Pitkä vaiko lyhyt matematiikka?

  • 10 618
  • 44

YO-Matikka

  • Kirjoitin pitkän matematiikan

    Ääniä: 81 50,6%
  • Kirjoitin lyhyen matematiikan

    Ääniä: 45 28,1%
  • Minulla oli pitkä, mutta kirjoitin lyhyen

    Ääniä: 8 5,0%
  • En kirjoittanut matematiikkaa

    Ääniä: 26 16,3%

  • Äänestäjiä
    160

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Viestin lähetti Poison
Se, kuka tulee nyt tähän sanomaan, että matikka on ihan helppoa ja yksinkertaista, saa pesäpallomailasta.
No onhan se *väistää pesäpallomailaa* joillekin *väistää uudelleen*. Toisille, kuten esimerkiksi sinulle, se on sitten kaikkea muuta. Itselläni aikanaan meni koko lukion ensimmäinen luokka täysin päin prinkkalaa matematiikan osalta, mutta toisen luokan alussa palaset loksahtivat kohdalleen ja lopputuloksen olenkin jo kertonut. Minulla asiaan vaikutti se, että ensimmäisellä luokalla matematiikan opettaja oli täysin epäpätevä ja kyvytön opettamaan, kun taas toisesta luokasta eteenpäin meillä oli aivan mahtava opettaja. Voit siis ajatella asian siten, että syy ei ole sinun, vaan opettajasi ;o)
*AU! Enää en ehtinyt väistää*
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Pitkän kirjoitin ja oikeasti matematiikka oli koko kouluajan erittäin helppoa, ainoastaan lukiossa se ensimmäinen derivoimis -kurssi oli vähän vaikeanpi ja se oli ainut kurssi jonka kokeeseen jouduin oikeasti lukemaan. Sen jälkeen se derivoiminenkin oli sitten helppoa.

YO-kirjoituksissa kirjoitin kuitenkin matematiikasta vain M (2 pisteen päähän L:stä) ja sen verran tuo bravuuri aineessani M:n jääminen harmitti että meinasin käydä korottamassa tuota mutta loppujen lopuksi se jäi.

Mutta jos se teitä, matemaattisia palikoita (kuten Poison) yhtään helpottaa niin vastaavasti kielet ja varsinkin ainekirjoitus oli itselleni aina yhtä helvettiä. Ja ainekirjoitus oli syy siihen että YO-kirjoituksissa niin englannissa kuin ruotsissa tuli pykälää paria alempi arvosana (molemmista B) kuin muut osiot (kuullun ymmärtäminen ja kielioppi koe) olisivat edellyttäneet. Mikä ihmeen tarkoitus sillä ainekirjoituksella edes on? Enkö mä jo todistanut osaavani kyseistä kieltä nappaamalla lähes täydet pisteet kuullun ymmärtämisestä ja kielioppikin oli mukavasti hanskassa. Kirjailija mä en kuitenkaan ole.

No samapa tuo kun nuo ylppärit on jo kaukana takana ja läpihän ne kuitenkin meni.
 

ELÄKELÄINEN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Keski- Uudenmaan muoviseurat
Kyllä pitkän matemattiikan kuka tahansa lukioon päässyt klaaraa,jos vain vähän viitsii keskittyä.Ei se oikeasti ole kovineaa,vaan vaatii ´lahjattomilta´vain viitseliäisyyttä.Jos on parempaakin tekemistä,niin voi tehdä siis niin kuin minä ja vaihtaa lyhyeen ja lukea sitten myöhemmin pitkän jos/kun tarpeeellista.Eikä tämä ole ylimielisyyttä.Tunnen monta oikeasti lahjakasta ja nille homma on helppoa.Meidän hölmömpien pitää vain sitten panostaa,niin raskasta kuin se onkin.

Toinen tapa on nuodattaa lukiossa serkkuni ohjeita pitkässä matematiikassa.

1.Luokalla saa luntata kavereilta kokeissa vitosen varmistamiseksi.Muu työnteko kielletty
2.Luokalla saa lisäksi kopioida kotitehtäviä kavereilta.

