Jees pitänee tässä itsekin aktivoitua.
Perjantaina:
Giroux – Hayes – Farabee olivat junnuketjun tieltä B-ryhmän mukana yhtenä vitjana.
Olivat perjantaina harjoitelleet myös erikoistilanteita:
Gostisbehere oli saanut myös hieman viiva-aikaa Provorovin tilalla ykkösviisikossa, mitä pidän toivottuna asiana. Provorov on loistava puolustaja, muttei NHL-tasolle mitenkään erityinen ylivoimalla ja jos Ghostista aiotaan jotain repiä irti ja saada itseluottamusta tappiin, tässä olisi se ruutu.
Myös Sanheim ja Frost saivat mahdollisuuksia Farabeen tilalla, muu nelikko pysyi samana.
Lauantaina:
Gostisbeheren poissaololle ei ole ainakaan vielä annettu mitään tarkempaa syytä.
Ketjut ovat pysyneet nyt kolme treenipäivää putkeen samoina, ainoa muutos ollut tuo Raffl <-> Morin kierto nelosen vasemmassa laidassa. Pakistossa Sanheim-Myers ja Hägg-Gustafsson pysyneet yhdessä, ainoastaan Provorovin vierellä liikehdintää Gostisbeheren ja Braunin välillä eli eiköhän se opening nigh rosteri ala muotoutumaan.
Patrick oli jäänyt heti leiriviikon alussa kunnolla Morinin jyrän alle ja ainakin vielä kaikki hyvin, joten eiköhän tuokin kauden avauksessa nähdä ja hyvä niin.
Noin muuten Laughtonia käy toisaalta sääliksi, mutta toisaalta en usko että hänen kauaa tarvitsee nelosessa roikkua. Playoffeissa oli kuitenkin joukkueen top-6 hyökkääjä ja osoitti kykenevänsä olemaan riittävän tehokas ollakseen muutakin kuin nelosen duunari.
Toisaalta vihdoinkin Flyersilla alkaisi olemaan tilanne, missä nelosessa ei nähdä rasitesopimuksella pelaavia has been pelureita, puhtaita tappelijoita tai valmennuksen suosiota nauttivia pelillisiltä avuiltaan hyvin rajallisia ”tsemppareita” vaan ihan aidosti laadukkaita NHL-pelaajia, jotka voisivat pelata ylemmissäkin ketjuissa. Näin ketjua voi huoletta peluuttaa isompiakin minuutteja ilman silmien sulkemisen ja ristinmerkkien tarvetta. Neljällä sylinterillä vaan matkaan, mikä tiukassa ottelurumbassa maksaa kauden edetessä itsensä varmasti takaisin. Ja kyllähän Laughtonillekin lisää roolia löytyy aivan varmasti alivoimalta jne. Tärkeä pelaaja oli pelipaikka mikä hyvänsä.
Morinin kyllä toivoisi onnistuvan yrityksessään sillä nelonen kaipaisi ainakin omaan silmääni enemmän fyysisyyttä ja kokoa, luisteluvoimaista sellaista luonnollisesti, jotta vastustajankin pakit joutuisivat hieman varomaan. Morin on kuitenkin pohjimmiltaan peliälykäs jääkiekkoilija ja suorassa luistelussaan mielestäni varsin vauhdikas. Pakkina joutui paljon kääntymään ja lähtemään uudestaan liikkeelle, mikä ei ihan niihin vahvuuksiin kuulunut, mutta laiturina ei tähän samalla tavalla joudu.
Kauden pitäsi alkaa ke-to välisenä yönä Penguinsia vastaan, mutta tiedä sitten miten tuo Pens-leirin korona-case tuosta etenee? Toivotaan, ettei positiivisia tuloksia löydy.
Asiasta toiseen. U20-kisat olivat ja menivät ja USA:n mestaruuden myötä saatiin Flyers-leiriin pari uutta maailmanmestaria Cameron Yorkin ja Bobby Brinkin muodossa. Kisojen kolmannen edustajan Emil Andraen ottelut päättyivät puolivälierään Suomea vastaan.
USA:n kapteeni York pelasi turnauksessa jenkkipakiston suurimmat minuutit tarjoten omaa kiekollista varmuuttaan ja rauhallisuuttaan. Erikoistilanteissa roolia tuli ykkösylivoimassa sekä kakkosalivoimalla. Olisin toivonut tältä asteen rohkeampaa ja yritteliäämpää peliä perusvarman sijaan, mutta tällä kertaa näin, mikä toisaalta istui USA:n valmennuksen perään kuuluttaman pelikurin kanssa. Puolustussuuntaan yksittäisiä virheitä tuli, mutta kokonaisuutena tarjosi luotettavaa ja fiksua luutimista. Jos kiekon kanssa suorittaa varmasti ja vahvasti pääsee omissa selvästi helpommalla. Välierä Suomea vastaan ei kuulunut Yorkin parhaimpiin, tämän seurattua kaikkiaan kolmea maalia lähietäisyydeltä. Kaksi näistä oli toki ylivoimaosumia ja vain yhdessä selkeästi hävisi kamppailun omalle pelaajalleen, mutta olihan tuo osoitus pehmeydestä/löysyydestä maalinedustalla, jota ei NHL:ssä enää sallittaisi. Finaaliin onneksi teki selvän ryhtiliikkeen.
Bobby Brink pelasi oikein kelpo kisat. Kykeni osoittamaan luistelunsa kehittymisen, mikä on NCAA:ssakin näkynyt. Vuoden takaisissa kisoissa jäi vielä vahvasti telineisiin, nyt oli jatkuvasti pelin ytimessä mukana ehtien tilanteisiin. Ei se vieläkään mitään vauhdin ja eleganssin riemukulkua ole, mutta älykkään pelaajan ei tarvitse olla kaukalon nopein pärjätäkseen. Parhaiten Brinkistä kuitenkin paistoi esiin röyhkeys ja rohkeus, meni maalille, haki taklauksia ja kamppaili kovalla intensiteetillä ympäri kaukaloa. Pienet pelaajat monesti tekevät varomalla itsestään entistä pienempiä, mutta tämä ei ole Brinkin ongelma, mikä saakin uskomaan tämän NHL-uraan, sillä taidot ja nuppi riittävät kyllä. Itselleni turnaus lisäsi jo entisestään vahvaa uskoa pojan NHL-uraan, mikä toki vaatii yhä työtä luistelun eteen, mutta hyvällä tiellä olisi.
Emil Andrae aloitti turnauksen Ruotsin 7. pakkina. Toisessa pelissä Itävaltaa vastaan pääsi stunttaamaan lepuutettua Philip Brobergia ykköspariin, jonka jälkeen lopputurnaus meni kolmosparissa. Nimekkään -01 ikäluokan takana ei odotusten mukaisesti siis suurta ruutua joukkueen ainoalle -02 puolustajalle irronnut, vaan Andraen kisat tulevat eteen vuoden kuluttua. Pelasi, saamansa minuutit, aika turvallista peruspeliä, mikä ei herättänyt fiiliksiä oikein kumpaankaan suuntaan. Pienenä pelaajana, tulee kohtaamaan läpi uransa haasteita selvästi isompia ja ulottuvampia hyökkääjiä vastaan, mitä toki särmikäs ja fyysinen tyyli hieman lievittää. Kiekollisesti on taitava ja syötöt lähtevät lavasta kovaa sekä tarkasti, joskin välillä syyllistyy turhan hienoihin tai hitaisiin ylipelaamisiin. Uran suunnan tulee kuitenkin määrittämään luistelun kehittyminen. Nykyiseen pitäisi saada vaihde tai jopa pari lisää, jota ilman on vaikea nähdä tätä 175 cm pakkia NHL:ssä.
www.nbcsports.com
