Pitäisikö itkeä vai nauraa?

[Ötökkä]

Mitä uskomatonta siinä voi olla? BB on tehty ihmisille, jotka mieluummin valitsevat kuvitteellisenkin elämää ja ihmisten kanssakäymistä karrikoivan tyhmentämisen seuraamisen, kuin edes välillisesti sivistävän toiminnan. Voidaanko siis olettaa, että kilpailijat olisivat mistään muualta kuin tuosta samasta vitun älykääpiöiden massasta?

Mielestäni sinun pitäisi itkeä. Itke itsesi uneen ja herää itkien, kun et itsellesi nauraa varmastikaan osaa.

Oikeasti ihmetyttää vain. Onhan tuota itsenäistymispäivää/vuotta hoettu koko kouluaika. Joku ervasi vuodeksi 1964(!). Itselläni hävettää, kun tuntuu että oma yleissivistys on paskalla tasolla (en esim. sotia ym. osaa ihan tarkalleen vuosia sanoa, sinnepäin vain). Silti, ihme jengiä nuo.

No, ei kai siinä.

 

[TosiFani]

Itse olin tänään(tai eilen), vähän natisi, mikä ei johtunut jään paksuudesta, vaan siitä, että ulompana selällä oli vielä sulaa ja aallot löi painetta. Vähän kuumotti, kun railoja paukkui jalkojen alle, mutta ihan kuivana selvisin. Ties vaikka huomenna menisi pilkille, saattaa olla jo kymmensenttistä täälläpäin Suomea...

Tästä syystä ihmisiä hukkuu lokakuussa heikkoihin jäihin, kyllä minä tiedän.

 

[Virveliä kainaloon]

Tästä syystä ihmisiä hukkuu lokakuussa heikkoihin jäihin, kyllä minä tiedän.

No, onneksi nyt en hukkunut. Kyllä sitä ihmisiä kuolee hirvikolareissakin, kun "ei täällä oo ikinä mitään hirviä ollu." Itse kyllä tarkistin jään paksuuden ensin parista kohtaa ja pysyin varsin lähellä rantaa, missä ihan rehellisesti sanottuna tiesin jään olevan riittävän paksua. Pilkillä en käynyt, koska siinä voi olla virtapaikkaa ja jää näyttikin melko ohkaiselta. Tosin sillä paikallakin olisi vettä korkeintaan metri, ettei siinä hukkumaan pääse. On eri asia tietää ja tietää.

Tuli muuten jäistä mieleen, että melkoisen kohinan laineet saavat aikaan, kun lyövät jäänreunaa vasten. Kuulosti siltä kuin selällä olisi mennyt pikatie...

 

[motamoro]

Oikeasti ihmetyttää vain. Onhan tuota itsenäistymispäivää/vuotta hoettu koko kouluaika. Joku ervasi vuodeksi 1964(!). Itselläni hävettää, kun tuntuu että oma yleissivistys on paskalla tasolla (en esim. sotia ym. osaa ihan tarkalleen vuosia sanoa, sinnepäin vain). Silti, ihme jengiä nuo.

No, ei kai siinä.

Eikös Satu Tuomisto sanonut aikanaan vuotta 1952 Suomen itsenäisyysvuodeksi? Kyllähän näitä riittää ketkä tuovat sivistymättömyyttään esille ja sitten on lisäksi ne jotka eivät pääse tuomaan sitä julkisuuteen.

 

[Meeps]

Oikeasti ihmetyttää vain. Onhan tuota itsenäistymispäivää/vuotta hoettu koko kouluaika. Joku ervasi vuodeksi 1964(!). Itselläni hävettää, kun tuntuu että oma yleissivistys on paskalla tasolla (en esim. sotia ym. osaa ihan tarkalleen vuosia sanoa, sinnepäin vain). Silti, ihme jengiä nuo.

No, ei kai siinä.

Ihan samalla lailla sotavuosia on hoettu koko kouluajan. Kyllä minä sitäkin ihmettelen, jos ei sotavuosia muista. Tosin taitaa nykynuorten keskuudessa olla yleistymässä. Kyllähän muutamat nuoret pääsi viime itsenäisyyspäivän aikaan loistamaan, kun selittivät, että eivät osaa sanoa mitä ovat mieltä itsenäisyydestä tai veteraaneista, kun ne on niin vanhoja asioita.

 

[Ötökkä]

Ihan samalla lailla sotavuosia on hoettu koko kouluajan. Kyllä minä sitäkin ihmettelen, jos ei sotavuosia muista. Tosin taitaa nykynuorten keskuudessa olla yleistymässä. Kyllähän muutamat nuoret pääsi viime itsenäisyyspäivän aikaan loistamaan, kun selittivät, että eivät osaa sanoa mitä ovat mieltä itsenäisyydestä tai veteraaneista, kun ne on niin vanhoja asioita.

Niin, mulla on aina ollut paska muisti joidenkin tarkkojen vuosilukujen suhteen. Maailmansodat nyt tietty muistan, mutta noita muita sitten ei ihan tarkalleen osaa sanoa. Ja kuten sanoin - tuo asia hävettää helvetisti. Olen näin aikuisena huomannut, että se tapa millä koulussa asioita luin (pänttääminen) oli minulle totaalisen väärä - olen oppinut Assassins Creed-peleistä enemmän tietyistä ajanjaksoista, kun koskaan historiantunneilla koko peruskoulun + lukion aikana. Leffat/dokumentit myös painuvat mieleen. Selittää ehkä sen, miksi sitten jotkut eläinjutut jääneet mieleen (Avara Luonto). Sama juttu oli kielten kanssa; tein pirusti töitä, mutta numerot oli aina korkeintaan kutosia. Sitten viskasin koulukirjat nurkkaan ja luin muutaman Potterin ja katsoin netistä sarjoja, ja parissa kuukaudessa opettaja ihmetteli että mitä helvettiä on yhtäkkiä tapahtunut. Valitettavasti tämä havahtuminen tapahtui vasta lukion viimeisellä luokalla.

Yritän kyllä pikkihiljaa sivistää itseäni lisää. Mutta siis outoa on se, että jollain tapaa pitän itseäni sivistymättömänä, kun tuntuu että yleissivistyksessä on isoja aukkoja. Silti tuntuu, että keskimäärin varsinkin mun ikäluokka tietää vielä vähemmän. Se olisi jo ihme, jos tietäisivät hallituspuolueet tai pääministerin (nyt kyllä myönnän, että esim. ministerit on hiukan hakusessa kaiken tuon hallistussähläilyn jälkeen). Toisaalta - moni ei edes tunnu tietävän että Hallitus ja Eduskunta on eri asia.

PS: En ole varma onko Hallitus ja Eduskunta erisnimiä, ei varmaan kuuluisi kirjoittaa isolla? Stupid me!
PS2: Niin, ja en mä ihan pentu ole.

 

[MrMacmanaman]

Ensimmäistä kertaa kuukausiin olisi käyttöä facebookille, niin eihän se sitten justiin nyt toimi. Miten paska tuuri voi olla. Eipä tässä nyt odotellakaan jaksa, kun pitäisi nukkumaankin päästä.

 

[pettter]

Ihan samalla lailla sotavuosia on hoettu koko kouluajan.

Miten voi aikuisena vielä muistaa jotain koulussa opittua? No itsenäistyminen ja sotavuodet nyt on ihan hyvä tietää, ainakin suurinpiirtein, mutta siis noin muuten. Vai muistaako jengi muka vielä mitä oli esimerkiksi ne jotkut äikän tunneilla opitut nominatiivi, genetiivi, illatiivi tai joku vitun pluskvanperfektiini? Jotain matikkaa nyt tarvitsee usein, joten sitä tulee automaattisesti kerrattua, mutta en mä ainakaan ole peruskoulun jälkeen miettinyt mitään talitinttijuttuja.

 

[kahden suunnan sentteri]

Miten voi aikuisena vielä muistaa jotain koulussa opittua? No itsenäistyminen ja sotavuodet nyt on ihan hyvä tietää, ainakin suurinpiirtein, mutta siis noin muuten. Vai muistaako jengi muka vielä mitä oli esimerkiksi ne jotkut äikän tunneilla opitut nominatiivi, genetiivi, illatiivi tai joku vitun pluskvanperfektiini? Jotain matikkaa nyt tarvitsee usein, joten sitä tulee automaattisesti kerrattua, mutta en mä ainakaan ole peruskoulun jälkeen miettinyt mitään talitinttijuttuja.

Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Kaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin. Tärkeitä hommia nämä.

Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaissa... jne.

Sijamuodot on kyllä unohtuneet vaikka ne tuli hallittua täydellisesti, onneksi nämä tärkeimmät jutut sentään muistaa.

 

[Musta Nuoli]

Miten voi aikuisena vielä muistaa jotain koulussa opittua? No itsenäistyminen ja sotavuodet nyt on ihan hyvä tietää, ainakin suurinpiirtein, mutta siis noin muuten. Vai muistaako jengi muka vielä mitä oli esimerkiksi ne jotkut äikän tunneilla opitut nominatiivi, genetiivi, illatiivi tai joku vitun pluskvanperfektiini? Jotain matikkaa nyt tarvitsee usein, joten sitä tulee automaattisesti kerrattua, mutta en mä ainakaan ole peruskoulun jälkeen miettinyt mitään talitinttijuttuja.

Pluskvamperfekti: Olin muistanut, olin opiskellut, olin käynyt Tallinnassa. Perfekti: olen juonut, olen syönyt kebabin, olen nussinut paljaalla. Imperfekti: menetin muistini, oksensin kebabini aamuyöllä, sain kupan. Preesens: tärisen krapulassa, makaan sohvalla, katson pornoa.

Genetiivi ilmaisee omistajaa, ja sen kanssa on syytä käyttää possessiivisuffiksia jos ei halua antaa itsestään ääliömäistä kuvaa. Minun rahani, minun lupani - eikä minun raha, minun lupa. Jos joku ilmaisee itseään vaikka ilmaisulla "tämä on minun Helsinki", niin kohteen voi viedä saunan taakse ammuttavaksi.

Nominatiivi on tiivistettynä sanojen taivuttamaton muoto.

Myönnän, etten osaa (enää) täyttä litaniaa sijamuotojen nimiä vaikka niitä osaan käyttääkin, mutta illatiivin muistaa siitä muistisäännöstä, että siinä mennään johonkin sisälle: työnnyin naiseen, panin perseeseen, menin Alkoon.

Talitiainen on se lintu, jolla on keltainen mahanalus, valkoiset posket ja musta pää. Se laulaa titityy.

Totta kai sitä aikuisena muistaa mitä koulussa on opetettu, ainakin olennaisimmat asiat, ja yleensä myös kaikenlaista epäolennaista kuten kahden suunnan sentterin mainitsema litania Rubenista, Simeonista yms. Paljon sitä tietysti unohtuukin, jopa sellaista jota on lukenut ja päntännyt vuosikausia. Minäkin kävin lukion pitkän matematiikan lisäkursseilla, ja vaikka vuosia pänttäsin ja osasin ties mitä integrointia, derivointia ja muuta, niin olen nykyään unohtanut autuaasti suurimman osan enkä osaa enää lunttaamatta edes toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa, koska en ole tarvinnut suurinta osaa pitkän matikan taidoistani sitten kevään 1996.

 

[MustatKortit]

...

Totta kai sitä aikuisena muistaa mitä koulussa on opetettu, ainakin olennaisimmat asiat, ja yleensä myös kaikenlaista epäolennaista kuten kahden suunnan sentterin mainitsema litania Rubenista, Simeonista yms. Paljon sitä tietysti unohtuukin, jopa sellaista jota on lukenut ja päntännyt vuosikausia...

Minä pidän itseäni varsin sivistyneenä ihmisenä ja kärjistetysti sanoisin, että nimenomaan vuosilukujen muistaminen tismalleen on aika sivuseikka, mikäli se asia noiden vuosilukujen taustalla ei avaudu. Toki on selvää, että oman historiamme kannalta tärkeät vuosiluvut kuten sotavuodet tai vaikka itsenäistyminen on vain osattava, mutta jos ihminen esimerkiksi osaa 30-vuotisen sodan vuosiluvut 1618-1648 ulkoa, niin eipä noilla hirveästi tee, mikäli ei osaa itse sodasta ja sen merkityksestä sanoa yhtikäs mitään. Eli syy-seuraussuhteet ovat varsinaisia vuosilukuja tärkeämpiä.

Tuossa aiemmin kun lueteltiin mm. Isä meidän-rukouksen sanoja, niin eivätkös tuollaiset asiat ole pikemminkin rippikoulu-kamaa, kuin koulussa opeteltuja.. ainakin näin minun kohdallani.

 

[Musta Nuoli]

Minä pidän itseäni varsin sivistyneenä ihmisenä ja kärjistetysti sanoisin, että nimenomaan vuosilukujen muistaminen tismalleen on aika sivuseikka, mikäli se asia noiden vuosilukujen taustalla ei avaudu. Toki on selvää, että oman historiamme kannalta tärkeät vuosiluvut kuten sotavuodet tai vaikka itsenäistyminen on vain osattava, mutta jos ihminen esimerkiksi osaa 30-vuotisen sodan vuosiluvut 1618-1648 ulkoa, niin eipä noilla hirveästi tee, mikäli ei osaa itse sodasta ja sen merkityksestä sanoa yhtikäs mitään. Eli syy-seuraussuhteet ovat varsinaisia vuosilukuja tärkeämpiä.

Tuossa aiemmin kun lueteltiin mm. Isä meidän-rukouksen sanoja, niin eivätkös tuollaiset asiat ole pikemminkin rippikoulu-kamaa, kuin koulussa opeteltuja.. ainakin näin minun kohdallani.

Ei sitä tarvitakaan joka vuosiluvun muistamista, ei se niin olennaista ole paitsi tärkeimpien asioiden kohdalla (Suomen itsenäisyys, maailmansotien vuodet jne), eikä kieliopinkaan kannalta ole tarpeellista muistaa adessiivin, ablatiivin tai illatiivin määritelmiä, mutta perusasiat kuten preesens, imperfekti ja niin edelleen kuuluvat ihan perusosaamiseen, jota ilman on hyvin vaikea opetella esimerkiksi muita kieliä jos ei tiedä mikä on nykyisen ja menneen muodon ero yms.

Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että vaikka googlesta voi tarkistaa mitä tahansa, niin tietyt perusasiat ja perusrungot asioista olisi yhtä kaikki hyvä tietää ja opetella ulkoa, jotta ymmärtää syy-seuraussuhteita ja jotta saa muodostettua riittävän mentaalisen kehikon, johon voi sitten kytkeä asioita tai johon voi verrata niitä asioita joita tarkistaa netistä. Nykyisin tyyli, jossa painotetaan vain tiedon hakemiskykyjä eikä ulkoa opettelua johtaa pahimmillaan näköalattomuuteen ja historiattomuuteen, jossa asioita ei voi suhteuttaa kunnolla toisiinsa ja tapahtumat vain kelluvat epämääräisinä, yksittäisinä ja netistä tarkistettuina detaljeina. Kun osaa tietyn rungon ulkoa, niin sen jälkeen sitä runkoa voi ymmärtää ja siihen voi kytkeä muita, tarkempia tapahtumia ja ajankohtia.

Kyllähän kännykän tai tietokoneen laskinohjelma laskee mitä vain, mutta silti jokaisen olisi syytä osata ainakin kymmenen kertotaulu sekä laskemisen perusjutut kerto- ja jakolaskuista tavallisiin korkolaskuihin ja prosenttilaskuihin. Vastaavasti googlesta voi tarkistaa vaikka kuka oli Gavrilo Princip, mutta jokaisen olisi yhtä kaikki syytä hallita yhteiskunnallisten ja historiallisten asioiden perussuuntaviivat ja -aikakaudet sekä opetella - kyllä, ulkoa - tärkeimpien asioiden ajankohdat, sitä tarkemmalla skaalalla mitä lähemmäs omaa maata ja yhteiskuntaa mennään. Kyllä jokaisen Suomen kansalaisen tulee tietää esimerkiksi Suomen itsenäisyyspäivä 6.12.1917 sekä vähintäänkin toisen maailmansodan vuodet 1939-145.

Mitä tulee biologiaan ja maantieteeseen, niin ei olisi paskempi homma, jos ihmiset sen verran opettelisivat, että erottaisivat kärpässienen herkkusienestä, ja lisäksi susihysteerikot saisivat opetella erottamaan suden mäyräkoirasta ennen kuin lähtevät vaatimaan tappolupia nähtyään koiraeläimen tassunjäljen lähipuistossa.

