Käytännössä tämä on turhaa pelottelua, NATO:n artikla 5:n myöntämä turvatakuu on otettu käyttään liiton historiassa kerran eli syyskuun 11. terroristi-iskujen jälkeen, eikä tuolloinkaan NATO velvoittanut jäsenmaitaan tukemaan sotilaallisesti Yhdysvaltoja Afganistanin operaatiossa vaan käytännössä operaatio laitettiin alulle yksin yhdysvaltalaisin voimin. Myöhemmin maa sai tuikea muilta liittolaisiltaan.
Montas kertaa toisen maailmansodan jälkeen eli Naton olemassaolon aikana Länsi-Eurooppaan integroituneet Natoon kuulumattomat maat kuten Suomi, Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti ovat joutuneet hyökkäyssodan uhreiksi? Eli voidaanko sanoa samalla logiikalla, että puheet sotilaallisesta uhasta näihin maihin ovat turhaa pelottelua?
Tämä juuri on se ongelma, ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöstä ei voi olla tekemässä ihmismassa, jotka eivät omaa mitään kompetenssia asiasta päättämiseen.
Minun ymmärtääkseni tämän maan viime vuosikymmenien ajan kolme pitkäaikaisinta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastannutta ministeriä eli Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen ovat kaikki Nato-kielteisiä. Ainoastaan joku yksittäinen fitness-pelle näyttää viime aikojen ulkoministereistä olevan selkeästi Nato-jäsenyyden puolestapuhuja.
Olen minäkin ottanut talooni palovakuutuksen, tosin se on lakisääteinen juttu. Ei yhtään toisaalta vituta vaikkei taloni ole kertaakaan palanut, ei edes vähäsen alkuun. Mutta sitten olisi suu mutrulla, jos vakuuttamaton talo roihuaisi liekeissä.Montas kertaa toisen maailmansodan jälkeen eli Naton olemassaolon aikana Länsi-Eurooppaan integroituneet Natoon kuulumattomat maat kuten Suomi, Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti ovat joutuneet hyökkäyssodan uhreiksi? Eli voidaanko sanoa samalla logiikalla, että puheet sotilaallisesta uhasta näihin maihin ovat turhaa pelottelua?
Minun ymmärtääkseni tämän maan viime vuosikymmenien ajan kolme pitkäaikaisinta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastannutta ministeriä eli Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen ovat kaikki Nato-kielteisiä...
Olen itse asiassa yllättynyt, että juuri sinä nostit nämä nimet tähän keskusteluun.
No eivätkö Suomen pitkäaikaisimmat ulok- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat ministerit ole niitä, joita juuri kannattaa konsultoida jos kerta halutaan ulko- ja turvallisuuspoliittista asiantuntemusta? Minusta ainakin on fiksua kysyä niiltä, jotka ovat olleet siellä ja tehneet sitä. Ketkä sinusta muuten ovat ne ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiantuntijat, joiden mielipide on se ratkaiseva?
No eivätkö Suomen pitkäaikaisimmat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat ministerit ole niitä, joita juuri kannattaa konsultoida jos kerta halutaan ulko- ja turvallisuuspoliittista asiantuntemusta? Minusta ainakin on fiksua kysyä niiltä, jotka ovat olleet siellä ja tehneet sitä. Ketkä sinusta muuten ovat ne ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiantuntijat, joiden mielipide on se ratkaiseva?
Näen tuossa kaksi 70-luvulla SEV-yhteistyön puolesta liputtanutta vasemman laidan demaria ja omassa puolueessaan lähes totaaliseen oppositioon ajautuneen opportunistisen senioripoliitikon. Kaikki he edustavat menneen maailman meininkiä, ja he kaikki ovat aloittaneet valtakunnanpolitiikassa vaikuttamisen 70-luvulla. Kaikella kunnioituksella, mutta kaikeksi onneksi Tarja Halosen aika oli ja meni jo. Halonen ehti jo aiheuttaa riittävästi - onneksi ei tapahtunutta enempää - vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, joten maanpuolustusmielessä on vähintäänkin kohtuullista että Halosen häpeällinen aikakausi vaipuu vähitellen historian hämärään.Minun ymmärtääkseni tämän maan viime vuosikymmenien ajan kolme pitkäaikaisinta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastannutta ministeriä eli Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen ovat kaikki Nato-kielteisiä. Ainoastaan joku yksittäinen fitness-pelle näyttää viime aikojen ulkoministereistä olevan selkeästi Nato-jäsenyyden puolestapuhuja.
