Ja viime kerrasta aikaan noin pari kuukautta, kun suunnittelin tällaista hävyttömyyttä ja sekin jätettiin koronan vuoksi väliin. Suuttumuksen aihe oli siis se, että meillä oli sovittu ohjelmaa. Ja kun tätä ihmettelin, niin vastaus vaan oli, että meidän piti olla yhdessä. No eihän tässä tosiaan ole oltu saman katon alla yhtä soittoa kuin sunnuntaista saakka, niin aivan hävytön ajatus oli, että kaverini tulisi tänne lauantaina.
Mm. Näistä syistä en todennäköisesti kenenkään kanssa suostu asumaan.. Nyt kun on sen 5 vuotta asunut itsekseen plus lapset, niin tosi hankalaksi menisi elämä, jos siellä joku nainen pyörisi jatkuvasti nurkissa.
Itsekin olen kohdannut varsin epäloogisia tilanteita naisten kanssa ja vielä sellaisiakin, missä lähinnä minun itseni tekemiset ovat saatanasti, mutta sitten toisinpäin ei yhtään mitään, koska olen ollut mukamas voitolla jossakin...ja itselleni olisi ihan sama miten tulisi ja menisi, jos vaan edes menisi.
Ei sillä etteikö miehet ja minä itsekin osaisi olla rasittavia vänkääjiä, mutta välillä tuntuu ettei osa ihmisistä vaan osaa aikuistua. Vähän samaa havaittavissa täällä töissäkin.
En tiedä auttaako mikään syvällinen keskustelu asiaan vai ei, mutta aina voi yrittää. Yleensä tuollainen kateellisuus ja mustasukkaisuus on aika mahdotonta kitkeä pois toisesta ihmisestä. Vielä jos mukana on klassinen marttyyrin rooli, niin voi elämän kevät.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.