Olettaisi tosiaan, että edes "rallienglannin alkeet" osaisi se ~99% viisikymppisistä ja sitä nuoremmissa 9 luokkaa käyneistä suomalaisista.
Ei tämä ole ollenkaan selvää ja riippuu hyvin paljon siitä, millainen ns. flaksi on aikanaan osunut. Itse olen paria vuotta vajaa nelikymppinen ja muistan oikein hyvin, että miten vaikeaa englannin oppiminen nuoruudessa oli.
Silloin ei ollut nettiä ja esimerkiksi erinäinen pelaaminen oli vasta tuloillaan, joiden avulla nykynuoret altistuvat englannille jo taaperosta alkaen. Ei se paljoa auttanut, että kasibittisen Nintendon ohjaimesta tajusi mitä Start-nappula tarkoittaa.
Mutta tätäkin enemmän vaikutusta oli toki koululla. Oma englannin opettajani edusti vanhaa koulukuntaa, joka ei kyllä kannustava ollut ja jonka vuoksi virheitä sai pelätä ns. ihan liikaa. Lisäksi kieliopin olisi pitänyt olla virheetöntä eikä puhuttua englantia juurikaan harjoitettu. Kyllä siinä ainakin itselläni motivaatio ja itsetunto mureni aika tehokkaasti ja niitä tunteja jopa pelkäsi aina ennakkoon.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tätä voisi pitää yleistyksenä esimerkiksi omassa ikäluokassani, mutta uskon että nykypäivänä tällaista ilmapiiriä opetuksessa on enää vaikea löytää - joka siis on pelkästään positiivinen juttu.
Kaiken tämän johdosta itse jouduin about 13 vuotta sitten todella syvään päähän, kun työkieleksi tuli englanti. Vanhat pelot siitä, ettei jokainen lause ole kieliopillisesti oikein nostivat tehokkaasti päätään ja saivat lukkoon. Onneksi sanastoa oli suht hyvin hallussa niin siitä se lähti sujumaan alun jälkeen melko hyvin, kun sai vähän rutiinia pohjalle.
Nykyään kuvailisin itseäni hyväksi englannin puhujaksi ja sitäkin paremmaksi kirjoittajaksi, kunhan ei vain ihan täysin tuntemattomalle alueelle keskustelun aiheena osalta eksytä. Mutta omien kokemusten pohjalta en yhtään pidä ihmeellisenä, ettei ne alle viisikymppisetkään aina sitä enkkua osaa.