Minä en näe syytä, miksi liittyä NATO:n jäseneksi. Minusta tuntuu, että tuo juna on jo mennyt aikaa sitten ohitse, eikä Suomi oikeastaan saavuta siihen liittymällä mitään huomattavaa etua. Päinvastoin näen haitat kustannuksineen suurempina kuin hyvät puolet. Suomi on tähänkin asti tullut Venäjän kanssa toimeen, joten miksi mennä ärsyttämään naapuria ja tärkeitä kauppasuhteita tuomalla esim. NATON tukikohta sen rajalle?
Suomi ei todellakaan ole tullut naapurin kanssa hyvin toimeen: vaikka nimi on välillä vaihtunut niin meno on pysynyt samana. Tultiinko toimeen 70-vuotta sitten? Entäpä seuraavat 40 siihen päälle? Joo, toimeen tultiin mutta aika nihkeätä on ollut.
Niin hyvin on tultu toimeen, että rauha on säilynyt. Älä poika alkaa länkyttämään 70 vuoden takaisista asioista. Molemmat vaarini olivat noissa sodissa mukana haavoittuen, mutta molemmat palasivat reissulta elossa. Molemmilta kaatui tarpeeksi monta veljeä, äidin isältä kaatui veli viereltä Taipaleenjoella Metsäpirtissä talvisodassa, että heidän perheet kyllä tiesi, mikä hinta maksettiin.
Minusta Suomen ei pitäisi Venäjän uhittelusta huolimatta liittyä Natoon. Sen sijaan Suomen kannattaisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa.
Poika... Heh. Taitaa leijonakoru kuristaa? Luuleetko hitsari tosiaan, että sinun vaarisi on ainoana ottanut luotia nahkaan piippalakin kivääristä? Toisaalta, eipä se kenestäkään tämän alan asiantuntijaa tee. Vanhoilla muistoilla ei valitettavasti Iivanalta suojauduta. Joten kuivaa kyyneleesi Kiitos 39-45 -paitaasi ja hengähdä hieman. Tämä ei ole mikään kunnia- vaan järkikysymys johon sinä et selvästikään pysty suhtautumaan objektiivisesti johtuen sukulaistesi kokemuksista. Enää ei ole 40-luku.
On vaikea uskoa, että muutaman pienen Pohjoismaan "yhteistyöstä" olisi apua, mikäli Venäjästä tulisi akuutti uhka Suomelle.
Vastasin kyllä.
Poika... Heh. Taitaa leijonakoru kuristaa? Luuleetko hitsari tosiaan, että sinun vaarisi on ainoana ottanut luotia nahkaan piippalakin kivääristä? Toisaalta, eipä se kenestäkään tämän alan asiantuntijaa tee. Vanhoilla muistoilla ei valitettavasti Iivanalta suojauduta. Joten kuivaa kyyneleesi Kiitos 39-45 -paitaasi ja hengähdä hieman. Tämä ei ole mikään kunnia- vaan järkikysymys johon sinä et selvästikään pysty suhtautumaan objektiivisesti johtuen sukulaistesi kokemuksista. Enää ei ole 40-luku.
Minusta Suomen ei pitäisi Venäjän uhittelusta huolimatta liittyä Natoon. Sen sijaan Suomen kannattaisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa.
Täytyy sanoa, että minun kompetenssini ei riitä tuollaisen päätöksen tekemiseen. En näe Venäjän hyökkäystä Suomeen kuitenkaan kovin todennäköisenä, mutta Ukrainan tilanne on todistanut, että perinteinen sota on edelleen oikea uhka Euroopassakin. Toisessa vaakakupissa on suhteet Venäjään, toisessa turvatakuut. Historia todistaa, että meillä on aina mennyt silloin hyvin, kun suhteet itään ovat olleet kunnossa. Olisiko Nato-Suomella hyvä suhteet Venäjään?
Ja tämä päätös pitää tehdä ammatilaisten toimesta, eikä missään tapauksessa millään kansanäänestyksellä.
Näin se vaan on. Uskon lukeutuvani parhaiten puolustuspoliittisia kysymyksiä ymmärtävään ehkäpä noin viiteen prosenttiin kansasta, mutta silti en missään tapauksessa pidä itseäni näissä asioissa sellaisena henkilönä, jonka mielipidettä olisi välttämättä kuunneltava ennen Nato-jäsenhakemuksen lähettämistä tai lähettämättä jättämistä.
En ymmärrä, miksi valtionjohdon pitäisi saada tietoonsa mielipiteeni tässä asiassa. Ja vielä vähemmän ymmärrän sitä, miksi isoissa puolustuspoliittisissa kysymyksissä pitäisi konsultoida peruskoulunopettajia, pubiasiakkaita, metallimiehiä, matkapuhelinmyyjiä, pankinjohtajia ja pitkäaikaistyöttömiä, kutakin samalla painoarvolla.