Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?

[Jaws]

Ukrainan tilanteen takia Nato-keskustelu on taas noussut pinnalle. Nyt voisi ottaa pienen katsauksen palstakirjoittajien mielipiteisiin. Mikä on palstan kanta tällä hetkellä? Pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei?

Avaan tämän äänestyksen nimenomaan siksi, että mielipiteet ovat saattaneet muuttua ja olisi mielestäni hyvä ottaa nopea katsaus siihen, missä mennään juuri nyt. Äänestys ei tällä kertaa ole avoin, joten kukaan ei näe, mitä vaihtoehtoa olet äänestänyt.

 

[Animal]

Itse olen aiemmin häilynyt siinä rajoilla, mutta kun ryssä taas vaihteeksi osoittaa olevansa ryssä ja täysin epäluotettava kumppani, niin kanta siirtynyt napsun verran Naton suuntaan.

 

[ms.qvist]

Kirjoitin Ukrainaa käsittelevään ketjuun seuraavaa:

"Olen kallistumassa - oikeastaan kallistunut - sille kannalle, että Suomen puolustuskyvyn turvaamisen kannalta tärkeää on säilyttää ainakin toistaiseksi yleinen asevelvollisuus ja toiseksi aloittaa neuvottelut NATO:on liittymisestä. Muuta toimintamallia en pidä järkevänä ja tämä kaltaiseni idealistin on pakko tunnustaa ja hyväksyä.

Puhuin vuosia EU:n tuomien turvatakuiden puolesta ja kuvittelin, kenties naiivisti, että ne riittäisivät Suomelle mutta jälleen kerran kansanvälinen kriisi, ja nyt vieläpä Euroopassa tapahtuneena, osoittaa aukottomasti sen kuinka kyvytön EU on toimimaan tilanteessa jossa päätöksien on oltava selkeitä ja tiukkoja ja joissa on otettava selkeä yksiselitteinen kansa johonkin tiettyyn asiaan ja jopa käytettävä painostuskeinoja tässä yhteydessä. Sen sijaan, että EU pyrkisi edes tällaisessa kriisissä toimimaan yhtenäisesti, jokainen jäsenmaa alkaa sooloilemaan omiaan ja mikä pahinta asettamaan sodankin kynnyksellä omat taloudelliset intressit etusijalle, mikä toki on inhimillistä toimintaa ja samalla hyvin helppoa toimintaa - mitäpä muista, oma hyvinvointini on tärkeintä."

Yksiselitteinen vastaus on se, että Suomen on viisainta aloittaa neuvottelut NATO:on liittymisestä. Toinen asia on tietenkin se, että mihin lopputulokseen neuvottelut johtavat ts. halutaanko Suomi osaksi NATO-perhettä, mutta neuvotteluille varaukseton kyllä!

vlad.

 

[Pavlovin Koira]

Ei ole kanta muuttunut miksikään tämän kriisin myötä. Olen ollut jo 90-luvulta asti sitä mieltä että Suomen tulee liittyä jäseneksi läntisten demokratioiden yhteenliittymiin (ml. EU ja NATO).

 

[alwahla]

Minusta Suomen ei pitäisi Venäjän uhittelusta huolimatta liittyä Natoon. Sen sijaan Suomen kannattaisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa.

 

[Pavlovin Koira]

Minusta Suomen ei pitäisi Venäjän uhittelusta huolimatta liittyä Natoon. Sen sijaan Suomen kannattaisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa.

joista kolme on NATO-maata.

 

[Rolf Paski]

Ei ole kanta muuttunut, ei pitäisi. Kannatan oman puolustusvalmiuden kohottamista. Sinänsä voidaan myös miettiä, että mitä mahdollisuuksia puolustusvälineteollisuuden osalta voitaisiin Suomessa kehittää ja valmistaa myös laajenevassa määrin muualle maailmaan. Ko. teollisuuden ala on niitä harvoja, joissa ei ole pelkoa, että valmistus siirtyisi Aasiaan. Tämä palvelisi myös taloudellisia intressejä.

NATO-kannattajien tulisi myös muistaa, että NATOn tuki ei suinkaan ole yksipuolista tukea. Meidän tulisi silloin olla myös valmis lähettää joukkoja taistelemaan NATO-operaatioihin ympäri maailmaa.

