Kitee-Hyvinkää
Harvoinpa on missään pelissä tullut jännitettyä yhtä paljon kuin eilen Kiteellä. Eipä voi oikeastaan tasaisempaa ottelua olla: ensin yhdeksän vuoroparia tismalleen tasatahtiin, eikä kotiutuslyöntikisankaan viisi ensimmäistä paria tuottaneet ratkaisua. Jatkopareissa Kitee onnistui kertaalleen, mutta Hyvinkää ei tasoittavallaan saanut enää juoksua. Ottelu päättyi pohjoiskarjalaisittain erittäin makoisasti Toni Kohosen taktiseen väärää, kun Simo Eerikäinen oli lyömässä viimeistä lyöntiään ratkaisevassa paikassa. Kyllä nimittäin Kohonen tuuletti, melkoinen lopetus huikealle välieräsarjalle.
Ottelussa molemmilla joukkueilla oli omat mahdollisuutensa ratkaista peli. Toisen jakson neljättä vuoroparia pääsi tasoittamaan Kitee, ja se onnistuikin luomaan yhden palon ajotilanteen. Ajoa pääsivät purkamaan joukkueen kokeneimmat karjut Pasi Pirinen ja Toni Kohonen, mutta niin vain ratkaisu jäi superiin.
Supervuorossa taas Hyvinkäällä oli huikea mahdollisuus: se oli ensin tylsyttänyt Kiteen yrityksen täysin ja tuli tasoittavalleen itseluottamusta uhkuen. Syntyi kärjellä paloton ajo, ja kotikatsomossa alettiin kaipailla nitroja oikein urakalla... kyllä jännitti. Hyvinkäänkään lyöjämörssärit Eerikäisen johdolla epäonnistuivat elämänsä paikassa, joten peli jatkui yhä kotiutuslyönteihin.
Kitee näytti ottavat kotiutuslyönneissä isännän otteet käyttöön heti kättelyssä, kun se paukautti kahdella ensimmäisellä lyöjällä kaksi juoksua. Ensimmäinen niistä meni Riku Rantasen piikkiin, joka teki "Tokkarit" helpossa tilanteessa eli sirvautti tappoheiton räpylästään. Loput kolme paria Hyvinkää kuitenkin sitten onnekseen kesti, joten se pääsi tasoittamaan kuitenkin vain kahden juoksun takaa.
Pelin tasaisuus huomioiden ei ollut lainkaan yllättävää, että Tahkokin niittasi viidellä parilla kaksi juoksua, kun toinen ja neljäs pari onnistuivat. Juha Korhosella oli paikka viidentenä lyöjänä ratkaista vielä voitto Tahkolle, mutta haaveeksi jäi. Uusintakierrokselle ratkaisijaksi nousi sitten aikaisemmassa pelissä miltei täysin varjojen mailla luuhaillut Petri Raittila, joka onnistui. Raittilan osuma jäikin ratkaisevaksi ja finaalipaikka Kiteelle.
Oli melkoinen välieräpari. Eilinen oli niin ympäripyöreä ottelu, että ihan kumpi tahansa olisi saattanut livahtaa finaaliin. Ei voi sanoa, että parempi/huonompi voitti, kun peli oli niin tasainen. Mutta makeahan tuo finaalipaikka näin otettuna on, jännitystä tuli koko rahan edestä.
Sinänsä peli ei ollut kovinkaan tasokasta, vaan lyöntipeli oli - osin kovan vastatuulen häiritsemänä - vaisua. Mutta varmasti mailaa myös puristettiin normaalia enemmän, kun kovina tunnettujen lyöjienkin iskut menivät jatkuvasti huonon osuman myötä taivaalle. Ulkopelissä sitä vastoin ei juuri kämmäilyjä tullut, lukuunottamatta ehkä Rantasen "tokkarointia" ja tilannetta, jossa Pasi Pirinen näpytti Hyvinkään etukentän avustuksella Kiteen varsinaisen peliajan ainokaisen juoksun.
Harvoin näkee noin loistavaa viihdettä ja ennenkaikkea jännitystä - missään! Kyllä pesis on hieno laji!