Pitkä vaiko lyhyt matematiikka?

  • 10 568
  • 44

YO-Matikka

  • Kirjoitin pitkän matematiikan

    Ääniä: 81 50,6%
  • Kirjoitin lyhyen matematiikan

    Ääniä: 45 28,1%
  • Minulla oli pitkä, mutta kirjoitin lyhyen

    Ääniä: 8 5,0%
  • En kirjoittanut matematiikkaa

    Ääniä: 26 16,3%

  • Äänestäjiä
    160

VH87

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Niin, ajattelin avata tällaisen ketjun koska asia on minulle ajankohtainen juuri nyt. Tällaista äänestystä en ainakaan löytänyt.

Eli siis, olen lukiossa (Ruotsinkielinen) ekaa vuotta, ja voin sanoa ettei oikein mene putkeen, ja vähiten tuo matematiikka. Ylä-asteen päästötodistuksessa 8, nyt kolme kurssia (pitkässä) suoritettu, joista arvosanaksi 6, 5, 5. Elikkäs vähän alakanttiin vetänyt.

Eli onko/oliko jatkoaikalaisilla koulussa pitkä vai lyhyt matematiikka, ja miten päädyitte kyseisiin vaihtoehtoihin?

Äänestys koskee ainoastaan YO-kokeita...
 
Viimeksi muokattu:

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Pitkä

Meikäläisen aikoihin oli pakko kirjoittaa pitkä, jos sen oli valinnut. Mutta suosittelen, että kaikesta huolimatta pysyt pitkällä. Ainakin, jos meinaat jatkaa tekniselle puolelle. Hakupisteissähän ainakin aiemmin sai pitkästä 2 pistettä lisää.
 

ELÄKELÄINEN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Keski- Uudenmaan muoviseurat
Setäpä kertoo...
25 vuotta sitten koltiaisena oli muutakin tekemistä kuin valitsemani pitkän matematiikan pänttääminen.Luokallejäännin uhatessa vaihdoin lyhyeen,jonka myös kirjoitin.Myöhemmin prioritteettien muuttuessa ja tulevaisuudensuunnitelmien kirkastuessa luin itsekseni pitkän ja kävin sen kirjoittamassa.Ei se oikeasti ole yhtään vaikeaa.Siitä alkoi tie tekniseen akateemiseen tutkintoon.

Eli kyllä sitä kerkiää,ei lukioiässä pitäisi vielä turhia joutua stressaamaan.Lukion mallioppilaista tulee mainioita merkonomeja vai mitä ne nykyään ovatkaan.
 

bluefox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Jos jaksaa viettää tietyn ajan joka päivä laskemiseen niin kyllä pitkällä matikassa lahjattomampikin pärjää. Itse valitsin pitkän matikan kun tavoitteena on tekninen tutkinto ja koska olin koko koulu-urani saanut kiitettäviä numeroita matikassa. Aluksi en panostanut lainkaan laskemiseen ja numerot olivat heikkoja. Sitten jostain löytyi inspiraatiota ja laskin laskuja niin numerot nousivat. Kurssinumerot meni jotenkin 6,6,7,7,7,7,8,8,8,8,9,8,7 ja kirjotuksissa M. Nyt AMK:ssa matikka tuntuu aika helpolta.

Ehkä olisi pitänyt panostaa äidinkielen opiskeluun :-)
 

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pitkä tuli kirjoitettua aikanaan. Pieni pettymys oli silloin kun ei L tullutkaan, mutta eipä sillä enää niin väliä. Todistukseen sai silti sen kympin ja E on ihan pätevä arvosana sekin. Pitkä ei todellakaan ole liian vaikeaa, tosin pitää siinä toki jaksaa laskea ja saada rutiinia.