Ukrainasta huolimatta, en edelleenkään keksi syytä tällä hetkellä, minkä vuoksi Venäjä hyökkäisi Suomeen.Tämä ei tietystikkään tarkoita sitä, etteikö tällaista syytä saattaisi tulevaisuudessa löytyä ja tämän vuoksi oman uskottavan puolustuksen ylläpito on tärkeässä roolissa. Vertaus Balttiaan ei ole verrannolinen, sillä meiltä puuttuu merkittävä venäläisvähemmistö. NATO-jäsenyys päinvastoin saattaisi Suomen viedä konfliktiin Venäjän kanssa meistä riippumatta. Kuvitellaan vaikka tilanne, joka mielestäni ei ole edes kaukaa haettu, että Kaukasuksella laajenee konfliktit siihen malliin, että alkaa Turkin intressit olla myös uhattuna ja ristiriitaisia Venäjän intressien kanssa. Tuskin haluaisimme lähteä Venäjän rajanaapurina käyttämään etulinjassa olemaa maaperäämme taisteluun, joka onkin lähtenyt aivan toisaalta.

Kannatan uskottavan oman puolustuksen ylläpitoa, Ottawan sopimuksen mitätöimistä Suomen osalta, venäläisten maahanmuuton ja omistuksen selektiivista rajoittamista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Näköpiirissä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin Nato, jos aikomuksena on toteuttaa uskottava maanpuolustus ja ennaltaehkäistä sotilaallisten painostustoimien kohteeksi joutumista. Joka muuta väittää ei ymmärrä mistä puhuu. Tosin Nato-vaihtoehto ei välttämättä avaudu nykytilanteessa Suomelle kovin helpolla, vaikka ilmoittaisimme halusta neuvotella jäsenyydestä saman tien.

Mutta yhtä kaikki, suosittelen edelleen Nato-jäsenyystunnustelujen aloittamista viivytyksettä, kuten olen tehnyt jo yli 20 vuotta. Tämä siis täysin riippumatta vuosikymmenten aivopesulla harhaanjohdetusta epäkurantista kansalaismielipiteestä, jolla ei pitäisi olla painoarvoa näin keskeisessä puolusutuspoliittisessa linjakysymyksessä. Korkeimmalla poliittisella johdolla soisi olevan kanttia ottaa näin tärkeässä asiassa ohjat käsiin, eikä tuijotella jotain helvetin kannatuslukuja.

Sitoutuminen Nato-toimiin kansainvälisesti on ihan normihommaa, se pitää hyväksyä. Jos olet mukana, niin olet mukana. Ei ole ilmaisia lounaita.

 

[ms.qvist]

NATO-kannattajien tulisi myös muistaa, että NATOn tuki ei suinkaan ole yksipuolista tukea. Meidän tulisi silloin olla myös valmis lähettää joukkoja taistelemaan NATO-operaatioihin ympäri maailmaa.

Käytännössä tämä on turhaa pelottelua, NATO:n artikla 5:n myöntämä turvatakuu on otettu käyttään liiton historiassa kerran eli syyskuun 11. terroristi-iskujen jälkeen, eikä tuolloinkaan NATO velvoittanut jäsenmaitaan tukemaan sotilaallisesti Yhdysvaltoja Afganistanin operaatiossa vaan käytännössä operaatio laitettiin alulle yksin yhdysvaltalaisin voimin. Myöhemmin maa sai tuikea muilta liittolaisiltaan.

Eli jos esim. Yhdysvallat päättää aloittaa sotatoimet jossain päin maapalloa, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että suomalaisten joukkojen on siihen otettava osaa. Toki on ymmärrettävä ja hyväksyttävä kuitenkin mahdollisuus sille, että eteen tulee tilanne, jossa suomalaisia joukkoja lähetetään taistelutehtäviin NATO:n riveissä mutta puolustuskyvyn lisäämiseksi ja turvaamiseksi tämä pieni riski kannattaisi minusta ottaa.

vlad.

 

[pernaveikko]

Toivottavasti kansa ei saa asiasta päättää, koska miten niillä voisi olla mitään järkevää ja perusteltua mielipidettä puolesta tai vastaan.

Itse en ole mitään mieltä, koska en tiedä asiasta riittävästi ja tuskin olen ainoa kuka ei tiedä.

 

[Pavlovin Koira]

Vladin äskeiseen sen verran jatkoa että usein Yhdysvaltain operaatiot virheellisesti mielletään NATO-operaatioiksi. Niitä on kyllä käsitelty NATO:ssa mutta organisaation yhteistä hyväksyntää ei ole saatu lähinnä Ranskan ja Irakin sodan kohdalla myös Saksan vastustaessa. USA on kyllä saanut mukaansa halukkaita NATO-maita mutta mitään velvoitteita osallistua ei ole ollut.

YK on muuten antanut kaksi kertaa mandaatin sotilaallisiin toimiin: ensimmäinen oli Korean sota, jolloin etelä-korean avuksi tulleet maat jopa sotivat YK:n lipun alla ja toinen kerta oli ensimmäinen Persianlahden sota 90-luvun alussa.

 

[FASlapsi]

Toivottavasti kansa ei saa asiasta päättää, koska miten niillä voisi olla mitään järkevää ja perusteltua mielipidettä puolesta tai vastaan.

Itse en ole mitään mieltä, koska en tiedä asiasta riittävästi ja tuskin olen ainoa kuka ei tiedä.

Sama. En minä tiedä mitä seurauksia NATO-jäsenyyden hakemisella tai hakematta jättämisellä todellisuudessa olisi. Vetäisikö Venäjä tosiaan pultit jos tässä maailmantilanteessa nyt alettaisiin Natolle soittelemaan pilareita, vai onko tässä nyt edessä väistämätön miehitys jos ne pilarit jää soittamatta? Vai kiinnostaako joku Suomi Venäjää yhtään, oli ne sitten Natossa tai ei? Pääsisikö Suomi edes Natoon vaikka kuinka hakisi? Vai riittääkö asema EU-jäsenenä jo turvaamaan Suomen Venäjän hyökkäykseltä? Vai kokeeko EU tässä kohta Kansainliiton kohtalon, ja hajoaa merkityksettömänä leikkikenttänä sen jälkeen kun puoli Eurooppaa on jo miehitetty? Tuleeko USA taas Eurooppaan mellestämään, vai onko edessä uusi kylmä sota? Vetääkö Kiina jokeri-kortin pöytään ja sekoittaa pakkaa? Ja kumman puolelle vinosilmät menee?

En mä saatana tiedä näistä asioista yhtään mitään. Toivottavasti joku asioista päättävä tietää.

 

[Byvajet]

Eli jos esim. Yhdysvallat päättää aloittaa sotatoimet jossain päin maapalloa, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että suomalaisten joukkojen on siihen otettava osaa.

Vastaavasti voi kysyä, miten paljon ja millä tavoin Nato auttaisi Suomea tulehtuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Oletusarvoisesti näissä kuvioissa jokainen maa lopulta pelaisi omaan pussiinsa. Vaikea on esimerkiksi kuvitella, että Nato-Suomi lähettäisi joukkojaan Nato-Viron tueksi itänaapurin ilvehtiessä. Täällä saattaisi olla sellainen meininki, että pidetäänhän nyt vain huoli omista asioista ja omat miehet omilla rajoilla.

Ennustettavan puolustuksen pystyy rakentamaan ainoastaan omien joukkojen varaan. Vieraisiin valtioihin ei voi koskaan luottaa. Uskon kyllä, että Nato auttaisi, jos Venäjä saisi päähänpiston tehdä yllätyshyökkäyksen Suomeen, mutta maailman kriisiytyessä kolmanteen maailmansotaan (muussa tapauksessa en pidä Venäjän hyökkäystä Suomeen mahdollisena) Naton merkitys olisi arvoitus.

Näistä käytännön näkymistä tulisi keskustella.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Toivottavasti kansa ei saa asiasta päättää, koska miten niillä voisi olla mitään järkevää ja perusteltua mielipidettä puolesta tai vastaan.

Itse en ole mitään mieltä, koska en tiedä asiasta riittävästi ja tuskin olen ainoa kuka ei tiedä.

Näin se vaan on. Uskon lukeutuvani parhaiten puolustuspoliittisia kysymyksiä ymmärtävään ehkäpä noin viiteen prosenttiin kansasta, mutta silti en missään tapauksessa pidä itseäni näissä asioissa sellaisena henkilönä, jonka mielipidettä olisi välttämättä kuunneltava ennen Nato-jäsenhakemuksen lähettämistä tai lähettämättä jättämistä.

En ymmärrä, miksi valtionjohdon pitäisi saada tietoonsa mielipiteeni tässä asiassa. Ja vielä vähemmän ymmärrän sitä, miksi isoissa puolustuspoliittisissa kysymyksissä pitäisi konsultoida peruskoulunopettajia, pubiasiakkaita, metallimiehiä, matkapuhelinmyyjiä, pankinjohtajia ja pitkäaikaistyöttömiä, kutakin samalla painoarvolla.

 

[MustatKortit]

Toivottavasti kansa ei saa asiasta päättää, koska miten niillä voisi olla mitään järkevää ja perusteltua mielipidettä puolesta tai vastaan...

Niin, itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että NATO-asiasta ei tarvita mitään suurta kansanäänestystä, vaan alistaisin päätöksenteon suoraan poliitikoille, mutta ensisijaisesti Suomen puolustuspolitiikan ja PV:n asiantuntijoille ja strategeille.

Olen myös varma, että jos ja kun lopputuloksena pohdinnoista olisi Suomen NATO-jäsenyyden hakuprosessi, niin valtaosa kansasta olisi ihan sinut asian kanssa ja uskoisi Suomen tehneen järkevän päätöksen.

Muutama stallariänkyrä on tietysti asia erikseen, mutta niinhän ne koirat aina haukkuu..

Itse kannatan siis NATO-liittymistä, lähinnä ilmapuolustus olisi loistavaa saada tälle tasolle. Perinteisen rannikko- ja maasodan uhkan hoidon sälyttäisin yhä PV:lle, säilyttäisin myös asevelvollisuuden (jotain kompromisseja toki voitaisiin tehdä) ja "koko maan puolustamisen" doktriinin.

edit.

...En ymmärrä, miksi valtionjohdon pitäisi saada tietoonsa mielipiteeni tässä asiassa. Ja vielä vähemmän ymmärrän sitä, miksi isoissa puolustuspoliittisissa kysymyksissä pitäisi konsultoida peruskoulunopettajia, pubiasiakkaita, metallimiehiä, matkapuhelinmyyjiä, pankinjohtajia ja pitkäaikaistyöttömiä, kutakin samalla painoarvolla.

Tämä juuri on se ongelma, ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöstä ei voi olla tekemässä ihmismassa, jotka eivät omaa mitään kompetenssia asiasta päättämiseen.

Laittaisin jonkun Hägglundin vetämään jotain komiteaa ja suositus NATOon liittymisestä tai vallitsevan ulkopolitiikan jatkamisesta tulisi sitten vähän samaan tyyliin, kuin ulko- ja turv.poliittisilla selonteoilla on tapana.

Kuitenkin sillä erotuksella, että näiden selontekojen epäselvä kapulakieli "turvallisuustakuineen" ja "Nato-optioineen" olisi karsittu pois.

 

[Rolf Paski]

Käytännössä tämä on turhaa pelottelua, NATO:n artikla 5:n myöntämä turvatakuu on otettu käyttään liiton historiassa kerran eli syyskuun 11. terroristi-iskujen jälkeen, eikä tuolloinkaan NATO velvoittanut jäsenmaitaan tukemaan sotilaallisesti Yhdysvaltoja Afganistanin operaatiossa vaan käytännössä operaatio laitettiin alulle yksin yhdysvaltalaisin voimin. Myöhemmin maa sai tuikea muilta liittolaisiltaan.

Ehkä näin, mutta lähinnä hain enemmän takaa kommentillani, että ilmaisia lounaita ei ole kuten Pisin Kääpiö toi esiin. Tuskin olemme niin naiiveja, että uskomme NATO-jäsenyyden tarkoittavan sitä, että meitä tullaan puolustamaan ja itse emme antaisi mitään takaisin. Kuitenkin pidän todennäköisempänä tällä hetkellä, että jos konflikti NATOn ja Venäjän välillä tulee, niin leimahduspiste lienee etelässä, ehkä juuri siellä Turkin ja Venäjän välimaastossa. Jos NATO lähtee mistä tahansa syystä toimiin Venäjään vastaan, olemme NATO-jäsenä etulinjassa auttamattomasti mukana, halusimme tai emme. Toki jos leimahduspiste on pohjoisessa, niin saatamme olla joka tapauksessa mukana jäsenyydestä riippumatta.

Uskottava oma puolustus ja "rauhanomainen kumppanuus" vapaine kauppasuhteineen Venäjän kanssa lienee kannattavampi vaihtoehto tässä vaiheessa kuin lähteä liputtamaan itseämme täysin vastakkaiselle puolelle. Jos joku haluaa välttämättä käännyttää allekirjoittaneen NATO-kannan, niin voisiko joku maalata skenaarion mahdollisesta uhasta seuraavan 10-20 vuoden säteellä sille, että Venäjä puoluettomaan Suomeen hyökkäisi?

 

[ms.qvist]

Ennustettavan puolustuksen pystyy rakentamaan ainoastaan omien joukkojen varaan. Vieraisiin valtioihin ei voi koskaan luottaa. Uskon kyllä, että Nato auttaisi, jos Venäjä saisi päähänpiston tehdä yllätyshyökkäyksen Suomeen, mutta maailman kriisiytyessä kolmanteen maailmansotaan (muussa tapauksessa en pidä Venäjän hyökkäystä Suomeen mahdollisena) Naton merkitys olisi arvoitus.

Näistä käytännön näkymistä tulisi keskustella.

En kannatakaan sitä, että NATO:on liittymisen varjolla Suomen puolustus ajetaan alas, koska luotetaan NATO:n kaikkivoipaisuuteen. Ei missään nimessä, vaan tällöinkin tulee panostaa Suomen itsenäisen puolustuskyvyn kehittämiseen mutta yhtälailla hakea liittoutumisen myötä syventävää tukea muiden maiden taholta. Toiseen liittyminen ei siis saa tarkoittaa sitä, että tista ryhdytään lyömään laimin vaan myös itsenäistä puolustuskykyä on kehitettävä ja pidettävä yllä.

Kriisin edetessä sodan asteelle ja laajentuessa globaaliksi yhteenotoksi, tilanne on se, että välttämättä Suomeen ei riitä riittävästi sotilaallista tukea NATO:n taholta mutta pidän vähäistäkin tukea parempana kuin sitä minkä vaihtoehdon liittoutumattomuus tuo. Kumpaa NATO:n on järkevämpi tukea, jos tukea annetaan, NATO-Suomea vai EU-Suomea?

EU-Suomi tulee seisomaan tasan tarkkaan yksin siinä vaiheessa kun ammusta alkaa lentämään minkään rajan yli Suomessa tai Suomen lähinaapureissa. Sen sijaan NATO-Suomella on tällaisessa tilanteessa olemassaan huomattavasti paremmat turvatakuut ja sellaiset joiden luotettavuus on selkeästi kaikilla mittareilla mitattuna parempi kuin kuvitellut EU:n taholta saatavat turvatakuut.

Asioista tulee keskustella, mutta on myös syytä tunnustaa se tosiasia ettei EU ole mikään sotilaallinen tekijä, eikä se muodosta uskottavaa sotilaallista voimaa Euroopassa. Sen jäsenmaihin kuuluu ydinasevaltioita ja maita joilla on varsin vahva armeija, mutta käytännössä tilanne on se ettei EU liittona kykene antamaan sotilaallisia turvatakuita yhdellekään jäsenvaltiolle. Intressien ollessa eriävät, lopulta tilanne ajautuu sotilaallisen uhan koittaessa siihen, että kukin maa joutuu pelaamaan omilla korteillaan ja ne EU:n jäsenvaltiot jotka kuuluvat NATO:on hakevat turvatakuunsa sieltä eivätkä EU:sta.

Olen siis hyvin vahvasti sitä mieltä, että Suomen tulevaisuuden puolustuksen tulee nojautua omiin puolustusvoimiin sekä pyrkimykseen päästä NATO:n jäsenmaaksi. Vähintäänkin neuvottelut liittoutumisesta tulee aloittaa, vaikka, kuten todettua, varmaa se ei ole, että Suomea jäsenmaaksi tässä globaalissa tilanteessa kelpuutettaisi. NATO:n intressit voivat olla toiset.

vlad.

 

[Kyynikko]

Eikö nämä viime päivien tapahtumat jo kerro VIIMEISTÄÄN ihan muistutukseksi millainen naapuri meillä on!!?? Ryssiin kun ei rauhansanomat ja kukkien ojentamiset paljon auta.

Natoon ja heti! Paskat näiden sivareiden, totaalikieltäytyjien ja muiden hamekankaiden mielipiteistä! Nehän menee ensimmäisenä piiloon kun alkaa rytisemään, tai karkaavat Ruotsiin tai jonnekin jotta voivat sitten palata tänne veljeilemään uusien isäntien kanssa.

 

[Axbor Nocturne]

Miksi vaihtoehdoissa ei ole sitä, ettei Suomea pelasta kumpikaan vaihtoehto, jos naapuri haluaa tulla rajan yli? Suomen oma armeija ei pärjää, mutta en usko sen enempää NATO:n auttavan tässä asiassa.

 

[Jaws]

Miksi vaihtoehdoissa ei ole sitä, ettei Suomea pelasta kumpikaan vaihtoehto, jos naapuri haluaa tulla rajan yli?

Siksi, että sitä ei kysytty. Kyllä tai ei, muuten ei tarvitse ollenkaan äänestää.

 

[MustatKortit]

Miksi vaihtoehdoissa ei ole sitä, ettei Suomea pelasta kumpikaan vaihtoehto, jos naapuri haluaa tulla rajan yli? Suomen oma armeija ei pärjää, mutta en usko sen enempää NATO:n auttavan tässä asiassa.

Suomen armeija pärjää varsin hyvin, mikäli (NATOn taholta) saadaan uskottava ilmapuolustus.

Eli käytännössä PV voi keskittyä ydinosaamiseensa maasotaan ja rannikkopuolustukseen.

Toki aina on se teoreettinen mahdollisuus, että Venäjä muka hyökkäisi vain ja ainoastaan Suomeen ja siirtäisi tänne joukkojaan jopa itäisestä sotilaspiiristä (ns. kaikki munat samaan koriin-taktiikka), mutta tämä vaihtoehto lienee epärealistinen.

Sen sijaan jos Suomi joutuisi osaksi isompaa kv.konfliktia, niin maamme puolustus näyttäisi suhteellisen pätevältä.

Tämä oma mielipiteeni.

 

[Axbor Nocturne]

Siksi, että sitä ei kysytty. Kyllä tai ei, muuten ei tarvitse ollenkaan äänestää.

Ok, eli äänestetään tyhjää. Ei noin ehdottomia äänestyksiä pitäisi olla, koska asia ei ole loppujen lopuksi näin ehdoton. Mutta aikamoista NATO-hössötystä tästä saadaan puolesta ja vastaan aikaiseksi loppu vuoden ajaksi, unohtuvat valtion taloudelliset perseilyt mukavasti. Sitten kun niistä aletaan jälleen puhumaan, niin onkin jo piru merrassa.

edit. kevennyksenä, suosittelen Suomen ottavan Ranskasta mallia tähän tyyliin: Maginot-linja – Wikipedia

 

[ms.qvist]

Ehkä näin, mutta lähinnä hain enemmän takaa kommentillani, että ilmaisia lounaita ei ole kuten Pisin Kääpiö toi esiin.

...

Uskottava oma puolustus ja "rauhanomainen kumppanuus" vapaine kauppasuhteineen Venäjän kanssa lienee kannattavampi vaihtoehto tässä vaiheessa kuin lähteä liputtamaan itseämme täysin vastakkaiselle puolelle. Jos joku haluaa välttämättä käännyttää allekirjoittaneen NATO-kannan, niin voisiko joku maalata skenaarion mahdollisesta uhasta seuraavan 10-20 vuoden säteellä sille, että Venäjä puoluettomaan Suomeen hyökkäisi?

Ja koska tiedän ettei niitä ilmaisia lounaita ole olemassa, kirjoitinkin seuraavaa lainaamaasi viestiin:

"Toki on ymmärrettävä ja hyväksyttävä kuitenkin mahdollisuus sille, että eteen tulee tilanne, jossa suomalaisia joukkoja lähetetään taistelutehtäviin NATO:n riveissä mutta puolustuskyvyn lisäämiseksi ja turvaamiseksi tämä pieni riski kannattaisi minusta ottaa."

