Piratismi ja vapaamatkustajat

[palle fontän]

- Suurin hulluus on samanaikainen kotikopioinnin salliminen massamuistimaksuineen, mutta "vahvojen" kopiosuojauksien murtamien on laitonta.

Eli Linuxissa on DVD-katseluohjelmia, jotka sallivat ostetun leffan katsomisen. Eli yksiselitteisesti ne murtavat "vahvan" kopiosuojauksen.

Suojauksien murtaminen ei ole ymmärtääkseni tekijänoikeuslaissa kielletty katselutarkoitusta varten, kopiointitarkoituksessa kyllä. Ongelma sovellusten kannalta taitaa enemmänkin olla DVD-levyjen CSS-salaus, joka pitäisi lisensoida, eikä jakelu avoimena lähdekoodina ole ongelmatonta. Tämä osittain faktaa, osittain mutua.

 

[jussi_j]

...

Kuten siis jo alussa kirjoitin kyse ei ole mistään laista, joka estää "robinhoodeja" toimimasta, vaan laista joka antaa päätäntävallan sille jolle se kuuluu.

Hellyttävä tarina, mutta molemmat esimerkit koskivat tilannetta jossa teoksia käytettiin tai oltiin käyttämässä kaupallisesti. En usko, että löydät tästäkään ketjusta ketään jolla olisi jotain tuota vastaan.

Alan business on vuosia kussut omiin ja ennen kaikkea asiakkaiden muroihin. Sitä on vaan nyt ihan helvetin vaikea perustella mitenkään, että jos ostan vaikka lapsille DVD elokuvan, että en saa ottaa siitä varmuuskopiota. Ensin sanotaan, että en osta sitä elokuvaa vaan käyttoikeuden siihen ja heti perään sanotaan, että jos se alussa merkityksetön fyysinen levy hajoaa, että osta uusi.

Ymmärrän kyllä Teostoja ja muita etujärjestöjä, hehän tekevät mitä heidän kuuluu. Sitä en ymmärrä, että mistä nämä Lindenit ja Karpelat sikiää.

 

[grace]

Suojauksien murtaminen ei ole ymmärtääkseni tekijänoikeuslaissa kielletty katselutarkoitusta varten, kopiointitarkoituksessa kyllä. Ongelma sovellusten kannalta taitaa enemmänkin olla DVD-levyjen CSS-salaus, joka pitäisi lisensoida, eikä jakelu avoimena lähdekoodina ole ongelmatonta. Tämä osittain faktaa, osittain mutua.

Jos suojauksen murrat, niin rikot lakia. Ei väliä mikä on lopullinen tarkoitusperä.

 

[.creep.]

Alan business on vuosia kussut omiin ja ennen kaikkea asiakkaiden muroihin. Sitä on vaan nyt ihan helvetin vaikea perustella mitenkään, että jos ostan vaikka lapsille DVD elokuvan, että en saa ottaa siitä varmuuskopiota. Ensin sanotaan, että en osta sitä elokuvaa vaan käyttoikeuden siihen ja heti perään sanotaan, että jos se alussa merkityksetön fyysinen levy hajoaa, että osta uusi.

En missään tapauksessa halunnut antaa laista sellaista kuvaa, että se olisi kaikin puolin toimiva. Olen kanssasi samaa mieltä varmuuskopionnin kieltämisestä. Viestilläni halusin vain valottaa tekijän näkökulmasta lain parempia puolia.

 

[palle fontän]

Jos suojauksen murrat, niin rikot lakia. Ei väliä mikä on lopullinen tarkoitusperä.

Asiahan ei missään nimessä ole yksinkertainen, kun lakikin on niin epäselvä. Ymmärtääkseni teoksen kuuntelu tai katselu ei kuulu tekijän yksinoikeuden piiriin, joten teoksen katselua varten saa salauksen murtaa.

Seuraava teksti poimittu täältä.

Lain perustelujen mukaan tehokas tekninen toimenpide voi suojata tai estää tekoja, jotka kuuluvat tekijän yksinoikeuden piiriin eli joihin tarvitaan oikeudenhaltijan lupa. (Tehokkuus vaatinee oman kohtansa.)

DVD-levyn aluekoodi rajataan perusteluissa pois lain suojaamista menetelmistä. Fyysisen tallenteen levittäminen on yksinoikeus, mutta aluekoodi ei liity fyysiseen levittämiseen; sillä yritetään estää toistamista tietyissä laitteissa. Kappaleen valmistus taas on yksinoikeus, joten tehokkaasti toteutettu kopioinnin esto nauttii lain suojaa. Kuuntelemiseen ei sen sijaan tarvita oikeudenhaltijan lupaa, eikä kuuntelusta päättäminen ole tekijän yksinoikeus. Sitä ei myöskään ole kuuntelemiseen käytettävän laitteen valinta.

