Pitäisikö Suomen mielestäsi liittoutua sotilaallisesti, ja jos pitäisi, minkä tahon kanssa ensisijaisesti?
Olen kirjoitellut aiheesta varsin kattavasti tässä viimeisimpien viikkojen aikana, joten nyt tämän ketjun ensimmäinen viestini on hyvin suppea katsaus omaan näkemykseeni.
Vuosia sitten olin vakaasti sillä kannalla, että Suomen tulee tukeutua puolustuspoliittisesti EU:n sisällä käytävään yhteistyöhön, mutta menneet vuodet ovat osoittaneet sen ettei EU:lla ole intressejä kehittää tätä yhteistyötä ja miksipä edes olisi kun suurin osa EU:n jäsenmaista kuuluu jo sotilasliittoon eli NATO:on. En siis näe millään muotoa mahdollisena sitä, että EU:lle kyettäisi luomaan yhtenäinen puolustuksellinen ydin johon Suomi voisi liittyä ja josta olisi tosiasiassa mahdollista saada tukea kriisin käydessä päälle. Jokaisen EU:hun uskovan tulisi vihdoin ja viimein ymmärtää se seikka ettei EU ole eikä tule olemaan millään muotoa liittouma, joka pyrkii (tai pystyy) tarjoamaan sotilaallisen tuen jäsenmailleen.
En myöskään näe nyky-Ruotsia millään muotoa sellaisena yhteistyökumppanina, joka todella olisi Suomelle konkreettinen selkänoja ja joka kykenisi tukemaan Suomea tilanteessa, jossa Suomi joutuisi hyökkäyksen tai sen uhan kohteeksi. Mikäli Ruotsin asevoimat olisivat sillä tasolla jolla ne olivat 80-luvun lopussa ja 90-luvun alkupuolella, tilanne olisi olennaisella tapaa toinen ja tällöin voisin jopa kuvitella kallistuvani ensin sille kannalle, että katsotaan Ruotsi-kortti rauhassa ja jos se ei tuota tulosta niin sen jälkeen ryhdytään käymään keskusteluja liittymisestä NATO:on.
Entäpä sotilaallisesti liittoutumaton Suomi? Tietyillä edellytyksillä olen valmis kannattamaan Suomen pysymistä sotilaallisesti liittoutumattomana, mutta mikäli tähän pyrittäisi, minusta Suomen tulisi tehdä hyvin radikaaleja muutoksia puolustusdoktriinissaan ja hylätä useita allekirjoittamiaan sopimuksia etten usko siihen, että näin tultaisi toimimaan - joten silmissäni sotilaallisesti liittoutumaton Suomi on jo tiensä kulkenut loppuun. Toisaalta sotilaallisesti liittoutumaton ja ydinasein varustautunut Suomi - mikä jottei, olisihan sekin jonkin sortin "palovakuutus".
Kaikesta huolimatta pitäydyn edelleen kannalla jolle olen tässä viimeisimpien vuosien aikana taipunut eli kannatan sotilaallista liittoutumista tai neuvottelujen aloittamista liittymiseksi NATO:on - mikään taehan neuvottelujen aloittaminen ei ole sille, että Suomi NATO:on hyväksyttäisi. Mutta minä katsoisin ensinnä NATO-kortin ja aloittaisin neuvottelut tässä maltillisesti mutta kuitenkin riittävän ajoissa.
vlad.