re: Huerzo
Kiitokset kauniista sanoista! Itse asiasta sen verran että ilmeisesti tässä tosiaan ratkaiseva askel oli pääomavirtojen vapautuminen 80- ja 90-luvuilla. Suomenkin hyvinvointijärjestelmä on tähän saakka perustunut jatkuvalle talouskasvulle, joka puolestaan perustuu dynaamiselle markkinataloudelle. Aiemmin oli vain mahdollista melko pitkälle tavallaan politiikan keinoin hillitä markkinataloutta ja maksimoida sen hyöty verovaroina – ja riitely käytiin siitä että miten suuri verotus on mahdollinen ilman että se vahingoittaisi lypsylehmää pysyvästi. Mutta nyt nämä päätökset ovat luisumassa käsistä koska melko pitkälle niiden kohteena olevat pääomatkin voivat tämän tehdä. Lisäksi elinkeinoelämän on hyvin helppo ja pitkälle totuudenmukaista vedota kansainväliseen kilpailutilanteeseen. Eli kapitalismi johon ollaan nojauduttu onkin heittämässä sosiaalidemokratiaa selästään keskellä virtaa. Kiintoisa prosessi seurata, vaikka siis lopputuloksiltaan melkoisen karun oloinen.
Piipon analyysiin sen verran, että olen muistaakseni nähnyt tutkimuksia, joissa osoitetaan että Suomessa sosiaalinen nousu on ollut yleisempää kuin USA:ssa. Tämä johtunee ensisijaisesti siitä, että julkinen koululaitos on aina ollut melkoisen tasa-arvoinen ja korkealaatuinen lapsen sosiaalisesta luokasta ja koulun maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Piipon mallissa julkiset verotulot minimoidaan ja yksityiset ja yritystulot maksimoidaan. Tämä johtaa varmasti siihen että talouselämästä tulee dynaamisempi, mutta USA:n esimerkki johtaisi ajattelemaan että tilanteeseen liittyy myös köyhien määrän lisääntyminen sekä sellaisen työn olemassaolo, joka ei enää kunnolla riitä elämiseen. Myös julkiset palvelut huonontuvat ja epätasa-arvoistuvat niukkojen verotulojen jakaantuessa epätasaisesti: julkiset koulut jakaantuvat erinomaisiin ja huonoihin, ja ne joilla on mahdollisuus laittavat lapsensa parempiin kouluihin ja ne joilla ei tähän ole varaa joutuvat tyytymään huonoon peruskoulutukseen. Vaikka yliopistoihin pääsee myös stipendeillä, jos on poikkeuksellisen lahjakas, on peruskoulutuksen huonoudesta kärsineillä heikko lähtötaso pyrkiä tähän jatkokoulutukseen. Yliopistojen lukukausimaksuthan ovat USA:ssa taivaissa.
Yksi huomio USA:n kehityksestä on myös se, että vaikka talous on erittäin dynaaminen ja työllisyys hyvä, ei keskiluokan suhteellinen asema ole kauheasti parantunut. Lasten koulutus etenkin on todella kallista, eikä palkkakehitys keskiluokan laajoissa riveissä ole ollut kauhean positiivinen. Talouden tuottama lisäarvo on keskittynyt ylempään keskiluokkaan ja yläluokkaan, jotka elävätkin todella hyvissä ja melkoisen turvatuissa olosuhteissa. No, koska äly ei tosiaan (ehkä ikävä kyllä) tunnu jakautuvan vieläkään sosiaaliluokan mukaisesti merkitsee tämä sitä että resursseja menee hukkaan melkoisen osan väestössä slummiutuessa työttömyyteen tai yhä lisääntyviin McJobeihin. USA:ssa joka on mantereen kokoinen valtio tähän tuhlaukseen on varaa, eikä huono-osaisten perinteinen poliittinen aktiivisuus (uskonnon ja ”amerikkalaisen unelman” kesyttämänä) ole koskaan ollut kovin suuri.
Mutta Suomi on vähän eri tapaus: onko meillä tosiaan varaa luoda mini-USA tänne pohjan perille ja tuhlata vähäisiä inhimillisiä resurssejamme? Piippo pitää kansaa tyhmänä, mutta en ole aivan varma siitä, etteikö peruskeskiluokan (SDP:n, Keskustan ja Kokoomuksenkin kannattajien valtaenemmistön) konservatiivinen reaktio ole suht. rationaalinen. Ellei ole valmiiksi huippuosaaja tai itseään lisäkouluttamaan pystyvä henkilö, ei välttämättä Piipon yhteiskunnassa avaudu kovin hienot näköalat. Jos on 40-vuotias perheellinen toimihenkilö aivan kunniallisessa ammatissa (ja vaimo esim.julkisen terveydenhoidon ammatissa ja pari-kolme lasta peruskoulussa) ei välttämättä osaa tervehtiä ilolla joustavampia työmarkkinoita ja ”oman onnensa seppänä olemista”. Toki talous voisi olla tehokkaampi, mutta onhan näinkin hyvin pärjätty ja lasten koulutus ja terveydenhuolto ei ole maksanut liikoja (ja kumpaakin on ollut hyvätasoisena saatavilla). Verot voisivat pienentyä, mutta mitä jos menee työpaikka? Siivojaksi kyllä varmasti ”pääsee” tilanteessa kuin tilanteessa, mutta elättääkö sillä perhettä? Eli en pitäisi vähemmän tehokkaan vaihtoehdon kannattamista tyhmyytenä, koska lisätehokkuus ei välttämättä tosiaankaan kohdistu kaikkiin. On sinänsä rationaalista toimia omaksi edukseen - niin itse asiassa Piippokin tekee (sekä pitää periaatetta yleisen inhimillisen käytöksen perustana - tiettyä varjomaisuutta tässä!)
Toisaalta jos on nuori ja korkeasti koulutettu henkilö, avaisi Piipon malli varmasti laajempia näköaloja ja mahdollisuuksia kuin tämä nykyinen korkean verotuksen hyvinvointivaltio. (Kunhan työ ja terveys vain säilyvät.) Koko talouskin varmasti tehostuisi, ja tietyt vähemmistöryhmät (mutta eivät merkityksettömän pienet kuitenkaan) hyötyisivät selvästi lisätehosta. Enemmistö ei kuitenkaan ole tässä tai Piipon asemassa ja siis aivan loogisesti ja rationaalisesti kannattaa nykyisiä rakenteita. Ongelma taitaa vain olla siinä, ettei tällä suuren enemmistön mielipiteellä välttämättä ole mitään vaikutusta: näitä asioita ei ratkaista vaaliuurnilla. Lisäksi hyvinvointivaltio on nojannut kapitalismiin, ja jos kapitalismi muuttuu niin ettei siitä enää nojaa löydy on itse hyvinvointivaltionkin perusajatus kadonnut. Ehkä jopa tiettyä tragiikkaa tässä asetelmassa lienee...
Edit: typoja, mahdottomia lauseita