Pitäisikö pakkoruotsista luopua?

  • 7 420
  • 198

Pitäisikö pakkoruotsista luopua?

  • Kyllä

  • Ei


Tulokset ovat nähtävissä vain äänestämisen jälkeen.

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Vaikka sinänsä kielien osaamisesta on aina hyötyä, niin ehkä sen ajan ja energian voisi käyttää johonkin muuhun.

En osaa puhua Ruotsia, jotain sanoja muistaa ja tunnistaa vaikka telkkarista käsin.

Ei ole koulun jälkeen tullut yhtään tilannetta vastaan, jossa olisin ruotsia tarvinnut.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tässähän se totuus on. Pakkoruotsia kannattaville tuo teksti on todennäköisesti kohtalaisen vaikea pala nieltäväksi, mutta faktaa tuossa silti puhutaan. Isossa kuvassa ruotsin kielitaidolla ei tee oikein mitään.

Todennäköisesti englantiakin opittaisiin tehokkaammin, jos siihen voisi keskittyä paremmin. Uuden kielen opiskelu hidastuu ja vaikeutuu yllättävänkin paljon, jos rinnalla täytyy opiskella toistakin uutta kieltä samaan aikaan.
Millä aineella siis korvaisit ruotsin opetuksen kun ilmeisesti mitään toista kieltä siihen ei kannata pistää pakolliseksi? Sinällään jotkut ovat kuulemma opiskelleet pitkän saksan tai ranskan, englannin sijaan. Varmaan olisi mahdollista että kun on luokat 3-6 opiskeltu yhtä kieltä niin sen perusteet unohtuvat kokonaan kun tulee toinen sukulaiskieli rinnalle luokalla 7 mutta olen melko varma että tuo on hyvin harvinaista. Toki itse vastasin johonkin ruotsin kokeeseen saksaksi koska se sattui minua silloin huvittamaan.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Tähän keskusteluun olisi mielenkiintoista saada mukaan saamen, romanikielen tai vaikkapa somalin kielen opettamista ja osaamista tärkeänä pitäviä.
 
Tähän keskusteluun olisi mielenkiintoista saada mukaan saamen, romanikielen tai vaikkapa somalin kielen opettamista ja osaamista tärkeänä pitäviä.
Natiivipuhujien määrä ei tue noita. Venäjää puhutaan äidinkielenä enemmän kuin noita yhteensä ja saamenkielellä on jo vähemmistökielen asema.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Jes. En huomannutkaan tuota vastausta kun kirjoittelin. Harvinaisen monella tosin on ongelmia palikkamatematiikankin kanssa.

Näinpä. Liian monille jo korko on käsite, jota ei ymmärretä. Puhumattakaan, että siitä aiheutuvia seurauksia osattaisiin ennakoida.

Jotakin menee ehkä pieleen matematiikankin opettamisessa, kun aika perusasiat jäävät monelle hähmäisiksi.

Tosin matematiikka onkin aine, jossa Suomen pisa-tulokset ovat erityisesti heikentyneet ja siinä me ei lisäksi oltu aiemminkaan ihan kärkeä.


Minulle henkilökohtaisesti on hyötyä ruotsin osaamisesta omalla alalla, ja vaikka oman sukuhistorian tutkimisessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että siitä olisi tuhlattuihin resursseihin nähden suurta hyötyä suurimmalle osalle suomalaisista. Pidän pakkoruotsia tietyllä lailla svekomaanikonservatiivisena jäänteenä, mikä siirtyy pikkuhiljaa historiaan. Soininvaaran kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä että annamme kilpailuedun globaaleilla markkinoilla muille maille pakottamalla kaikki opiskelemaan kahta marginaalikieltä.

"– Pieni kielialueemme tarjoaa aika kapoisen pohjan sisällön tuotannolle. Englantia äidinkielenään puhuvilla on tässä valtaisa etumatka. Muilla suuria kansainvälisiä kieliä puhuvilla mailla on etuna se, että opiskeltuaan englantia, he osaavat kahta kansainvälistä kieltä, suomalaiset vasta yhtä. "
"– Ei riitä, että annamme muille yhden kielen verran tasoitusta. Sisäpoliittisista syistä pakotamme koululaisemme opettelemaan myös toista lähes yhtä käyttökelvotonta kieltä. Kaksi kieltä tasoituksena on jo aika paljon. "

Ymmärrän oikein hyvin tämän käsityksen.

Toisaalta kun keskustellaan taloudellisesta kilpailukyvystä, Ruotsi on edelleen suurelle osalle pk-yrityksistä ensimmäinen, potentiaalisin ja "helpoin" (lainausmerkeissä siksi, että se ei todellakaan ole helppo) vientimarkkina. Kokonaisuudessaan vientimarkkinana Ruotsi on Saksan jälkeen toiseksi suurin. Sillä vaikka me turistina voidaankin ostaa tunnelbana-lippu ja oluttuoppi, tai vaikka keskustella jääkiekosta tai jalkapallosta pubissa ruotsalaisten kanssa englanniksi, tulee ruotsin kielen osaaminen jo käytännössä välttämättömäksi, kun pitää kilpailla paikallisten yritysten kanssa potentiaalisten kumppanien silmissä. Ainahan voi tietenkin palkata ruotsin taitoisen tai ihan ruotsalaisen firmaan, mutta useimmiten markkinapresenssi pitää sitä ennen jo jollakin lailla perustaa.

