Pink Floyd

[Osmo Rapeli]

Olin muuten aika otettu kun toissaviikolla Röyhkän Kakekin nimesi "Parasta juuri nyt"-listassaan Nyt-liitteessä yhdeksi lempilevykseen Atom Heart Motherin...tyyliin "äärimmäinen kesäalbumi, lehmäkin kannessa"...

Kukapa pärjäisi kesäiltoja ilman Pink Floydia!

 

[Syötä!]

Tulipa mieleen, että tiedättekö monta suomalaisbändien coveroimaa Pink Floyd -biisiä?

Siis sellaisia alunperin Pink Floydin levyttämiä, mutta sittemmin englanniksi, suomeksi tms. suomalaisbändin toimesta levyttämiä biisejä.

Itse tiedä ainakin versiot

High Hopes - Nightwish (Highest Hopes)
Wish You Were Here - Zero Nine (N.E. Files)

Itse omistan Pink Floydin julkaisuista ainoastaan Echoes -kokoelman, mutta muuten on tullut kuunneltua bändiä ihan kohtuullisen paljon.

Tänään, kun kävelin Oulun Anttilan läpi, huomasin, että Anttilassa oli joku Pink Floyd -kampanja. Himotti ostaa levyhyllyyn täytettä, mutta pahimmoilleen oli niin kiire, ettei ehtinyt.

 

[Osmo Rapeli]

Tänään, kun kävelin Oulun Anttilan läpi, huomasin, että Anttilassa oli joku Pink Floyd -kampanja. Himotti ostaa levyhyllyyn täytettä, mutta pahimmoilleen oli niin kiire, ettei ehtinyt.

CDON.com kauppaa nimenomaan Floydeja törkeän halvalla, kympin pintaan lähtee kaikki mitkä melkein joka paikassa muualla maksavat sen lähelle 20, vähintään.

PF:n kanssa kun ei mene oikein millään pieleen jos on aika joskus istahtaa ja syventyä levyyn hiljaisuudessa.

 

[Syötä!]

PF:n kanssa kun ei mene oikein millään pieleen jos on aika joskus istahtaa ja syventyä levyyn hiljaisuudessa.

Kyllä. Ne on hyviä sellaisia "kuuntelulevyjä".

 

[Dave]

Kokemuksia ja tuntemuksia Pink Floydista? Oletteko nähneet miehiä livenä?

Yönjatkoja "Obscured by the cloudsin" seurassa, Sydia ja omia vanhoja ystäviä muistellen...

No rehvastellaan nyt sitten. Roger Watersin keikalla tuli poikettua maamme pääkaupungissa Helsingissä vuonna 2002. Dave Gilmouria bändeineen taas kävin katsomassa tänä kesänä Firenzessä Piazza Santa Crozella.

Molemmat keikat ovat ikimuistoisen hyviä, mutta kyllä Gilmourin meininki oli kuitenkin pikkusen korkeammalla tasolla. Gilmour on kumminkin se heppu, jolta Pink Floyd kuulostaa. Jos Gilmourin kitaransoitto ja laulu otetaan pois, niin kyllähän siinä silloin katsoja jotakin kaipaa, vaikka sanoituksellis-sävellyksellinen pääarkkitehti Roger Waters olisikin bassoa lyömässä ja puhelaulupätkänsä höpöttämässä.

Loistokeikka oli kyseessä, bändissähän soitti Richard Wright sekä nippu vanhoja tuttuja Pink Floydin aikaisia keikka- ja sessiomuusikoita, mukana myös Dick Parry. Keikalla soitettiin kertakaikkisen mahtava versio Echoesista, Barrettin biiseistä Astronomy Domine, loistoversio Fat Old Sunista, joka ymmärtääkseni omistettiin juuri Sydille. Shine On You Crazy Diamondin intro soitettiin hauskasti viinilaseilla. Marc Brickmanin laatima lavaproduktio minusta voitti PF:n 80-luvun vastaavan, mutta luonnollisesti hävisi vuoden 1994 valtavan hienolle showlle. Echoesin alkupuolella tuli muutaman minuutin sähkökatko, mikä katkaisi lavalta kaikki muut valot paitsi roudarien taskulamput. Keikkapaikkakaan ei ollut mitenkään hullumpi, vaikka aivan yhtä hieno kai tuo keikka olisi ollut Raksilan pesäpallokentälläkin.

Tältä kiertueelta on rutkasti bootlegeja liikkeellä, ja niitähän kyllä kelpaa kuunnella. Voin muuten suositella tuota em. Obscured By Cloudsia. Jos sitä nyt jollakin ei vielä ole.

 

[Morgoth]

Nicholas Schaffner: Pink Floydin odysseia

On muuten varsin mielenkiintoinen kirja ja aikamoista sekoilua tuo tuohu on Barrettin aikana ollut. Itselle vähän yllätys, että muu bändi oli silloin aikoinaan niin kypsä Barretin sekoiluun ja varmaan osittain tuntivat katumusta jälkeenpäinkin, mutta toisaalta eipä kai paljon muutakaan vaihtoehtoa ollut...

Ehkä se on osittain niin, että The Piper At The Gates Of Dawn on omalla tavallaan niin täydellinen levy, että toista tuollaista ei kukaan enää pysty tekemään.

 

[JTX]

Tampereen Anttilassa keskustassa oli 1 kpl Live At Pompeii DVD:tä, hintaa oli muistaakseni 14 e kappaleelta. Mielestäni hintansa arvoinen.

 

[Ted Raikas]

Tampereen Anttilassa keskustassa oli 1 kpl Live At Pompeii DVD:tä, hintaa oli muistaakseni 14 e kappaleelta. Mielestäni hintansa arvoinen.

Ehdottomasti hankinnanarvoinen DVD, ei voi jättää kylmäksi, koska esitys bändiltä on aivan huimaavaa luokkaa. Loppua kohden alkoi ajatukset liitää jo sitä vauhtia, että huhhuh. Bändi on varmasti ollut tuossa vaiheessa uransa huipulla. Tosin aika sfääreissä näyttivät olevan, etenkin Waters. Tainnut pilvi ja kumppanit maistua erittäin runsain mitoin tuossa vaiheessa. No, en valita, kun musiikki on jumalallista.

Ostin tuon Live in Pompeii:n viimevuonna isäukolle muistaakseni synttärilahjaksi, vai oliko isänpäivä? No miten vaan, isäukolta pistoksen Pink Floydiin olen saanutkin. Hän kun on digannut bändiä jo iät ja ajat. Lapsena jo taustalla soi Ummagummat sun muut kun leikittiin He-Manneilla, selittääköhän miksi olen näin eksentrinen jätkä kaikin puolin. =)

Pink Floydin merkityksestä ei voi puhua koskaan liikaa, etenkin kun kyseessä on psykedeelinen musiikki. Ei PF sitä yksinään sitä genreä ole luonut, mutta uskallan väittää, että vaikuttanut todella paljon, ehkä jopa eniten selkeimmällä tavalla. Kiitos myös sen, että kaverit käyttivät syntetisaattoria todella oivaltavilla ja henkisillä tavoilla jo ennen kuin monet muut huomasivat sen potentiaalin musiikinteossa. Uranuurtaja tälläkin saralla, puhumattakaan, että soitto muutenkin ja laulu ja sanat ja meininki on ihan omaa luokkaansa. Vaikka PF ei ehkä ihan suosikki no. 1 olekaan psykedeelisessä musiikissa, niin rankkaan sen silti ykkössijalle kaikkien aikojen psykedeelistä musiikkia tehneiden joukossa.

Parasta levyä on juuri nyt paha sanoa, koska en ole ihan koko tuotantoa kuullut, mutta Golden AWen pohjustus on kyllä antaumuksellisen hienoa. Hyvää nippeliä seassa ja muutenkin helpottaa tutustumista näihin puuttuviin levyihin repertuaaristani.

Joka tapauksessa Atom Heart Mother,Wish You Were Here, Ummagumma ja Dark Side of the Moon kilpailee siellä kärjessä. Vaikea noista sitten valita parasta! Voisiko valita kaikki? The Wall:sta en erityisemmin pidä, muutamia kappaleita lukuunottamatta (Comfortably Numb toisin sanoen). Ei siis huono, mutta... no joku spiritti siitä uupuu verrattuna vaikka noihin muihin mainitsemiini.

 

[Taito-Ojanen]

Lapsena jo taustalla soi Ummagummat sun muut kun leikittiin He-Manneilla, selittääköhän miksi olen näin eksentrinen jätkä kaikin puolin. =)

Se ainakin selittää, jos olet tosiaan leikkinyt leluilla nimeltään He-Manne. Voin vain kuvitella, että kun He-Mannen arkkivihollinen Skeletor saa selkäänsä, niin He-Mannehan tokaisee, että "Hai sie! Kui sie nyt noin turpaas otit?"

Itse ketjun aiheesta sen verran, että bändin tuotannosta on avautunut tähän asti ainoastaan The Wall, The Division Bell ja Dark Side of the Moon. Voi olla, että ajan mittaan iskee muutkin, mutta se vaatii asiaan paneutumista, sillä en voi sanoa kunnolla uppoutuneeni bändin musiikkiin kokonaisuudessaan.

 

[Kapo]

Se ainakin selittää, jos olet tosiaan leikkinyt leluilla nimeltään He-Manne. Voin vain kuvitella, että kun He-Mannen arkkivihollinen Skeletor saa selkäänsä, niin He-Mannehan tokaisee, että "Hai sie! Kui sie nyt noin turpaas otit?"

Rollingstonesonthefloorlaughingmyassoff!

Krhm..Itseasiassa He-Mannen päävihollinen ei ole Skeletor, vaan Skenetor. Tarkkuutta, hyvä Taito-Ojanen.

 

[jpp]

Ilmeisesti tästä on kyse:

Nicholas Schaffner: Pink Floydin odysseia
Hinta: 27,90 € (Akateeminen Kirjakauppa)

Ostin kyseisen opuksen muutama viikko sitten ja sain päätökseen viime viikolla. Kirjoittaja on bändiä ja sen jäseniä seurannut pitkän aikaa ja ainahan näistä kirjoista jotain uutta tietoa löytää. Alkupuolella on luonnollisesti paljon juttua Barrettista eikä voi muuta sanoa kuin että on ollut melkoista menoa kaverilla.

Mielestäni hyvä ja kattava, mutta ei kuitenkaan epäoleellisia yksityiskohtia jauhava kirja. Tarinaahan bändin perustamista edeltävistä vaiheista Live 8- keikkaan kuitenkin riittäisi vaikka kuinka paksuun kirjaan.

 

[Ted Raikas]

Richard Wright on poissa

Pink Floydin rivitkin harvenevat vähitellen. Syd lähti toissavuonna ja nyt sitten Wright. Murheellista. Eipä sekään herra nyt vielä niin vanha ollut. Syöpä vaan taisi viedä voiton.

Tämän myötä voinee kuopata vihoviimeiset ajatuksetkin Pink Floydin reunionista. Välit nyt ei tainneet osalla olla muutenkaan hyvät, mutta nyt tosiaaan se luku lienee kirjoitettu loppuun.

Nyt soimaan: Summer '68

"Would you like to say something before you leave..."

R.I.P.

 

[Alamummo]

Taidanpa kaivaa esiin yhden kaikkien aikojen parhaimmista ja häröimmistä dvd-konserttitaltioinnista eli Live at Pompeiji.

 

[Ted Raikas]

Taidanpa kaivaa esiin yhden kaikkien aikojen parhaimmista ja häröimmistä dvd-konserttitaltioinnista eli Live at Pompeiji.

Upea taltiointi, mestarillinen, täydellinen. Hieno valinta.

 

[Yläpesä]

Jaha, taas vähemmän kiinnikkeitä tähän maailmaan. Taitaa mennä loppuyö Zabriskie Pointin katselun merkeissä. Sen tunnelma sopinee tilanteeseen.

 

[Alamummo]

Kuudes studioalbumi "Meddle" ei ole aina siellä soitetuimpien Floyd-levyjen listalla mutta on ehdottoman selkeä kokonaisuus ja erittäin onnistunut levy, jonkinlainen hyppy bändin uuteen aikaan, juuri ennen lopullista läpimurtoa. Kannessahan näkyy sitten itse LEHMÄ, ei mistään pubista valomerkin kynnyksellä, vaan siis oikea eläin, LEHMÄ.

AWen diskografiatekstit ovat ansiokkaita, mutta olenko täysin väärässä kun väitän LEHMÄn olevan Atom Heart Motherin kannessa...

 

[Ted Raikas]

AWen diskografiatekstit ovat ansiokkaita, mutta olenko täysin väärässä kun väitän LEHMÄn olevan Atom Heart Motherin kannessa...

Siinähän se, siis Atom Heart Motherin kansikuva on kyseessä. Loistelias kansi kaiken kaikkiaan. Mitään tekstiähän siinä ei ole. Pelkkä lehmä laitumella! Neroutta.

Itse albumikin on silkkaa timangia. Mielestäni yksi Pink Floydin upeimmista albumeista kaiken kaikkiaan. Juuri se Wrightin säveltämä ja tulkitsema Summer '68 on todella vaikuttava tapaus muutenkin hienoja biisejä sisältävällä kokonaisuudella.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Siinähän se, siis Atom Heart Motherin kansikuva on kyseessä. Loistelias kansi kaiken kaikkiaan. Mitään tekstiähän siinä ei ole. Pelkkä lehmä laitumella! Neroutta.

Itse albumikin on silkkaa timangia. Mielestäni yksi Pink Floydin upeimmista albumeista kaiken kaikkiaan. Juuri se Wrightin säveltämä ja tulkitsema Summer '68 on todella vaikuttava tapaus muutenkin hienoja biisejä sisältävällä kokonaisuudella.

Näin on. Hieno albumi, omasta mielestäni Pink Floydin taiteellisesti merkittävin teos. Lehmäkansienkaan merkitystä koko paketin toimivuudelle ei voi liioitella. Tässä kyllä huomaa, miten loistava formaatti 12-tuuman vinyylilevy on kansitaiteelle. CD-kokoon viety Atom Heart Mother ei kansikuvansa puolesta ole kuin kalpea aavistus alkuperäisestä LP-kannesta. Muistan vieläkin sen tunteen, kun vähän toisella kymmenellä selasin Tampereella levykaupan kaukaloa. Yhtäkkiä eteen ilmestyi Atom Heart Motherin etukansi, levyn jota en ollut koskaan nähnyt aiemmin luonnossa. Kääntelin ja pyörittelin ihastuksesta mykkänä noita kansia. Vaikutus oli järisyttävä. Harva levy on puhutellut kansillaan noin paljon.

Joissakin Atom Heart Motherin jälkipainoksissa on etukanteen lisätty levyn nimi kaunokirjoituksen tapaisella mustalla tekstillä. Bassi-bazuukkimaisen kuvainraastajan työtä kerta kaikkiaan.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Meddlen kansikuvassa esiintyy lähikuva ihmisen korvasta veden alla.

 

[Evil]

Vasta viime yönä kuuntelin Dark Side of the Moonin ja Wish You Were Heren läpi, ja tänään tällainen uutinen... Lepää rauhassa, Richard.

 

[jpp]

Näin se taivaallinen orkesteri sai sitten taas uuden jäsenen riveihinsä, laitan Echoesin soimaan. Siinä Wright laulaa hienosti Gilmourin kanssa. R.I.P. Richard Wright.

 

[hannes_ko]

Kuunnellaan nyt sitten tuo Dark side vaikka.

Onkohan LastFM:llä vielä näitä viikkolistoja, joita joskus oli? Vaikka volyymi alkaa olla aika iso, niin eiköhän Floyd saada aika korkealle tällä viikolla.

Damn, I just turned 26, and just a few years ago my life was friends, partying and Pink Floyd. Now I own a very succesful business, with more on the way, great income etc., but what i would do to go back to those nites in my old moms volvo, listening to dark side of the moon, with buds and buds.

Jopa schollin retaleveli tykkää.

 

[kovalev]

Viimeinen postaus tähän ketjuun 4 ja puoli vuotta sitten. Lienee perusteltuakin nostaa Mammutti tiskille.

Nimittäin eilen saattoi joltakulta mahdollisesti kiinnostuneelta jäädä huomaamatta Yle Teeman tarjoilema herkku, Rockin klassikkolevyjen uusissa jaksoissa Wish You Were Here:

Rockin klassikkolevyt: Wish You Were Here (12) | Tv | Areena | yle.fi

Oma suosikkilevyni Floydilta, ja dokkari oli kyllä taattua laatua - vaikkakin miksauspöydällä ei leikitty nyt niin innokkaasti kuin monen muun levyn kohdalla on ollut tapana - mikä oli kyllä lievä pettymys.
Syd Barrettin tarina koskettaa edelleen - vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että kyllä hänen sekoamisensa saattoi olla juuri se tekijä, joka Gilmourin mukaan tulon myötä mahdollisti 70-luvun superlevyt.

 

[Joe Plop]

Sattumalta osuin itsekin kanavalle juuri tuohon aikaan. Oli kyllä hyvä ohjelma.

Gilmourhan tuossa totesi juuri samaa Barretista että kaikesta ikävästä huolimatta juuri Syd oli se joka loi Pink Floydin. Ja se mikä tuosta myös jäi itselle mieleen oli se että kaikesta huolimatta Gilmour ja Waters tuntuvat arvostavan toisisaan aika paljon. Ainakin näin jälkikäteen...

 

[olkikuukkeli]

Hieno dokumentti hienosta albumista... Kyllä Pink Floyd on jotain elämää suurempaa.

Ja se mikä tuosta myös jäi itselle mieleen oli se että kaikesta huolimatta Gilmour ja Waters tuntuvat arvostavan toisisaan aika paljon. Ainakin näin jälkikäteen...

Käsittääkseni Gilmour ja Waters ihan oikeasti hautasivat sotakirveensä jokunen vuosi takaperin. Gilmourhan on käynyt soittelemassa Watersin live-keikoilla jälkimmäisen vakuutellessa, ettei ole enää yhtä hankala ihminen kuin aikoinaan. Gilmourin kitaratyöskentely on niin maagista, että vaikka välit olisivat kuinka huonot, uskoisin Rogerin joka tapauksessa arvostavan miehen musiikillisia kykyjä.

 

[jpp]

Jep, kyllä Waters ja Gilmour ovat varsin hyvissä väleissä nykyisin ja ovat tosiaan välillä soitelleetkin kimpassa kuten vuonna 2010 tällä hyväntekeväisyyskeikalla johon Gilmour sai houkuteltua Watersin lupaamalla vastapalvelukseksi soittaa Comfortably Numbin yhdellä Watersin The Wall -kiertueen keikalla. Lupauksensa Dave lunasti sitten seuraavana vuonna Lontoossa

Linkit vievät YouTubeen.