Veskareista Emery on ollut vahva, mutta onhan tämä saanut myös muulta nipulta parempaa tukea. Staattisempana sijoittumisen ja peittämisen varaan rakentava torjujana on vahva silloin kun joukkueen viisikkopuolustaminen toimii ja vedot tulevat suorina mieluusti mahdollisimman kontrolloiduilta sektoreilta. Silloin taas kun viisikkoja puhkotaan poikittaissiiroilla tms. reikäjuustoksi, ei Emerystä ole pelastajaksi. Mason on kaksikosta sitten se atleettisempi kyeten paremmin gamesavereihin poikittaisliikkeestä jne. kuin ylipäätään ns. ryöstöihin ja on tältä osin vähemmän riippuvainen edessä olevasta viisikosta. Maselle vain uppoaa muiden ns. refleksiveskareiden tavoin aina väliin niitä helppoja osumia, mitkä eivät Emeryn kaltaiselle staattisemmalle kaverille olisi välttämättä menneet, mitkä vain saavat monesti vähän turhan suuret mittasuhteet niiden hyvien juttujen unohtuessa sen sileän tien.
Tilastot kertovat tietysti toista, mutta ei Mason ole ollut mielestäni edes mitenkään erityisen heikko, jos ei nyt loistokaskaan. Näihin tilastoihin vaikuttaa taas ylikorostuneesti alkukauden lyhyt otanta ja täten vielä kovin pienet torjuntamäärät, jolloin pari maalia sinne tänne tekevät jo ison eron. Avausottelu Bostonia vastaan oli loistavaa pelaamista ja piti joukkueen mukana pelissä, mikä riitti melkein pisteille. Sitten seuraavan päivän kotiavauksessa Devilsiä vastaan jäällä oli heikosti puolustanut lammaslauma, jonka myötä pirut pääsivät ohjailemaan vetoja sisään aitiopaikoilta Masonin oltua aika aseeton (+ se yksi helppo etukulmasta). Sama juttu toistui myös Dallasissa jne. Ei Emerykään napsinut Tampaa vastaan sen paremmin täysin vapaita ohjauksia. En missään nimessä sano, etteikö Mason olisi voinut olla parempi ja kyllähän sinne muutama otettavissa ollut maali ja virhekin ovat mahtuneet, mutta jotenkin tässä on taas luotu Flyers-kannattajille tyypillisesti ongelmaa sinne jossa sitä ei ole.
Kausi on vasta alussa ja tässä vaiheessa tärkeintä on, että joku saa niitä kiekkoja kiinni ja joukkue voittaa, ja eiköhän tilanne maalinsuulla ehdi elämään vielä aivan riittämiin. En jaksa olla vielä huolissani tai ylipäätään vaivata päätäni asialla. Täältä löytyy kova luotto, että Mason ottaa tämän haasteen vastaan oikealla tavalla ja nostaa päätään kauden edetessä. Ensimmäinen mahdollisuus tälle olisi edessä Panthersia vastaan. Mikäli joulukuussa lauletaan yhä samaa säettä, niin voin alkaa harkitsemaan toista äänenpainoa, mutta vielä en näe syytä tähän.
Onko joku seurannut Phantomsien tekemistä tarkemmin? Itse en ole kuin satunnaisesti tilastoja seuraillut mutta olisi mukava tietää miten alkukausi on noin pelillisesti lähtenyt käyntiin ja ketkä ovat esiintyneet edukseen ja päinvastoin. Cousins ja Laughton nyt ainakin tilastojen perusteella ovat olleet hyviä, mutta miten meininki muuten?
Neljä matsia on joukkueelta tullut nähtyä, minkä myötä mielipiteet ja johtopäätökset ovat vielä osin häilyviä ja vasta muodostumassa mutta laitan nyt jotain yleishuomioita ilmoille. Joukkueen saldo on siis positiivinen 4-2-1, mutta mielestäni tulokset ovat olleet peliesityksiä parempia, parempi tietysti näin päin. Hyvä maalivahtipeli (Zepp) ja ensimmäisten otteluiden tehokas YV ovat auttaneet paljon. Ovat myös pystyneet kääntämään niitä tasaisia matseja edukseen, mitä ei viime vuosina ole Phantomseilta paljon nähty. Joukkueen tekemisessä on kuitenkin ollut hyviä elementtejä ja vaihteeksi sitä kärkiosaamistakin.
- Laughton on NHL-valmis, ei kahta sanaa. Pelaajana olen poikaa kuvaillut näissä ketjuissa monet kerrat, joten ei tällä erää enempää, mutta on mennyt jälleen eteenpäin käytännössä jokaisella osa-alueella. Erityisesti on pistänyt silmään, että vaikka olen aina pitänyt Laughtonin liikettä hyvänä, niin vaikuttaisi saaneen tuohonkin vielä yhden lisävivahteen, mikä on hienoa seurattavaa. En kuitenkaan näe mitään syytä kiirehtiä NHL-noston kanssa, sillä kärkiminuutit AHL:ssä palvelevat tällä hetkellä kehitystä alle 10:nen jääviä nelosen NHL-minuutteja paremmin. Sitten kun top9 miehiä alkaa putoamaan enemmän leikistä, katsellaan uudestaan.
- Nick Cousins on saanut lisää kaksinkamppailuvoimaa ja liikkuukin aiempaa paremmin, jonka myötä tulosta on ruvennut syntymään. NHL:ää ajatellen ongelmia ovat yhä edelleen ominaisuuksien ja roolin osumisessa yksiin, mutta katsellaan miten jatkaa Murrayn koulussa. On nykyisellään selvästi vastuullisempi ja kurinalaisempi pelaaja, mitä Phantomseihin tullessaan.
- Taylor Leier on aloittanut myös pirteästi. Tulee vaatimaan Laughtonia pidemmän ajan AHL:ssä, eikä tästä voi odottaa yhtä kovaa pelaajaa, mutta olen edelleen varsin luottavainen kaverin suhteen. Panos mitä antaa itsestään jäälle jokaisessa vaihdossa ei vain jätä kylmäksi.
- Stortinin saama vastuu aina YV:tä ja AV:ta myöten hämmästytti aluksi, mutta on voittamassa puolellensa. On mainettaan parempi jääkiekkoilija; sijoittuu hyvin, lukee tilanteita, uurastaa väsymättömästi, kädetkään eivät ole täysin graniittia jne. mutta kaverin liike on vain heikomman puolesta, mikä rajoittaa pelaamisen tehokkuutta kun ei aina ehdi tilanteisiin. Mutta Murray tykkää ja kuuluu varmasti joukkueen johtaviin veteraaneihin ja äänen käyttäjiin, mistä A rinnassakin kertonee paljon. Yhdessä Gordonin ja Powen kanssa tuo kelpo veteraanipreesensiä, minkä puutteesta Phantomsit ovat viime kausina kärsineet.
- Alderson on pyrkinyt aiempaa fyysisempään ja suoraviivaisempaan pelaamiseen, mistä olen pitänyt, mutta tehokkaan avausottelun jälkeen on hiljakseen ruvennut valumaan kohti seinäruusua ja se röyhkeyskin on karissut.
- Pakeista Hägg on aloittanut vahvasti ja pojan rooli on vain kasvanut loukkaantumisten ja nostojen myötä. MODO:ssa ei saanut missään vaiheessa kunnollista kiekollista vastuuta, mutta Phantomseissa asiaan on tullut muutos, mikä on heijastunut suoraan itseluottamukseen. Pidän vain kaverin rauhallisuudesta kiekon kanssa, kun ei tunnu koskaan olevan kiire.
- Manning ehti tarjoamaan ennen nostoaan aikalailla samaa vanhaa. On pelannut sinänsä hyvin, mutta suuressa roolissa tälle tulee vain aika ajoin liikaa virheitä ja erinäistä sekoilua. Flyersin riveissä tämä ei ole roolin pienuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi niinkään ongelma. On tällainen ihan kiva syvyyttä tuova väliajan prospecti, jolle on kuitenkin vaikea nähdä sen pidempää Flyers tulevaisuutta. Tällä hetkellä elääkin omaa ”nyt tai ei koskaan” tilaisuuttaan.
- Puolestaan Lauridsen on ollut pienoinen pettymys. On sinänsä pelannut omaa tuttua kiekkoaan, mutta toivottua kehitystä ja pelaamisen monipuolistumista ei ole näkynyt ja nyt alkaa olemaan selvää, että tämä on juutin viimeinen sopimusvuosi Flyersin kanssa. Kun Flyersin rosterissa on jo valmiiksi kaksi kädetöntä ja jalatonta peruspakkia, niin vaikea on nähdä näyttöpaikkaa ilmaantuvan tämänkään vuoksi.
- Alt vaikutti perussolidilta, ei säväyttänyt, muttei pettänytkään, kunnes loukkasi olkapäänsä ja huilaa alustavan arvion mukaan aina joulukuun puolelle, juuri kun Flyersin riveissä olisi ollut tonttia tarjolla. Tämä oli myös jo toinen vakavampi olkapäävamma parin vuoden sisään, joten orastavaa vammakierrettäkin olisi ilmassa. Näen tällä olevan vähän sama tilanne, mitä Manningilla eli tuskinpa selviää rahakkaan sopimuksen NHL-veteraanien ja nuorempien että lahjakkaampien prospectien puristuksesta voittajana, ja voi myös jäädä loukkaantumistensa vuoksi jopa tyystin ilman tilaisuutta.
- Gostisbehere ehti aloittamaan ennen nostoaan vahvasti ja nousi varsinkin kiekollisessa pelissä odotetun kaltaiseksi moottoriksi. Pääsee nyt jatkamaan siitä mihin jäi, ja toivon mukaan piristää viime peleissä yskinyttä ylivoimaa.
- Veskareista Zepp on aloittanut vahvasti. Stolarzilta olen nähnyt vasta yhden ottelun, jossa oli ok, mutta jätettäkööt vielä rauhaan.
----------------------
Tässä oli nyt muutamat nopeat. Kirjoittelen varmaan aiempien vuosien tapaan Phantomseista vähän tarkemman ja kaikki pelaajat sisältävän midseason arvion jossain vuoden vaihteen tienoilla.
edit. Courier näemmä kirjoitteli jo samoja juttuja.