Nyt on tullut annettua tukiopetusta lyhyessä matikassa ja on saanut huomata se on todella selkeää. Ihan perusasioita kaiken kaikkiaan ja ei varmasti ylivoimaista kenellekkään. Se vaan tuntuu joillekin ihmisille olevan hirmuinen peikko. Suuri tavoitteeni ja haaveeni on saada opetettavani pitämään matematiikasta. Toivon parasta, kykyjä hänellä kyllä on riittämiin (uskon, että ylppäreistä saa vähintään M:n). Opettaminenkin kuitenkin on ihan mukavaa puuhaa sekin.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Pitkä matikka tuli kirjoitettua, ja se todistuksen ainoa Laudatur tuli juuri tästä. Sen verran tuli itsetuntoa kohotettua, että pienestä lukiostamme ei muita pitkän laudaturin kirjoittajia tullut sinä vuonna ollenkaan. Päästötodistuksessa matikka oli kymmenen.

Hauska pointti oli, että yläasteen päästötodistuksessa matikka oli meikäläisellä yhdeksän. Taidan olla niitä harvoja ihmisiä, joille lukion pitkä matematiikka on ollut helpompaa, kuin yläasteen. :)
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pitkä ja siitä tuli kouluajan ainoat kympit (3 kpl). Pari kertaa kasi ja loput ysejä. Vaikka matikka oli äidinkielen ohella lukioaikojeni bravuuriaine, jouduin tyytymään siinä M:ään vielä uusinnan jälkeenkin (mitään hemmetin E:itä ei silloin tunnettu).
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Teacup
Nyt on tullut annettua tukiopetusta lyhyessä matikassa ja on saanut huomata se on todella selkeää. Ihan perusasioita kaiken kaikkiaan ja ei varmasti ylivoimaista kenellekkään. Se vaan tuntuu joillekin ihmisille olevan hirmuinen peikko. Suuri tavoitteeni ja haaveeni on saada opetettavani pitämään matematiikasta. Toivon parasta, kykyjä hänellä kyllä on riittämiin (uskon, että ylppäreistä saa vähintään M:n). Opettaminenkin kuitenkin on ihan mukavaa puuhaa sekin.

Todennäköisesti luulet liikoja. Öhm......... ;o)

Lyhyttä matikkaa opiskelen, ja pian on enää yksi pakollinen kurssi jäljellä. Olen jo nyt erittäin onnellinen tuosta. Minulle matikka nimittäin on peikkojen peikko, ja voi nenä, että inhoan sitä. Kirjoittamisesta en osaa vielä sanoa oikein mitään, ensi vuosi näyttäkööt... Todennäköisesti jää väliin. Ei kiinnosta, ennemmin luen psykologiaa.
 

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti Poison
Todennäköisesti luulet liikoja. Öhm......... ;o)

Lyhyttä matikkaa opiskelen, ja pian on enää yksi pakollinen kurssi jäljellä. Olen jo nyt erittäin onnellinen tuosta. Minulle matikka nimittäin on peikkojen peikko, ja voi nenä, että inhoan sitä. Kirjoittamisesta en osaa vielä sanoa oikein mitään, ensi vuosi näyttäkööt... Todennäköisesti jää väliin. Ei kiinnosta, ennemmin luen psykologiaa.

En luule lainkaan liikoja. Opetettavani on sinnikäs. Periksi ei pidä antaa vaikka miten ärsyttäisi. Totta kai se kannattaa kirjoittaa ja sinäkin, Poison, tulet sen mielelläsi tekemään. Usko pois!

Psykologian nyt läpäisee pienellä päättelyllä kiitettävästi. Matematiikka kehittää ajattelua. Siinä se ero minun mielestäni... ;-)
 

Satellite

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Wild
PItkää sitä tässä käydään. Yläastella numeroni oli kahdeksan, mutta nyt lukiossa on ollut jostain syystä helpompaa. numerosarjaa 10 9 9 5 8 7 9 8 ja nyt vois sen kympin vetää integraaleista pitkästä aikaa. Toi vitonen "hieman" vaikutti mun asenteeseen matikkaan niin siitä eteenpäin olin aika epäaktiivinen siinä, tässä kurssissa muutuin hiemman aktiivisemmaksi ja tulos näkyy varmaan (puolikaskokeessa 30/30p)

Teacup: asia ei ole noin yksinkertainen. Kaikki on helppoa kun ymmärtää. Lyhyen matematiikan opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole sitä matikkapäätä (eikö se mene niin melkein aiona et jos ei osaa niin ottaa lyhyen?). Veikkaan että kukaan ei saa koskaan ikinä hankkimaan matikkapäätä ihmiselle, jolla sitä ei alun perin ole.
 

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti Satellite

Teacup: asia ei ole noin yksinkertainen. Kaikki on helppoa kun ymmärtää. Lyhyen matematiikan opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole sitä matikkapäätä (eikö se mene niin melkein aiona et jos ei osaa niin ottaa lyhyen?). Veikkaan että kukaan ei saa koskaan ikinä hankkimaan matikkapäätä ihmiselle, jolla sitä ei alun perin ole.

Siis, kyllä nuo perusasiat mielestäni voi kuka tahansa oppia jos haluaa. Lukioon päässeet kykenevät siihen. L onkin sitten jo eri juttu, mutta en usko, että se läpäisy esim. jää kenelläkkään kiinni "huonosta matikkapäästä". Tosin jos asenne on negatiivinen ja ajattelee, että en minä näitä voi oppia, niin... Kaikista ei tule neroja, kaikki eivät ole matematiikassa hyviä. Siltikin lyhyt matikka on varsin perusasioita.
 

Claudius

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Lyhyen aikoinaan kirjoitin. Yläasteella matikka oli mielestäni vielä hauskaa ja olinkin siinä silloin suht hyvä. Niinpä sitten valitsin lukioon pitkän matikan, mutta lukion alkaessa kiinnostukseni aineeseen lopahti tyystin ja ensimmäisen kurssin jälkeen vaihdoin lyhyeen. Lyhyenkin matikan tunneilla tuli lähinnä keskityttyä kaikkeen muuhun kuin itse opiskeluun. Kirjoituksiinkaan ei sitten tullut juurikaan valmistauduttua muuten kuin eväät tekemällä, mutta pienellä tuurillakin sain arvosanaksi M:n, mikä oli positiivinen yllätys siihen nähden, että tavoitteena oli läpi pääseminen.
 

Miguel

Jäsen
Viestin lähetti Teacup
Siis, kyllä nuo perusasiat mielestäni voi kuka tahansa oppia jos haluaa. Lukioon päässeet kykenevät siihen. L onkin sitten jo eri juttu, mutta en usko, että se läpäisy esim. jää kenelläkkään kiinni "huonosta matikkapäästä". Tosin jos asenne on negatiivinen ja ajattelee, että en minä näitä voi oppia, niin... Kaikista ei tule neroja, kaikki eivät ole matematiikassa hyviä. Siltikin lyhyt matikka on varsin perusasioita.

Vähän ylimielinen asenne. Monilla ei todellakaan ole sitä kieli- tai matikkapäätä, vaikka kovasti yrittäisikin. Sitten kun eteen työnnetään pitkän matikan soveltavia tehtäviä, joista ei ymmärrä kunnolla edes mitä kysytään, niin onpahan hauskaa. Itse olen päässälaskussa ollut aina aika hyvä, mutta huolimattomuusvirheet ja syvemmän osaamisen puuttuminen ovat pitäneet arvosanat pääosin terävimmän kärjen alapuolella ala-asteen jälkeen.

Nyt kirjoitettuani sattui vaan ennätykellisen helppo pitkän matikan yo-koe. 47 pistettä alustavasti, ja sen pitäisi normaalirajoilla riittää kirkkaasti eximiaan. Pisterajat tosin nousevat korkealle. Loppujen lopuksi aika sama, ei vaikuta tulevaisuuden opintoihini, enkä tavoitellutkaan M:ää korkeampaa arvosanaa.
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Teacup
Siis, kyllä nuo perusasiat mielestäni voi kuka tahansa oppia jos haluaa. Lukioon päässeet kykenevät siihen. L onkin sitten jo eri juttu, mutta en usko, että se läpäisy esim. jää kenelläkkään kiinni "huonosta matikkapäästä".

Voisin ehkä allekirjoittaa tuon siinä tapauksessa, että jokainen meistä saisi pienestä pitäen kunnollista, juuri henkilölle itselleen sopivaa opetusta matematiikassa. Lukiotasolla (vaikka sitten olisi miten "perusasiaa") on kuitenkin melkoisen mahdotonta pärjätä hyvin, jos perusteet ovat heikoilla. Opetustyylillä on muutenkin todella iso merkitys sen kanssa, miten oppiminen edistyy. Joku oppii jollain tietyllä tavalla parhaiten, toinen taas toisella.

En näe matematiikan oppimisen olevan kiinni puhtaasti halusta oppia, vaikka totta kai oppimiseen tarvitaan aina ja jokaisessa aineessa riittävästi motivaatiota ja kiinnostusta. Motivaation lisäksi tarvitaan kuitenkin myös lahjakkuutta, jota toki voi kehittää, mutta kun sitä lahjakkuutta ei ole siltikään jaettu samaa kiintiömäärää jokaiselle ihmiselle. Jos ajateltaisiin niin mustavalkoisesti, että ihminen oppii jos vain haluaa oppia, olisi eräskin ystäväni varmaan melkoisen kielitaidon omistava tyttö. Hän on nimittäin hyvä esimerkki siitä, että pelkkä töiden tekeminen oppimisen eteen ei nosta numeroa hyväksi, jos lahjakkuutta ei ole riittävästi.

edit: Lisätään nyt tähän väliin kuitenkin vielä selkokielellä sekin, että totta kai matematiikan oppiminen edellyttää töiden tekemistä oppimisen eteen. Noin on asia jokaisen opiskeltavan aineen kohdalla, harvemmin ihminen ilman opiskelua oppii.

Itsekin olen halunnut ymmärtää matematiikkaa, kuluttanut aikaa tehtävien parissa ja pähkäillyt, mutta tuloksena on ollut lähes poikkeuksetta suurempi ketutus kuin oravalla kävyn jäädyttyä. Nykyään en sitten enää ole jaksanut kovin paljoa kiinnostua, nostin kädet pystyyn. Omalla kohdallani totuus kuitenkin on, että olin jo ala-asteella huono matematiikassa. Minulla on olemassa omat vahvat aineeni, ja niiden osaaminen on aivan yhtä arvostettavaa ja arvokasta kuin se, että osaa ratkaista kilometrin pituisen laskun. Tässä jaksossa olen kuitenkin yrittänyt hieman tsempata matikankin suhteen, suurimpana motiivina taitanee olla se, etten kuitenkaan mitään nelosta todistukseeni haluaisi.

Lukioon pääsy ei takaa sitä, että oppilas on kykenevä selviytymään lyhyen matematiikan kirjoituksista. Lukioon kun voit päästä opiskelemaan, vaikka arvosanasi sekä fysiikasta, kemiasta että matikasta olisivat peruskoulun päättötodistuksessa 5. Toki lukioon menevät ihmiset usein omaavat lahjakkuutta hieman tuota enemmän, mutta mikään taattu juttu kirjoitusten läpäisy ei ole vain sillä perusteella, että oppilas on päässyt lukioonkin.


Psykologian nyt läpäisee pienellä päättelyllä kiitettävästi. Matematiikka kehittää ajattelua. Siinä se ero minun mielestäni... ;-)

Psykologian opiskelu ja ennen kaikkea ymmärtäminen vaatinee oppilaalta tunneälyä. Sitäkään ei valitettavasti vain ole kaikille suotu, kuten ei ole suotu matemaattista lahjakkuuttakaan...
 