 

[eh]

Asiahan ei missään nimessä ole yksinkertainen, kun lakikin on niin epäselvä. Ymmärtääkseni teoksen kuuntelu tai katselu ei kuulu tekijän yksinoikeuden piiriin, joten teoksen katselua varten saa salauksen murtaa.

Niinhän sitä voisi kuvitella, mutta jo aiemmin linkittämäni kaksi "ennakkopäätöstä" ovat täysin päinvastaisia. Lainataan nyt vaikkapa tätä ensimmäistä päätöstä käsittelevää blogiviestiä:

Hovioikeuden mukaan vastaajien kierto-ohjelma mahdollisti sisällön kopioinnin katselun mahdollistamisen lisäksi. Käräjäoikeudessa ja kirjallisesti hoviin kuitenkin todistelimme, että vastaajien ohjelma ainoastaan purki kryptauksen eli mahdollisti katsomisen. Kopiointiin vastaajien ohjelmasta ei ollut mitään apua. Tästä on olemassa mustaa valkoisella. Missään vaiheessa kukaan ei edes väittänyt muuta. Hovin käsitys CSS-suojauksen rakenteesta ja vastaajien ohjelmiston toiminnasta oli kuitenkin toinen. Hovi katsoi, että CSS kokonaisuudessaan oli alun perin tarkoitettu estämään mm. kopiointi ja ilmeisesti sen takia siihen puuttuminen miltään osin – edes katselemisen salliminen kryptaus poistamalla – on kiellettyä.

 

[palle fontän]

Niinhän sitä voisi kuvitella, mutta jo aiemmin linkittämäni kaksi "ennakkopäätöstä" ovat täysin päinvastaisia. Lainataan nyt vaikkapa tätä ensimmäistä päätöstä käsittelevää blogiviestiä:

No tuohan on suhteellisen mielenkiintoinen tulkinta CSS:stä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikös DVD-levyn kopioiminen ole mahdollista ilman CSS-salauksen murtamista? Siis tehdään ihan yksi yhteen kopio lukemalla ja kopioimalla salattu sisältö. Esim. CD-levyjen kopiosuojaukset olivat täysin erilaisia, ja ne nimenomaan vaikeuttivat levyn lukemista tietokoneella. Toki myös monella CD-soittimella.

 

[tant gredulin]

Yksi kaveri taas päinvastoin suorastaan käski warettamaan - myynnit eivät kiinnosta, vaan ainoastaan se että saa tehdä musiikkia ja mahdollisimman moni sitä kuuntelee. Ja nyt ei kuitenkaan puhuta mistään autotallibändistä, vaan ihan useita levyjä tehneestä orkesterista, jolla on myös esim. Euroopan ja Japanin rundia takanaan. Asia erikseen sitten nämä anssikelat jotka ovat vinkumassa jokaisesta oletetusti menetetystä pennistä.

Nyt en ihan ymmärtänyt - onko kaverillasi kuitenkin levytyssopimus jonkun yhtiön kanssa? Haluaako eroon diilistä? Vai haluaako laittaa itse musiikkiaan vapaasti netistä ladattavaksi, mutta levy-yhtiö ei suostu? Vai eikö ymmärrä omaa parastaan :)?

Kaikkihan eivät syystä tai toisesta halua keikkailla. Joidenkin kohdalla saattaa olla kysymys esiintymisjännityksestä, toisten lentopelosta, kolmansien vaikka bändin sisäisistä ristiriidoista. Tai jostain ihan muusta syystä! Silloin ainoa keino tehdä itselleen musiikista elinkeino voi riippua siitä saako levyjään myytyä vai ei. Joillekin voi käydä niinkin, ettei biisejä tai kysyntää kiertueille vaan synny vaikka seuraavaan viiteen vuoteen. Silloin on mentävä muihin hommiin jos aikoo elättää itsensä, ellei jo tehdyistä äänityksistä tai sävellyksistä saa mitään... Kaikista ei tule Rollareita :)

Tavallaan samankaltainen tilanne on jääkiekkoilijoilla. Ansaintakausi voi osoittautua hyvinkin lyhyeksi.

 

[Teloch]

Nyt en ihan ymmärtänyt - onko kaverillasi kuitenkin levytyssopimus jonkun yhtiön kanssa? Haluaako eroon diilistä? Vai haluaako laittaa itse musiikkiaan vapaasti netistä ladattavaksi, mutta levy-yhtiö ei suostu? Vai eikö ymmärrä omaa parastaan :)?

Ehkä se näin tavallisen tallaajan näkökulmasta olisi tuo viimeinen vaihtoehto. Käsittääkseni herran molemmat bändit ovat tällä hetkellä sopimuksen alla (eikä niistä sopimuksista eroon haluta), mutta silti se musiikin leviäminen on suurempi juttu kuin lompakkoon kilisevät pennit. Kai se pitää tuosta asenteesta hattua nostaa, vaikka se vähän ihmetyttääkin. Ei tuo mikään lottovoittajakaan tietääkseni ole.