Näillä pitäisi selvitä kolmannelle.Komannella saa sitten kokeiden jälkeen vähän pohtia,että miten olisi pitänyt laskea.

Tällä taktiikalla hän kirjoitti vahvan improbaturin ja on ns.kompensaatioylioppilas minimipuoltoäänin.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti ELÄKELÄINEN
Kyllä pitkän matemattiikan kuka tahansa lukioon päässyt klaaraa,jos vain vähän viitsii keskittyä.Ei se oikeasti ole kovineaa,vaan vaatii ´lahjattomilta´vain viitseliäisyyttä..

Ei todellakaan pidä paikkaansa. Ihan sama kuin minä sanoisin että kuka tahansa oppii laulamaan kuin Luciano Pavarotti, kunhan vain viitsii. Pelkästään lyhyen matikan klaaraaminen on toisille työn ja tuskan takana. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ala-asteen kolmannesta luokasta lähtien matikka on ollut minulle hepreaa. Minulla ei ole aavistustakaan mitä on derivointi, mitä iloa on neliöjuuresta ja kuinka murtolukuja lasketaan. Nuo ihan vaan esimerkkinä mainitakseni...Yrityksen puutteesta ei voi syyttää, sillä minua ovat niin opettajat kuin kaveritkin koittaneet jeesata koulussa ja kotona. Ei auta. Kun ei tajua niin ei tajua! Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti voi oppia. Lukion lyhyen matikan pääsin ihan vain säälistä läpi. Sanomattakin on selvää että matikkaa en kirjoittanut. Muissa aineissa ei samanlaisia oppimisvaikeuksia ilmennyt, vaan kirjoitin ihan mukiinmenevin papruin.
 

ELÄKELÄINEN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Keski- Uudenmaan muoviseurat
Viestin lähetti Gellner
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Ihan sama kuin minä sanoisin että kuka tahansa oppii laulamaan kuin Luciano Pavarotti, kunhan vain viitsii. Pelkästään lyhyen matikan klaaraaminen on toisille työn ja tuskan takana. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ala-asteen kolmannesta luokasta lähtien matikka on ollut minulle hepreaa. Minulla ei ole aavistustakaan mitä on derivointi, mitä iloa on neliöjuuresta ja kuinka murtolukuja lasketaan. Nuo ihan vaan esimerkkinä mainitakseni...Yrityksen puutteesta ei voi syyttää, sillä minua ovat niin opettajat kuin kaveritkin koittaneet jeesata koulussa ja kotona. Ei auta. Kun ei tajua niin ei tajua! Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti voi oppia. Lukion lyhyen matikan pääsin ihan vain säälistä läpi. Sanomattakin on selvää että matikkaa en kirjoittanut. Muissa aineissa ei samanlaisia oppimisvaikeuksia ilmennyt, vaan kirjoitin ihan mukiinmenevin papruin.


Koitan olla yhden henkilön suorituksiin ja kokemuksiin puuttumatta,vaikeaa se tässä tilanteessa on.
Yleisestikin ottaen on mainio suoritus olla oppimatta murtolukuja ja silti päästä lukioon ja kirjoittaa vielä hyvät pahvit.

En minä tähän viitsisi puuttua,mutta kun kerran olen ketjussa aloittanut niin jatkettava on ,jos vaikka tätä kysymystä joku nuori oikeasti tykönään pohtii.Jatkoajastahan saa asiantuntijalausuntoja joka lähtöön.Omani aiheeseen kuuluu edelleen:Pitkä matematiikka on turha mörkö.Siiitä vaan lukemaan jos kiinnostaa.Vaaditun työn määrä riippuu lahjakkuudesta.
 