Pitää aina muistaa, että Ruotsi on Suomeen verrattuna elinkeinorakenteeltaan huomattavasti monipuolisempi maa. Suomessa on hyvää osaamista, mutta ei välttämättä kovinkaan usein täysin ainutlaatuista, että ruotsalaisten olisi pakko ostaa juuri Suomesta - kotimaassakin voi olla ainakin lähes yhtä hyviä toimijoita, jotka tuon paikan markkinoilla voivat täyttää.

Liike-elämässä suomalaisuudesta itsessään ei myöskään ole Ruotsissa erityistä hyötyä. Jos ruotsalaiset ostavat ulkomailta, ilman kielitaitoa suomalaisilla yrityksillä ei ole sen suhteen kilpailuetua vaikkapa saksalaisiin nähden. Ruotsi on myös huomattavasti Suomea kansainvälisempi markkina, joten kilpailu on siten myös paljon kovempaa.

Jos tarkastellaan koko Suomen kansaa, niin lähes kukaan ei tarvitse ruotsia, mutta kaikki tarvitsee matematiikkaa. Toki matematiikan alkeet riittää useimmille jokapäiväiseen elämään, mutta jos vertaillaan näitä aineina, niin matematiikka on aine jota opiskellaan ydinaineena kaikkialla maailmassa. Matematiikka on universaali kieli. Ruotsia opiskellaan ydinaineena Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsi on marginaalikieli, jonka välttämättömyys on kadonnut maailmasta täysin yleisen englanninkielentaidon mukana.

Ja tuohon toiseen argumenttiisi liittyen, miksi on hyvä että yhteiskunnassamme on ruotsinkielen taitajia suhteellisen paljon? Onko se mielestäsi jonkinlainen rikkaus, että täältä löytynee länsimaisessa vertailussa vähiten valtakielien osaajia? Meillä on kansakuntana hyvin köyhä kieliosaaminen heti kun tarkastellaan jonkin muun kielenosaamista kuin englannin. Eikö olisi rikkaampaa kulttuurisestikin jos keskuudestamme löytyisi prosentuaalisesti enemmän muiden valtakielien osaajia kuin englannin?

Näitä olen pyrkinyt perustelemaan aikaisemmissa teksteissäni tässä ketjussa.

Matematiikan osalta korjasinkin omaa kirjoitustani siten, että toki kaikki tarvitsevat matematiikan perusasioita. Tuolla perusteella matematiikan pakollinen opiskelu voitaisiin rajata vain peruskouluun ja sielläkin sen opetusta vähentää. Itse en tuota mieltä kuitenkaan ole, vaan, kuten kirjoitin, olen sitä mieltä, että puhtaiden perusteiden ylittävää geometriaa ja algebraa - sekä tilastomatematiikasta vähintään perusteita - on tärkeää ja perusteltua opettaa, vaikka läheskään kaikki eivät niitä (työ)elämässään koskaan tule tarvitsemaan.

Ruotsin kielen opiskelua puolustin sillä argumentilla, että koko yhteiskuntamme on rakennettu Ruotsin yhteiskuntamallin mukaiseksi jo 1300-luvulta alkaen ja vuodesta 1809 alkaen jopa aina 1990-luvulle saakka Ruotsi oli käytännössä Suomen elämänlanka länteen. Sittemminkin Ruotsi on ollut ylivoimaisesti lähin poliittinen kumppani Suomelle. Tämän takia on hyödyllistä, että ymmärrämme Ruotsia yhteiskuntana mahdollisimman hyvin. Ruotsille, vaikka Suomi on sille tärkeä kumppani, ei Suomi ole koskaan ollut läheskään niin tärkeä strategisesti. Ulkomailla asuvana pystyn väittämään aika hyvällä luottamuksella, että yhteiskuntaa ei voi ymmärtää kovinkaan syvällisesti, jos ei ymmärrä sen kieltä. Tästä johtuen pidän erittäin hyödyllisenä sitä, että mahdollisimman moni Suomessa ymmärtää ruotsin kieltä. Tästä samasta asiasta johtuen peräänkuulutan aina myös sitä, että maahanmuuttajien kielikoulutusta parannetaan ja kannustimia opetella suomea lisätään - riippumatta siitä, onko maahanmuuttoperuste humanitaarinen, työperäinen vai opiskeluperäinen.

Myös Tanskalle ja Norjalle Ruotsi on hyvin tärkeä kumppanimaa. Mutta, ensinnäkin, ne eivät ole olleet historiallisesti koskaan niin riippuvaisia Ruotsista, kuin Suomi on ollut. Johtuen niiden geopoliittisesta asemastaan. Toisekseen, heillä on riittävä pohja ymmärtää ruotsia oman äidinkielensä kautta eikä se heille siksi olekaan mikään ongelma.

Viime aikainen geopoliittinen kehitys on myös mielestäni aika hyvin osoittanut, että Ruotsin tärkeys Suomelle ei ole suinkaan vähentynyt.

Lienee ehkä vielä kerran syytä tarkentaa, etten ole fanaattinen pakkoruotsin kannattaja. Aiemmin olen sitä jopa vastustanut. Lisäksi, kuten olenkin kirjoittanut, näkisin hyödyllisenä, että ruotsin opetusta kenties muutettaisiin hieman uudenlaiseen suuntaan.