 

[Raksilan Pleksi]

Tulipahan muuten mieleen wanhoista hyvistä c-kasettiajoista Gunnarit ja Use your illusion 1 ja 2- levyt. Tuolloinhan heiltä kyseltiin että miksi ihmeessä julkaista kaksi erillistä levyä yhtä aikaa yhden tupla-albumin sijasta. Bändin vastaus oli että näin kaksi kaverusta voi ostaa levyt ja nauhoittaa sen puuttuvan toisilleen. Näin fanit säästävät rahaa, kun molempien ei tarvitsisi ostaa kalliimpaa tuplalevyä.

Monikohan bändi tänä päivänä yllyttäisi moiseen kansalaistottelemattomuuteen?

 

[Valioyksilö]

Monikohan bändi tänä päivänä yllyttäisi moiseen kansalaistottelemattomuuteen?

Ainakin Nine Inch Nails ja Trent Reznor välispiikillä kehottaa vaikka varastamaan albumin kaupasta.

Itselleni musiikin helppo saatavuus (ensin waretus, nyttemmin spotify) on tehnyt sen, että tutustun jatkuvasti uusiin orkestereihin ja myös ostan heidän levynsä fyysisenä versiona.

 

[Raksilan Pleksi]

Itselleni musiikin helppo saatavuus (ensin waretus, nyttemmin spotify) on tehnyt sen, että tutustun jatkuvasti uusiin orkestereihin ja myös ostan heidän levynsä fyysisenä versiona.

Näinpä on käynyt myös itselleni. Tsekkailen spotifystä kaikkea mahdollista ja jos miellyttää korvia, niin ostan levyn. Melkoisen paljon on tullut ostettua levyjä, joita tuskin olisi ikinä muuten tullut tutustuttua.

Joitain yksittäisiä biisejä tulee kylläkin imuroitua laittomasti spotifystä. Lähinnä vanhempia yhden hitin ihmeitä, koko levyä kun ei viitsi yhden helmen takia ostaa.

 

[Orava]

Minä olen ainakin moraalisesti niin rappeutunut, etten rinnasta waretusta varastamiseen. Biisejä latailin ilmaiseksi jo Napsterin alkuaikoina, jolloin se ei vielä laitonta ollut. Niihin aikoihin olin sen verran angstiteini-iässä, ettei minua paljon kiinnostanut asian moraaliset ongelmat. Myöhemmin kun omaa rahaa alkoi edes jonkin verran olla taskussa, yritin siirtyä musiikin ostajaksi, mutta tämä kaatui silloin sen vaikeuteen ja erilaisiin rajoituksiin. Koin, että oli järjetöntä, etten voinut ostaa musiikkia koneelleni helposti ilman DRM-suojausta tai muita hankaluuksia. Tunsin tarvetta kansalaistottelemattomuuteen, jotta luovuttaisiin näistä järjettömistä rajoituksista, enkä tuntenut tekeväni suurta vääryyttä artisteja kohtaan. Ostin toki kaikki levyt, jotka halusin CD-muodossa omistaa, mutta tarkoituksellisesti latasin ilmaiseksi singlet netistä. Kun iTunes 2007 poisti DRM-suojauksen aloin heti käyttää palvelua ja olen sen käytössä pysynyt. Nykyään siis ostan haluamani biisit.

Musiikkiteollisuudelta oli täysin järjen vastaista lähteä käsittämättömään sotaan ilmaista lataamista vastaan. Oli aivan selvää, ettei ilmaista lataamista saataisi kuriin lailla ja kielloilla. Miksei heti alusta alkaen nähty mahdollisuuksia ja annettu porkkanaa kepin siasta? Nyt elokuvabisnes on menossa samaan miinaan. Miksei esimerkiksi suuret studiot lanseeraisi omaa nettipalveluaan, joista leffat voisi ostaa haluamallaan kuvanlaadulla ja tekstityksillä sopivaan hintaan. Minä ainakin olisin valmis maksamaan kohtalaisen hinnan ladatakseni leffoja netistä. iTunes tyyppiselle palvelulle olisi todella tilausta.

Niin ja musiikin waretusta pidän yhtä pahana, kuin aikanaan radiosta tulleiden biisien nauhoittamista kaseteille. Oikeastaan sehän on sama asia. Ei waretusta voi verrata varastamiseen. Sopivaa vertailukohtaa ei oikeastaan löydy. Se on vähän niin kuin kävisi lukemassa keittokirjan reseptin kirjakaupassa ja sitten tekisi sen mukaan ruokaa.

 

[Rod Weary]

Niin ja musiikin waretusta pidän yhtä pahana, kuin aikanaan radiosta tulleiden biisien nauhoittamista kaseteille. Oikeastaan sehän on sama asia. Ei waretusta voi verrata varastamiseen. Sopivaa vertailukohtaa ei oikeastaan löydy. Se on vähän niin kuin kävisi lukemassa keittokirjan reseptin kirjakaupassa ja sitten tekisi sen mukaan ruokaa.

