No niin. Kotona ollaan ja ihan aluksi on sanottava että rupeaa pikku hiljaa jo riittämään kun koko päivän katselee pelejä. Toki mä siinä halli- ja muiden tuttujen kanssa rupattelin pitkin päivää, mutta kaikista peleistä ainakin hiukan näin, enkä olisi enää hetkeäkään kauempaa jaksanut istua, joten hyvä että finaalissa ei rankkareille jouduttu: siellä oltaisiin vieläkin istumassa ja ihmettelemässä toinen toistaan omituisempia harhautuksia.
Oli hieno päivä taas, ei voi muuta sanoa. Peli oli välillä hiukan parempaa mutta pääsääntöisesti paskaa kuten tähän aikaan vuodesta kuuluu ollakin, mutta muuten tapahtumia riitti ja kansa tykkäsi. Komeita taklauksia nähtiin lukuisia sekä pari nyrkkeilymatsiakin.
Katsojia muuten oli luultavasti enemmän kuin kertaakaan aiemmin Pitsiturnauksessa. Vai mitä mieltä muut ovat?
Sitten matseihin. Joka pelistä en kirjoita koska silloin saisin naputella aamuun asti. Keskityn siis lähinnä Lukon matseihin, mutta aloitetaan kuitenkin pelistä KalPa-SaiPa.
Ihan viihdyttävä peli minun mielestäni, tasoltaan päivän parhaimpia. Esille nousivat SaiPan maalivahti Iiro Tarkki sekä KalPan Jarkko Kauvosaari, joka tasoitti pelin vain muutama sekunti ennen loppua ja laukoi rankkarikisassa voiton KalPalle. Yleisö antoi hyvin aplodeja Kauvolle, ja mitä mä toisella korvalla kuuntelin keskusteluja siellä täällä niin Kauvo olisi edelleen tervetullut Lukkoon. Simo Pulkki ja Jonne Virtanen ottivat sitten sen odotetun matsin, ja tasanhan tuo meni. Koska en tiedä mitä se legendaariseksi muodostuva sana edge näiden tappelujen arvoissa tarkoittaa, niin en osaa sanoa että kumpi näistä jätkistä nyt sitten on enemmän edge kuin toiden. Mutta jos joku sen mulle selvittäisi? Virtanen sai myös kovat aplodit yleisöltä kun jäi kirjoittamaan nimmareita pikkupojille...
Lukon ja Ässien ottelu oli tietysti päivän odotetuin matsi, ja kyllä siellä kevyesti 3500 katsojaa oli paikalla kun kiekko jäähän putosi kello 10.15. Lukko vei pelin alkua, ja vaikka kyseessä harjoitusturnaus olikin niin ei sellaista 3 vs. 1-hyökkäystä saisi tuolla tavalla tuhria mitä Lukon jätkät tekivät.
Odotettu tappelu alkoi ajassa 10.00 kun Shayne Toporowski kävi tönäisemässä Ässien maalivahtia. Jäähy oli jo tästä tulossa Topolle, kun Pasi Peltonen kävi puolestaan tuuppaamassa Topoa kypärään, ja siitähän sota alkoikin. Linjatuomari roikkui siellä välissä ja vaikka tietysti on oikein että Peltosta lyödään aina kun sen näkee, niin ei se kovin kivalta näyttänyt kun linjatuomari piti jäässä makaavaa Peltosta kiinni ja Toporowski paukutti nyrkillä päähän. Toni Häppölä sitten hyppäsi kolmantena miehenä mukaan, ja kohta hän oli repimässä Toporowskin kanssa toistensa ryysyjä. Taustalla Blake Robson kiepautti Lukon ärhäkkäästi koko päivän esiityneen Jussi Makkosen alleen.
Jäähyt menivät osittain oikein ja osittain päin vittua. Toporowskin OR oli ansaittu, samoin ne kakkoset ja kympit jotka siitä jaettiin eri osapuolille mutta jostain syystä Toni Häppölä jäi ilman pelirangaistusta vaikka meni kolmantena miehenä mukaan nujakkaan. Ja kai siitä kakkonen olisi Peltosellekin kuulunut, mutta ei vaan tullut.
Kenties peli oli tuohon nujakkaan saakka Lukon heiniä, mutta sitten se tasoittui. Maalittomana mentiin kuitenkin toiseen erään, ja siinäkin ehdittiin ensin hanskaamaan. Semir Ben-Amor ja Patrick Forsbacka ottivat ilmeisesti sovitun matsin keskiympyrässä, aika tasan sekin meni mutta sanotaan nyt että Semir Lukkolaisena otti voiton. Jotain selvennystä mä noihin tuomioihin kyllä kaipaisin. Nytkin Ben-Amor ja Forsbacka saivat pelirangaistukset, kun vastaavasta tappelusta aamun ensimmäisessä pelissä annettiin Pulkille ja Virtaselle ottelurangaistukset. Tosin tämä Pulkin ja Virtasen matsi kesti kyllä hiukan pitempään kuin Semirin ja Forsbackan, josko se eroavaisuus löytyisi siitä että toisesta tulee OR ja toisesta vain 5+PRK?
No. Takaisin Lukon ja Ässien peliin. Miikka Tuomainen vei komealla läpiajolla Lukon johtoon. Kyllä siinä roikkui mies selässä mutta ei pystynyt Tuomaisen menoa estämään, ja näitä minä odotan liigassakin ensi kaudella häneltä.
Ässät tuli tasoihinkin. En tiedä muista mutta minusta näytti että kiekko olisi jostain ottanut kimmokkeen, jonka takia yllätti Vehasen.
Lopussa vielä Jussi Makkonen aloitti painin Jesse Joensuun kanssa, mutta jäi tälläkin kertaa alakynteen. Peli oli juuri semmoinen jota Pitsiin tullaankin katsomaan.
Lukon toinen matsi oli Sportia vastaan ja Lukon hallintaahan tuo oli koko ajan. Sport meni johtoon oikeastaan ensimmäisestä tilanteestaan kun Eepi istui jäähyllä. Tasoero oli kaiken aikaa selvä mutta Eero Väre Sportin maalilla oli hyvässä vireessä, mutta niin vaan joutui hänkin antautumaan Semir Ben-Amorin tarkan vedon edessä. Ihan yläputken alle se kolahti, ja jos sellainen maali tehtäisiin Lukolle niin kyllä mä sanoisin että ei ollut lähelläkään maalia... nyt pitää olla tyytyväinen että hyväksyttiin. Hyvän syötön antoi VV Vainiola.
Hetken kuluttua Ben-Amor itse pelasi loistavan maalintekopaikan, mutta ketjukaverinsa (nimi jäi huomaamatta) epäonnistui. Lukon voittomaali tuli toisessa erässä ja oli aika tavalla samanlainen kuin tuo Semirin tasoitus. Miikka Tuomaisen tarkka veto irtokiekosta ja siellä soi.
Lukon maalissa pelasi Mikael Vuorio, ja vaikka ei tiukoille joutunutkaan niin ero aamun pelin torjuneeseen Vehaseen on kieltämättä suuri.
Tapparan ja Ässien välierä taisi olla koko turnauksen heikkotasoisin peli. Arsi Piispanen Tapparasta nousi pelaajista selvästi muita taitavampana esille. Ja se on kyllä sanottava, että Tapparan ensimmäisen maalin syntyessä maali oli jo noussut pois paikaltaan ennen kuin kiekko viivan ylitti, joten Reijolle kävi siinä pieni lapsus kun hän maalin hyväksyi.
Lukon ja SaiPan välierä sen sijaan oli mukavaa katsottavaa. Maalivahtipeli molemmissa päissä oli huippuluokkaa. Niin Vehanen kuin Iiro Tarkkikin tekivät lukuisia huipputorjuntoja. SaiPa oli kyllä minun mielestäni hiukan hallitsevampi osapuoli pelissä, mutta niin vaan Ossi-Pekka Lehtosen maali pari minuuttia ennen pelin loppua jäi matsin ainoaksi ja Lukko meni finaaliin.
Illan finaali oli Lukko-Tappara, ja hiukan siinä rupesi näyttämään jo siltä että raskas päivä painaa luistimissa. Kuten SaiPa välierässään Lukkoa vastaan, niin Tapparakin oli tässä ainakin lievästi niskan päällä. Ja erityishuomioni kiinnittyi Lukon alivoimapeliin, joka on ihan samanlaista kuin viime kaudellakin. Koko miehitys seisoo ja katsoo kun vastustaja liikuttaa kiekkoa, minkään näköistä yritystä päästä mieheen tai kiekkoon kiinni ei ole. Mutta eiköhän Toivola tähän lääkkeet löydä.
Itse pelissä Pekka Saarenheimo vei nopeasti Lukon johtoon. Tappara puolestaan tasoitti kahden miehen ylivoimalla Piispasen toimesta, ja ylivoimalla Tappara meni johtoonkin toisessa erässä. Maalintekijänä Juuso Akkanen, mutta ei Lukko kauaa tappiolla ollut kun Henkka Juntunen ohjasi Jussi Makkosen siniviivavedon maaliin.
Marko Luomala ja Henrik Juntunen pääsivät kahdella yhtä vastaan pelin loppupuolella. Luomalan syötöstä Juntunen kuitenkin sai pistettyä kiekon tyhjästä maalista ohitse... Ja ratkaisu tuli vain 35 sekuntia ennen loppua, kun Arsi Piispanen teki pelin toisen maalinsa. Maali oli komea ja veto hyvä, mutta hiukan tuo näytti siltä että kenties sen Vehanen olisi napannut, mutta ei Vuoriota kannata tappiosta syytellä.
Niin että turnaus sai siis kokonaan uuden voittajan, kun Tappara pokkasi pokaalin Pitsimissin siroista käsistä. Onnea voittajille, ja minusta Arsi Piispanen oli ainakin turnauksen paras hyökkääjä, jollei jopa paras kaikista pelaajista.
Lukosta erottuivat edukseen maanmainio maalivahti Petri Vehanen, ikinuori Eepi Hämäläinen jolle nämä pehmeällä jäällä puolivauhdilla pelattavat pelit sopivat kuin nenä päähän, lainassa ollut puolustaja Jussi Heikkinen, rämäkällä pelipäällä koko päivän ollut Jussi Makkonen, vahva Miikka Tuomainen sekä Semir Ben-Amor, ja ainakin minulle suurena yllätyksenä tuli se että Semir tosiaan osaa pelata jääkiekkoa, eikä vaan tapella. Tietysti kunniamaininnan ansaitsee toisen kerran Lukossa nyrkkejään heiluttamaan innostunut Shayne Toporowski. Jollei muuten niin pelkästään Peltosen murjomisesta.
Näin tällä kertaa. Kyllä tällä annoksella jääkiekkoa syyskuun puoleenväliin saakka pärjää komeasti. Ja ensi vuonna taas uudestaan.