Kolmannessa meinasi käydä kylmät, mutta olihan tuo muutoin lupauksia herättävä ottelu. Nihkeä alku, jonka käänsivät todella näyttäväksi dominanssiksi, missä Coloradolla ei ollut mitään palaa. Varsinkin toisessa peli pyöri unelman lailla, ja en todellakaan muista koska olisin ollut yhtä tyytyväinen seuratessani Flyersin pelaamista. Viisikot olivat tiiviitä ja aktiivisia, eikä kukaan tehnyt mitään turhaa tai jäänyt ihmettelemään vierestä sitä mitä olisi pitänyt tehdä jne. Berube on nyt hiljakseen saanut iskostettua pelitapansa joukkueelle ja tulosta on alkanut syntymään. Tämä nykypelaaminen tietysti vaatii toimiakseen korkeaa työmoraalia ja uhrautuvuutta jokaiselta, jokaisena iltana, eikä mitään Lavin aikaisia "puolivaloilla kikkaillen ja voittoon" matseja tulla näkemään, vaan löysemmällä ilmeellä tulee tylysti turpaan, mutta onhan tämä samalla huomattavasti lähempänä kiekkoa jolla voisi saada tulosta muuallakin kuin runkosarjassa. Tiivistetysti voisi sanoa, että nyt pelaamisessa on järkeä.
Akesonilla on ollut kokoonpanoon päästyään hirmuinen näyttämisenhalu ja onhan tuo varsinkin Bellemaren kanssa saanut kemiat pelaamaan ja hyviäkin juttuja aikaiseksi. Samalla tälle on kuitenkin sattunut aivan liikaa kiekonmenetyksiä. Löysiä paineen purkuja, huolimattomia kiekon syvään toimittamisia, ihan puhtaita kaksinkamppailutappioita jne. Viimeiselle nyt ei voi pienenä ja heiveröisenä pelurina mahdottomasti, mutta nuo kaksi muuta ovat asioita, joita ei vain saisi syntyä kuin korkeintaan satunnaisesti. Nyt näitä on tapahtunut yhdelle pelaajalle kahteen otteluun aivan liikaa, joista vastustajille on auennut vastaiskupaikkoja, vaihdot ovat pitkittyneet jne. Joukkueen pelaaminen on tällä hetkellä sen verran hyvässä tikissä, että muu viisikko on noita kiitettävästi paikkaillut, eikä mitään näkyvää vahinkoa ole päässyt syntymään, mutta parannettavaa riittäisi. Taitoa ja luovuutta voi lyötyä, mutta mikäli tällaiset perustoiminnot eivät onnistu, niin vaikea on nähdä valmennuksen rakastavan.
”No one is bigger than the team.
If you can’t do things our way.
You’re not getting time here.
And we don’t care who you are.”
Ovat lauseet, jotka Berube ja muu valmennus ovat halunneet pukukopin seinälle korostamaan uutta mentaliteettia ja kyllähän nuo tiivistävät myös Akesonin tilanteen osuvasti.
Umbergeria olen koittanut täällä puolustella, mutta viime peleihin tälle on sattunut liikaa virheitä ja erilaisia ajatuskatkoksia, jotka olemattomilla tehoilla eivät ole toivottavia tai samalla tapaa anteeksi annettavissa. Vaatisi taas terästymistä tai muuten on edessä pitkä kausi, sekä miehelle itselleen, että meille ruudun takana. Kun pelaa huolellista, varmaa ja vastuullista kahdensuunnan kiekkoa korkealla työmoraalilla, niin en jaksa nipottaa vaikka caphittiin nähden tehot ovat olleet riittämättömiä, sillä istuu hyvin siihen suureen kuvaan, jota kohti joukkuetta on pelitavallisesti viety, mutta vaatisi tosiaan virheetöntä uurastusta.
Schennin tippuminen sotki loppupelin ajan puolustusta kun joutuivat kierrättämään viittä pakkia, mikä näkyi jäällä pieniä epätietoisuuksina ja kommunikaatiokatkoksina, mutta eiköhän tuo taas jatkossa normalisoidu.
Coburn oli tauon jäljiltä vähän ruosteinen, mikä oli odotettavissa. Muuten nyt ei kannata huolestua, enkä olisi varmastikaan miestä edes maininnut, mutta liike oli yllättävän tahmeaa, minkä myötä joutui rikkomaan tavanomaista enemmän. Toivottavasti tuo vetristyy jatkossa.
Ikävänä uutisena Phantomsista Shayne Gostisbehere on loukannut polvensa ja joutuu leikkaukseen. Todennäköisesti kausi päättyi hänen osaltaan.
Katselin tässä harmaan sunnuntain kuluksi Phantomsien pe-la yön matsin Manchester Monarchsia vastaan ja oli kyllä harmillisen näköinen tilanne. Gostisbehere teki tutun nousun kiekollisena, jonka päätteeksi taklaustilanteessa Monarchs maalin takana jäi vähän takapainoiseen asentoon, polvi vääntyi ja välittömästi tuskaisena jään pintaan. Sanotaanko näin, etteivät tuurit olleet nyt kohdillaan. Oli ollut tuohon mennessä Zeppin ohella Phantomsien paras pelaaja ottelussa ja muutenkin matkalla todella vahvaan kauteen, joten harmittaahan tämä.
On sanomattakin selvää, että Phantomseille tuo on paha isku, sillä Gostisbehere oli juuri niitä joukkueen harvoja yksilöitä, joka pystyi omalla yksilöpanoksellaan tuomaan eloa vaikeisiin hetkiin. Kykeni luomaan tuossakin pelissä osaamisellaan vaarallisia maalipaikkoja ns. tyhjästä, jotka katkaisivat joukkueen vaikeita jaksoja ja toivat samalla tehoja. Oli myös joukkueen ylivoimalle elintärkeä moottori, mikä käytännössä kuoli Gostisbeheren loukkaantumiseen.