Ei niillä muuta ole kuin kannettava, jossa on playlistit valmiina ja sieltä sitten klikkaillaan fiiliksen mukaan stygejä soimaan. Aika kätevää. Se Geldofin jo edesmennyt tytär aikoinaan harrasti Lontoossa samaa ja sillonkin kelattiin, että miten se saa siitä fygyä, mutta kyllä se sai.
Toisaalta itekkin soittelin pari vuotta vinyylilevyjä korvausta vastaan klubeilla ja baareissa, eikä sekään vaikeata ollut. Ainoa vaan siinä oli, että piti aina olla vielä normaalia varovaisempi katujengien varalta, ettei ne tule ryöstämään, kun oli takaisin himaan menossa. Olisihan se ottanut pattiin, jos ne levyt olisi menettänyt ryöstössä, eikä sillä levylaatikolla olisi pystynyt puolustautumaan samalla tavalla kuin vaikka kitarakeissillä, jolla pystyi aina lyömään napakan iskun vastapuoleen, jos tilanne olisi sitä vaatinut.