Kuten moneen kertaan on todettu, ei hirmutekoja saa unohtaa. Antaa anteeksi kyllä, muttei koskaan unohtaa. Nyky-Saksalaisten syyllistäminen sotien aikaisista teoista on täysin käsittämätöntä ja ihmettelenkin, missä sellaista esiintyy? Elokuvia toisesta maailmansodasta luonnollisesti tehdään niin kauan kuin niille on kysyntää ja esimerkiksi Private Ryan osoitti, että kysyntää edelleen on.
Suomalaisten SS-miesten maine tullaan puhdistamaan samoin kuten on puhdistettu veteraanien ja rauhassa kiellettyjen kansalaisjärjestöjenkin. Sotien jälkeenhän tavallista rivimiesveteraaniakin kohdeltiin lähinnä maanpetturina, kiitos juuri tässäkin ketjussa mainittujen roistojen; Yrjö Leinon, Hertta Kuusisen ja kumppaneiden. Todettava on myös, että Suojeluskuntien laajamittainen koulutustoiminta sekä niitten yhdessä mm. Akateemisen Karjala-Seuran kanssa toteuttamat kannaksen linnoitustyöt osoittautuivat elintärkeiksi, kun pitkään ounasteltu Neuvostoliiton hyökkäys toteutui. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu eli veteraaneille mukaanlukien SS-miehet ja vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille!
Henkilökohtainen näkemykseni liittoutumisesta Saksan kanssa on, ettei meillä ollut vaihtoehtoa. Tuon ajan Neuvostoliittoon ei todellakaan ollut järkevää luottaa...
Viestin lähetti Icing
Ja muuten, historiaa tarkasteltaessa on hyvä muistaa myös se tosiseikka, että Suomi luovutti aikanaan muiden mukana muutamat maassamme oleskelleet juutalaiset kiltisti Saksalle. Ja heti perään..olisiko sen aíkaisessa tilanteessa ollut vaihtoehtoja? Niinpä.
Tarkennettakoon asiaa sen verran, että ainoa tahra Suomen kilvessä juutalaisten osalta on kahdeksan maahan pakolaisina saapuneen juutalaisen luovuttaminen Saksalle. Suomessa vakituisesti asuneita juutalaisia ei luovutettu vaan Suomen johto kieltäytyi edes keskustelemasta kysymyksestä todeten, ettei mitään kysymystä ole. Noiden kahdeksan osalta voidaan tietysti kysyä, olisiko heidän osaltaan ollut vaihtoehtoja...
Vaikka rotuoppi oli yksi Hitlerin valtaannousun kulmakiviä, koitui se osittain Saksan turmioksi sodassa, sillä esimerkiksi Ukrainaan saapunut hyökkääjä esiintyi herrakansana ja kohteli paikallista väestöä vähempiarvoisena, vaikka siitä olisi saattanut saada varsin motivoituneen liittolaisen Neuvostoliittoa vastaan.
Huomiota natsien hirmuteoista on pikkuhiljaa enenevässä määrin alettu kääntää punaisen peikon nimissä tehtyihin kauheuksiin. Kyllähän Koskelan Akselista poiketen valkoisten saarron läpi tai ohi vapaussodan lopussa "työläisten paratiisiin" päässeiden kohtalo oli loppujen lopuksi todella ankea Stalinin ankarien vainojen, pakkosiirtojen ja puhdistusten muodossa. Täysin oma lukunsa on neuvostopartisaanien terrori rajan pinnassa sijainneissa suomalaiskylissä. Miten tehokasta pitää aivopesun olla, jotta tavalliset (?) ihmiset (?) surmaavat raa'asti aseettomia naisia ja lapsia? Järkyttävää on ollut seurata muutamia dokumentteja, joissa nyt jo varsin iäkkäitä partisaaneja on haastateltu, eivätkä nämä piruparat ole osoittaneet minkäänlaista katumusta vaan ovat edelleen sokeasti uskoneet tekojensa oikeutukseen.
Piikin kommentti Churchill-lainaukseen on todella osuva ja Suomen silloinen johto olisi voinut mainiosti sanoa samoin Stalinista. Voittajavaltiohin laskettava Neuvostoliitto menetti ylivoimaisesti eniten ihmishenkiä sodan aikana. Tämä kuvaltaa osittain täydellistä piittaamattomuutta yksittäisen sotilaan kohtalosta, mutta on myös todettava, että merkittävä osa kuolonuhreista kuoli muualla kuin rintamalla.
Ei hirmuhallintoon päätymiseen välttämättä tarvita kuin yksi nerokas, mutta kauhistuttavalla tavalla sairas ihmismieli. Esimerkit eivät ihan heti kättelyssä lopu kesken...