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Yläasteella matikka oli helppoa. Numerot olivat ysiä ja kymppiä ihan siitä riippuen, viitsikö lukea kokeisiin vai ei. Lukiossa sitten homma meinasi karahtaa persiilleen heti kärkeen, pitkän matikan tasohyppäys oli melkoinen. Kolmen ekan kurssin ka oli jotain kutosen pintaan ja aloin jo vakavasti harkitsemaan vaihtoa lyhyelle. Ajattelin, että prkle katotaan nyt vielä yksi kurssi tuleeko tästä mitään. Ja tulihan siitä sitten täysi kymppi, joskin ankaran pänttäämisen jälkeen. Jatkoin pitkällä sitten vaihtelevalla menestyksellä, joka johti hiukan yli 7 matikan kurssikeskiarvoon kirjoituksiin mennessä.

En ollut koko koulu-urani aikana hermoillut mitään niin paljon, kuin matikan kirjoituksia. Luotto itseen ei ollut ihan kohdallaan, mutta kas kummaa: Siinä laskutehtäviä täyttäessäni homma jollakin tavalla aukeni ja katso! Lopputulos oli ällä! Hoh. Eikä siinä vielä kaikki. Tuolla tuloksella matematiikan opettajani nosti päättötodistuksen numeroni kahdeksaan, ja kun vielä jaksoin käydä läpi korotustentin kiitettävästi, numero nousi yhdeksään. Ja sitä tarvittiin, sillä sen avulla pääsin teekkariksi jne.

Mutta silti, jos matikka tuottaa liikaa tuskaa, miksi sitä sitten pitäisi lukea? Siksikö, että pääsisi joskus sellaisiin töihin, jossa tuota tuskantuottajaa sitten tarvitaan? Ei loogista. Eli jos ei laskupää toimi, niin säästä energiasi muuhun.

Sitäpaitsi, korkeakoulussa/yliopistoissa on sitten vasta varsinaisesti sitä matematiikkaa. Lukiojutut ovat oikeastaan vaan laskentoa.
 

ELÄKELÄINEN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Keski- Uudenmaan muoviseurat
Viestin lähetti Tykki
Mutta silti, jos matikka tuottaa liikaa tuskaa, miksi sitä sitten pitäisi lukea? Siksikö, että pääsisi joskus sellaisiin töihin, jossa tuota tuskantuottajaa sitten tarvitaan? Ei loogista. Eli jos ei laskupää toimi, niin säästä energiasi muuhun.

Sitäpaitsi, korkeakoulussa/yliopistoissa on sitten vasta varsinaisesti sitä matematiikkaa. Lukiojutut ovat oikeastaan vaan laskentoa.


Etkös itse juuri vielä lukion alussa luovuttamassa?Sitten teit töitä ja lopultahan homma aukesi komeasti.
Sitä tässä koitan tolkutaa.Kyllä se matematiikka jotenkin suht täyspäiselle aukeaa.Korkeakoulumatemiikka kehittää sitten tietynlaista loogista ajattelua.Sen pelossa ei kannata insinöörihaaveita haudata.Oikeassa työelämässä ei paljoa sitten kolmatta astetta integroida.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti ELÄKELÄINEN
Koitan olla yhden henkilön suorituksiin ja kokemuksiin puuttumatta,vaikeaa se tässä tilanteessa on.
Yleisestikin ottaen on mainio suoritus olla oppimatta murtolukuja ja silti päästä lukioon ja kirjoittaa vielä hyvät pahvit.

En sitten tiedä onko aika kullannut muistot, mutta en muista koskaan murtolukuja oppineeni...En minä muuten ole ainoa jolla oli ja on suuria ongelmia matikan kanssa. Kaveripiirissäni meitä on useampikin. Taisin jo aikaisemmin sanoa että geometria oli ainut joka sujui joten kuten. Sama juttu fysiikan ja kemian kanssa. Vaikka niissäkin olin melko pihalla, sujuivat ne kuitenkin paremmin kuin matematiikka, sen takia että fyssa ja kemma ovat "konkreettisempia".
 
Viimeksi muokattu:

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Viestin lähetti ELÄKELÄINEN
Etkös itse juuri vielä lukion alussa luovuttamassa?Sitten teit töitä ja lopultahan homma aukesi komeasti.
Tässä tapauksessa asiaan varmaan vaikutti se, että peruskoulu oli saanut meikäläisen vakuuttumaan jonkinlaisista matemaattisista taidoista.

Yritin pointata vaan sitä, että jos matikka ei kerta kaikkiaan suju, kannattaa mielummin kohdistaa energiansa muiden aineiden lukemiseen ja sitä kautta parempiin papereihin. Kyllä lyhyen matikan lukijoillakin on paljon hyviä paikkoja elämässä tarjolla.

Mutta jos laskupää toimii edes kohtalaisesti, pidän toki pitkää versiota lyhyempää parempana valintana.
 

salla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ciccobuccit
En ole masokisti, joten en kirjoittanut mitään matikkaa. Hyvä jos pakollisetkaan kurssit menivät lyhyestä läpi...

Yläasteella vielä taso oli siinä kasin pintaan, mutta ollaan aika huonoilla vesillä lukiossa, jos yhtälöistä ei tajua edes perusasioita.
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Poison
Lyhyttä matikkaa opiskelen, ja pian on enää yksi pakollinen kurssi jäljellä. Olen jo nyt erittäin onnellinen tuosta. Minulle matikka nimittäin on peikkojen peikko, ja voi nenä, että inhoan sitä. Kirjoittamisesta en osaa vielä sanoa oikein mitään, ensi vuosi näyttäkööt... Todennäköisesti jää väliin. Ei kiinnosta, ennemmin luen psykologiaa.


"kovimmat jätkät quottaa itseään :D"

Olin erittäin tosissani, kun kirjoitin edm. viestin viime maaliskuussa. Jokin tai joku, riippuen siitä, miten asian haluaa ilmaista, aiheutti kuitenkin sen, että tänä syksynä kohtasin suuren matikkamörököllipeikon ylioppilaskirjoituksissa. Alustavan arvion mukaan kiusasin mokomaa peikkoa 16 pisteen arvoisesti, joten approbatur on tilauksessa.

Töitäkin on kuitenkin tehty: ensimmäisen koulujakson aikana taisin panostaa kaikkein eniten matikan viimeiseen pakolliseen kurssiin, ja omatoiminen kertaaminen kuului myös harrastuksiini. Välillä itketti ja suututti, ja "Mie vihaan matematiikkaa, miksi hitossa ihmisen pitää kiduttaa itseään, miksi ikinä päätin tehdä tämän?!!?!" -purkautumisten päästyä ilmoille oli viimeistäänkin tauon paikka. Onneksi myös onnistumisentunteita mahtui matkan varrelle, ja tänään sain palkinnon siitä työstä, jonka tein itse kurssin eteen: todistuksessa näyttää olevan kymppi heti vitosen perässä.

Olin päättänyt, että kirjoitan matikan nyt syksyllä, meni miten meni, ja keväällä en enää itseäni ala sillä rasittamaan. Nyt kuitenkin huomaan pohtivani "Mitä jos sittenkin..." enkä olekaan enää yhtään varma siitä, että kunnianhimoni matikan suhteen loppuu alimpaan arvosanaan. Toisaalta pelkään, että jos alan keväällä säätämään matikan kanssa, heijastuu se negatiivisesti muihin kirjoituksiin valmistautumiseen; toisaalta taas houkuttelisi kokeilla nousisiko arvosanani matematiikassa edes B:n puolelle, jos töiden tekoa vain jatkaisi läpi talven. Ja ei kai matematiikan oppiminen muutenkaan pahaa tekisi, tulevalla opiskelualallani kun sitä tulen ainakin jossain muodossa tarvitsemaan. Täytynee nyt pohtia rauhassa, mitä teen, mutta ainakin olen jo kertaalleen ylittänyt itseni tekemällä jotain, jota en olisi koskaan uskonut tekeväni.
 