Valtakielten osaamisesta kirjoitin myös. Asun itse Saksassa ja olen asunut saksankielisessä Euroopassa jo hyvinkin pitkään. Kirjoitin, että Suomelle olisi erittäin hyödyllistä, jos maassamme olisi enemmän saksan kielen osaajia, koska Saksa on ainoa Euroopan suurista maista (ehkä Puolan lisäksi), jossa Suomi tunnetaan edes kohtuullisella tasolla. Saksa on myös Ruotsin edellä Suomen tärkein kauppakumppani. Saksassa työskentelyn tai tänne liiketoiminnan laajentamisen voi kuitenkin unohtaa, jos saksaa ei osaa. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole koskaan nähnyt, että ruotsin opiskelu olisi haitannut saksan opiskelua. Oikeastaan päinvastoin. Kielen osaaminen perustuu sen logiikan osaamiseen: jos ymmärrät jonkun germaanisen kielen fonetiikkaa, oikeinkirjoitusta, sanastoa ja kielioppia, helpottaa se valtavasti muiden germaanisten kielten osaamista. Ruotsin opiskelu oli vähän, kuin pehmeä lasku huomattavasti monimutkaisemman saksan opiskeluun. Avgång - Abgang. Utgång - Ausgang. Utfart - Ausfahrt.

Sama pätee tietenkin myös romaanisiin kieliin tai muihin kieliryhmiin. Itse olen vähän harrastellut portugalin kieltä viime aikoina - se on ollut hemmetin haastavaa, koska en ole aikaisemmin opiskellut mitään muuta romaanista kieltä lukuunottamatta paria ranskan lukiokurssia. Lisäksi en ole erityisen lahjakas kielissä ja ikääkin on sen verran, että uuden kielen takominen kalloon on ajoittain vähän sama, kuin yrittäisi hakata päällä reikää seinään.
 
Viimeksi muokattu:
Olisin itse käyttänyt mieluummin kouluaikoina ruotsin oppitunnit saksan opiskeluun, johon motivaatiota riitti. Jos joku uusi aine pitäisi ruotsin tilalle saada niin laittaisin nuoret opiskelemaan talousoppia. Ehkä saataisiin Suomikin joskus nousuun.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Itärajan tuntumassa syntyneenä, oli kyllä kieltämättä ruotsin opiskelun kanssa, että miksi tätä pitää opiskella, kun ei sitä todennäköisesti ikinä tarvitse käyttää, ja voisi opiskella sen sijaan jotain, mikä itseä oikeasti kiinnostaa, eikä mitään pakkopullaa...
Ehkä sitä olisi oppinut ehkä vaikka jonkun toisen kielen oikeasti, sellaisen, mikä itseä olisi kiinnostanut...
Ja ihan hyvin tuota on pärjännyt ilman ruotsia pääkaupunkiseudullakin...
Englanti on nykyisin niin yleinen kieli, etten kyllä näe enää syytä pakkoruotsille...
 

ADX_03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Tampa Bay Lightning
Mielestäni pitäisi luopua. Tilalle voisi valita mahdollisuuksien mukaan sitten englannin lisäksi vaikka saksan, ranskan tai espanjan tjsp. Kielen, jota puhutaan paljon enemmän maailmassa ja saattaisi olla enemmän hyötyä vaikkapa työelämässä myöhemmin. Ruotsi kuitenkin todella paljon vähemmän puhuttu kieli. Itsekään en ole ruotsia ikinä tarvinnut missään. Se unohtui koulun jälkeen todella nopeasti ja nykyään Ruotsissa käydessä pärjää englannilla aivan hyvin.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pakkolatina ja sitten lukiossa olisi pakko valita joko klassinen kreikka tai sanskrit. Oppisivat tulevat insinöörit ja myyntimiehet olemaan. Minusta tulisi hyvä diktaattori maalle!
Kovin on nyt indoeurooppalaista. Ei kai sentään taustalla kummittele lähes stahanovilainen haamu, joka kuiskii hyödyistä, kun nyt kerran satumme elämään noiden kielellisesti suorastaan kummajaisten ympäröiminä. Siis ne sekoilijathan ovat mm. keksineet, että aivan kaikella on muka sukupuoli.

Sen sijaan vaikkapa kunnon uralilaiset samojedikielet. Siinä olisi aitoa puhtaasti yleissivistävää opittavaa. Tai jos halutaan laajentaa horisonttia, niin Afrikassa ja Amerikoissa olisi olemassa vaikka mitä aivan erilaista. Latinaa nyt osaa vähän kuka vain, mutta keneltä sujuu inkojen kieli!
 

Kampitus

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Wild, Avalanche
Ristiriitainen kysymys. Kielistä on aina hyötyä, mutta toki resurssit pitäisi kohdistaa siihen mikä itseä kiinnostaa. Sitten meillä kuitenkin on tämä kaksikielinen maa. Pakkoruotsi on ihan perusteltua. Kyllä meidän täytyisi miettiä ensin laajemmin ruotsin kielen asemaa jonka jälkeen lopputuloksesta riippuen voisi miettiä myös pakkoruotsia. Pakkoruotsi edellä tätä ratkaisua ei kuitenkaan voida tehdä. Itseäni harmittaa kun en aikoinaan opiskellut ruotsia paremmin. Sitä yritän nyt vanhemmiten paikata.
 
Ei nyt jaksa erikseen ruveta lainaamaan niitä monia viestejä, joihin tässä viittaan, mutta vastataan nyt vielä kerran.

Kuten aiemmissakin viesteissäni kävin läpi, ruotsalainen ja pohjoismaalainen kulttuuri vaikuttaa ja näkyy ihan jopa siellä itärajan maalaiskylissä asti. Tämän voi todeta ihan joka päivä vaikka suomalaisia uutisia katsoessa. Olisi tietenkin hienoa, että koulussa voitaisiin opettaa jotain täysin vierasta kulttuuria kuten espanjaa ja kiinaa, mutta en usko, että monellakaan 13-vuotiaalla on oma- ja lähikulttuuri vielä niin hyvin hallussa ilman muodollista opiskelua, että sen pohjan päälle voitaisiin alkaa rakentaa jotain täysin vierasta.

Suurimmalle osalle oppilaita ruotsi on tosiaan inhokkioppiaine, mutta niin on moni muukin. Se, miksi ruotsi on kohonnut yksin muiden ohitse inhokkiasemassa, ei nähdäkseni johdu teineistä (jotka muutenkin vastustavat kaikkea ja jotka eivät pysty näkemään sen enempää hyötyä ruotsin kuin historiankaan opiskelussa), vaan siitä, että sen turhuutta on paalutettu jo vuosikymmeniä vanhempien ja isovanhempien ja isoisovanhempien toimesta. Aikuisten ihmisten luulisi olevan sen verran valveutuneita, että huomaavat törmäävänsä useammin arkielämässään pohjoismaiseen kulttuuriin kuin vaikkapa derivaattoihin, mutta silti sukupolvelta toiselle hoetaan, miten matematiikka on ehdottoman tärkeää ja ruotsin opiskelusta ei ole hyötyä ikinä missään.

Jos tästä stigmasta haluttaisiin päästä eroon, niin ehkä oppiaine pitäisi sitten vain brändätä uusiksi. Jos oppiaineen nimi olisi vaikkapa "Ruotsin kieli ja pohjoismaiset kulttuurit" (mitä se ainakin peruskoulussa opetussuunnitelman sisällön perusteella onkin), niin ehkäpä se saisi suurempaa kannatusta kasvattajien keskuudessa. Tai ihan vaan "Pohjoismaiset kielet" niin kuin yliopistossa tai vielä terävämmin "Pohjoismaiset kulttuurit". Ainakin gallupien perusteella monet suomalaiset kaipaisivat entistä syvempää pohjoismaista yhteistyötä, välillä jopa EU:n kustannuksella, niin luulisi tuon sitten kelpaavan kaikille. Opetussisältöjä ei hirveästi tarvitsisi muuttaa, ruotsin kielen ja Pohjoismaiden kulttuurien perusteita niin kuin nytkin. Eipä tarvitsisi sitten enää kuunnella sitä argumenttia, että ikinä en ole sanakaan ruotsia tarvinnut, jos oppiaineen nimestä jo selviäisi, että siihen kuuluu muitakin sisältöjä. Tuota argumenttia on muuten tässäkin, muilta osin varsin laadukkaassa, keskustelussa käytetty jo ainakin 5 kertaa...

Oli myös ehdotus siitä, että kulttuurien opetus voitaisiin siirtää historian oppiaineen alle. Kyllähän jo nykyisellään sekä historiassa että uskonnossa sivutaan aika paljon myös kulttuureja, mutta ottaen huomioon sen, kuinka tiiviissä yhteydessä kieli ja kulttuuri ovat toisiinsa, en tiedä, kuinka paljon enempää kulttuuria voitaisiin em. oppiaineisiin ympätä ilman, että siellä pitäisi alkaa jo kieltäkin käymään läpi.

Oppiaineista esimerkiksi uskonto on kokenut jonkin verran samanlaista stigmaa kuin ruotsi, varmaan syystäkin, mutta ainakin julkisessa keskustelussa järjestäytyneen uskonnon hiipumisesta huolimatta kristillisen kulttuurin arvostaminen on kokenut jonkinlaista uutta tulemista yhteiskunnan muutoksista johtuen. Onpahan meille samalla kasvanut kristillissosiaalinen puolue valtakunnan toiseksi suosituimmaksi puolueeksikin. Ehkäpä jo aiemmin mainitsemani ilmasto- ja turvallisuustilanteet saavat aikaan samanlaisen arvostuksen nousun ruotsia ja pohjoismaista kulttuuria kohtaan.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Aikuisten ihmisten luulisi olevan sen verran valveutuneita, että huomaavat törmäävänsä useammin arkielämässään pohjoismaiseen kulttuuriin kuin vaikkapa derivaattoihin, mutta silti sukupolvelta toiselle hoetaan, miten matematiikka on ehdottoman tärkeää ja ruotsin opiskelusta ei ole hyötyä ikinä missään.
Ei matematiikan opiskelun merkitys ole se, että opittaisiin derivoimaan tms. Tai on se sekin, mutta olennaista on kehittää kykyä loogiseen ajatteluun. Ja tuskin kukaan kehtaa väittää, että tämän kansan osalta ei olisi tarvetta parempiin loogisiin kykyihin.
 

Spitfire

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, SJS
Näinpä. Liian monille jo korko on käsite, jota ei ymmärretä. Puhumattakaan, että siitä aiheutuvia seurauksia osattaisiin ennakoida.

Jotakin menee ehkä pieleen matematiikankin opettamisessa, kun aika perusasiat jäävät monelle hähmäisiksi.

Tosin matematiikka onkin aine, jossa Suomen pisa-tulokset ovat erityisesti heikentyneet ja siinä me ei lisäksi oltu aiemminkaan ihan kärkeä.




Ymmärrän oikein hyvin tämän käsityksen.

Toisaalta kun keskustellaan taloudellisesta kilpailukyvystä, Ruotsi on edelleen suurelle osalle pk-yrityksistä ensimmäinen, potentiaalisin ja "helpoin" (lainausmerkeissä siksi, että se ei todellakaan ole helppo) vientimarkkina. Kokonaisuudessaan vientimarkkinana Ruotsi on Saksan jälkeen toiseksi suurin. Sillä vaikka me turistina voidaankin ostaa tunnelbana-lippu ja oluttuoppi, tai vaikka keskustella jääkiekosta tai jalkapallosta pubissa ruotsalaisten kanssa englanniksi, tulee ruotsin kielen osaaminen jo käytännössä välttämättömäksi, kun pitää kilpailla paikallisten yritysten kanssa potentiaalisten kumppanien silmissä. Ainahan voi tietenkin palkata ruotsin taitoisen tai ihan ruotsalaisen firmaan, mutta useimmiten markkinapresenssi pitää sitä ennen jo jollakin lailla perustaa.

Pitää aina muistaa, että Ruotsi on Suomeen verrattuna elinkeinorakenteeltaan huomattavasti monipuolisempi maa. Suomessa on hyvää osaamista, mutta ei välttämättä kovinkaan usein täysin ainutlaatuista, että ruotsalaisten olisi pakko ostaa juuri Suomesta - kotimaassakin voi olla ainakin lähes yhtä hyviä toimijoita, jotka tuon paikan markkinoilla voivat täyttää.

Liike-elämässä suomalaisuudesta itsessään ei myöskään ole Ruotsissa erityistä hyötyä. Jos ruotsalaiset ostavat ulkomailta, ilman kielitaitoa suomalaisilla yrityksillä ei ole sen suhteen kilpailuetua vaikkapa saksalaisiin nähden. Ruotsi on myös huomattavasti Suomea kansainvälisempi markkina, joten kilpailu on siten myös paljon kovempaa.



Näitä olen pyrkinyt perustelemaan aikaisemmissa teksteissäni tässä ketjussa.

Matematiikan osalta korjasinkin omaa kirjoitustani siten, että toki kaikki tarvitsevat matematiikan perusasioita. Tuolla perusteella matematiikan pakollinen opiskelu voitaisiin rajata vain peruskouluun ja sielläkin sen opetusta vähentää. Itse en tuota mieltä kuitenkaan ole, vaan, kuten kirjoitin, olen sitä mieltä, että puhtaiden perusteiden ylittävää geometriaa ja algebraa - sekä tilastomatematiikasta vähintään perusteita - on tärkeää ja perusteltua opettaa, vaikka läheskään kaikki eivät niitä (työ)elämässään koskaan tule tarvitsemaan.

Ruotsin kielen opiskelua puolustin sillä argumentilla, että koko yhteiskuntamme on rakennettu Ruotsin yhteiskuntamallin mukaiseksi jo 1300-luvulta alkaen ja vuodesta 1809 alkaen jopa aina 1990-luvulle saakka Ruotsi oli käytännössä Suomen elämänlanka länteen. Sittemminkin Ruotsi on ollut ylivoimaisesti lähin poliittinen kumppani Suomelle. Tämän takia on hyödyllistä, että ymmärrämme Ruotsia yhteiskuntana mahdollisimman hyvin. Ruotsille, vaikka Suomi on sille tärkeä kumppani, ei Suomi ole koskaan ollut läheskään niin tärkeä strategisesti. Ulkomailla asuvana pystyn väittämään aika hyvällä luottamuksella, että yhteiskuntaa ei voi ymmärtää kovinkaan syvällisesti, jos ei ymmärrä sen kieltä. Tästä johtuen pidän erittäin hyödyllisenä sitä, että mahdollisimman moni Suomessa ymmärtää ruotsin kieltä. Tästä samasta asiasta johtuen peräänkuulutan aina myös sitä, että maahanmuuttajien kielikoulutusta parannetaan ja kannustimia opetella suomea lisätään - riippumatta siitä, onko maahanmuuttoperuste humanitaarinen, työperäinen vai opiskeluperäinen.

Myös Tanskalle ja Norjalle Ruotsi on hyvin tärkeä kumppanimaa. Mutta, ensinnäkin, ne eivät ole olleet historiallisesti koskaan niin riippuvaisia Ruotsista, kuin Suomi on ollut. Johtuen niiden geopoliittisesta asemastaan. Toisekseen, heillä on riittävä pohja ymmärtää ruotsia oman äidinkielensä kautta eikä se heille siksi olekaan mikään ongelma.

Viime aikainen geopoliittinen kehitys on myös mielestäni aika hyvin osoittanut, että Ruotsin tärkeys Suomelle ei ole suinkaan vähentynyt.

Lienee ehkä vielä kerran syytä tarkentaa, etten ole fanaattinen pakkoruotsin kannattaja. Aiemmin olen sitä jopa vastustanut. Lisäksi, kuten olenkin kirjoittanut, näkisin hyödyllisenä, että ruotsin opetusta kenties muutettaisiin hieman uudenlaiseen suuntaan.

Valtakielten osaamisesta kirjoitin myös. Asun itse Saksassa ja olen asunut saksankielisessä Euroopassa jo hyvinkin pitkään. Kirjoitin, että Suomelle olisi erittäin hyödyllistä, jos maassamme olisi enemmän saksan kielen osaajia, koska Saksa on ainoa Euroopan suurista maista (ehkä Puolan lisäksi), jossa Suomi tunnetaan edes kohtuullisella tasolla. Saksa on myös Ruotsin edellä Suomen tärkein kauppakumppani. Saksassa työskentelyn tai tänne liiketoiminnan laajentamisen voi kuitenkin unohtaa, jos saksaa ei osaa. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole koskaan nähnyt, että ruotsin opiskelu olisi haitannut saksan opiskelua. Oikeastaan päinvastoin. Kielen osaaminen perustuu sen logiikan osaamiseen: jos ymmärrät jonkun germaanisen kielen fonetiikkaa, oikeinkirjoitusta, sanastoa ja kielioppia, helpottaa se valtavasti muiden germaanisten kielten osaamista. Ruotsin opiskelu oli vähän, kuin pehmeä lasku huomattavasti monimutkaisemman saksan opiskeluun. Avgång - Abgang. Utgång - Ausgang. Utfart - Ausfahrt.

