Finaaleista ja kaikesta
Alamummo kirjoitti:
Tästä on jossain kai puhuttukin, mutta kuinkakohan monta etenijää on lähtenyt suoraan syötöstä ykköselle Holden nostettua huippukorkean?
JoMan kotipeleissä ykköselle karkasi Holttisen tolpasta tänä kesänä edellä mainitun Pirisen vaihdon lisäksi ainakin kolme pelaajaa (Kohonen, Dahlström ja Jarmo Heikkinen). Yhdenkään karanneen en ole ykköspesälle nähnyt palavat, joten sopivin väliajoin tehtynä se näyttää olevan ihan toimiva temppu.
Mutta asiaan.
Mestaruus sitten ratkesi lauantaina, kun Kitee otti pojan taas "Sotkamosta sivistyksen pariin", kuten voiton ratkettua Rantakentällä leukailtiin. Kyllä tänä kesänä taas innostukseni pesäpalloa nousi entisestään, oli ilo nähdä kauden aikana toinen toistaan jännempiä ja mielenkiintoisempia pelejä. Kaikki huipentui finaaleihin, joissa oli pelissä melkoista jännitettäkin, kun pesäpallon ikuisen vastakkain asettelun edustajina "Itä" ja "Länsi" kohtasivat. Kitee osoitti finaalisarjassa kuitenkin nopeasti olevansa huomattavasti haastajaansa kovempi, ja vei lopulta mestaruuden varsin vaivattomasti. Tunnetta peleissä kuitenkin oli mukana mielin määrin sekä kentällä että katsomossa.
Joutuipa Nurmon lukkari Antti Tokkari kolmannessa finaalissa Kiteellä taiston ollessa tiukimillaan - osin toki Tokkarin suunpieksäntä tuntien huumorilla - rauhoittelemaan joukkueensa kannattajia sanomalla kenttäkuuluttajan kautta, että "pitäkäähän Nurmon kannattajat painiotteet poissa katsomosta, pesäpalloahan tämä vaan on". Ilmeisesti sieltä muutama pohjanmaalainen siirrettiin pelin tiimellyksestä katsomosta muualle rauhoittumaan.
Innostuipa ensimmäisessä Kiteellä pelatussa finaalissa eräs nurmolainen katsoja niin paljon Antti Kataja-Rahkon supervuorossa lyömästä kunnarista, että ryntäsi kentän läpi onnittelemaan Kataja-Tahkoa kunnarista. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun keltapaitainen setä saatteli innokkaan kannattajan niskasta sinipaitaisen sedän puhutteluun kentän ulkopuolelle.
Afan kirjoitti:
Tänään nähtyä temppua, jolla kipalaiset hämäsivät Teijo Kankaanpään irti kolmoselta, sen sijaan kannattaa tuoda esille. Siinä oli todellinen peliliike.
Tuo oli kylläkolmannen finaalin ehdoton kohokohta, joka kaiken lisäksi näytti sammuttavan Nurmon viimeisenkin hiipuvan toivonkipinän mestaruudesta. Kyllä oli Rantakentän katsomossa hauskaa, kun perinteinen "kiteeläinen" onnistui jälleen kerran. Tuollaisen oivallukset ovat niitä pesäpallon kaikista suurimpia vahvuuksia. Ei missään muussa pelissä voi tuon kaltaista huijausta tehdä, loistavaa katsottavaa. Sai nimittäin Kankaanpää loppupelin ajan kuulla naljailua katsomosta tyyliin "Teijo, missä pallo?". Tuo peliliike oli pesäpalloa parhaimmillaan.
Taas näissä finaaleissa näki, että pesäpallo lienee laji, jossa kotikatsomolla on pelin kulkuun jopa todellista merkitystä, ei pelkästään henkistä. Ratkaisevassa finaalissa Kiteellä oli huikea tunnelma, ja kun yli 5000 katsojaa huutaa (noh, ei ihan kaikki toki huuda) kurkku suorana jokaiselle vastustajalle, joka on lyömässä, ei väärä-huudot todellakaan kuulu.
Toni Kohonen käytti surutta hyväkseen kotiyleisön tuomaa suurta hyötyä, ja heitti jatkuvasti vähän matalaa tai pikkuisen väärää syöttöä. Kohonen sai napattua etenijöistä monta kärpästä noilla pienillä väärillä, kun etenijät eivät kuulleet huutoja. Nurmo oli tosin varustautunut huutoon ja käytti väärien ilmaisemiseen myös värikkäitä pyyhkeitä, jotka levitettiin väärän merkiksi. Ilmeisesti sekään systeemi ei kuitenkaan kunnolla toiminut - sen verran monta virhettä etenijöille tuli.
Parempi voitti, se on ainakin selvä. Kiteen kokeneet pelimiehet nousivat lopulta ratkaisevaan rooliin. Vähemmälläkin vastuulla pelanneet pystyivät ratkaisupeleissä parhaimpaansa, joten vastustajat jäivät muille sijoille. Tosin äärimmäisen lähellä oli, ettei Hyvinkää lipsahtanut finaaliin.
Pitkä, kuuma pesiskesä 2005 on nyt takana. Mestari on ratkaistu, ja poika jälleen kotona. On se... hieno laji tuo pesis!