Viimeksi muokattu:

bozik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En tiedä miten nykyisin kouluissa toimitaan, mutta siihen aikaan kun minä matematiikkaan koulussa tutustuin, meillä numerot ohjasivat valintaa pitkän ja lyhyen matikan välillä. Meikäläisen opinahjossa numeroita annettiin kuuden viikon välein ja sehän se lopulta minutkin ohjasi oikealle polulle. Sain lukion ekasta pitkän matikan kurssista arvosanan kuusi ja seuraavasta kurssista arvosanan viisi. Tästä numeroiden hienovaraisesta ohjauksesta lukio-bozik otti onkeensa ja vaihtoi matikan lyhyeen.
 

Boomhauer

Jäsen
Pitkää matikkaa on tullut opiskeltua jo kaikkien kymmenen pakollisen ja yhden valinnaisen kurssin verran. Tällä hetkellä on kolmanneksi viimeinen kurssi menossa, ja tarkoituksena olisi kirjoittaa pitkänä.

Arvosanani ovat vaihdelleet parin uusinnan kautta nelosesta viitoseksi muuttuneesta jopa yhteen ysiin. Näiden lisäksi löytyy vielä pari muuta viitosta, kaksi kuutosta, yksi seiska sekä kolme kasia. Yläasteella sain yhtä tai kahta todistusta lukuunottamatta aina kympin, joten taaksepäin on menty vaikka arvosanoja ei suoraan voikaan verrata keskenään. Vahvimpia puoliani kun ovat juuri ne matematiikan osa-alueet, joissa on paljon numeroita ja vähän kirjaimia, joten ehkä tämän takia lukiomatikka on ollut vaikeaa.

Arvosanat voisivat toki olla parempia jos olisin jaksanut panostaa tekemällä kaikki läksyt ja harjoitelemalla kokeisiin laskemalla satoja tehtäviä. Tosiasiassa en ole koskaan laskenut tehtävän tehtävää harjoitellessani kokeisiin, mutta en usko että tämä on ainoa syy arvosanojen putoamiseen.
 

carzala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Bolton
Peruskoulun päättötodistuksessa matikka oli yllättäen 10.
Tällä hetkellä käyn lukion toista luokkaa, matikasta on kurssi 5 menossa. Tähän mennessä olen kuitenkin suorittanut jo kuusi kurssia, 4 ensimmäistä pakollisista sekä kaksi syventävää.
Arvosanat ovat olleet lievästi laskujohteisia. 10, 9 10, 9, 9, 7.
Toinen ja viimeinen kurssi olivat syventäviä. Viimeisestä kurssista jouduin olemaan useita tunteja pois, koska saksa ja kyseinen kurssi menivät 100%:sesti päällekkäin.

Koulussamme on (mielestäni) erikoinen opetus pitkän matematiikan (ja pitkän fysiikan) opetuksessa: Läksyjä emme saa koskaan, kaikki tehtävät lasketaan tunnilla. Joskus opettaja käskee meidän tehdä joitakin tiettyjä tehtäviä palautustehtäviä ja palauttamalla ne saamma bonus-pisteitä kokeeseen.
Mielestäni käytäntö on outo...
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Viestin lähetti bozik
En tiedä miten nykyisin kouluissa toimitaan, mutta siihen aikaan kun minä matematiikkaan koulussa tutustuin, meillä numerot ohjasivat valintaa pitkän ja lyhyen matikan välillä. Meikäläisen opinahjossa numeroita annettiin kuuden viikon välein ja sehän se lopulta minutkin ohjasi oikealle polulle. Sain lukion ekasta pitkän matikan kurssista arvosanan kuusi ja seuraavasta kurssista arvosanan viisi. Tästä numeroiden hienovaraisesta ohjauksesta lukio-bozik otti onkeensa ja vaihtoi matikan lyhyeen.

Eipä mullakaan ole mitään havaintoa miten nykyisin toimitaan.

Joskus kauan sitten kun seiskan peruskoulumatikalla ilmoitin maikalle lukevani pitkän matikan, niin eihän hän kovin paljoa krediittiä allekirjoittaneelle antanut.

Kirjoituksissa tuli sitten M ja lukion päästäriin 8... varmaan tuokin motivaatiokysymys. Ainakin mulla oli.

Ei tähän päivään mennessä pitkästä matikasta ole ollut sivuunkirjoittaneelle mitään konkreettista hyötyä, edes jatko-opiskelupaikkaan siitä ei saanut lisäpisteitä. "Matematiikkaa" (plus, miinus ja prosenttilaskua) tarvitsen nykyisin kyllä työssä koko ajan, mutta onhan nuo integraalit, derivoinnit ja vastaavat lähes täysin unholassa. Yritin tehdä viime kevään laajan matikan YO-kokeen.. aivan täysin niillä läpipääsyn rajoilla.
 

bozik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti vetti
Kirjoituksissa tuli sitten M ja lukion päästäriin 8...
Ei jumaleisson, sähän olet laskukone.

Miten voi muuten näin nuorekkaalla ihmisellä muisti pätkiä jo tässä vaiheessa. Mä en tahdo millään muistaa minkä numeron lyhyestä matikasta sain lukion päästötodistukseen, mulla täytyy olla huono numeropää. Lyhyen matikan kirjoitus sen sijaan meni aivan putkeen ja sain parhaan mahdollisen eli A:n (Axellent).
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Poison
Alustavan arvion mukaan kiusasin mokomaa peikkoa 16 pisteen arvoisesti, joten approbatur on tilauksessa.

..toisaalta taas houkuttelisi kokeilla nousisiko arvosanani matematiikassa edes B:n puolelle, jos töiden tekoa vain jatkaisi läpi talven.
Kovimmat jätkät quottaavat edelleenkin itseään.

Ylppäreiden tulokset saapuivat eilen, ja heh, B sieltä tuli jo nyt. Rajat olivat tippuneet melko alas, kokeen läpäisemiseen oli riittänyt yhdeksän pistettä. Nyt huomaankin miettiväni, lähdenkö yrittämään jopa C:tä. Enpä olisi taaskaan uskonut tätä aiemmin.

Tästä ketjusta on jotenkin koomisesti havaittavissa kehitys, jota suunnallani on tapahtunut...
 
Suosikkijoukkue
Haukat
Pitkähän sitä tuli kirjoitettua, sillä pidin itseäni lukion alussa tulevana teekkarina. Tasoero lukion pitkän ja yläasteen matematiikan välillä oli silti melkoinen. Yläasteella räpsähti kymppejä plakkariin, mutta lukiossa homma ei enää toiminutkaan. Oiva herätys oli pitkän matikan toinen kurssi, jonka kokeen arvosanaksi muodostui 6½. Sen jälkeen aloin hieman lukeakin matematiikan kokeisiin ja tehdä läksyjä. Lopulta kirjoitin Eximian.

Osoittautui kuitenkin, että tekninen ala kiinnostaa minua yhtä vähän kuin curling sambialaisia, joten tällä hetkellä pitkästä matematiikasta ei minulle juuri hyötyä ole, ja tuskin on tulevaisuudessakaan. Mutta tulipahan nyt kuitnekin luettua ja laskettua.
 

scholl

Jäsen
Laaja matematiikka.
En päätynyt, oli jotenkin itsestään selvä valinta. Yksi syy tietysti varmaan se, että aine oli helpohko. Kun teki kirjan tehtävät niin laudatur tuli helposti ilman, että tarvitsi lukea kirjoituksiin. Samoin oli laaja fysiikka ja kemia. Ei ollut koskaan mitään halua esimerkiksi tkk:lle mennä, mutta lukioaikana nuo oli ihan hauskoja, loogisia aineita.

Aku Ankka matikka oli silloin 15 vuotta sitten enemmänkin tyttöjen juttu ja en usko, että niillä tunneilla olisin kyennyt olemaan ilman itsemurha-ajatuksia. Jo pelkästään peruskoulun yhdeksännen luokan matematiikan tunnit olivat täydellistä tuskaa johtuen siitä, että kirjat olivat niin naurettavan ala-arvoisia, mitä tulee tehtävien vaativuuteen. Ensimmäisellä viikolla tuli tehtyä koko vuoden oppimäärä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös