Berube oli tiivistänyt Wild-pelin osuvasti, mistä oli helppo olla samaa mieltä, ja mikä myös realisoitui heti Jacketsia vastaan.
"If we played like that we would win a lot of hockey games and that has to be the focus. It wasn’t good enough and we lost, but you know that’s the way you have to play. That’s the competitiveness we are looking for, the skating, the team play, that’s what we are looking for. If we can consistently do that we will win our fair share of games and be right there where we want to be."
Viime yönä ei edes ollut aivan yhtä vahvaa touhua, mutta viimeistely oli tällä kertaa voittoon riittäneellä tasolla, jonka myötä ei joutunut samalla tapaa tuskailemaan. Masonkin oli tarvittavan verran Emerya parempi ja varmempi.
Coburn pelasi jo Wildia vastaan hyvän ottelun ja jatkoi samoja latuja myös Columbusta vastaan. Lahjoitti sen yhden 2vs0:an, mutta siihenpä ne mieleen jääneet virheet jäivät, jonka vastapainoksi sitten paljon hyvää ns. vanhaa Cobya. MacDonaldkin petrasi Wild-limboilustaan, mutta olisihan tällä yhä parannettavaa, jonka myötä vastuukin voisi kasvaa, mutta samalla tämä oli vasta toinen peli loukkaantumisen jäljiltä. Vertailuna Coburn pelasi viidennessä paluun jälkeisessä ottelussaan ensimmäisen vahvan pelin, joten katsotaan nyt kauanko Amacilla kestää?
Ehkäpä mielenkiintoisinta oli, että ratkaisivat täälläkin pohditun katsomoon joutuvan 7. pakin "ongelman" peluuttamalla seitsemää puolustajaa. Wildia vastaan loukkaantunutta VandeVeldea ei paikattu Akesonilla vaan Rangers-pelin kolhuistaan toipunut Del Zotto sisään. Saa nyt nähdä miten homma jatkuu ja saavatko peluutukset toimimaan tällä systeemillä, mutta olisihan tilanne ainakin ennen Rafflin kuntoutumista se, että 7. puolustaja tuo suuremman lisäarvon, mitä VandeVelde/Akeson 12. hyökkääjänä. Nelosenkin peli piristyi kun kierrättivät Voracekia/Laughtonia jne. tuplavaihdoilla. Pakkien erikoistilannepeluutus oli myös selvää. Schultz-Coburn ja Grossmann-Schenn parit alivoimalla, Streit ykkös-YV:ssä ja MacDonald-Del Zotto toisessa, joten kaikille löytyi vastuuta, eikä yksikään joutunut pelaamaan molempia tilanteita, mikä on tietysti tässä vaiheessa vuotta kuormituksen kannalta positiivista.
Umberger pelasi Wildia vastaan jopa hyvän ottelun, mutta tuntui olevan taas viime yönä ne ratkaisevat potkut ja hetket tilanteista myöhässä, jolloin pelaamisesta katosivat kaikki tehot ja jäi vaihdosta toiseen pelin ulkopuolelle. Lisäksi oli siinä Jennerin YV-maalissa aika onneton suolapatsas. Ei onnistunut blokkaamaan vetoja, jonka lisäksi seisoi käytännössä paikallaan keskellä jäätä, ilman että olisi peittänyt yhtäkään syöttölinjaa. Ei vierellä pyörinyt Giroux’kaan sen järkevämpiä tehnyt, mutta tällä oli sentään jotain aktiivisuutta touhussaan. Myös pakkipari Grossmann-Schenn seisoivat käsittämättömän jähmettyneinä samassa linjassa maalin edessä, jossa eivät oikein muuta tehneet kuin ylimääräistä maskia Masonille. Tämän jälkeen valmennus tajusi antaa AV-aikaa mm. Laughtonille, jonka tekemistä toivon mukaan Umbergerkin katseli tarkkaan. Oli meinaan ”hitusen” parempaa hyökkääjän alivoimapelaamista.
Tuota Laughton-Leca tandemia lähtisin itsekin jatkamaan, sillä Laughton on ensimmäinen hyökkääjä pitkään aikaan, jonka pelaaminen on lähtenyt toimimaan Vinnyn kanssa. Kunnon kameleontti Raffl vain tuohon, niin kasassa voisi olla oikeasti hyvä ketju. Umbergerin voikin tämän jälkeen haudata neloseen.
Jos negaa haluaa kaivaa vielä lisää, niin Couturierilla olisi juuri nyt kovin vaikeaa. Kiekon kanssa ei onnistumisia meinaa tulla, jonka myötä pelaaminen menee aina vain väkinäisemmäksi yliyrittämiseksi, mistä on aiheutunut lähinnä turhia kiekonmenetyksiä, ei juurikaan positiivista. Read on ollut viime pelit piristymään päin ja Simmonds sai vihdoin sen tärkeän osumansa, joten toivottavasti onnistuisivat vetämään Cooterin takaisin elävien kirjoihin.
Edessä olisi yhtään ylikorostamatta helvetin tärkeä viikko. Neljä ottelua, joissa kohtaavat kerran Islandersin ja loppuviikon back-to-backissä kahdesti Rangersin, keskellä viikkoa vielä Wings. Huonompi juttu on, että kolme neljästä on vieraspelejä, joista Flyersin alkukauden saldo on heikko 2-6-0 (vrt. kotona 6-3-2), joten pikku hiljaa olisi aika alkaa parantamaan myös vieraspelaamista, miksei ylivoimapelin johdolla.