Ei siis saa tuudittautua siihen, että Suomi voi vain olla ottavana jäsenenä mutta ei maksavana, mutta minusta menee liiallisuuksiin pelottelu sillä, että suomalaisia miehiä ja naisia tullaan lähettämään Yhdysvaltojen masinoimiin sotiin NATO:on liittymisen jälkeen. Riski on olemassa ja se on hyväksyttävä ja ainakin minä olen valmis sen riskin ottamaan, jotta puolustuskyky saisi yhden tukipilarin lisää.

Kymmenen tai kaksikymmentä vuotta on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, mutta jo siinä ajassa voi tapahtua likipitäen mitä tahansa vaikkapa Venäjällä. Ensimmäinen maailmansota päättyi 1918 eikä sen jälkeen kukaan voinut kuvitella, että ihminen olisi niin typerä, että aloittaisi uuden maailmansodan, mutta niinpä vain reilut parikymmentä vuotta sodan päättymisestä eteenpäin Eurooppa ja maailma oli uuden sodan partaalla. Voitko siis olla varma, että tilanne Venäjällä tai vaikkapa Kiinassa on tulevina vuosikymmeninä sellainen etteivät ne muodosta todellista uhkaa Suomelle ja maailmalle? Tai jokin muu taho? Siinä vaiheessa kun uhkakuva konkretisoituu liittoutumista on enää turha ajatella, koska se on - de facto - liian myöhäistä. Jos halutaan liittoutua, se on tehtävä aikana jolloin tilanne on stabiili ja voidaan rauhassa pohtia edut ja haitat ja voidaan myös olettaa, että liittoumalla on intressiä ottaa Suomi jäseneksi. Siinä vaiheessa jos Venäjällä tapahtuu vieläkin rajumpia muutoksia maan ulkopolitiikassa ja joku taho ryhtyy entistä voimallisemmin ajamaan nationalistisia etuja sekä imperiumin rajojen palauttamista, on aivan liian myöhäistä ryhtyä hakemaan jäseneksi NATO:on.

vlad.

 

[Palstalegenda]

En pitänyt 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella Natoon liittymistä oikeana ratkaisuna. Eipä silloin ollut tarvettakaan, sitä mieltä olen edelleen. Sitten kun Halonen valittiin toiselle kaudelle, alkoi ilmetä seikkoja, että olen halunnut Suomen Naton jäseneneksi. Siis noin vuodesta 2006 lähtien olen ollut Suomen Nato-jäsenyyden kannalla. Silloin ei vielä ollut Georgian kriisiä, mutta jotenkin noiden pienten miesten, Medvedevin (162,5cm), ja Putinin (165 cm tai 170 cm) touhuista alkoi aistia vaaran merkkejä.

Kaikista riskeistä huolimatta, kävi miten kävi, Natoon vaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä juuri on se ongelma, ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöstä ei voi olla tekemässä ihmismassa, jotka eivät omaa mitään kompetenssia asiasta päättämiseen.

Näin mielipidekyselyiden aikakaudella joillekin on saattanut muodostua käsitys, että sotilasliiton jäseneksi hakeminen edellyttää kansanäänestystä.

Mielipidekyselyitä on myös poliittisten päätöksentekijöiden toimintaa ohjaava vaikutus, joka ei aina ja kaikissa suhteissa ole hyvä asia. Moni poliitikko kalibroi mielipiteitään oman kohderyhmän ja joskus myös suuren yleisön mielipiteitä vastaavaksi, jotta lyhyen tähtäimen tavoite (= läpimeno vaaleissa) olisi parhaiten saavutettavissa.

Ylipäätään koko kysymys "Pitäisikö Suomen liittyä Natoon" on melko absurdi esitettäväksi mielipidekyselyissä, ja täysin absurdi kansanäänestyksissä, koska kyselyn lopputulos on itse päätöksentekoa koskien toissijainen. Yhtä hyvin voidaan kysyä erilaisista energiamuodoista ja ties mistä, josta suurella osalla ihmisistä on aivan liian vajavaiset ja usein jopa selkeästi väärät tiedot.

Paljon olennaisempi asia on se, ettei monilla poliittisilla päättäjillä ole kanttia toimia maan hyväksi asiassa, jonka suhteen olisi uskallettava toimia vastoin suuren kansanosan ja jopa kansan enemmistön näkemystä. Tämä on suuri vahinko, kun kyse on asiasta jossa kansalla ei yleisesti ottaen ole edellytyksiä arvioida koko asiaa.