Viimeksi muokattu:

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Uuh, taaskin tulen kait ymmärretyksi väärin. Oma vika, pitäisi osata kirjoittaa paremmin.

Kysymys taisi kuitenkin olla läpäisystä. Taidan sitten muistella ihan väärin, mutta eikös raja A:n saamiseksi ollut noin 12 eli kaksi tehtävää oikein? Ja jos oikein muistelen on ykköstehtävä ollut monesti tyyliä toisen asteen yhtälö ja kakkostehtäväkin varsin selkeää ilman sanallisia kikkailuja jne. Kolmessa vuodessa ehtii mielestäni aika hyvin hioa perustaitoja. Lisäksi kun väkisin yritää jotain pyöritellä jokaiseen tehtävään saattaa irrota irtopisteitä jonkin verran. Läpäisy siis aika realistinen, jos on vaivaa nähnyt.

Myönnän olevani matematiikassa lahjakas, mutta olen sen eteen myös töitä tehnyt. Lisäksi minulla on ollut hyvät opettajat. Mutta esim. kielissä en ole saanut mitään ilmaiseksi. Olen huomannut, että korkeimmat arvosanat ovat tavoittamattomissa, mutta edelleenkin läpäisyyn riittää se, että jaksaa yrittää.

Tuo psykologia-heitto nyt ei ollut vakavissaan heitetty, sen takia sinne sen hymiönkin iskin. Onpahan välillä hauska kuittailla noista, ilmeiseti se ei muista hauskaa ole. Toki jokaisella on omat kiinnostuksensa ja lahjakkuutensa. En väitä, että kaikkien tulisi alkaa matematiikkaa opiskelemaan ja siinä menestymään. Pointti oli se, että ylppäreistä mielestäni selviää jos halua on. Jos todellakin on niin, että joillain rajat tulevat vastaan tuossa kohdin, niin kai oma ajattelu-maailmani sitten on rajoittunut ja olen ylimielinen.
 

Miguel

Jäsen
edit: No niin, saisinkohan teknisten vaikeuksien jälkeen sanottavanikin sanotuksi.

Viestin lähetti Teacup
Uuh, taaskin tulen kait ymmärretyksi väärin. Oma vika, pitäisi osata kirjoittaa paremmin.

Kysymys taisi kuitenkin olla läpäisystä. Taidan sitten muistella ihan väärin, mutta eikös raja A:n saamiseksi ollut noin 12 eli kaksi tehtävää oikein? Ja jos oikein muistelen on ykköstehtävä ollut monesti tyyliä toisen asteen yhtälö ja kakkostehtäväkin varsin selkeää ilman sanallisia kikkailuja jne. Kolmessa vuodessa ehtii mielestäni aika hyvin hioa perustaitoja. Lisäksi kun väkisin yritää jotain pyöritellä jokaiseen tehtävään saattaa irrota irtopisteitä jonkin verran. Läpäisy siis aika realistinen, jos on vaivaa nähnyt.

Viime kevään vaikeassa pitkän kokeessa taisi riittää A:han niinkin vähän kuin kuusi pistettä. Mutta kysymys onkin siitä, kannattaako pitkään matematiikkaan panostaa, jos maksimitavoite on B, eikä aine vaikuta mitenkään tulevaisuuden opintoihin? On turhaa voimavarojen tuhlausta tuskailla laajan matematiikan kanssa joka ikisessä lukion jaksossa.


Myönnän olevani matematiikassa lahjakas, mutta olen sen eteen myös töitä tehnyt. Lisäksi minulla on ollut hyvät opettajat. Mutta esim. kielissä en ole saanut mitään ilmaiseksi. Olen huomannut, että korkeimmat arvosanat ovat tavoittamattomissa, mutta edelleenkin läpäisyyn riittää se, että jaksaa yrittää.

