JAT kirjoitti:
Tampereen Anttilassa keskustassa oli 1 kpl Live At Pompeii DVD:tä, hintaa oli muistaakseni 14 e kappaleelta. Mielestäni hintansa arvoinen.
Ehdottomasti hankinnanarvoinen DVD, ei voi jättää kylmäksi, koska esitys bändiltä on aivan huimaavaa luokkaa. Loppua kohden alkoi ajatukset liitää jo sitä vauhtia, että huhhuh. Bändi on varmasti ollut tuossa vaiheessa uransa huipulla. Tosin aika sfääreissä näyttivät olevan, etenkin Waters. Tainnut pilvi ja kumppanit maistua erittäin runsain mitoin tuossa vaiheessa. No, en valita, kun musiikki on jumalallista.
Ostin tuon Live in Pompeii:n viimevuonna isäukolle muistaakseni synttärilahjaksi, vai oliko isänpäivä? No miten vaan, isäukolta pistoksen Pink Floydiin olen saanutkin. Hän kun on digannut bändiä jo iät ja ajat. Lapsena jo taustalla soi Ummagummat sun muut kun leikittiin He-Manneilla, selittääköhän miksi olen näin eksentrinen jätkä kaikin puolin. =)
Pink Floydin merkityksestä ei voi puhua koskaan liikaa, etenkin kun kyseessä on psykedeelinen musiikki. Ei PF sitä yksinään sitä genreä ole luonut, mutta uskallan väittää, että vaikuttanut todella paljon, ehkä jopa eniten selkeimmällä tavalla. Kiitos myös sen, että kaverit käyttivät syntetisaattoria todella oivaltavilla ja henkisillä tavoilla jo ennen kuin monet muut huomasivat sen potentiaalin musiikinteossa. Uranuurtaja tälläkin saralla, puhumattakaan, että soitto muutenkin ja laulu ja sanat ja meininki on ihan omaa luokkaansa. Vaikka PF ei ehkä ihan suosikki no. 1 olekaan psykedeelisessä musiikissa, niin rankkaan sen silti ykkössijalle kaikkien aikojen psykedeelistä musiikkia tehneiden joukossa.
Parasta levyä on juuri nyt paha sanoa, koska en ole ihan koko tuotantoa kuullut, mutta Golden AWen pohjustus on kyllä antaumuksellisen hienoa. Hyvää nippeliä seassa ja muutenkin helpottaa tutustumista näihin puuttuviin levyihin repertuaaristani.
Joka tapauksessa Atom Heart Mother,Wish You Were Here, Ummagumma ja Dark Side of the Moon kilpailee siellä kärjessä. Vaikea noista sitten valita parasta! Voisiko valita kaikki? The Wall:sta en erityisemmin pidä, muutamia kappaleita lukuunottamatta (Comfortably Numb toisin sanoen). Ei siis huono, mutta... no joku spiritti siitä uupuu verrattuna vaikka noihin muihin mainitsemiini.