Minäkin myönnän auliisti, etten erota kauhean monta kasvia, lintua tai elikkoa toisesta enkä osaa luetella kaikkia Suomen jokia ja vesistöjä ulkoa toisin kuin esimerkiksi vanhempieni sukupolvi, joka keräsi kesälomillaan kasvivihkoja, oppi joka pyryharakan ja luettelee edelleen ulkoa Oulu-siika-pyhä-kala-mantraa kerratessaan Pohjois-Suomen jokien järjestystä. En ole kaikkia näitä asioita tarvinnut, mutta monesti olen miettinyt, että kyllähän se näkemystä avartaisi ja perspektiiviä laajentaisi, jos vaikka ulkona liikkuessa tunnistaisi eri puut, kasvit ja vastaavat sekä tietäisi edes oman maan maantieteestä ja erityispiirteistä nykyistä enemmän.

Isä meidän -rukousta mielestäni käytiin läpi koulun uskontotunnillakin, jos en väärin muista. Tunnustuksellisessa mielessä sitä ei kouluissa tarvita, mutta uskontotieteellisestä ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta jokaisen suomalaisen olisi hyvä tietää maan valtauskonnon keskeisimmät ydinasiat sekä ymmärtää mistä niissä on kyse, mitä niissä haetaan ja minkä takia vaikkapa "isämeitään" sisältö ja rakenne on sellainen kuin se on. Ainakin se olisi syytä osata tunnistaa, vaikka sitä ei sen tarkemmin muistaisikaan, koska kristinusko ja erityisesti luterilaisuus kuuluu niin erottamattomana osana pohjoiseurooppalaisten länsimaisten sivistysvaltioiden historiaan ja perinteiseen mentaliteettiin.

 

[Leelian Lepotuoli]

Mulla oli lukiossa paras historian maikka. Tunnille sai tuoda eväät, istuttiin ja maattiin pulpeteilla tai lattialla ja keskusteltiin opettajan johdolla, kuunneltiin äänikirjoja eikä yhtään hissankoetta muistaakseni tehty tai päntäntty. Muistan kaikki oleelliset vuosiluvut, henkilöt ja tapahtumat, myös kirjotuksissa sain historiasta parhaat pisteet.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tuossa aiemmin kun lueteltiin mm. Isä meidän-rukouksen sanoja, niin eivätkös tuollaiset asiat ole pikemminkin rippikoulu-kamaa, kuin koulussa opeteltuja.. ainakin näin minun kohdallani.

Noh, opettaja opettaa persoonallaan ja meille sattui tällainen persoona. Keskeinen opetusväline oli harmooni. Uskonnollisuus tunki lonkeronsa lähestulkoon joka oppiaineeseen. Askarreltiin ruokaliinat joissa Jeesus seikkaili ja jotka sitten levitettiin pulpeitille ennen kuin keittäjät toivat kattauksen luokkaan. Ruokala oli nääs silloin vasta rakenteilla. Sitten luettiin kädet ristissä ruokarukous. Ja "kiitos Jeesus ruuasta, aamen". Tämä siis vielä ysärillä, ei missään pimeällä 60-luvulla.

 

[MustatKortit]

Noh, opettaja opettaa persoonallaan ja meille sattui tällainen persoona. Keskeinen opetusväline oli harmooni. Uskonnollisuus tunki lonkeronsa lähestulkoon joka oppiaineeseen. Askarreltiin ruokaliinat joissa Jeesus seikkaili ja jotka sitten levitettiin pulpeitille ennen kuin keittäjät toivat kattauksen luokkaan. Ruokala oli nääs silloin vasta rakenteilla. Sitten luettiin kädet ristissä ruokarukous. Ja "kiitos Jeesus ruuasta, aamen". Tämä siis vielä ysärillä, ei missään pimeällä 60-luvulla.

Tästä on taidettu joskus tuolla uskonto-ketjun puolella keskustellakin. Nähdäkseni aika isoja koulu- ja paikkakuntaiskohtaisia eroja havaittavissa näissä, sillä minun 90-luvulla käymiini kouluhin Helsingissä ei uskonnollisuus kuulunut juuri mitenkään, pl uskonnontunnit, jolloin tutustuimme eri maailmanuskontoihin, käytiin myös moskeijassa jne.

 

[Musta Nuoli]

Tästä on taidettu joskus tuolla uskonto-ketjun puolella keskustellakin. Nähdäkseni aika isoja koulu- ja paikkakuntaiskohtaisia eroja havaittavissa näissä, sillä minun 90-luvulla käymiini kouluhin Helsingissä ei uskonnollisuus kuulunut juuri mitenkään, pl uskonnontunnit, jolloin tutustuimme eri maailmanuskontoihin, käytiin myös moskeijassa jne.

Ei minunkaan koulussani muissa oppiaineissa uskontoa mitenkään tuotu erityisesti esille paitsi historiantunneilla joskus historiallisessa kontekstissa, mutta kyllähän esimerkiksi ala-asteen uskontotunneilla käytiin isämeitäät ja Jeesuksen aasilla ratsastamiset läpi perinpohjaisesti (muistikuvieni mukaan Jeesus ratsasti aasilla kuusi kouluvuotta putkeen, saatan muistaa vähän kärjistyneestikin). Lisäksi ala-asteen kakkosluokalla oli uskovaisempi uskonnonopettaja, eläkeikää lähestyvä vanha haahka rouva, jolle myös harmooni ja virrenveisuu muodosti olennaisen osan tunteja, mutta kirkkoon kuuluvista oppilaista ja uskonnontunneista oli kyse, joten mikäs se siinä. Ei tuo kenestäkään tehnyt tai ollut tekemättä uskovaista, kunhan antoi pohjakokemuksen ja -tiedon oman maan valtauskonnon touhuista, lauluista/virsistä sekä uskonnon olennaisimmista elementeistä (Jeesus ja aasi sekä Jeesus ja aasi).

Toki tämä on erittäin paljon opettajakohtaista, erityisesti ala-asteella jolloin luokanopettajan persoona vaikuttaa suuresti. Ala-asteellani rinnakkaisluokalla oli sekopää partasuinen lahkolainen luokanopettajana. Hän kuului johonkin helluntalaisiin tms. ja oli "uskossaan väkevä", toisin sanoen täysin kajahtanut maanis-depressiivisen oloinen hihhuli, joka yhdessä hetkessä saattoi karjua naama punaisena kunnes ekaluokkalaiset saatiin itkemään ja sitten seuraavassa hetkessä puhjeta aurinkoiseen hymyyn ja tanssia lasten kanssa kulkueessa koulun käytävillä.

Sama tyyppi ymmärtääkseni myös leikkeli koulun viereisen kirjaston "ihmisen biologia"-osaston tietokirjoista sivuja ja kuvia irti - niitä kuvia, joissa oli piirroksia ihmisen anatomiasta. Saatiinpa tuossa kirjastossa myös ns. aikuisten sarjakuvat siirrettyä tiskin taakse pois asiakkaiden kätösistä useiden valituksien jälkeen, luultavasti sama kaveri valitti opettajan ominaisuudessa kirjaston henkilökunnalle.

Tuon herran oppitunneilla oli varmaan rattoisaa. Toisaalta ala-asteeni opettajista puolet tuntui olevan hermoheikkoja moniongelmaisia, joilla oli alla useita varoituksia mm. oppilaiden pahoinpitelyistä ja joilla oli jos jonkinlaista alkoholiongelmaa, taipumusta varastaa lapsilta sekä mahdollisesti sotatraumojakin, joten kaipa sinne yksi hihhulilahkolainenkin vielä meni muiden mulkkujen, psykopaattien ja juoppojen sekaan.

Yläasteella oli sitten enemmän perehtymistä maailmanuskontoihin ja muihin, loppujen lopuksi hyvinkin leppoisissa merkeissä vaikka vanha miesopettaja olikin taustaltaan körttiläinen ja vieläpä vihitty pappi. Mukava kalju partaveikko, jolla oli pilkettä silmäkulmassa ja pitkä pinna. Moskeijoissa ei käyty, ei sellaisia Turussa niin paljon 1990-luvun alussa ollut ja tuskin sinne olisi vääräuskoisia koiria päästetty sisälle saastuttamaan rauhan ja rakkauden uskonnon tyyssijaa. Ortodoksikirkossa tuli käytyä, siinäpä se sitten varmaan oli.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tuon herran oppitunneilla oli varmaan rattoisaa. Toisaalta ala-asteeni opettajista puolet tuntui olevan hermoheikkoja moniongelmaisia, joilla oli alla useita varoituksia mm. oppilaiden pahoinpitelyistä ja joilla oli jos jonkinlaista alkoholiongelmaa, taipumusta varastaa lapsilta sekä mahdollisesti sotatraumojakin, joten kaipa sinne yksi hihhulilahkolainenkin vielä meni muiden mulkkujen, psykopaattien ja juoppojen sekaan.

Totta. Juoppoja, peliongelmaisia, ynnä muita hörhöjä siellä kyllä riitti. Eräskin betsasi vanhemman ikäluokan luokkaretkikassan ja hävisi. Toinen vieraili vielä yläasteen puolella pitämässä terveystiedon tuntia, siellä viinanhajuisena ja naama punaisena opetti meitä laskemaan alkoholin palamisaikaa. Kolmas erosi miehestään ja jätti lapsensa naidakseen tämän juopon. Kaikkihan sen tietää kuinka lopulta sitten kävi. Yksi pitkiä sijaisuuksia tekevä äitinsä kanssa asuva peräkammarinpoika ei osannut keski-ikää lähestyvänä aikuisenakaan huolehtia hygieniastaan, ei siis juuri kalsareita vaihtanut tai vaatteita/hiuksia pessyt. Eikä se mitään kyllä opettanut, sen tunneilla lähinnä hengailtiin. Ilmeisesti ei osannut edes vähää alusta. Tuntuu että nykyajan opettajakunta on aika normaalia väkeä verrattuna noihin aikoihin. Vai johtuuko se sitten siitä että paskin aines valuu pikkukaupunkeihin duuniin.

 

[finnjewel]

Eikös Satu Tuomisto sanonut aikanaan vuotta 1952 Suomen itsenäisyysvuodeksi? Kyllähän näitä riittää ketkä tuovat sivistymättömyyttään esille ja sitten on lisäksi ne jotka eivät pääse tuomaan sitä julkisuuteen.

Niin, ja sitten on vielä sellaisia, jotka snobbailevat "tietämättömyydellään". "Kumpi se nyt oli vahvempaa, nelosolut vai kolmosolut?" "Eikö se Ingemar Stenmark ollut joku ruotsalainen jääkiekkoilija vai oliko se tennispelaaja?"

Eikä unohdu muuten Taraxacum officinale, Fragaria vesca tai Craterellus cornicopioides.

 

[Pekkis]

Juho Tolppola meinaa, että urheilu-uran jälkeen on kaksi tietä, jatkaa lajin parissa tai rikollisuus. Ei kai niitä sitten muita.

 

[Trenchtown]

Ei minunkaan koulussani muissa oppiaineissa uskontoa mitenkään tuotu erityisesti esille paitsi historiantunneilla joskus historiallisessa kontekstissa, mutta kyllähän esimerkiksi ala-asteen uskontotunneilla käytiin isämeitäät ja Jeesuksen aasilla ratsastamiset läpi perinpohjaisesti...

Mä ainakin osasin isämeidät ja uskontunnustukset jo ala-asteella ulkoa. Tähän toki vaikutti suuresti ensimmäisen ja toisen luokan opettajani, joka suhtautui aiheeseen lievästi sanottuna fanaattisesti. Jälki-istuntoa rapsahti herkästi ja kuri oli kova, fyysistäkään kurittamista tämä mamma ei kaihtanut, vaikka se kiellettyä olikin. Jälki-istunnoissa oli kyllä se hyvä puoli, että ne eivät kestäneet hirvittävän kauan. Ainoastaan sen aikaa, että opettaja oli ehtinyt rukoilemaan pahaisten kakaroiden synnit anteeksi. Siihen päälle joku pieni yhteinen rukoushetki ja painukaahan kotiinne.

Uskonnon tunneilla opiskeltiin ja harjoitettiin uskontoa, kuten myös historian tunneilla. Musiikin tunneilla laulettiin virsiä ja matikan tunnilla laskettiin, että paljonkos niitä leipiä ja kaloja yhteensä olikaan. On kyllä useasti naurattanut myöhemmin noita aikoja muistellessa, eihän sitä onneksi silloin vielä ymmärtänyt olevansa systemaattisen aivopesun uhri. Onneksi seuraaville luokille siirryttäessä vaihtui opettaja ja muutenkin sitä oppi aika pian ajattelemaan omilla aivoillaan.

Opettajamamma siirtyi jo mun ala-asteaikana taivaallisiin opetusjoukkoihin, joka ehkä hänelle oli pelkästään helpotus. Pääsipähän pois täältä jumalattomasta ja moraalittomasta maailmasta.

Keskeinen opetusväline oli harmooni. Uskonnollisuus tunki lonkeronsa lähestulkoon joka oppiaineeseen. Askarreltiin ruokaliinat joissa Jeesus seikkaili ja jotka sitten levitettiin pulpeitille ennen kuin keittäjät toivat kattauksen luokkaan. Ruokala oli nääs silloin vasta rakenteilla. Sitten luettiin kädet ristissä ruokarukous. Ja "kiitos Jeesus ruuasta, aamen". Tämä siis vielä ysärillä, ei missään pimeällä 60-luvulla.

Muuten sama, mutta elettiin kasarin viimeisiä vuosia ja me haettiin ruoka aulan "seisovasta pöydästä", toki syötiin silti luokissa.

 

[penkinlämmittäjä]

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kouvolalaisten kitinöille JYPin markkinointikampanjasta. Käsittämätöntä!

 

[Niemisen Veikko]

Katselin tiistai-illan iloksi ylen tv2 kanavaa ja meidän yleverolle on, luojan kiitos, saatu vastinetta. Maanantaina 3.11 alkaa klo 21:00 uusi sarja: Imettäjät. Ihan oikeasti, tositv sarja naisista jotka imettävät. Mitä helvettiä. Onhan toki hyvä, että tv:stä tulee ohjelmaa lähes kaikille, mutta kyllä minulle tästä tuli ensimmäisen mieleen joku Studio julmahuvi sketsi. Aivan sama näköjään jo on, mitä kansalle syötetään. Miksipä ei tehtäisi, vaikka ohjelmaa itsetyydyttäjät. Seurataan kymmentä miestä jotka tykkää hakata hanskaan. Ja kysästään vaikka sitten vuoden päästä mitä jätkille nykään kuuluu. Jatkuuko vielä tumputus vai joko on piparia löytynyt. Ensin nauratti, sitten itketti ja nyt en enää tiedä itkeä vai nauraa.

 

[Minor]

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kouvolalaisten kitinöille JYPin markkinointikampanjasta. Käsittämätöntä!

Käänteisesti Kouvolassa on samat tunnelmat JYPin markkinointikampanjasta. Käsittämätöntä!

 

[Leelian Lepotuoli]

Katselin tiistai-illan iloksi ylen tv2 kanavaa ja meidän yleverolle on, luojan kiitos, saatu vastinetta. Maanantaina 3.11 alkaa klo 21:00 uusi sarja: Imettäjät. Ihan oikeasti, tositv sarja naisista jotka imettävät. Mitä helvettiä. Onhan toki hyvä, että tv:stä tulee ohjelmaa lähes kaikille, mutta kyllä minulle tästä tuli ensimmäisen mieleen joku Studio julmahuvi sketsi. Aivan sama näköjään jo on, mitä kansalle syötetään. Miksipä ei tehtäisi, vaikka ohjelmaa itsetyydyttäjät. Seurataan kymmentä miestä jotka tykkää hakata hanskaan. Ja kysästään vaikka sitten vuoden päästä mitä jätkille nykään kuuluu. Jatkuuko vielä tumputus vai joko on piparia löytynyt. Ensin nauratti, sitten itketti ja nyt en enää tiedä itkeä vai nauraa.

Kyllä mä ajattelin katsoa. Ihan hyvä aihe mun mielestä, viime aikoina on mieliä pahoitettu runsaasti kun on nähty lapsen ruokailevan äidin rinnalla, tai ei oikeasti edes nähty koska lapsi ollut esim. suuren huivin alla. WC:n pitäisi kuulemma mennä syöttämään kusen ja paskanhajun keskelle. Niinku muutkin ostaa sämpylän ja kahvin ja menee pöntölle sen syömään..

 

[FutureHockey]

Tulipa tuossa vastaan Savon Sanomien facebookista tälläinen kirjoitus; Jumalan nimi on Teemu

Yksi kysymys: ¿Qué?.. Katkeraa(ko) tilitystä vai vain huumoria, joka menee minulta ohitse?