Itse olen aina pärjännyt hyvin kielissä ja matikassa. Lukiossa homma muuttui sikäli, että matikan eteen joutui tekemään paljon enemmän töitä jatkaakseen samoilla arvosanoilla. Eikä se aina onnistunutkaan. Kielistä olisin saanut tuskin yhdestäkään kurssista kasia huonompaa, tai no ehkä saksasta olisin saattanut, vaikka en olisi panostanut juuri yhtään. Ilman valmistautumista tehdystä matikan premilinääristä taas lohkesi B. Pänttääminen auttoi palaamaan lopullisessa kokeessa totutulle tasolle. Oliko töiden tekemisestä mitään hyötyä tulevaisuuteni kannalta, ei voi vielä tietää. Tuskin kuitenkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Miguel:

Siis puhut nyt laajasta matikasta. Toki siinä voi tulla hankaluuksia, mikäli lahjakkuutta ei löydy sitten tippaakaan. Kommenttini siitä, että pitkä matikka ei ole liian vaikeaa, pysyy silti edelleen voimassa. Se ei ole niin suuri peikko ja vaikeus, kuin mitä sen kuva monille on. Töitä se vaatii, jokainen miettiköön kohdallaan onko se sen väärti. Toki se syö mahdollisuuksia opiskella jotain muuta ja sitä todellakin on sitten joka jaksossa. Ei se todellakaan ole kaikille paras vaihtoehto.

Muut kommenttini ovat liittyneet lyhyeen matikkaan. Edelleen olen sitä mieltä, että YO-kokeissa ei siitä paljoa osaamista edellytetä läpäisyyn. Vaikeaa se voi olla joillekin, mutta sama on joka aineen kohdalla. Toiden asteen yhtälön ratkaisukaava löytyy jopa taulukkokirjasta ja sen käytön opettelu ei vaadi kohuutoman suuria ponnisteluja keltään. Tuo siis vain yhtenä esimerkkinä viitaten edelliseen viestiini. Liikaa ei edellytetä.
 
Humanistit ylös!

Lyhyttä matematiikkaa "luin", enkä katsonut tarpeelliseksi sitä kirjoittaa. Läpi olisin saattanut rima väpättäen selvitä.

Jälkeenpäin valinta ei ole kaduttanut, sillä teknis-matemaattiset ammatit eivät ikinä ole kiinnostaneet. Opiskeluaikoina oikeastaan filosofian perusopintoihin kuulunut logiikan kurssi on ainoa paikka, jossa paremmalla matemaattisella päättelykyvyllä olisi ollut kysyntää. Hyvin se meni toki näinkin.

Nyt kun kirjoituksista on reilusti yli kymmenen vuotta aikaa on matematiikkaan perehtyminen aika ajoin käynyt mielessä. Ainahan sitä itseään sivistää kannattaa.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lyhyen matikan luin mutta en todellakaan kirjoittanut. Putosin kärryiltä kolmannella luokalla, kun aloimme opetella murtolukuja ja siitä lähtien matematiikka on ollut yhtä tuskaa. Ei auttanut tukiopetukset, tukiopetusten tuliopetukset tai mikään muukaan. Ei mitään haisua miten onnistuin kahlaamaan yläasteen ja lukion matikan kurssit läpi. Todennäköisyyslaskenta ja geometria olivat ainoita matematiikan alueita mistä tajusin jotain, muusta en juuri mitään. Ai niin, murtolukuja en koskaan oppinut.
 

Satellite

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Wild
Viestin lähetti Teacup
Kommenttini siitä, että pitkä matikka ei ole liian vaikeaa, pysyy silti edelleen voimassa. Se ei ole niin suuri peikko ja vaikeus, kuin mitä sen kuva monille on.
Tästä asiasta ei ole faktoja, vaan tämä on aina opiskeljasta kiinni. Yksi kaverini opiskeli (kuulemma) aika reippaasti pitkässä matematiikassa ollessaan. Noh, sille tuli kaksi nelosta putkeen ja vaihto lyhyeen oli edessä...Hänelle se oli vaikeaa, minulle ja sinulle ei.

Minulla pitkä matematiikka menee ilman hirveitä ponnisteluja, tunneilla opiskelu riittää ja kotona lasketaan lähinnä sen takia, että ei tulisi niitä kuuluisia huolimattomuusvirheitä (niitä on liikaa...). Tosin noissa vitosen ja seiskan kursseissa ei riittänyt pilkkuvirheetpois-valmistautuminen :( Muuten integrointi ja derivointi muistuttaa helppoudessaan murtolausekkeiden sievennyksiä. Monimutkaisemmat derivaatat vaativat muutakin kuin kaavan maolista, niistäkin selviää :) Ainoa ongelmani on laiskuus kotiläksyissä (kuten yllä jo vihjaisin) :P

Nyt nukkumaan...
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Pitkän matematiikan kirjoitin aikanaan, ja suurella tuskalla kahlasin myös pitkän fysiikan oppimäärän läpi. Kirjoitukset menivät kohtalaisesti, arvosanaksi tuli ällä. Lukion aikana huomasin, ettei matematiikka ja fysiikka juurikaan kiinnosta, ja touhuaminen niiden parissa koko elämäni olisi viittä vaille henkilökohtainen helvetti, joten lähdin lukion jälkeen lukemaan yhteiskuntatieteitä. Ne kun ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin ensiksi mainitut.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Lyhyt mies, lyhyt matikka ja lyhyt...
 

Strigidae

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itse luin pitkän matikan ja pärjäsin kohtalaisesti (6-8 arvosanat). Kuitenkaan taitoa ei ollut niin paljoa, että olisin kirjoittanut pitkän, sillä vanhat pitkän kokeet vaikuttivat aika pahoilta. Niinpä lyhyen matikan kertauskurssin kautta kirjoituksiin ja L tuli. Viisas valinta, koska mieluummin L lyhyestä kuin B pitkästä. Etenkin kun jatko-opiskelusuunnitelmat eivät olleet tekniselle alalle.
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Juu. Tein tänään lyhyen matikan vitoskurssin kokeen. Tai oikeammin siis "tein" sen. Aamulla kotona laskusäännöt pyörivät päässä, ja tuntui, että tällä kertaa koe voisikin mennä minulle aivan hyvin, tarkoittaen siis sitä, että arvosana 6 ja 7 välillä olisi voinut olla mahdollinen. Positiivisella mielellä kouluun ja kokeeseen...

Kokeen jälkeen tuo olotila oli jostain kumman syystä kadonnut. Mielessäni kelailin, että hyvän tuurin sattuessa meni läpi, huonon ei. Kelailin lisää ja pääsin siihen tulokseen, että läpi taisi ehkä juuri ja juuri mennä, mutta ei se olekaan yhtään parempi. Tulisi vain hylsy vitosen sijasta, niin pääsisin uusimaan.

Aamun ja kokeesta poistumisen väliin jäi neljä tuntia, jotka kulutin päkertämällä kuutta matematiikan tehtävää. Päkertämisen aikana onnistuin todennäköisesti keksimään ties miten uutta laskusääntöä, tehtävät kun menivät vähän turhankin sujuvasti pohdiskellessa tähän tyyliin: "Jaa... Tämmöinen juttu tänään... No jospa mie derivoin... Ja etsitään nollakohdat... Kokeilisinkohan sijoittaa? Ei, tein äsken jo saman, ei voi olla kahta samanlaista tehtävää perätysten... Noh, oon kyl tehny lähes kaikkiin saman, antaa mennä. Osuu se johonkin." Noiden pohdintojen keskellä sitten nauratti, vitutti, ketutti, huvitti ja itketti.

Se, kuka tulee nyt tähän sanomaan, että matikka on ihan helppoa ja yksinkertaista, saa pesäpallomailasta. Ainakin näin virtuaalisesti, väkivaltainen ihminen kun en muutoin kuitenkaan ole.


Poison - Kaikkien palikoiden äiti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös