Jes. En huomannutkaan tuota vastausta kun kirjoittelin. Harvinaisen monella tosin on ongelmia palikkamatematiikankin kanssa.
Näinpä. Liian monille jo korko on käsite, jota ei ymmärretä. Puhumattakaan, että siitä aiheutuvia seurauksia osattaisiin ennakoida.
Jotakin menee ehkä pieleen matematiikankin opettamisessa, kun aika perusasiat jäävät monelle hähmäisiksi.
Tosin matematiikka onkin aine, jossa Suomen pisa-tulokset ovat erityisesti heikentyneet ja siinä me ei lisäksi oltu aiemminkaan ihan kärkeä.
Minulle henkilökohtaisesti on hyötyä ruotsin osaamisesta omalla alalla, ja vaikka oman sukuhistorian tutkimisessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että siitä olisi tuhlattuihin resursseihin nähden suurta hyötyä suurimmalle osalle suomalaisista. Pidän pakkoruotsia tietyllä lailla svekomaanikonservatiivisena jäänteenä, mikä siirtyy pikkuhiljaa historiaan. Soininvaaran kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä että annamme kilpailuedun globaaleilla markkinoilla muille maille pakottamalla kaikki opiskelemaan kahta marginaalikieltä.
"– Pieni kielialueemme tarjoaa aika kapoisen pohjan sisällön tuotannolle. Englantia äidinkielenään puhuvilla on tässä valtaisa etumatka. Muilla suuria kansainvälisiä kieliä puhuvilla mailla on etuna se, että opiskeltuaan englantia, he osaavat kahta kansainvälistä kieltä, suomalaiset vasta yhtä. "
"– Ei riitä, että annamme muille yhden kielen verran tasoitusta. Sisäpoliittisista syistä pakotamme koululaisemme opettelemaan myös toista lähes yhtä käyttökelvotonta kieltä. Kaksi kieltä tasoituksena on jo aika paljon. "
Vihreiden ex-kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara pitää pientä kielialuetta haittana Suomen menestymiselle kansainvälisessä kilpailussa.
www.kaleva.fi
Ymmärrän oikein hyvin tämän käsityksen.
Toisaalta kun keskustellaan taloudellisesta kilpailukyvystä, Ruotsi on edelleen suurelle osalle pk-yrityksistä ensimmäinen, potentiaalisin ja "helpoin" (lainausmerkeissä siksi, että se ei todellakaan ole helppo) vientimarkkina. Kokonaisuudessaan vientimarkkinana Ruotsi on Saksan jälkeen toiseksi suurin. Sillä vaikka me turistina voidaankin ostaa tunnelbana-lippu ja oluttuoppi, tai vaikka keskustella jääkiekosta tai jalkapallosta pubissa ruotsalaisten kanssa englanniksi, tulee ruotsin kielen osaaminen jo käytännössä välttämättömäksi, kun pitää kilpailla paikallisten yritysten kanssa potentiaalisten kumppanien silmissä. Ainahan voi tietenkin palkata ruotsin taitoisen tai ihan ruotsalaisen firmaan, mutta useimmiten markkinapresenssi pitää sitä ennen jo jollakin lailla perustaa.
Pitää aina muistaa, että Ruotsi on Suomeen verrattuna elinkeinorakenteeltaan huomattavasti monipuolisempi maa. Suomessa on hyvää osaamista, mutta ei välttämättä kovinkaan usein täysin ainutlaatuista, että ruotsalaisten olisi pakko ostaa juuri Suomesta - kotimaassakin voi olla ainakin lähes yhtä hyviä toimijoita, jotka tuon paikan markkinoilla voivat täyttää.
Liike-elämässä suomalaisuudesta itsessään ei myöskään ole Ruotsissa erityistä hyötyä. Jos ruotsalaiset ostavat ulkomailta, ilman kielitaitoa suomalaisilla yrityksillä ei ole sen suhteen kilpailuetua vaikkapa saksalaisiin nähden. Ruotsi on myös huomattavasti Suomea kansainvälisempi markkina, joten kilpailu on siten myös paljon kovempaa.
Jos tarkastellaan koko Suomen kansaa, niin lähes kukaan ei tarvitse ruotsia, mutta kaikki tarvitsee matematiikkaa. Toki matematiikan alkeet riittää useimmille jokapäiväiseen elämään, mutta jos vertaillaan näitä aineina, niin matematiikka on aine jota opiskellaan ydinaineena kaikkialla maailmassa. Matematiikka on universaali kieli. Ruotsia opiskellaan ydinaineena Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsi on marginaalikieli, jonka välttämättömyys on kadonnut maailmasta täysin yleisen englanninkielentaidon mukana.
Ja tuohon toiseen argumenttiisi liittyen, miksi on hyvä että yhteiskunnassamme on ruotsinkielen taitajia suhteellisen paljon? Onko se mielestäsi jonkinlainen rikkaus, että täältä löytynee länsimaisessa vertailussa vähiten valtakielien osaajia? Meillä on kansakuntana hyvin köyhä kieliosaaminen heti kun tarkastellaan jonkin muun kielenosaamista kuin englannin. Eikö olisi rikkaampaa kulttuurisestikin jos keskuudestamme löytyisi prosentuaalisesti enemmän muiden valtakielien osaajia kuin englannin?