Aika vähän. Paljon lähempänä olisi, jos menisit vaikka Verkkokauppaan ja tekisit jostain kaupallisesta ohjelmistosta kopion omalle aihiollesi ja käyttäisit sitä sen jälkeen kuten ostettua versiota.

 

[Tarinankertoja]

Biisejä latailin ilmaiseksi jo Napsterin alkuaikoina, jolloin se ei vielä laitonta ollut. . .

Musiikkiteollisuudelta oli täysin järjen vastaista lähteä käsittämättömään sotaan ilmaista lataamista vastaan. Oli aivan selvää, ettei ilmaista lataamista saataisi kuriin lailla ja kielloilla. Miksei heti alusta alkaen nähty mahdollisuuksia ja annettu porkkanaa kepin siasta? Nyt elokuvabisnes on menossa samaan miinaan.

Napster jopa tarjoutui yhteistyöhön ja tekemään Napsterista musiikkikaupan.. Mutta ei kelvannut musateollisuudelle. Ampuivat itseään jalkaan, joten siinä mielssä tuo itku toki on turhaa.. itseaiheutettua pitkälti. JOS Naspterin kanssa olisikin tehty yhteistyötä, olisi iTunesin kaltainen palvelu ollut satavilla jo 2000 luvun alussa.. olisiko ilmaiseen lataamiseen edes totuttu?

Leffateolisuus aikoo ilmeisesti tosiaan mennä perässä.. ”history will teach us nothing” periaatteella

 

[Mr.Fox]

Sitä on vaan nyt ihan helvetin vaikea perustella mitenkään, että jos ostan vaikka lapsille DVD elokuvan, että en saa ottaa siitä varmuuskopiota. Ensin sanotaan, että en osta sitä elokuvaa vaan käyttoikeuden siihen ja heti perään sanotaan, että jos se alussa merkityksetön fyysinen levy hajoaa, että osta uusi.

Niin ja musiikin waretusta pidän yhtä pahana, kuin aikanaan radiosta tulleiden biisien nauhoittamista kaseteille. Oikeastaan sehän on sama asia. Ei waretusta voi verrata varastamiseen.

Pari esimerkkiä ihan elävästä elämästä, jolloin vain on helvetin hankalaa yrittää olla lainkuuliainen kansalainen.

Elokuvat/sarjat: Turusta kun lähtee johonkin suuntaan (Pori, Tampere, Helsinki) julkisilla, niin matka-aika on melko tarkasti aina se pari tuntia. Reilu vuosi sitten heitin aina läppärilaukkuun pari leffaa tai jonkun tuotantokauden mukaan ja olin tyytyväinen. Ongelmat alkoivat, kun vaihdoin miniläppäriin; näissähän ei enää ole DVD-asemaa. Toisin sanoen elokuvien tai sarjojen tulee olla digitaalisessa muodossa. Olen todennut sen moneen kertaan, että on yksinkertaisempaa "warettaa" ne kuin alkaa itse käännöspuuhiin. Sitä paitsi joko tuosta varmuuskopion tekemisestä omaan käyttöön on tullut laitonta? Onko tämä niitä tapauksia, jolloin tein niin tai näin, olen aina lainsuojaton? Mikä on ratkaisu? Onko ainoa laillinen tapa ostaa ulkopuolinen DVD-asema ja raahata sitä aina mukanani, jos haluan katsoa leffoja nykyisellä läppärilläni?

Musiikki: olen varmaan lähemmäs 25 vuotta tuntenut DJ-kavereita. Olen aina kopioinut musiikkia heiltä; nyt vain viimeisten viiden vuoden aikana siitä on tehty ongelma. Ensi alkuun kopioin vinyylilevyjä C-kasetille ja kuuntelin niitä ylpeänä Walkmaneillani. Sitten lainailin CD-levyjä, joita vähän myöhemmin tallensin MiniDiscille. Olisiko ollut Millenniumin paikkeilla, kun aloin tehdä lainoistani suoria CD-kopioita? Ehkä joskus 2005-07 huomasin, että jätkät alkoivat luopua fyysisistä levyistään ja alkoivat soitella suoraan tietokoneelta. Näistä biiseistä ei sitten viitsikään enää tehdä suoria kopioita, kun ainakin osa vaatii iTunesin ja joissain on jotain viiden tietokoneen rajoituksia yms. Jälleen kerran yksinkertaisinta on pyytää kaverilta joku soittolista ja "warettaa" biisit kotikoneelleni/läppäriin/mp3-soittimeen.

Miksi "waretan" eli "varastan" enkä osta? Suoraan sanottuna en edes tiedä, voiko nykyään elokuvat tai sarjat ladata laillisesti suoraan digitaalisessa muodossa. Toisaalta en mä myöskään ala kahteen kertaan maksamaan jostain lastboyscouteista, commandoista tai topguneista. Mä olen sen parin euron alennuskorihinnan niistä jo aikoinani maksanut. Mikä järki mun nyt olisi maksaa uudestaan joku 5-10e jollekin "verkkoelokuvakaupalle" vain siitä, että saan sen saman elokuvan laillisesti digitaalisessa muodossa? DVD-kopiosuojauksen poistojen laittomuudestahan oli käsittääkseni joku oikeuden ennakkopäätöskin olemassa vai?

Musiikin suhteen käytännössä sama juttu. Miksi "waretan" eli "varastan" enkä osta? En ole 80-luvun loppupuolelta lähtien maksanut näistä DJ-kavereiltani lainaamistani musiikeista. Eihän se laillista kai ole koskaan ollut! Vai miten se lainkohta meni, että saa tehdä muutaman kopion itselleen sekä lähipiirilleen? Nykyisin näissä digitaalisissa kappaleissa vain on jotain ihmeellisiä laitteisto- tai ohjelmistovaatimuksia tai sitten jotain rajoituksia. Se kopiointi lähipiirille ei enää olekaan niin yksinkertaista kuin aiemmin. Oliko se muuten "piratismia" tai "warettamista", kun kopion 80-luvulla näitä kavereideni vinyylilevyjä omalle C-kasetilleni?

Samoihin aikoihin 80-luvun puolivälissä/loppupuolella tuli myös aloitettua leffojen kopiointiharrastus. Makuunista vuokrattiin leffoja ja kopioitiin niitä kaksilla videoilla omille VHS-kaseteille. Ei tuolloin puhuttu mistään "warettamisesta" tai "piratismista". Mistä muuten johtuu, että kirjastosta lainatun musiikkilevyn saa (käsittääkseni?) kopioida omaan käyttöön, mutta videovuokraamosta lainattua elokuvaa ei saa kopioida edes omaan käyttöön?

Enkä ole tässä millään lailla selittämässä mustaa valkoiseksi. Tiedän, että teen joka kerta väärin, kun piipahdan Pirate Bayn duty free -alueella. Tiesin jo silloin 80-luvulla, että teen joka kerta väärin, kun yhdistin omia videoitani vanhempieni olohuoneen videoihin. Sitä tosin en tiennyt silloin, että tein joka kerta väärin, kun nauhoitin DJ-kavereiltani lainaamiani vinyylilevyjä omalle C-kasetilleni.

Eniten ihmettelen sitä, miksi tämä koko asia on nyt viimeisen viiden vuoden aikana nostettu näin suuresti esille!

 

[Tarinankertoja]

Oliko se muuten "piratismia" tai "warettamista", kun kopion 80-luvulla näitä kavereideni vinyylilevyjä omalle C-kasetilleni?

analoginen kopio ei ole 1:1 vaan kopiokerta aina heikentää kopiota. Tätä ei siksi katsottu kovinkaan suureksi ongelmaksi myynnin kannalta. Mutta olihan tuolloin jo kampania ”Home Taping Is Killing Music" jonka kaikki vinyylinostajat muistanevat.
(linkki wikipediaan)

Mistä muuten johtuu, että kirjastosta lainatun musiikkilevyn saa (käsittääkseni?) kopioida omaan käyttöön, mutta videovuokraamosta lainattua elokuvaa ei saa kopioida edes omaan käyttöön?

Kirjaston materiaalista maksetaan kirjasto korvausta, joka oikeuttaa kirjastosta lainatun kopiointiin omaan käyttöön.

Tiesin jo silloin 80-luvulla, että teen joka kerta väärin, kun yhdistin omia videoitani vanhempieni olohuoneen videoihin. Sitä tosin en tiennyt silloin, että tein joka kerta väärin, kun nauhoitin DJ-kavereiltani lainaamiani vinyylilevyjä omalle C-kasetilleni.

Et tehnyt. Tuolloin kotitarvekopiointia ei ollut rajoitettu. Vaikka vuokraehdoissa olikin kielletty leffan kopsuaminen, laissa sitä ei oltu kielletty

Eniten ihmettelen sitä, miksi tämä koko asia on nyt viimeisen viiden vuoden aikana nostettu näin suuresti esille!

Onhan tämä asia ollut esillä jo vuosikymmenen, aina Napsetrin menestysvuosista lähtien. siksi Suomessakin sorvattiin Lex Karpelan nimellä tunnettu tekijänoikeuslakimuutos.

 

[Mr.Fox]

analoginen kopio ei ole 1:1 vaan kopiokerta aina heikentää kopiota. Tätä ei siksi katsottu kovinkaan suureksi ongelmaksi myynnin kannalta.

EDIT: äh, eihän tuo kopion laatu voi vaikuttaa laillisuuteen? Kysehän oli tietysti kotitarvekopioinnista. Muutaman kopion saa tehdä yksityiseen käyttöön, perhepiirille ja läheisille ystäville, mutta alkuperäistä materiaalia ei ole pakko omistaa.

Kirjaston materiaalista maksetaan kirjasto korvausta, joka oikeuttaa kirjastosta lainatun kopiointiin omaan käyttöön.

Nyt puhutaan asioista, joista en paljoa tiedä. Pikainen googlaus kuitenkin näytti, että valtio maksaa kirjastokorvausta kotimaisille kirjailijoille. Tätä voisi pitää eräänlaisena taiteilija-apurahana eikä käsittääkseni liity mitenkään CD-levyn kopioimiseen. Saako ainoastaan tietyistä paikoista lainattua/vuokrattua materiaalia kopioida ja tietyistä paikoista ei? Vai onko videovuokraamosta vuokratun materiaalin kopioiminen yksityiseen käyttöön sittenkin sallittua? Näinhän sen on pakko olla!

Tiedän sen, että kirjaston materiaalin hankintahinta on kalliimpi kuin yksityisen kuluttajan maksama hinta. Niinhän se on videovuokraamoissakin (olen ollut töissä). Yksittäisen elokuvan hinta koostuu varsinaisesta elokuvasta + vuokraoikeuksista. Ainakin aikoinaan videokasetin/DVD:n mennessä rikki, pystyin tilaamaan uuden kopion maahantuojalta "pilkkahintaan". Toisin sanoen vuokraoikeuksia ei pitänyt maksaa useampaan kertaan.

Tätä kyselin jo aikaisemminkin. Kun ostan vaikkapa DVD:n, niin mitä saan? Sen fyysisen kopion tietysti, mutta joissain yhteyksissä mainitaan myös käyttö-, kuuntelu- tai katseluoikeuden osto. Mun mielestäni olisi oikeus ja kohtuus, jos 20e arvoisen DVD:lla olevan materiaalin voisi hankkia jälkeenpäin uudelleen vaikkapa hintaan 2e (10%). Näin DVD:n 20e hinta muodostuisi fyysisestä kopiosta (2e) ja katseluoikeudesta (18e). Reilua, eikö totta?

Ihan vastaavasti se meni videovuokraamossakin. Tuolloin elettiin markka-aikaa. Muistaakseni yleinen hinta kuluttajille myydyissä videokaseteissa oli 120mk, mutta yhden vuokrakasetin hinta oli noin 600mk. Näitä kopioita sitten tilattiin liikkeeseen tietty määrä. Ensimmäisten parin kuukauden aikana tuhoutuneiden kopioiden tilalle oli mahdollista tilata maahantuojalta uusi kopio hintaan 60mk (10%). Näinhän homman pitäisi toimia yksityiskäytössäkin.

Et tehnyt. Tuolloin kotitarvekopiointia ei ollut rajoitettu. Vaikka vuokraehdoissa olikin kielletty leffan kopsuaminen, laissa sitä ei oltu kielletty

Joo, nythän tämä homma aukesi. Videovuokraamosta vuokrattujen leffojen kopiointi on sallittua! Mikään ei myöskään estä sen muuttamista vaikkapa div-x -muotoon.

Sen olen aina tiennyt, että omistamistani musiikeista tai elokuvistani saan tehdä laillisesti kopiot yksityiseen käyttööni tai jopa kavereilleni.
Asia, jota en tiennyt: "alkuperäistä lähdettä ei ole pakko omistaa, mutta sen on oltava laillinen"! Nythän tämä aukeni ihan uudella tavalla.

Saan siis lain kirjaimen mukaan kopioida itselleni kirjastosta lainaamani levyn, jonka saan vielä laillisesti muuttaa jopa mp3:ksi. Nämä kyseiset mp3:t saan laillisesti viedä vaikka muistitikulla kaverilleni, josta hän voi kopioida ne omalle kovalevylleen. Näistä tiedostoista hän voi polttaa itselleen ja parille kaverilleen CD-levyn sekä kiikuttaa tiedostot muistitikulla parille muulle kaverille, jotka voivat jne.

Homma muuttuukin laittomaksi vasta siinä vaiheessa, jos en kiikutakaan henkilökohtaisesti kaverilleni tätä muistitikkua, vaan tarjoankin kaverilleni (ja hänen kavereilleen) mahdollisuuden ladata näitä tiedostoja vertaisverkossa. Tekijänoikeuden haltija eli musiikintekijä ei ole antanut minulle lupaa jakaa teostaan vertaisverkossa. Mielenkiintoista on myös se, että kaveristani tulee yhtälailla lainsuojaton, jos hän alkaa ladata jakamaani tiedostoa. Hänen pitäisi tietää, että teos on ladattu vertaisverkkoon laittomasti. Samat tiedostot päätyvät samoille tyypeille kuin fyysisestikin muistitikkuja ja CD-levyjä liikuttelemalla. Toinen tapa on laiton, toinen laillinen. Nopeus ja helppous: mitään muita eroja en näissä tavoissa näe!

Entäs sitten, jos laitankin nuo mp3-tiedostot jakoon kotisivulleni? Kaverini ja hänen kaverinsa voisivat aivan yhtä hyvin ladata ne tiedostot sieltä kuin muistitikultakin. Onko tuokin laitonta vai kielletäänkö noiden teosten lataaminen ainoastaan vertaisverkkoihin?

Onhan tämä asia ollut esillä jo vuosikymmenen, aina Napsetrin menestysvuosista lähtien. siksi Suomessakin sorvattiin Lex Karpelan nimellä tunnettu tekijänoikeuslakimuutos.

Lex Karpela tuli voimaan 01.01.2006. Tästä tuo viisi vuotta pyörii nyt päässäni. Onhan tästä "hirvittävästä laittomuudesta" ollut tosiaan puhetta jo ainakin 90-luvun loppupuolelta saakka.

 

[Rommeli]

Saan siis lain kirjaimen mukaan kopioida itselleni kirjastosta lainaamani levyn, jonka saan vielä laillisesti muuttaa jopa mp3:ksi. Nämä kyseiset mp3:t saan laillisesti viedä vaikka muistitikulla kaverilleni, josta hän voi kopioida ne omalle kovalevylleen. Näistä tiedostoista hän voi polttaa itselleen ja parille kaverilleen CD-levyn sekä kiikuttaa tiedostot muistitikulla parille muulle kaverille, jotka voivat jne.

Näin maalaisjärjellä ajateltuna asian ei kuvittelisi menevän sentään ihan noin. Luulisi että noiden sinun kopiomaasi tiedostoa eteenpäin levittävien tarvitsisi ainakin lainata se sama levy kirjastosta. Tosin tuo aiemmin alleviivaamasi maininta puhuu lainaamani kirjoituksesi puolesta. Mutkikasta kyllä.

Entäs sitten, jos laitankin nuo mp3-tiedostot jakoon kotisivulleni? Kaverini ja hänen kaverinsa voisivat aivan yhtä hyvin ladata ne tiedostot sieltä kuin muistitikultakin. Onko tuokin laitonta vai kielletäänkö noiden teosten lataaminen ainoastaan vertaisverkkoihin?Lex Karpela tuli voimaan 01.01.2006. Tästä tuo viisi vuotta pyörii nyt päässäni. Onhan tästä "hirvittävästä laittomuudesta" ollut tosiaan puhetta jo ainakin 90-luvun loppupuolelta saakka.

Jos kotisivusi ovat avoimet, tuo ei liene laillista.

 

[Mr.Fox]

Näin maalaisjärjellä ajateltuna asian ei kuvittelisi menevän sentään ihan noin. Luulisi että noiden sinun kopiomaasi tiedostoa eteenpäin levittävien tarvitsisi ainakin lainata se sama levy kirjastosta. Tosin tuo aiemmin alleviivaamasi maininta puhuu lainaamani kirjoituksesi puolesta. Mutkikasta kyllä.

Niinhän sitä maalaisjärki sanoisi. Toisaalta eihän sitä missään sanota, että sen alkuperäisen median pitäisi olla missään vaiheessa käynyt kopiota jakavan hallussa. Ainoastaan lähteen tulee olla laillinen.

"Mitä tarkoitetaan ns. laillisen lähteen vaatimuksella?

Tiettyjen tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännösten nojalla saa tehdä kopion (esimerkiksi yksityiseen käyttöön) vain sellaisesta teoksen kappaleesta, jota ei ole valmistettu tai saatettu yleisön saataviin tekijän taloudellisia oikeuksia loukkaavalla tavalla. (11 § 5 mom.)"

Tekijän oikeus - yksityinen kopiointi

Siis kyllähän mä nyt ymmärrän, että tuossa esimerkkitapauksessani liikutaan erittäin harmaalla alueella. Onhan se tavallaan järjetöntä, että muutamasta yksityiskäyttöön kopioidusta kopiosta voitaisiin laillisesti uudelleenkopioida muutamia kopioita yksityiskäyttöön. Toisaalta aivan yhtä järjetöntä olisi vaatia, että laillisen kopion omaavan henkilön pitäisi käydä lainaamassa sama levy kirjastosta ennen kuin voisi kopioida jo olemassaolevia laillisia tiedostojaan kaverilleen. Aikamoisen byrokraattiseksi menisi toiminta. Ehkä tuossa kopion kopioimisessa voitaisiin kuitenkin vedota tuohon "tekijän taloudellisia oikeuksia loukkaavaan tapaan".

Olisiko mun sittenkin pitänyt aikoinani mennä lukemaan lakia? Tykkään äärettömästi kaikenlaisesta pilkunnussinnasta ja porsaanreikien metsästyksestä. Minusta olisi hyvinkin voinut tulla tuomari ja juristi, mutta nyt tulikin vain juomari ja turisti.

Jos kotisivusi ovat avoimet, tuo ei liene laillista.

Tiesin tämän etukäteen, mutta...

Voinhan vaikka sulkea kotisivuni salasanalla, mutta jättää salasanan siihen etusivulle kaikkien nähtäväksi. Tekijänoikeudellinen materiaali on silloin periaatteessa salasanan takana. Muistaakseni olen joskus "warettanut" jotain zip-pakattuja trance-kokoelmia. Zip-pakkaus on ollut salasanalla suojattu, mutta se tarvittava salasana on lukenut heti siinä linkin alapuolella. Kätevää!

Niin kauan kuin tyhmyys ei ole lailla kiellettyä, niin ei mun oikeustajuni mukaan mikään voi estää ko. toimintaa. Vai mahtavatko tällaiset tapaukset mennä jonkun rikosnimikkeen "törkeä huolimattomuus" alle? Voinhan mä esim. laittaa kotioveni lukkoon, mutta jättää avaimen roikkumaan seinäkoukkuun siihen oven viereen tai legendaariseen paikkaan kynnysmaton alle. Laitontahan se siltikin on mennä asuntooni sisään, mutta toisaalta: Tilaisuus tekee varkaan!

 

[jussi_j]

... Voinhan mä esim. laittaa kotioveni lukkoon, mutta jättää avaimen roikkumaan seinäkoukkuun siihen oven viereen...

Kyseessä lienee silloin lain tarkoittama "vahva salaus" sillä erotuksella, että vahvan salauksen voi purkaa tietämättä, että se tuli purettua.

 

[Ramchester]

Voinhan vaikka sulkea kotisivuni salasanalla, mutta jättää salasanan siihen etusivulle kaikkien nähtäväksi. Tekijänoikeudellinen materiaali on silloin periaatteessa salasanan takana.

Ei kun teet langattoman verkon ja jätät sen suojaamatta. Sen jälkeen kaikki lanagattoman verkon kantaman sisällä voi imuroida nämä tiedostot ja ainoastaan lataaja syyllistyy rikokseen. Ja sekin vain, jos sinä syytät lataajia tietokoneeseen tunkeutumisesta.

 

[Rod Weary]

Ei kun teet langattoman verkon ja jätät sen suojaamatta. Sen jälkeen kaikki lanagattoman verkon kantaman sisällä voi imuroida nämä tiedostot ja ainoastaan lataaja syyllistyy rikokseen. Ja sekin vain, jos sinä syytät lataajia tietokoneeseen tunkeutumisesta.

Suojaamattoman langattoman verkon luvaton käyttö on Rikoslaissa kiellettyä toimintaa.

 

[Ramchester]

Suojaamattoman langattoman verkon luvaton käyttö on Rikoslaissa kiellettyä toimintaa.

Ei taida poliisi olla tutkimassa, käytetäänkö jonkun salaamatonta verkkoa vai ei. Luvattoman käytön kohteeksi joutunut voi sen sen sijaan tahtoessaan tehdä asiasta rikosilmoituksen, mutta nythän olikin tarkoitus jakaa tiedostoja, jolloin tämä ei varmaankaan tee sitä rikosilmoitusta.

 

[Tarinankertoja]

EDIT: äh, eihän tuo kopion laatu voi vaikuttaa laillisuuteen? .

Kyllä se vaikutti. Lakimuutoksia alettiin tekemään vasta digitaalisen kopioinnin yleistyessä, alkusi pelien takia ja sitten eli kirjottavien koti CD asemien tulon jälkeen.

Nyt puhutaan asioista, joista en paljoa tiedä.

Kirjastoapuraha on eri asia, sitä maksetaan kotimaisille kirjailijoille. Esim dvd- ja videoaineistoja tarjoavat ns. sopimuskauppiaat neuvottelevat kirjasto-oikeudet tuottajien kanssa. Kirjastot sitten maksavat oikeudesta hankintahinnassaan, eli sen tuotteen kirjastokopio maksaa DVD:llä tyypillisesti 500 ekeä.

Samat tiedostot päätyvät samoille tyypeille kuin fyysisestikin muistitikkuja ja CD-levyjä liikuttelemalla. Toinen tapa on laiton, toinen laillinen. Nopeus ja helppous: mitään muita eroja en näissä tavoissa näe!

Ei nyt kannata valehdella itselleen. Vertaisverkkojakelussa se waretus tapahtuu ja biisit leviää sadoille tuhansille ihmisille. Reaalimaailmassa käy näin, sorppa.
Ei lakeja ja sääntöjä voi soveltaa sen mukaan että JUURI MINÄ teen oikein vaikka eri keinoin…

Onhan tästä "hirvittävästä laittomuudesta" ollut tosiaan puhetta jo ainakin 90-luvun loppupuolelta saakka.

niinpä, sitä voi itselleen sellittä ”oikeaksi” monellakin tavalla, ja koska juuri MINÄ jaan vain kavereilleni, se ei voi olla väärin…

Mutta tuo on vain itsepetosta. Tarkoituksellista tai ymmärtämättömyyttä.

Kukaan ei väitä nykyisen lainsäädännön olevan hyvä, tai soveltuvan muuttuvaan teknologiseen ympäristöön, mutta periaatteen luulisi olevan selvä,. sisällöntuottajalla on oikeus määrätä sisällön käytöstä ja sisällöntuottajalla on oikeus rahastaa tuotannostaan. ei