asioihin, ja luotava sellaiset ketjukoostumukset, että monesta kentästä löytyy ratkaisuvoimaa. Vokoun on pelannut hyvin, ja antaa lähes poikkeuksetta joukkueelleen mahdollisuuden voittaa.
Toivottavasti tästä tulee vielä sarja, eikä kesäloma ala jo tänään.