Näitä olen pyrkinyt perustelemaan aikaisemmissa teksteissäni tässä ketjussa.
Matematiikan osalta korjasinkin omaa kirjoitustani siten, että toki kaikki tarvitsevat matematiikan perusasioita. Tuolla perusteella matematiikan pakollinen opiskelu voitaisiin rajata vain peruskouluun ja sielläkin sen opetusta vähentää. Itse en tuota mieltä kuitenkaan ole, vaan, kuten kirjoitin, olen sitä mieltä, että puhtaiden perusteiden ylittävää geometriaa ja algebraa - sekä tilastomatematiikasta vähintään perusteita - on tärkeää ja perusteltua opettaa, vaikka läheskään kaikki eivät niitä (työ)elämässään koskaan tule tarvitsemaan.
Ruotsin kielen opiskelua puolustin sillä argumentilla, että koko yhteiskuntamme on rakennettu Ruotsin yhteiskuntamallin mukaiseksi jo 1300-luvulta alkaen ja vuodesta 1809 alkaen jopa aina 1990-luvulle saakka Ruotsi oli käytännössä Suomen elämänlanka länteen. Sittemminkin Ruotsi on ollut ylivoimaisesti lähin poliittinen kumppani Suomelle. Tämän takia on hyödyllistä, että ymmärrämme Ruotsia yhteiskuntana mahdollisimman hyvin. Ruotsille, vaikka Suomi on sille tärkeä kumppani, ei Suomi ole koskaan ollut läheskään niin tärkeä strategisesti. Ulkomailla asuvana pystyn väittämään aika hyvällä luottamuksella, että yhteiskuntaa ei voi ymmärtää kovinkaan syvällisesti, jos ei ymmärrä sen kieltä. Tästä johtuen pidän erittäin hyödyllisenä sitä, että mahdollisimman moni Suomessa ymmärtää ruotsin kieltä. Tästä samasta asiasta johtuen peräänkuulutan aina myös sitä, että maahanmuuttajien kielikoulutusta parannetaan ja kannustimia opetella suomea lisätään - riippumatta siitä, onko maahanmuuttoperuste humanitaarinen, työperäinen vai opiskeluperäinen.
Myös Tanskalle ja Norjalle Ruotsi on hyvin tärkeä kumppanimaa. Mutta, ensinnäkin, ne eivät ole olleet historiallisesti koskaan niin riippuvaisia Ruotsista, kuin Suomi on ollut. Johtuen niiden geopoliittisesta asemastaan. Toisekseen, heillä on riittävä pohja ymmärtää ruotsia oman äidinkielensä kautta eikä se heille siksi olekaan mikään ongelma.
Viime aikainen geopoliittinen kehitys on myös mielestäni aika hyvin osoittanut, että Ruotsin tärkeys Suomelle ei ole suinkaan vähentynyt.
Lienee ehkä vielä kerran syytä tarkentaa, etten ole fanaattinen pakkoruotsin kannattaja. Aiemmin olen sitä jopa vastustanut. Lisäksi, kuten olenkin kirjoittanut, näkisin hyödyllisenä, että ruotsin opetusta kenties muutettaisiin hieman uudenlaiseen suuntaan.
Valtakielten osaamisesta kirjoitin myös. Asun itse Saksassa ja olen asunut saksankielisessä Euroopassa jo hyvinkin pitkään. Kirjoitin, että Suomelle olisi erittäin hyödyllistä, jos maassamme olisi enemmän saksan kielen osaajia, koska Saksa on ainoa Euroopan suurista maista (ehkä Puolan lisäksi), jossa Suomi tunnetaan edes kohtuullisella tasolla. Saksa on myös Ruotsin edellä Suomen tärkein kauppakumppani. Saksassa työskentelyn tai tänne liiketoiminnan laajentamisen voi kuitenkin unohtaa, jos saksaa ei osaa. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole koskaan nähnyt, että ruotsin opiskelu olisi haitannut saksan opiskelua. Oikeastaan päinvastoin. Kielen osaaminen perustuu sen logiikan osaamiseen: jos ymmärrät jonkun germaanisen kielen fonetiikkaa, oikeinkirjoitusta, sanastoa ja kielioppia, helpottaa se valtavasti muiden germaanisten kielten osaamista. Ruotsin opiskelu oli vähän, kuin pehmeä lasku huomattavasti monimutkaisemman saksan opiskeluun. Avgång - Abgang. Utgång - Ausgang. Utfart - Ausfahrt.
Sama pätee tietenkin myös romaanisiin kieliin tai muihin kieliryhmiin. Itse olen vähän harrastellut portugalin kieltä viime aikoina - se on ollut hemmetin haastavaa, koska en ole aikaisemmin opiskellut mitään muuta romaanista kieltä lukuunottamatta paria ranskan lukiokurssia. Lisäksi en ole erityisen lahjakas kielissä ja ikääkin on sen verran, että uuden kielen takominen kalloon on ajoittain vähän sama, kuin yrittäisi hakata päällä reikää seinään.