Sama pätee tietenkin myös romaanisiin kieliin tai muihin kieliryhmiin. Itse olen vähän harrastellut portugalin kieltä viime aikoina - se on ollut hemmetin haastavaa, koska en ole aikaisemmin opiskellut mitään muuta romaanista kieltä lukuunottamatta paria ranskan lukiokurssia. Lisäksi en ole erityisen lahjakas kielissä ja ikääkin on sen verran, että uuden kielen takominen kalloon on ajoittain vähän sama, kuin yrittäisi hakata päällä reikää seinään.
Minusta tämäkään kirjoituksesi ei perustele millään tasolla, miksi ruotsia pitää opettaa pakolla jokaiselle suomalaiselle vaan lähinnä sen, että ruotsi on hyvä olla tarjolla niille, jotka haluavat sen oppia. Nykyinen malli mielestäni lorottelee omille nilkoilleen, pakotetaan kaikki opettelemaan jotain marginaalikieltä, josta ei suurimmalle osalle ole hyötyä. Suurimmalle osalle kouluruotsi on pakkopullaa, minkä seurauksena oppiminenkin on vähän niin ja näin. Ruotsia osataan todistuksella, mutta käytännössä ei. Sitten nämä pakotetut ovat luokkahuoneessa jarruttamassa niiden opiskelua, joilla olisi motivaatiota oppia kieli. Miksei mentäisi malliin, jossa oppilas voisi itse päättää opiskeleeko toisen marginaalikielen vai jotain itselleen tarpeellisempaa saman ajan?

Tuota pakkoruotsin hyötyä saksan oppimiseen en myöskään osta, ainakin kohdallani pakkoruotsi sotki saksan oppimista ihan sen takia, että samankaltaisuuksia kielissä on melko paljon. Henkilökohtaisesti olisin käyttänyt ajan mielellään siihen, että oppisin saksan kunnolla sen sijasta, että opin auttavasti jotain sanomaan ruotsiksi ja lopulta suhteellisen heikon saksan.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Todellakin, jos saksaa haluaa oppia, kaiketihan tehokkainta ajankäyttöä on alkaa opiskelemaan suoraan saksaa, eikä ns. porttikieltä. Porttikielenähän useimmilla suomalaisilla germaanisten kielten ja tietyissä määrin* myös muiden indoeurooppalaisten kielten opiskeluun kun on vielä jopa tapauksessa englannin kielen taito.

Pidän valitettavana, että pakkoruotsi on keskusteluna todella poteroitunut ja asian ottaminen puheeksi nähdään helposti "persuöyhötyksenä". Tästähän kertoo jopa taannoinen vaalikonekysymys, missä pakkoruotsin kannattaminen määriteltiin liberaaliksi ja vastustaminen konservatiiviseksi.

*En ole opiskellut päivääkään ranskaa, tai esim. portugalia, mutta englantia osaamalla ennen kaikkea kirjoitetusta kielestä ymmärtää yllättävän paljon.
 

Baldrick

Jäsen
Itse näkisin Eurooppa-integraation ja EU-markkinoista hyötymisen kannalta tärkeäksi, että kolmas kieli olisi vapaavalintainen EU-valtakieli tai Ruotsi. Eli Saksa, Ranska, Espanja, Italia ja Ruotsi olisivat valinnaisia. Ehkä tulevaisuudessa sen myötä Suomi olisi vähemmän etäinen, kylmä nurkkakunta, jossa on outo kieli. Ja ainakin Saksa, Ranska ja Ruotsi olisi velvoitettuja opetuskieliä myös pikkupaikkakunnalla.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Todellakin, jos saksaa haluaa oppia, kaiketihan tehokkainta ajankäyttöä on alkaa opiskelemaan suoraan saksaa, eikä ns. porttikieltä.

Niin, mutta silloin oppii vain saksaa. Jos opiskelee saksaa ja ruotsia, oppii molempia ja molemmat tukevat toisiaan.
 

Daro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, Ducks, KalPa, KuPS, BVB, Eagles
Itse näkisin Eurooppa-integraation ja EU-markkinoista hyötymisen kannalta tärkeäksi, että kolmas kieli olisi vapaavalintainen EU-valtakieli tai Ruotsi. Eli Saksa, Ranska, Espanja, Italia ja Ruotsi olisivat valinnaisia. Ehkä tulevaisuudessa sen myötä Suomi olisi vähemmän etäinen, kylmä nurkkakunta, jossa on outo kieli. Ja ainakin Saksa, Ranska ja Ruotsi olisi velvoitettuja opetuskieliä myös pikkupaikkakunnalla.


Kielten oppettelu on sinänsä todella tärkeää ja itse liputin aikoinaan Venäjän kielen puolesta, mutta nykyinen maailman tilanne ei varmasti tue sitä ala-aste/yläaste maailmasta. Itse luin Saksaa jo lukiossa ja se ei kyllä antanut itselleni kovinkaan paljoa mitään, koska ei siihen kyllä käytetty aikaa omalla kohdallani tarpeeksi. Opin kyllä kyseistä kieltä paljon paremmin myöhemmin, koska elämä vei kyseisen kielen maahan. Ruotsin kielihän on marginaali kieli kuten Suomikin. Ymmärrän kyllä heitä jotka ovat rannikko alueilta kotoisin jossa sitä kieltä puhutaan enemmän.
 

RexHex

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Itse muistan kun aikoinaan isoveli kertoi minulle vinkin, että kannattaako ottaa saksa silloin ala-asteella neljännellä vaiko viidennellä luokka vapaaehoitseksi kieleksi. Että kannattaa nyt keskittyä siihen yhteen kieleen (englanti), jos (ja kun ilmeisesti velipoika tunnisti minun osaamisen).

En tiedä oliko tuo oikeasti hyvä vinkki, mutta jos olisin ala-asteella valinnut saksankielen valinnaiseksi aineeksi, niin luultavasti puhuisin sitä yhtä hyvin kuin ruotsia.

Ruotsinkielentaitoni on tällä hetkellä välttävä. "virkamiesruotsi" löytyy, mutta helvettiäkö sillä täällä päin tekee?

En ole tosiaan kielellisesti lahjakas ja siksi oikeasti ihan hyvä itselleni, että olen tuon englannin harjoitellut ok tasolle ja ruotsinkieli on tosiaan nollissa. Ruotsia olen viimeksi käyttänyt koulussa noin 20 vuotta sitten.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Miksei mentäisi malliin, jossa oppilas voisi itse päättää opiskeleeko toisen marginaalikielen vai jotain itselleen tarpeellisempaa saman ajan?

Täällähän jatkuvasti toistuva fraasi on, että "en tarvitse ruotsia mihinkään".

Esitän siis vastakysymyksen: kuinka suuri prosentti yläasteikäisistä tulee tarvitsemaan espanjaa mihinkään? Torren lomareissullakin voi paellan ja bissen tilata englanniksi.

Englanti taitaa olla ainoa kieli, jota tarvitsee varmasti kaikki. Muiden Euroopan valtakielien ja ruotsin työelämätarve riippuu siitä, mille alalle henkilö päätyy. Kaupallisella puolella kaksi todennäköisintä ovat saksa ja ruotsi, koska ne ovat suurimpien vientikarkkinoidemme kielet. Politiikassa ruotsi ja ranska, koska Suomen politiikassa ruotsia käytetään paljon ja EU:ssa sekä useissa muissa kansainvälisissä instituutioissa ranska on useimmiten kakkoskieli. Lääkärit ja virkamiehet todennäköisimmin joutuvat käyttämään ruotsia. Lakimiehet ruotsia ja ranskaa (kv-oikeuden myötä). Suurimmassa osassa ammateista riittää englanti, vaikka tokihan se on mukava, jos voi tervehdykset espanjalaisten turistien kanssa vaihtaa espanjaksi.

Eli kun otetaan random-Jori yläkoulusta, niin hän varmasti tulee tarvitsemaan englantia. Muista kielistä hän todennäköisimmin tulee elämässään törmäämään säännöllisesti juuri ruotsiin. Ilman ruotsiakin hän mitä todennäköisimmin toki pärjää, kuten ilman vaikka saksaakin.

Mikä sitten olisi hyvä malli, niin taivun ehkä mieluiten kannattamaan ruotsia sekä valinnaisia aineita, joista yksi olisi pakollinen kolmas kieli: lähinnä saksa, ranska tai espanja. Jossakin kai voisi italiaakin tarjota, joskin sen opettajia lienee aika vähän. Ruotsin opetusta voisi juuri viedä enemmän pohjoismaisen kulttuurin opetuksen suuntaan. Nimim. @helderpostiga tosin mainitsi, että näin onkin jo. Itsellä nykytilanteesta ei ole tietoa.

Sen tosin tiedän, että kaikkien kielten aikuisopetus on mennyt juuri tuohon suuntaan, että kielen opetusta on vahvasti yhdistetty laajempaan kansalliskulttuurin opetukseen. Ollessani Brasiliassa pari kuukautta, kaikki ulkomaalaisille tarjotut portugalin kielikurssit siellä olivat sisällöltään juuri tuommoisia: Brasilian historiaa, kulttuuria, tapoja ja arkipäivää opetettiin juuri brasilianportugalin kielenopetuksen kautta.

Kuten jo monesti olen todennut, tapakulttuuria ja kansallista identiteettiä ei voi kunnolla ymmärtää ilman paikallisen kielen oppimista, joten miksi näitä ei tehtäisi käsikkäin?

Samaan pohjasin mielipiteeni ruotsin kielen oppimisen tärkeydestä. Koska Skandinavia on meille historiallisesti, kulttuurillisesti, poliittisesti, identiteetillisesti ja taloudellisesti niin elintärkeä referenssikohde - ja Pohjoismaat meille tärkeimpiä kumppaneita, on mielestäni hyvin tärkeää tuntea ne kulttuurillisesti. Muut Pohjoismaat ovat läheisiä kielisukulaisia, joten tässä meillä on luontainen takamatka.

Asia muuten näyttää herättävän edelleen kovasti intohimoja. Minun tarkoitukseni oli lähtökohtaisesti esittää ketjussa oma mielipide (joka ajan mittaan on häilynyt pakkoruotsin vastustamisesta enemmän sen kannattamisen suuntaan) ja perustella se, mutta päädyinkin lopulta koko päivän kestäneeseen väittelyyn asiasta :).
 

Daro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, Ducks, KalPa, KuPS, BVB, Eagles
Täällähän jatkuvasti toistuva fraasi on, että "en tarvitse ruotsia mihinkään".

Esitän siis vastakysymyksen: kuinka suuri prosentti yläasteikäisistä tulee tarvitsemaan espanjaa mihinkään? Torren lomareissullakin voi paellan ja bissen tilata englanniksi.

Englanti taitaa olla ainoa kieli, jota tarvitsee varmasti kaikki. Muiden Euroopan valtakielien ja ruotsin työelämätarve riippuu siitä, mille alalle henkilö päätyy. Kaupallisella puolella kaksi todennäköisintä ovat saksa ja ruotsi, koska ne ovat suurimpien vientikarkkinoidemme kielet. Politiikassa ruotsi ja ranska, koska Suomen politiikassa ruotsia käytetään paljon ja EU:ssa sekä useissa muissa kansainvälisissä instituutioissa ranska on useimmiten kakkoskieli. Lääkärit ja virkamiehet todennäköisimmin joutuvat käyttämään ruotsia. Lakimiehet ruotsia ja ranskaa (kv-oikeuden myötä). Suurimmassa osassa ammateista riittää englanti, vaikka tokihan se on mukava, jos voi tervehdykset espanjalaisten turistien kanssa vaihtaa espanjaksi.

Eli kun otetaan random-Jori yläkoulusta, niin hän varmasti tulee tarvitsemaan englantia. Muista kielistä hän todennäköisimmin tulee elämässään törmäämään juuri ruotsiin. Ilman ruotsiakin hän mitä todennäköisimmin toki pärjää, kuten ilman vaikka saksaakin.

Mikä sitten olisi hyvä malli, niin taivun ehkä mieluiten kannattamaan ruotsia sekä valinnaisia aineita, joista yksi olisi pakollinen kolmas kieli: lähinnä saksa, ranska tai espanja. Jossakin kai voisi italiaakin tarjota, joskin sen opettajia lienee aika vähän. Ruotsin opetusta voisi juuri viedä enemmän pohjoismaisen kulttuurin opetuksen suuntaan. Nimim. @helderpostiga tosin mainitsi, että näin onkin jo. Itsellä nykytilanteesta ei ole tietoa.

Sen tosin tiedän, että kaikkien kielten aikuisopetus on mennyt juuri tuohon suuntaan, että kielen opetusta on vahvasti yhdistetty laajempaan kansalliskulttuurin opetukseen. Ollessani Brasiliassa pari kuukautta, kaikki ulkomaalaisille tarjotut portugalin kielikurssit siellä olivat sisällöltään juuri tuommoisia: Brasilian historiaa, kulttuuria, tapoja ja arkipäivää opetettiin juuri brasilianportugalin kielenopetuksen kautta.

Kuten jo monesti olen todennut, tapakulttuuria ja kansallista identiteettiä ei voi kunnolla ymmärtää ilman paikallisen kielen oppimista, joten miksi näitä ei tehtäisi käsikkäin?

Samaan pohjasin mielipiteeni ruotsin kielen oppimisen tärkeydestä. Koska Skandinavia on meille historiallisesti, kulttuurillisesti, poliittisesti, identiteetillisesti ja taloudellisesti niin elintärkeä referenssikohde - ja Pohjoismaat meille tärkeimpiä kumppaneita, on mielestäni hyvin tärkeää tuntea ne kulttuurillisesti. Muut Pohjoismaat ovat läheisiä kielisukulaisia, joten tässä meillä on luontainen takamatka.

Asia muuten näyttää herättävän edelleen kovasti intohimoja. Minun tarkoitukseni oli lähtökohtaisesti esittää ketjussa oma mielipide (joka ajan mittaan on häilynyt pakkoruotsin vastustamisesta enemmän sen kannattamisen suuntaan) ja perustella se, mutta päädyinkin lopulta koko päivän kestäneeseen väittelyyn asiasta :).

Kielten opetteluhan on aina hyvästä, koska tämä Suomen kieli on todella huonosti ymmärretty kieli kansainvälisesti. Itseäni taas vitutti aikoinaan pakko opetella jotain tiettyä kieltä...ja se oli valitettavasti Ruotsi. En halunnut oppia sitä ja enkä ole kyllä sitä tarvinnutkaan koskaan, mutta ymmärrän myös heitä jotka haluavat sitä lukea ja oppia. Omasta mielestäni pääasia on se, että tarjotaan mahdollisuuksia opetella erilaisia kieliä (ei pakko Ruotsia). Ja siihen pitäisi laittaa myös ns. opetus aikaa jotta me ns. tyhmemmät saataisiin mahdollisuus oppia niitä muuten kuin muutaman kurssin välityksellä. Kielenhän oppii tyhmempikin, kun sen joutuu opettelemaan ns. pakon edessä...(tarkoitan tällä kun joutuu puhumaan sitä kieltä eläekseen).
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Itse luin Saksaa jo lukiossa ja se ei kyllä antanut itselleni kovinkaan paljoa mitään, koska ei siihen kyllä käytetty aikaa omalla kohdallani tarpeeksi. Opin kyllä kyseistä kieltä paljon paremmin myöhemmin, koska elämä vei kyseisen kielen maahan.

Mulla oli vähän sama. Luin yläasteella valinnaisena saksan, enkä oppinut juuri mitään. Aikaa käytettiin vähän ja motivaatio oli... noh... teinimäinen.

Lukiossa aloitin sen alusta ja motivaatio oli silloin vähän parempi. Täysin pintapuoliseksi se oppiminen kyllä silloinkin jäi.

Oli siitä lukiosaksasta ja parista korkeakoulukurssista kai jotakin hyötyä, kun lopulta sitten Itävaltaan päädyin. Mutta kyllähän se kielen varsinainen oppiminen tapahtui vasta sitten, kun heitettiin suoraan syvään päätyyn.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Daro
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös