Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Philadelphia Flyers 2012-2013

  • 330 638
  • 926

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Hyvä että joku jaksaa pitää ketjua elossa Eager. Phantoms sitten nappasi 4-1 voiton Manchester Monarchseista, Brayden Schenn innostui sekä paukautti hattutempun. Roe väänsi neljännen osuman. Kapteeni Holmstrom nappasi 0+2, Heeter myöskin pelannut maalillaan ilmeisen hyvin. Hieno homma että voitto tuli, josko nuori kaveri Heeter saisi myös tästä lisä boostia peliinsä.

Jep, pakko painaa. AHL:n seuraaminen täyttää nyt näin työsulun keskellä sen oman kiekkonälkäni ja ovathan nuo nuorten talenttien otteet ja kehittyminen vain mukavaa seurattavaa.

Manchester-matsista pelkäsin, että käsittämättömän aikaisen alkamisajankohdan vuoksi nähtäisiin aivan luokatonta kiekkoa, mutta olin onneksi väärässä. Ei tuo nyt mikään kaikkien aikojen kiekko-ottelu ollut, mutta ihan hyvää ja vauhdikasta lätkää. Otteluhan oli siis melkoista Brayden Schenn showta tämän iskettyä puhtaan hatun vanhoja tuttujaan vastaan johdattaen Phantomsit mukavaan 4-1 vierasvoittoon.

Ensimmäinen erä oli ehkä lievästi Monarchsin vahvan erän alun ansiosta. Maalit menivät tasan kun ensiksi Manchester iski Brandon Kozunin voimin välittömästi muutamaa sekuntia ylivoimansa päättymisestä. Sellainen perus maalinedus sekamelska, jota Adirondack ei kyennyt selvittämään. Hetki tästä ja Phantomsit tasoittivat ylivoimaosumalla. Holmsrom otti aika 100-0 aloitusvoiton, josta Schenn latasi ja punalamppu syttyi. Toinen erä oli ehkäpä vielä asteen tasaisempi. Molemmilla oli omat paikkansa ja hetkensä/pyörityksensä, mutta kolmanteen mentiin 1-1 lukemissa.

Kolmas alkoi sitten parhaalla mahdollisella tavalla kun noin 20 sekunnin kohdalla Schenn latasi ottelun toisensa nopean pelin käännön seurauksena. Hetki tästä ja sama mies oli asialla kolmannen kerran. Vielä kun Garrett Roe viimeisteli ylivoimalla 1-4:n, niin Manchesterin eväät oli aikalailla syöty. Loppupelin Phantomsit pystyivät varsin hyvin kontrolloimaan ja pitämään Manchesterin poissa pahimmilta paikoilta.

Kokoonpano oli seuraava:

Wellwood – Schenn – Holmstrom
Zolnierczyk – Couturier – Harper
Rinaldo – Bordson – Ford
Brown – Roe – Testwuide

Bourdon – Gustafsson
Syvret – Manning
Lauridsen – Eddy

Heeter

McGinnin puututtua Murray oli lähtenyt taas hieman muokkaamaan noita ketjujaan. Tällä kertaa tuo toimi ihan hyvin sillä Schenn ja Holmstrom löysivät toisensa ja rohmusivatkin siis yhteensä viiden pinnan edestä. Toisessa laidassa Wellwood sai toki yhden kakkossyötön, mutta oli jotenkin jälleen kerran pelin ulkopuolinen ketjukavereidensa löytäessään puolestaan sen punaisen langan. Voisin kokeilla McGinniä tuossa Ericin sijaan jahka tämä tervehtyy takaisin pelikuntoon. Wellwoodin pitäisi saada selvästi enemmän suoraviivaisuutta ja ronskiutta tuohon pelaamiseensa, sillä tällä hetkellä tuppaa jäädä pyörimään kulmiin, jättää nousut maalille tekemättä, häviää kaksinkamppailuitaan jne. Ero vaikkapa Harry Zolnierczykiin, jota pidän noin muuten aika samanlaisena peluria: nopea, jonkinverran taitoa, pieni, ei mitenkään ylifyysinen voimanpesä (vrt. Rinaldo huolimatta suunnilleen samoista senteistä) jne. Zolnierczyk ei rajallisesta koostaan huolimatta arkaile työntyä sinne sota-alueelle, jossa aina silloin tällöin voi hieman tehdä kipeää, mutta samalla on vain huomattavasti paremmin pelissä mukana kuin joukkueellensakin hyödyksi. Kiekossa kuitenkin valtaosa niistä maaleista tehtäisiin tuolta muutaman metrin säteeltä, joten sinne on vain mentävä keinolla millä hyvänsä.

Couturier teki ihan väkevän paluun ja toi taas selvää syvyyttä tuohon rosteriin, vaikkei tällä kertaa tehoille päässytkään, josta toki menee kiitosta taas kerran muutamat paikat tuhrineille ketjukavereille. Varsinkin Zolnierczykin bravuuriksi näyttäisi muodostuvan läpiajojen hukkaaminen. Vielä kun kaveri saisi tuohon muuten mallikkaaseen peliinsä yhdistettyä sitä maalintekovarmuutta, niin… Oliko nyt kolmas vai neljäs hukattu läpiajo muutamaan viime matsiin? Tuo kaksikko teki kuitenkin vahvaa kiekotonta ja suoraviivaista kontakteja arkailematonta duunia Seanin ohessa, jonka johdosta tuo ketju kykeni hallitsemaan vastustajiaan 5vs5 pelissä.

Kaksi muuta ketjua kunnostautuivat lähinnä energisessä pörräämisessä, jolla toki loivat paikkoja siellä täällä, mutta ei siis sen ihmeempää. Hyvää ja väsymätöntä duunia kuitenkin, joka on juuri sitä mitä Murray haluaa pelaajiltaan nähdä ja mitä tämän pelitapakin toimiakseen vaatii.

Puolustuksessa Bourdon ja Gustafsson olivat ehkäpä se pahinten hukassa ollut kaksikko. Kiekollisesti nämä olivat varmoja ja hyviä, mutta merkkauspelaaminen jätti toivomisen varaa. Vähän samat sanat Syvret-Manningistäkin, joskin nämä olivat mielestäni kaikilla sektoreilla kahta ensin mainittua parempia ja varsinkin Syvret on selvästi piristynyt tässä viime aikoina. Lauridsen ja Eddy olivat puolestaan totutun eleettömiä ja virheettömiä. Ottivat toki molemmat kakkosen (joukkueen ainoat), joten siitä toki pientä miinusta.

Maalilla Heeter jatkoi nousujohteisia otteitaan ja pelasi kauden parhaan pelinsä. Tästä menee toki kiitosta tiivistyneelle puolustuspelaamiselle, jonka johdosta Manchester ei saanut nyt mitenkään mahdotonta määrää laadukkaita paikkoja vaan vedot tulivat paljolti pienistä kulmista ja/tai kohtuu kaukaa. Kuitenkin selvästi parempaahan tuo miehen pelaaminen on, mitä vielä jokunen ottelu sitten.

Kokonaisuutena hyvä ja tasapainoinen sekä ennen kaikkea nousujohteinen ottelu Phantomseilta vierasrupeaman keskellä.

Pitää vielä sanoa tuosta yleisöstä. Tämähän oli näitä viime aikoina AHL:n ohjelmaan runsaamminkin mahdutettuja "koululaismatseja", mistä siis tuo varhainen ajankohtakin johtui ja johon oli ilmeisesti ilmaislippujen turvin raahattu lähiseudulta luokka jos toinenkin. Useampi tuhat kirkuvaa kakaraa sinne oli saatukin. No näillä vaikutti olleen ihan hyvä meno ja hauskaa, vaikkei monellekaan ne tapahtumat jäällä tuntuneet siltä the jutulta. Paras pätkä oli ottelun viimeiset kymmenen sekunttia, jonka aikana yleisö rupesi laskemaan sekuntteja ja sitten summerin soitua pienimuotoiset juhlat käyntiin vaikka Adirondack vierasjoukkueena vei homman tyylipuhtaasti kotiin. Tavallaan ihan piristävää vaihtelua kotiyleisönä ja minkäs sille mahtaa ettei kiekko kuulu jenkeissä valtalajien joukkoon.

--------

Akesonista pitää sanoa vielä sen verran, että Rob Bordson käy loistavana esimerkkinä siitä, ettei pidempikään ECHL-stintti ole mikään maailmanloppu. Viime kaudella mies ei puolestaan tunnollisena puolustavana sentterinä rajallisemmilla kiekollisilla avuilla sopinut oikein Paterssonin kuvioihin, jolloin tie vei Trentoniin. No ei hätkähtänyt tästä vaan käytti tilaisuuden hyväkseen monipuolistaakseen pelaamistaan. Iski 38 otteluun tehot 17+34=51, oli joukkueensa ykkössentteri, selvä johtohahmo ja ehkäpä vielä koko joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Tämä työ poiki hedelmää sitten seuraavalla kaudella, osin Bordsonille suotuisamman valmentajan myötä, mutta myös sen, että oli jälleen askelta tai paria parempi ja monipuolisempi jääkiekkoilija. Tällä hetkellä on ehdottomasti hyvä ja laadukas kahdensuunnan AHL-sentteri, jonka puolustuspelaamiseen ja alivoimatyöskentelyyn voi luottaa kuin vuoreen. Se, että jatkuuko kehitys vielä tästä ja tuleeko NHL koskaan ajankohtaiseksi, nähdään aikanaan, mutta ei se ole mikään yllätys, että organisaatiossa vain arvostetaan tämän kaltaisia työn sankareita, jotka ovat valmiita paiskimaan niitä hommia itsensä kehittämiseksi ja heikkouksiensa parantamiseksi. Akesonilla olisi nyt se sama mahdollisuus monipuolistaa omaa pelaamistaan ja muuttua kokonaisvaltaisemmaksi kahdensuunnan pelaajaksi, tehdä nykyistä huomattavasti kovempia tehoja sekä ylipäätään nousta Titansien selväksi johtohahmoksi ja joukkueen kannattelijaksi. Tällä hetkellä vain vaikuttaisi, ettei tuo oikein kelpaisi.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ketuttaa tuo viime yön esitys ja etenkin sen livenä seuraaminen archive-pyörittelyn sijaan yhä sen verta, että parempi purkaa heti tuoreeltaan. Jos Manchester matsi oli viikolla hyvä ja tasapainoinen vierasesitys ilman sen suurempaa kritisoinnin tarvetta, niin samaa ei kyllä voi todellakaan sanoa viime yöstä Binghamptonin vieraana.

Ottelu alkoi vielä ihan mukavissa merkeissä kun Couturier iski mallikkaan koko ketjun rintamahyökkäyksen päätteeksi pienestä kulmasta Phantomsit johtoon. Tämän jälkeen oli vielä YV mahdollisuutta johdon kasvattamiseen, mutta seuraavat pari tehtiin kuitenkin Munroen taakse. Ensiksi ihme sekoilua omissa, maalin edessä vapaa mies, veto suoraan syötöstä ja maali. Seuraavana kohtaloksi koitui se maalin jälkeinen vaihto ja Bingo johtoon. Kyllähän tuo muutoin oli ihan ok erä, mutta tuo yksi minuutti oli vain kovin kovin musta. Niitä virheitä väärissä paikoissa.

Toisessa erässä vähän sama kaava jatkui eli Phantomsit pelasivat sinänsä hyvin ja saivat hyviä pyörityksiä aikaiseksi. Hallitsivat erän alkua selvästi, joskin kotijoukkue sai turhan vaarallisia vastahyökkäyksiä huolimattomien kiekonmenetyksien ym. seurauksena. No Adirondack sai lopulta maalinkin Holmstromin sudittua Schennin tolppakudista tuleen paluukiekon sisään, mutta eipä siitä pitkää tarvinnut iloita kun heti perään soi omissa taas pari kertaa minuutin sisään aivan liian helposti. Ponneton löysäily ja näennäinen miehien pitäminen ja kaksinkamppailu kostautui taas. 2-2:sta oltiin hetkessä 4-2:ssa ja hyvä erän alku oli muisto vain. Loppu erä meni sitten Mark Borowieckin Zolnierczykiin kohdistaman taklauksen myötä varsin villiksi. Tuomaristo ei nähnyt taklauksessa mitään vikaa, mikä sitten kuumensi jo valmiiksi omaan saamattomuuteensa turhautuneet Phantomsit aina Murraysta alkaen. Ja kyllähän se taklaus vähän sellainen kyseenalaiselta vaikutti. Kohteena kun näytti olleen vahvasti nuppi vieläpä pienellä hypyllä ja käsien käytöllä varustettuna. Ei vaikuttanut mitenkään ylirumalta sikailulta, mutta sellainen minkä olisi voinut antaa paljon puhtaamminkin tai jättää antamatta kokonaan. Tilanne täytyy tosin nähdä vielä uudestaan, jotta kuva päässä hieman tarkentuu. No hetki tästä ja tunteet purkautuivat kunnon linebrawlin merkeissä. Kuvan ulkopuolelta on paha sanoa, mitä pikkuruinen Garrett Roe teki saadessaan vastustajan päätä pidemmän David Dziurzynskin kovistelemaan, mutta tästä sitten homma leimahti Bourdonin & co. rynnättyä ojentamaan puolestaan Dziurzynskia ja soppa oli valmis.

Kolmannessa sitten Adirondack yritti rakennella jonkinlaista kiriä, mutta melkoista tehotonta nyhjäystähän se taas kerran oli. Olihan siellä varsinkin YV:llä jälleen paikka jos toinenkin, mutta ne pitäisi sutia sisään. Lopussa sitten Bingo kaunisteli lukemia tyhjiin.

Ei sitten mitään uutta auringon alla. Kaksi maalia, toisen teki Couturier ja toinen syntyi Schennin tolppakudin jälkimainingeista…taas kerran tehot olivat näiden kahden harteilla. Ja kun kumpikaan ei pelannut mitään aivan huippumatsia (eivät olleet missään nimessä huonoja, mutta tällä hetkellä vain näiltä tunnuttaisi vaadittavan niitä ihmeitä illasta toiseen), jolloin jäivät molemmilla "vain" yhteen pisteeseen, niin olisi vaadittukin hirveän pitävää puolustamista Munroen huippumatsista alkaen. Muu porukka yrittää ja jaksaa vääntää ja kääntää, mutta voi helvetti sitä tehottomuuden ja heikkojen sekä jotenkin kesyjen viimeisten ratkaisujen määrää… Kyllähän Schennkin toki missasi yhden AV läpiajon (joka oli seurausta Couturierin hienosta paineesta + katkosta), mutta harmi vain, ettei tässä nykytilanteessa tällä kaksikolla olisi oikein varaa missata niitä paikkoja.

Puolustuspäässä ottivat sitten sen askeleen taaksepäin viime matsien mukavan tiivistyneistä otteista. Ihmeen löysää ja huolimatonta näennäismerkkausta ja kohteliaan herrasmiesmäistä maalineduspelaamistahan tuo taas oli. Harvinaisena valopilkkuna oli taas kerran Oliver Lauridsen, joka oli vain hyvä, ehdottomasti koko joukkueen paras viime yönä, kaveri jonka asenteesta ja terävyydestä voisi moni muukin ottaa mallia. Piti maalinedustan puhtaana, voitti kaksinkamppailunsa, blokkasi kolhuista välittämättä vetoja varmaan enemmän kuin muu puolustus yhteensä jne. Jos joukkue häviää ottelun kolmella osumalla tehden itse vaivaiset kaksi ja oma teholukema on +2, niin eipä sitä stay-at-home –pakilta voi oikein enempää vaatia. Cullen Eddy oli myös ihan ok. Näkymätön, mikä kaverin kohdalla on kuitenkin hyvä juttu. Tuo kaksikko on hoitanut hommansa illasta toiseen ilman ihmeellisiä uinahduksia, mitä näillä kahdelle muulle parille tuppaa vain kertymään. Tuossa matsissa toki niin Gustafssonin ensimmäisen erän paikkailujen kuin Bourdonin tappelun seurauksena vetivät pätkiä viidellä pakilla, jolloin parit elivät, mutta siitä huolimatta samat miehet olivat positiivisimmin esillä.

Muulle alakerralle menee siis niitä risuja. Niin Bourdon ja Gustafsson kuin Manning ja Syvret seurasivat tilanteita vain aivan liiaksi vääristä paikoista. Varsinkin Gustafsson ja Syvret olivat vain melkoisia jatkuvasti olemassa oloaan anteeksi pyydelleitä kanoja sen miehekkään ja vastustajalle läsnäolostaan kertovan puolustamisen sijaan. Bourdon puolestaan tapojensa mukaan kuumeni välillä, niin ettei järki tahtonut pysyä mukana sitten mitenkään. Murrayn pitäisi nyt reagoida tähän jotenkin, sillä tilanne olisi lähes jatkuvasti se, että kolmen sijaan vain yksi pari toimii saumattomasti yhteen. Kaksi muuta sortuvat tuon tuosta ihmeellisiin virheisiin.

Tuohon täysin turhaan kuumenemiseen ja tuomaristolle ruikuttamiseen tulisi myös puuttua. Tuosta kun ei ole sitten mitään iloa ja hyötyä. Tuloksena on ainoastaan keskittymisen herpaantumisia ja energian hukkaamista täysin toisarvoisiin asioihin, josta keräävät vielä palkinnoksi ylimääräisiä kakkosia. En itsekään ollut missään nimessä tyytyväinen viime yön tuomarilinjaan vaan hieman sinne kotituomaroinnin puolelle tuo tuntui kääntyvän, mutta helvettiäkö sitä kurjuutta enää maksimoimaan? Keskittyisivät vain siihen pelaamiseen ja omien virheidensä vähentämiseen muiden tekemisten vahtaamisen sijaan. Tässä kaikki lähtisi ylhäältä päin ja niin kauan kun kapteeni Holmstrom ja päävalmentaja Murray jatkavat tämän valitusvirren keulamiehinä, niin eihän tuo tule muuttumaan. Herääminen ja peiliin katsominen olisivat ihan paikallaan.

Maalivahtitilannekin hieman eläisi, sillä Heeterin otteet ovat olleet nousujohteisia, siinä missä Munroelle on tullut pientä slumppia. Ei Munroe mitenkään luokattomasti ole pelannut, mutta parempiakin otteita on tältä tullut tällä kaudella nähtyä. Eiköhän Heeter aloita vuorostaan ensi yönä, jolloin vastassa olisi tämän vieraspeli rupeaman viimeinen matsi Syracusea vastaan. Sen jälkeen taisi olla kuuden pelin kotiputki, jonka aikana joukkueen toivoisi saavan tuota ottelujen välistä ailahteluaan vähennettyä. Tällä hetkellä kun pelaavat, hyviä ja huonoja pelejä lähes vuorotellen. Sellaiset tasaisen varmat otteet illasta toiseen odottavat yhä vain.

Ihan hauska pikku detalji olisi sekin, että Adirondackin voitot ovat toistaiseksi seuranneet vahvasti YV-onnistumisia. Jokaisessa voitto-ottelussa ovat onnistuneet YV:llä siinä missä yhdessäkään tappiossa ei olla nähty Phantomseilta sitä YV-maalia. Viime yökään ei siis rikkonut tätä sarjaa. Tehokkaamman YV:n toivossa siis...

Niin ja kokoonpano oli viime yönä seuraava:

Wellwood – Schenn – Holmstrom
Zolnierczyk – Couturier – Harper
Rinaldo – Bordson – Ford
Brown – Roe – Testwuide

Gustafsson – Bourdon
Syvret – Manning
Lauridsen – Eddy

Munroe
 
Viimeksi muokattu:

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Giroux loukkaantui eilisessä matsissa, ilmeisesti saanut taklauksen pään alueelle, jäänyt ottelu kesken sekä käynti lekurilla. Niskaan liittyvää vammaa epäilevät ja jäisi ainakin seuraava ottelu väliin, toivotaan ettei tästä tule mitään pahempaa, päähän kohdistuneet taklaukset ovat aina arvaamattomia seurausten suhteen.

Adirondack jatkaa ensi yönä urakkaansa Syracusea vastaan, toivottavasti porukka on skarppaa eilisestä.
 

JTX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, HPK
Ilmeisesti kyse ei ole mistään vakavasta, vaan tässä pelataan todella varman päälle.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Jaahas, taas asiaa tikusta eikun Phantomseista…

Siitä muutaman viikon takaisesta vierasrupeaman päättäneestä Syracuse ottelusta oli tuomisina yhtälailla nihkeä tappio. Toivottua parannasta ei siis tullut vaan ihmeellinen paska-moodi oli ja pysyi. Matsi konkretisoitui YV:llä aikas näppärästi, Syracusella kulki, Phantomseilla ei niinkään, mikä ei sitten rikkonaisessa matsissa ollut hirmu toivottavaa.

Vierasrundi ei siis päättynyt kovinkaan häävisti ja otteet olivat ihmeen ponnettomia ja aneemisia. Vähän sellaista valmiiksi antautunuttakin. Joukkue tsemppasi ja taisteli ihan hyvin, mutta eipä siitä hirveämmin iloa ollut kun ratkaisuipaikkojen suoritukset olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta sellaisia olemassa oloaan anteeksi pyydelleitä sen helpoimman ja samalla ponnettomimman ratkaisun valitsemisia. Vedot päin veskaria, ohi maalista, ajautuivat nöyrästi huonoihin sektoreihin jne. Mikä oli juurikin sen onnistumisten puutteen aikaan samaa vaikutusta ja kun ei uponnut, niin turhautumista puski pintaan ja boksi kutsui.

Ei tuosta matsista viitsi ketään sen suuremmin kehua tai eritellä kun joukkueen panos ihan kokonaisuudessaan oli vain tuolloin riittämätöntä. Kyllähän vastassa ollut Syracuse oli ja on ehdottomasti sieltä sarjan paremmasta päästä ja näillä on viime kaudesta sitä kokemusta yhdessä voittamisestakin ihan riittämiin, mutta siitä huolimatta hampaan koloon jäi. Muutama kaveri Schennin ja Couturierin johdolla uskalsivat yrittää muutakin kuin niitä helpoimpia ratkaisuja, mutta muuten olikin turhan munatonta touhua. Sitten kun ei muuta saada aikaan, niin rähistään mistä milloinkin ja lopuksi valitetaan vielä tuomareille.

Eniten tuolloin jäi sylettämään ponnettomuus ja tietynlainen antautumismentaliteetti maalipaikoissa. Järjestäen vedot päätyivät suoraan veskarin tai heittäytyvän pelaajan suojiin tai sitten painuvat minne lie. No se on varmaan sitä itseluottamuksen ja onnistumisten puutetta. Ylivoimalla sitten jauhoivat aivan liian hitaasti ja mielikuvituksettomasti vieläpä laaduttomilla syötöillä ja vetopaikan tullen, mikäli nyt sellaisen aikaan saavat, toteutuu sitten tuo edellinen virke. Ei helvetti kun järjestäen tekivät vastustajan veskareista sankareita. Tuossakaan matsissa ei Riku Helenius mitään ihmeitä esittänyt, mutta eipä tämän tarvinnutkaan kun ratkaisut epäonnistuivat järjestäen. Tällöin keskinkertainenkin kassari on nopeasti kuumaa tavaraa.

Murray oli myös pyrkinyt taas herättelemään nippuaan pienillä kokoonpano muutoksilla:

Zonierczyk – Couturier – Harper
Wellwood – Schenn – Holmstrom
Rinaldo – Bordson – Roe
Fitzgerald – Brown – Testwuide

Gustafsson – Syvret
Manning – Bourdon
Lauridsen – Eddy

Heeter

Lisäksi pelin aikana/ratkettua Murray sekoitteli pakkaa. Muunmuassa Roe’ta käytettiin muutamat vaihdot Schennin ketjussa Wellwoodin tilalla. Ehkäpä potentiaalisin viritelmä oli Rinaldo-Roe-Testwuide ja Bordsonin tiputtaminen nelosen keskelle, mikä toki jäi vain tuon ottelun aikaiseksi kokeiluksi.

Fitzgeraldkin pääsi taas vaihteeksi kehiin, tällä kertaa nelosen laitaan. Tuo oli varmaan osin vastustajankin aiheuttama liike, sillä Syracusella on aika fyysinen ja kovaotteinen nippu, jonka peliin tappelut ja eri kovistelut kuuluvat luontaisena lisänä. Pelillisesti Fitz ei tuonut mitään uutta ja ihmeellistä, joskaan ei vienyt poiskaan. Otti kuitenkin selvän voiton omasta myllystän Radko Gudasia vastaan ja oli muutenkin mukavan fyysinen, joten kyllähän tätä tuolla nelosessa katselee mahdollisesti jatkossakin. Sellainen potentiaalinen muiden sytyttäjä joka kerta jäällä ollessaan.

Ja kun tuli viimeksi mainittua, niin tuon matsin myötähän tuo YV-sarja sai päätöksensä Adirondackin osuttua kertaalleen YV:llä kiitos lukuisten ja lukuisten mahdollisuuksien, josta huolimatta menivät häviämään. Tuo YV maali oli vähän sitä mitä toivoisi enemmänkin. Hyvää kiekon siirtelyä, Manningiltä loistava poikittaispassi neliön läpi ja Schenniltä tarkka kuti patjan yli tolpan juureen. Toisessa maalissa sitten Gustafssonilta tarkka rannari tolpan kautta sisään. Noita pitäisi vain saada lisää.

Suuressa kuvassahan tuo viiden pelin vierasputki meni saldolla 2-3-0, jonka kanssa nyt pystyi elämään vaikka nuo pari viimeistä olivat mitä olivat. Kauden alusta lukien olivat tuolloin pelanneet 10 ottelua vieraissa ja 4 kotona saldolla 6-8-0. Tuon jälkeen sitten alkoi (ja meni) aiemmin mainostamani kuuden pelin kotiputki ja ylipäätään tuon jälkeisistä 12 ottelusta peräti 10 pelattaisiin Glen Fallsissa (nyt siis jo kuusi takana). Tuossa siis olisi se the paikka, mutta lupaavan alun jälkeen kurssi kääntyi taas mollivoittoisemmaksi.

Kotiotteluiden sarja alkoi siis vahvoissa merkeissä kun Islesin-farmi Bridgeport kaatui tyylipuhtaasti 5-1 lukemin. Ehkä noissa lukemissa nyt oli hieman kirsikkaa kakun päällä, mutta olihan Adirondack vain selvästi parempi tuossa matsissa. Hallitsivat kahta ensimmäistä ja varsinkin toisessa eivät vieraat tainneet saada ylivoimaansa lukuun ottamatta oikein kunnon vetojakaan kohti Munroeta. Kolmannen alkuun tulivat sitten vahvasti, mutta sekin sitten taittui Adirondackin YV-onnistumiseen ja loppumatsi kulki taas mukavassa kontrollissa.

Ehkäpä se maininnan arvoisin juttu olisi täälläkin keskustelua herättänyt Jason Akesonin nostaminen ECHL:stä takaisin Phantomsien vahvuuteen. Kaveri pääsi heti tositoimiin Couturierin kenttään ja ykkös-YV:lle eli juuri niihin rooleihin, joissa tätä pitääkin peluuttaa tai sitten jättää peluuttamatta. Mistään kahdensuunnan fyysisestä duunarilaiturista kun ei todellakaan puhuta. Jälki oli varsin mukavaa 0+3 ja etenkin YV oli ehdottomasti kauden parasta. Ei Akeson nyt sentään niin merkittävä tekijä ollut kuin tehoista voisi päätellä, sillä Zolnierczykin osumaa edelsi onnekas kimmoke, joka avasi Harrylle paikan ja Couturierin YV-osumassa suurin tekijä oli Seanin viivapelaaminen + tarkka pommi verkon perukoille. Kolmannesta pinnasta menikin suurin kunnia Akesonille, tämän ruokittua nätisti Schenniä. Mutta evät nuo tehot tietysti valehtelekaan, sillä toihan tämä ehdottomasti tuonne duunaripainoitteiseen hyökkäykseen sitä kaivattua juonikkuutta, taitoa ja luovuutta lisää ja etenkin YV:lle. Olennaista on nyt se, miten kaverin pelaaminen jatkossa kehittyy otteluiden ja viikkojen myötä. Tähän ensimmäiseen otteluun oli varmasti sitä näyttämisen halua ja sopivaa nöyryyttäkin, mutta entä jatkossa, jos ja kun tuo pelipaikka vakiintuu? Mikäli rupeaa taas laiskistumaan ja jättämään karvaamista sekä puolustamista vähemmälle tuudittautuen omien taitojensa tarpeellisuuteen joukkueelle, niin tuskinpa Murray viitsii tällaista lepsuilua suuremmin katsella.

Erik Gustafsson erottui myös selvästi esiin ja pelasi ehdottomasti kauden tasapainoisimman ottelunsa. Nyt oli aikalailla sitä mitä tältä odotan. Kiekollisesti eleettömän varmaa toimintaa ympäri kaukaloa, mutta ennen kaikkea kiekottomana todella fiksua ja äykästä pelaamista. Oli vain oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Eihän tämä koskaan tule olemaan niin äijämäinen maalinedustan siivoaja, mitä toivoisin, mutta muuten todella mallikas ottelu. Gus on ehdottomasti niitä kavereita, joille tämä Patersonin vaihtuminen Murrayhin voi vielä poikia sen kunnon NHL-uran. Murrayn harmaudesta, tylsästä pelitavasta ym. voi olla mitä mieltä tahansa, mutta osaahan kokenut kettu vain opettaa pelaajilleen niitä tiiviin puolustuspelaamisen keskeisiä elementtejä ja lainalaisuuksia. Tuota ei vain käy kiistäminen. Tämä on juuri se sektori, millä Gustafsson tarvitsee eniten sitä petrausta (fyysisille rajoitteilleen kun ei oikein mitään mahda) ja jota ilman tältä vaadittaisiin jo melkoista kiekollista liideröintiä pelatakseen pysyvästi NHL:ssä. Enkä oikein usko niiden lahjojen riittävän siihen vaikka ihan mukava kiekollinen pakki onkin. Mutta jos kaveri kykenee nyt petraamaan tuota puolustamistaan ja kehittymään monipuolisemmaksi ja fiksuksi all-around pakiksi, niin silloin kun siihen lisää varman, hyvän ja älykkään kiekollisen pelaamisen, niin pidemmästäkin NHL-urasta voisi uskaltaa jo puhua. No tuon näkee sitten aikanaan.

Näiden muutaman lisäksi koko joukkue pelasi huomattavasti tuota edeltänyttä viikonvaihdetta raikkaammin ja paremmin, jota tuo tuloskin siis henkevöi. Munroekin teki paluuta kohti sitä kauden alun formiaan.

Ja kokoonpano:

Zolnierczyk – Couturier – Akeson
McGinn – Schenn – Harper
Rinaldo – Bordson/Holmstrom – Holmstrom/Bordson
Brown – Roe – Testwuide

Manning – Bourdon
Gustafsson – Syvret
Lauridsen – Eddy

Munroe

Toissa viikonloppuna (Pe-La –yö) vastassa oli Pat Maroonin Norfolk Admirals. Mukana oli muutama muukin Flyers organisaatiolle ennestään tuttu nimi Nate Guenin, Ryan Parentin ja Garrett Klotzin muodossa. Tuloksena oli kovan taistelun päätteeksi 2-1 kotivoitto Couturierin ja Bordsonin maaleilla.

Ensimmäinen erä oli suoraan sanottuna aika tasaisen mitään sanomaton. Rinaldo tarjoili muutaman pommin ja lopussa sitten hieman lämpeni kun Schenn päätti hanskata selvästi isompaa John Mitchelliä vastaan (aika tasainen ja vähäiskuinen vääntö, joka päättyi Schennin take downiin) ja seuraavassa vaihdossa sitten Couturier tarjoili aika rajusti poikkaria, jonka jäjiltä Norfolkin Chris Wagner keräili aikansa.

Toinen erä oli jo parempaa kiekkoa ja hienoista Phantoms hallinta, jonka jäljiltä tauolle mentiin 2-1 lukemissa. Maalitkin olivat ihan komeita, ensin Couturier one-timerilla 4vs3 YV:llä ja perään Bordson petasi valelaukauksellaan itselleen paikan, jonka myös käytti. Pieni kauneusvirhe oli se erän Syracusen lopun YV-kavennus. YV kun tuli kesken hyvän Phantomsien vyörytyksen McGinnin kampitettua Troy Bodien hieman vahingossakin. Kolmas erä oli sitten pitkälti Norfolkin hallintaa ja takaa-ajoa, mutta Scott Munroen johdolla kestivät ja ottivat voiton kotiin.

Jatkuu...
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Seuraavana yönä Hersheytä vastaan oli ex-Phantomseista vuorossa Kevin Marshallin, Matt Clacksonin ja joukkueen kapteeni Boyd Kanen kohtaaminen. Kotivoittojen sarja sai jatkoa tiukan väännön päätteeksi 3-1 lukemin.

Avauserä oli kovin rikkonaista ja jäähyjä puhallettiin taas kerran herkällä linjalla. Sen mitä 5vs5 peliä saivat pelata, niin Phantomsit olivat aktiivisempi ja peliä kontrolloineempi joukkue, vaikka ensimmäinen maali lirahtikin hieman kevyesti Munroen taakse. Schennin hienon pohjustuksen päätteeksi McGinn kävi onneksi kaventamassa ennen taukoa.

Toinen erä oli Phantomseilta se ottelun paras, eikä siinä suurempaa hätää ollut. Vielä kun Brown sai sohittua riparista lukemat 2-1:n kolmanteen oli hyvät asetelmat. Kolmas oli taas pitkälti vastustajan erä, jota vielä korosti Phantomsien täysin turha jäähyily, mutta tolppaa lähemmäksi eivät onneksi päässeet, jolloin Couturier pääsi lopuksi ratkaisemaan tyhjiin. Kolmannet erät olivat noissa parissa voitoissa tuloksellisesti toki hyviä, mutta vähän turhan passiiviseksi se pelaaminen vain lopahti, jolloin kuskinpaikalla istuivat aivan muut. Täytyy toki kehua sitä asennetta ja uhrautuvuuden määrää, mikä tuosta joukkueesta noissa matseissa heijastui, niin ja sitä virheen vähyyttä, mitä iloa ei sitten kauaa kestänytkään.

Kokoonpano (Hershey):

Zolnierczyk – Couturier – Akeson
McGinn – Schenn – Ford
Rinaldo – Bordson – Holmstrom
Brown – Roe – Testwuide

Manning – Bourdon
Gustafsson – Syvret
Lauridsen – Eddy

Munroe

Kolmen hyvän ja tasapainoisen matsin jälkeen viime keskiviikkona St. Johnia vastaan oli ihmeen tuhnuista ja nihkeää menoa, joka sitten tuotti täysin ansaitun tappion. Ei toiminut YV eikä oikein mikään muukaan. Kaiken kaikkiaan oli kyllä jotenkin mitään sanomaton ja harmaa matsi, josta niitä kohokohtia saisikin kaivella. Hyvä kotiputki päättyi siis tuohon.

Kokoonpano:

Zolnierczyk – Couturier – Akeson
McGinn – Schenn – Harper
Rinaldo – Holmstrom – Bordson
Brown – Roe – Wellwood

Gustafsson – Syvret
Manning – Bourdon
Lauridsen - Eddy

Munroe

Perjantaina oli taas viime kausien kryptoniitti Binghampton vastassa ja tappiohan sieltä vain jälleen kerran tuli. En kyllä suoraan sanoen muista, enkä jaksa tarkastaa, milloin Phantomsit ovat viimeksi Bingon voittaneet ja näitä matseja pelataan ihan riittävästi kauden aikana. Huoh… Itse pelaaminen oli jo huomattavasti parempaa, vaikka ensimmäisen erän olivatkin vielä jossain muualla tehden ihmeellisiä virheitä. Parhaita olivat kun Bingo hyökkääjä pääsi jostain kumman syystä kävelemään Bourdonin ja Manningin välistä maalin tekoon sekä 5vs3 YV:n loputtua Couturierin lauottua päin vastustajaa, josta näille mukava 2vs0 ja mitä muutakaan kuin maali. Täysin ilmaisia häkkejä vastustajalle, oma luokaton YV, vastustajalle vuorostaan pari YV osumaa jne. joten kaikin puolin mallikas erä…

Toiseen tuli onneksi täysin erilainen taisteleva, terävä ja tilanteet loppuun pelannut Phantoms. Onnistuivat jopa ylivoimalla, mikä olikin taas se "ihmeiden ajat eivät ole ohi" osuus. Erän ja koko ottelunkin paras hetki oli kuitenkin Harry Zolnierczykin AV-osuma. Ensiksi olivat tappaneet reilun minuutin 5vs3:sta, Harry Z tulee boksista, laittaa jalat liikkeelle ja lopuksi kädet ilmaan. Ei paha. Muuten mallikkaaseen erään tuli kuitenkin se musta hetkensä Binghamptonin iskettyä jälleen Bourdon-Manning kaksikon erheen seurauksena. Jälleen vain käsittämättömän halpa osuma, ponnettoman pyöriskelyn päätteeksi.

Kolmannessa sitten Adirondack ajoi takaa ihan kivasti, mutta maalikiintiö oli mitä ilmeisimmin jo täynnä, joten Bingo pääsi tekemään ensiksi tyhjiin ja vielä Silverbergkin ehti hyödyntämään lamaantuneen kotijoukkueen. Paremmalla viimeistelyllä ja ylivoimalla tuokin olisi ollut aivan voitettavissa/olisi pitänyt voittaa, mutta tuntuisi olevan tämän joukkueen tavaramerkki vetää näitä hiuksia haromaan saavia vittuilumatseja. No mitäpä niitä voittamaan ja hallintaansa realisoimaan…

Kuuden matsin kotiputki päättyi sitten Albanya vastaan. Ensimmäinen erä oli jotenkin aika tarkkaa kyttäilyä ilman, että kumpikaan olisi hallinnut sen kummemmin. Olihan siellä taas Phantomseille läpiajoa ym. paikkoja tuhlattavaksi, mutta joo nuo nyt ovat sitä peruskauraa. Kolmisen sekuntia ennen summeria Albany siirtyi vielä johtoon, joten putkeenhan se taas meni.

Heti toisen erän alkuun tekivät illan toisensa, joten sellaista persepystyssä alistumista jälleen kerran. Mikä helvetti siinä on, ettei noita kriittisiä hetkiä voi vetää siten kuin pitäisi? Tuon jälkeen painoivat taas kunnon munaravia ihailtavalla tatsilla ja saivat jopa kavennettua Gustafssonin YV osumalla, mutta eipä vastustajalta taaskaan vaadittu suuren suuria sen 1-1 tasatuloksen tekemiseen vaikka erässä aikalailla yhteen suuntaan mentiinkin. No kolmanteen lähtivät kuitenkin siis ainoastaan maalin tappiolla. Kolmas oli taas sitä hyvää ja kivaa puurtamista, josta seurasi kohtuulla paikkojakin, mutta mitäpä niillä maaleilla, taas kerran?????? Toisessa päässä sen sijaan Tedenbyn puoli huolimattomasti siunaantunut kääntö maalille lirahti Munroelle jostain patjojen välistä ja Albany oli jälleen parin maalin johdossa. Oli siinä taas ymmärrettävää… Lopussa tulivat vielä McGinnin YV osumalla maalin päähän, mutta eipä siitäkään tullut kuin vähän jännitystä loppuun.

Jotenkin vain vituttaa, vaikkei nyt sinänsä tuon joukkueen menestys tai menestymättömyys ihan päällimmäisimmällä ole eikä seuraan ole läheskään samaa sidettä mitä Flyersiin, mutta silti. Kotiputki alkoi todella hyvin ja joukkue pelasi hyvää ja varmaa kiekkoa ilman virheitä onnistuen kääntämään vähämaaliset ottelut itselleen. Välillä ansaitusti, välillä ehkä ei, mutta siis voittivat niitä tiukkoja pelejä. Tuli sellainen fiilis, että josko se tästä käynnistyisi, mutta tämä kotiputken toinen puolisko toi sitten ne virheet ja muut lapsukset vahvasti takaisin.

Mihinkään järkyttäviin maalijuhliin tuo joukkue ei tunnu kykenevän, vaan homma lähtisi siitä, että omiin menee mahdollisimman vähän, jolloin nuo puolustuspään virheet tulevat vain kalliiksi. Kun menee reilummin, niin eiväthän nuo tehottomat paikkojen tuhrijat saa vain sisään, hallinnasta viis. Viime viikonloppunakin laukoivat kahdessa matsissa yhteensä vaivaiset 95 siis 95 kertaa kohti vastustajan veskaria ja niitä hyviäkin paikkoja mahtui tuohon määrään ihan riittävästi, mutta kun ei niin ei. Hirveät työmäärät valuvat vain sinne jonnekin. Turhauttavaa.

Jos jotain huomioita pelaajista tekee, niin…

- Puolustuksessa olisi Gustafsson alkanut jo hieman muistuttamaan sitä pelaajaa, jota parhaimmillaan on, vaikka yhä niitä heikkojakin matseja ja helppoja erheitä mahtuu mukaa. Danny Syvret on ollut ehkäpä tästä kiekollisemmasta nelikosta se paras ja tasaisin. No kokenut AHL-veteraani osoittaa sen taas.

- Sen sijaan Bourdon ja varsinkin Manning seilaavat välillä aivan ulapalla. Kuin Mikki merihädässä… Näiden kahden pitää vain pystyä parempaan, piste. Jännää on se, että välillä pelaavat itse asiassa todella hyvin, mutta hetkeä myöhemmin tekevät jotain aivan muuta. Vaikea ymmärtää…

- Munroe pelasi nuo ensimmäiset kotimatsit todella hyvin, joka sitten näkyi lisääntyneinä minuutteina. Toinen puolisko meni hieman heikommin, mutta eipä kaveria voi suuremmin osoitella.

- Hyökkäksessä Schenn ja Couturier ovat jatkaneet vahvoja ja tasapainoisia otteitaan. Harmi vain, että myös vastustajat ovat ymmärtäneet näiden merkityksen joukkueelle, jolloin niitä päällys takkeja on riittänyt.

- Akesonin paluu on ollut ihan pirteä vaikka tehollisesti käyrä onkin salama-alun jälkeen laskenut. Ei kaveri nyt mitään mahdottomia tuo lisää, mutta edes hitusen lisää luovuutta ja taitoa noiden kahta päätyä luistelevien duunarien sekaan. Lisäksi tuossa Couturierin ja Zolnierczykin vierellä tältä ei vaadita mitään mahdottomia puolustussuuntaan.

- McGinnin paluu on ollut myös tärkeä juttu ja varsinkin tuonne YV:lle Tye on vain tärkeä kaveri.

- Tuo Rinaldo-Bordson-Holmstrom on ollut kyllä nautittavaa seurattavaa. Kolme kaveria painavat perseet hiessä kahteen suuntaa fyysisyyttä unohtamatta. Vielä kun olisivat asteen tehokkaampia, niin en valittaisi.

- Zolnierczyk on pelannut viime matsit todella vahvasti ja saanut nyt niitä maalejakin aikaan. Paremmalla viimeistelyllähän kaveri olisi tehnyt jo vähintään tuplaten tuon maalimääränsä, mutta minkäs teet?

- Garrett Roe on kyllä sellainen kaveri, jolle toivoisi suurempaa roolia, sillä näkee ja hahmottaa vain tuon jään ja ketjukaverinsa pirun hyvin.

Jatkuu
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ylivoimasta voisi vielä kirjoittaa oikein oman kappaleensa, kun tuntuisi olevan oma suosikki debattini. Periaatteessahan tuossa pitäisi olla ainekset todella toimivaan YV-nyrkkin. McGinn hakattavaksi maalin edustalle ja sohimaan irtokiekkoja sisään. Schennin terävä rannari, suoraviivaisuus, röyhkeys sekä hyvä kentän hahmotus. Akesonin luovuus, kentän hahmottaminen ja pehmeät kädet. Couturierilla samat + ok lämäri + sellainen sopiva maltti ja järki. Lisäksi Gustafsson, Syvret jne. osastosta löytyy mitat täyttäviä viivapakkeja AHL:ään. Mutta kun se ei vain toimi. Jotenkin aivan liian hidasta ja mielikuvituksetonta hinkkaamista, vailla riittävää suoraviivaisuutta ja yllätyksellisyyttä. Sellaista kaavoihin kangistuvaa touhua, jossa vastustaja tietää tulevat ratkaisut etukäteen. Toki ne harvat kerrat kun haettu kuvio toimiikin, nähdään ihan nättejä osumia, mutta sellainen tasainen tuloksellisuus ja hyvät maalipaikat kerta toisensa perään vain puuttuisivat. Tehokas ja tappava YV auttaisi vain kummasti tuota maalinteon nihkeyttä, joten toivon mukaan sitä parannusta olisi luvassa.

-------

Asiasta toiseen viime kesänä kolmannella kierroksella varattu Shayne Gostisbehere valittiin USA:n "esijoukkueeseen" vuoden vaihteen WJC:tä silmällä pitäen. Joukkue pitäisi vielä sisällään 27 nimeä (9 puolustajaa), joten pientä karsintaa olisi edessä ennen lopullisen kisajoukkueen julkistamista. Gostisbehere olisi esiintynyt kuitenkin sen verta väkevästi, niin viime kesänä maajoukkuepaidassa kuin kuluneella kaudella Union Collegen riveissä, että pidän tämän kisapaikkaa jo aika varmana. Nähtäisiinpä taas vaihteeksi Flyers-prospecti tuossakin turnauksessa. Kaverilla olisi mielestäni myös mahdollisuus varsin suureenkin kiekolliseen rooliin aina ykkös ylivoimasta alkaen, mutta ensiksi nyt siihen lopulliseen joukkueeseen. Muista Scott Laughtonilla ei ollut vielä asiaa Kanadan timanttiseen nippuun jossa ei senttereistä ole liiemmin pulaa, mutta mikäli kehitys ja otteet jatkuvat samoina, niin mahdollisuudet seuraaviin kisoihin ovat hyvät. Anthony Stolarzin freshman syksy on puolestaan ollut sen verta vaikea ja sisältänyt paljon penkillä istumista, ettei paikkaa ymmärrettävästi auennut. Muista Valeri Vasiliev saattoi olla sellainen mahdollinen long shot Venäjän joukkueeseen, mutta ainakaan vielä ei kisapaikkaa olisi irtoamassa. Tällekin on iän puolesta Laughtonin ja Stolarzin tavoin uusi tilaisuus seuraaviin kisoihin.

Ajattelin taas kirjoitella Flyers-prospectien otteista joskus joulun jälkeen hieman enemmän.
 

DefenceX

Jäsen
Yksi uusi Philadelphia Flyers fani ilmoittautuu joukkoon. Hieman ärsyttää, että lockout on päällä, mutta aloitetaanpas kuitenkin oma "kirjoitusurani" Flyersin ketjussa silti, ehkä hieman turhalla aiheella. Pieni katsaus tilastojen valossa miten on Flyersin pelaajilta pelit sujuneet lockoutin aikana.


Ilya Bryzgalov; Pelaa Venäjällä KHL:ssä ja joukkue on CSKA Moskva. Otteluilta Ilyalle on kertynyt 10 kappaletta ja näissä otteluissa torjunaprosentiksi on muodostunut 90,7 ja pmk on lukemssa 2,41.


Bruno Gervais; Pelannut kolme ottelua Saksan toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Otteluita on kertynyt tähän mennessä yhdeksän kappaletta ja näissä otteluissa on syntynyt tehot 0+3 ja jäähyminuutteja miehellä on 18 yhteensä. Plusminus tilastoa ei Eliteprospects osannut kertoa valitettavasti.

Nicklas Grossman; Pelanut lockoutin aikana neljä ottelua Ruotsissa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Söredtäljessa. Otteuita on kertynyt 4 kappaletta ja näissä otteluissa on miehen tilille kertynyt tehot 0+1, jäähyminuutteja 4 minuutin verran ja plusminus tilasto on 1 pykälän plussalla.


Daniel Briere; Lockoutin ajaksi mies siirtyi Saksaan ylimmälle sarjatasolle Eisbären Berlinin joukkueeseen. Briere on kerennyt pelaamaan jo joukkueessa 19 ottelua ja näissä on syntynyt todella mukavat 7+22 tehot, jäähyminuutteja on kertynyt 22 minuutin verran ja plusminus tilasto on 8 pykälän verran plussalla.

Ruslan Fedotenko; Lockoutin ajaksi Fedotenko siirtyi pelaamaan KHL ligassa pelaavan Donbass Donetskin joukkueeseen. Otteluit Fedotenkolle on KHL:ssa kertynyt nyt 26 kappaletta ja näissä on syntynyt 5+9 tehot, jäähyminuutteja on kertynyt 16 minuutin verran ja plusminus tilasto näyttää lukemaa +4.

Claude Giroux; Lockoutin aikana on kertynyt alle 9 ottelua Saksassa samaisessa joukkueessa Brieren kanssa, eli Eisbären Berlinissä. Pelaamassaan 9 ottelussa Giroux merkkautti todella kovat 4+15 tehot, jäähyminuutteja kertyi 6 minuutin verran ja plusminus tilastoihin merkintä +7.

Matt Read; Mies siirtyi lockoutin ajaksi Ruotsiin toiseksi korkeimmalla sarjatasolle Södertäljeen pelaamaan, jossa siis Grossmanille on kertynyt muutama ottelu tillle. Read on tehnyt ihan mukavata tehot, sillä 20 ottelussa on syntynyt 6+18 tehot, jäähyminuutteja tilillä 12 minuutin verran ja plusminus tilastossa kova +13 lukema.

Tom Sestito; Sestito siirtyi mielenkiintoiseen liigaan, sillä mies pelaa Briteissä Sheffield Steelers joukkueessa. Pelejä briteissä on miehelle kertynyt 17 kappaletta ja näissä on syntynyt 8+11 tehot ja jäähylukema on todella korkea kun minuutteja on kertynyt jo 69 minuutin verran! Plusminus tilastoa ei ole saatavilla.

Wayne Simmonds; Lockoutin aikana kertynyt yhteensä 14 peliä, joista 9 tuli Saksassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Eispiraten Crimmitschaun joukkueessa ja näissä otteluissa kertyi 4+10 tehot, jäähyminuutteja 35 minuutin verran ja plusminus lukemaa ei ole saatavilla. Toisen visiittinsä Simmonds teki Tshekkiin korkeimmalla sarjatasolle LIberecin joukkueeseen, jossa otteluita on kertynyt vyölle 6 kappaletta ja näissä on syntynyt 2+4 tehot, jäähyminuutteja on kertynyt 16 minuutin verran ja plusminus on lukemassa -2.

Maxime Talbot; Talbot on pelannut lockoutin aikana meidän kotoisessa sm-liigassa Ilveksessä 12 ottelun ajan. Näissä otteluissa on syntynyt 3+3 tehot, jäähyminuutteja on kertynyt 34 minuutin verran ja plusminus tilastossa on lukema -4.

Jakub Voracek; Pelanut lockoutin aikana KHL:sa Lev Prahan joukkueessa. Otteluilta miehelle on kertnyt 21 kappaletta. Näissä otteluissa on syntynyt ihan mukavat 6+11 tehot, jäähyminuutteja on kertynyt 20 minuutin verran ja plusminus on kova +10. Lisäksi Voracek esiintyi EHT turnauksessa kahdessa ottelussa, mutta tilastoihin ainoat merkinnät olivat tehotilaston -2 lukema.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Sen verran muutamasta pelurista mitä DefenceX tuossa mainitsi, niin Giroux loukkaantui tosiaan minkä takia vain 9 peliä pelannut. Bryz ollut oikeastaan koko kauden kolmas veska eikä alkukausi mitenkään ruusuisesti alkanut pelien suhteen hänellä, nyt toki viimeaikoina esittänyt jo parempia otteita. Grossmann pelannut vaan neljä ottelua ilmeisesti vakuutus asioiden takia? Read on ehtinyt jo lähteä kotiin Ruotsista, mutta ei sulkenut paluuta takaisin jos kausi perutaan kokonaan. Sestito on myös palannut Briteistä kotiin, Voracek huilasi myös aikansa polvivamman takia, nyt tosiaan jo palannut takaisin. Tervetuloa vaan DefenceX Flyers vuoristorataan.
 

Viipastu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks
Oma epäilykseni taisi osua oikeaan: Chris Prongerin ammattilaisura taitaa olla ohi. Edellisvuoden marraskuussa viimeisimmän aivotärähdyksen saaneen Flyers-puolustajan NHL-pelit on pelattu. Useiden lähteiden ja eri arvioiden mukaan Prongerin terveydentila ei ole parantunut, joten jälleen yhden NHL-tähden ura päättynee samasta syystä ennen aikaisesti.

Sopimusteknisistä syistä johtuen Pronger ei virallisesti siirry eläkkeelle ennen sopimuksen loppumista 2017.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Eiköhän toi Prongerin tilanne ole ollut täällä kaikilla Flyers faneilla tiedossa, mitä tulee noihin sopimus juttuihin niin saa nähdä miten sen kanssa käy tai vaikuttaako uusi CBA niihin jollakin tavalla, kunhan se saataisiin neuvoteltua ensiksi joskus. Saksasta uutisia että Briere loukannut itsensä, alustavien raporttien perusteella 2-3 viikkoa sivussa, kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta rannevammasta.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Itse yritin uskoa koko ajan, että Pronger vielä palaa pelikentille, mutta hieno ura näyttää saaneen ikävän lopun. Ikää kuitenkin Prongerille kertyy koko ajan ja paluu on myös sitä kautta entistä epätodennäköisempää. Itse en jotenkin usko, että Flyers pystyy Prongerin sopimuksen kanssa kikkailemaan viittä vuotta. Joku toinen seura varmasti väittäisi Flyersin harrastavan epärehellistä toimintaa. Vaikka Pronger on käytännössä lopettanut niin ei sitä "virallista" lopettamista varmaankaan pysty pidättämään viittä vuotta. Ainakin Pronger jatkaa siis uraansa EA sportsin NHL-pelisarjassa vuoteen 2017 asti.
 

HokejGirl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, Metallurg Magnitogorsk
Saksasta uutisia että Briere loukannut itsensä, alustavien raporttien perusteella 2-3 viikkoa sivussa, kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta rannevammasta.

Brierekin? Voi ei.. Onkos Giroux muuten jo kunnossa? Silläkin taisi olla jotain vammaa, mutta en kyllä tarkemmin muista, mitä.
Harmittaa kyllä tuo Pronger. Toivottavasti Timonen ei vielä lopeta. Sitten on puolustuksessa jo pahempi tilanne.
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Onkos Giroux muuten jo kunnossa? Silläkin taisi olla jotain vammaa, mutta en kyllä tarkemmin muista, mitä.

Eikös Girouxilla ollut jotain pää- tai niskavammaa? Mitään ei kyllä ole vähään aikaan kaverista kuulunut...
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers

Hendricks

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Virallinen ennustus: Flyers voittaa stanley cupin tämän tynkäkauden päätteeksi. Lainaan sitten tätä teksiäni heinäkuussa(?) kun pelit ratkeavat.
 

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
Virallinen ennustus: Flyers voittaa stanley cupin tämän tynkäkauden päätteeksi. Lainaan sitten tätä teksiäni heinäkuussa(?) kun pelit ratkeavat.

Voi kun olisitkin oikeassa. Tynkäkausi on hyvä paikka yllätyksille mutta en jaksa uskoa Flyersiin ilman merkittäviä treidejä. Molari ja pakisto ei riitä enkä ihmettelisi vaikka Pronger ja Bryzgalov olisivat buyoutit(kaksiko niitä saa olla?). Sitten vaan vaan maaliin Canucksien ulosheittämä Luongo ja kauppojen kautta luuta&läskiä maalin eteen.
 

Hendricks

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Voi kun olisitkin oikeassa. Tynkäkausi on hyvä paikka yllätyksille mutta en jaksa uskoa Flyersiin ilman merkittäviä treidejä. Molari ja pakisto ei riitä enkä ihmettelisi vaikka Pronger ja Bryzgalov olisivat buyoutit(kaksiko niitä saa olla?). Sitten vaan vaan maaliin Canucksien ulosheittämä Luongo ja kauppojen kautta luuta&läskiä maalin eteen.

Itsellä riittää vielä uskoa Bryzgaloviin, toivottavasti palaa omalle tasolleen!
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Mielestäni olisi aika iso tappio Flyersin GM Paul Holmgrenin maineelle, mikäli mies luovuttaisi Bryzgalovin kanssa näin nopeasti ostamalla miehen ulos. Vaikka Bryz pelasikin heikon kauden viimeksi, hän kuitenkin näytti myös toisinaan pelaavan todella hyvin. Potentiaalia on parantaa eikä varmasti omistaja halua, että näin iso sijoitus heitetään suoraan hukkaan yhden heikomman kauden jälkeen. Prongerin sopimuksen ulosostoon olisi paremmat perusteet, koska hän ei pysty pelaamaan. Jos siitä ei jää cappiin rasitetta, niin antaa mennä vaan.

Kun kausi alkaa niin näilläkö mennään (?):

Hartnell - Giroux - Voracek
Schenn - Briere - Simmonds
Fedotenko- Couturier - Read
Shelley - Talbot - Rinaldo

Timonen - Schenn
Coburn - Grossman
Gervais - Meszaros

Bryzgalov
Leighton

Ei tämä Stanley Cupiin riitä, mutta playoff-paikkaan pitäisi riittää...
 

HokejGirl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, Metallurg Magnitogorsk
Kun kausi alkaa niin näilläkö mennään (?):

Hartnell - Giroux - Voracek
Schenn - Briere - Simmonds
Fedotenko- Couturier - Read
Shelley - Talbot - Rinaldo

Timonen - Schenn
Coburn - Grossman
Gervais - Meszaros

Bryzgalov
Leighton

Ei tämä Stanley Cupiin riitä, mutta playoff-paikkaan pitäisi riittää...

Briere on vielä viikon tai pari kait sivussa. Aika huolestunut olen, että riittääkö edes play-offeihin, jos Bryz epäonnistuu uudelleen. Ei varmaa, mutta on huhuttu, että Flyers pelaisi ensimmäisen pelin kotonaan Pingviinejä vastaan. Siitä tulee taas huikee peli (viime kevättä muistellen...).
 

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
Itsellä riittää vielä uskoa Bryzgaloviin, toivottavasti palaa omalle tasolleen!

Tätä minäkin toivon. Ei vaan tämä(kään) kausi anna suuria lupauksia. Ja tuo Luongo oli vaan läppä, en ollut tosissani. Pakkia toi kyllä huutaa...
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Jaahas, se olisi sitten piakkoin Flyers-kiekon vuoro. Nice. Ennen sitä ajattelin vielä laittaa yhteenvetoa Phantomsien osalta ja pientä pelaaja-arviota pelaajien syyspuoliskoista. Noita on tullut tässä viime aikoina aina sopivissa väleissä väkerrettyä. Alkuperäisenä akomuksena oli taas kirjoitella oikein kunnon tiivistys tuon viimeisimmän päivityksen jälkeisistä tapahtumista, mutta tuo olisi vaatinut, että jaksaisin katsella Phantomsien joulun jälkeisetkin matsit ja en ajatellut nyt pilata tätä työsulun päättymisestä tullutta hyvää fiilistä Murrayn johtamalla apaattisella Phantoms-kiekolla. Nyt kun tulokset tsekkasin, niin näyttivät vieläpä hävinneen viime yötä lukuun ottamatta kaikki joulun jälkeiset matsinsa, joten sitäkin paremmalla syyllä. Kaikki näyttäisivät vieläpä olevan noita tuttuja vähämaalisia hinkkauksia, joten olkoot.

Joulukuu oli Phantomseilta nihkeää lähinnä tappiosta toiseen johtanutta kiekkoa. Aivan ennen joulua saivat aikaan kolmen matsin voittoputken ja käännettyä vuorostaan niitä tiukkoja matseja edukseen, mutta joulun jälkeen olisi taas tuo enimmäkseen häviävä kiekko jatkunut. Pelaaminen oli ennen joulua sitä samaa mitä täälläkin on tullut manattua eli tehot täysin muutamien miesten harteilla, jolloin voittoihin vaadittiin myös hyvää maalivahtipeliä. Jos nämä kaksi tekijää eivät ole matseissa kohdanneet toisiaan, niin eipä niitä voittojakaan ole tullut. Joulun jälkeinen näyttäisi tilastojen valossa aika samalta. Tiivistettynä voisi sanoa, että joukkueen pelaamista on ollut vain ankea ja ikävä seurata (muutoinkin kuin pelkkien tappioiden takia), eikä matseja ole todellakaan jaksanut pyöritellä putkeen yhtä pidempään. Ongelma mitä ei esim. Flyersin tai nyt kun olen alkanut työsulun + Phantomsien aneemisuuden myötä seuraamaan kunnolla Kanadan junnusarjoja ole todellakaan ollut. No hyvä vain, että pääsee taas seuraamaan Lavin Flyersia.

Mutta parempi varmaan laittaa tähän nyt ne arviot, ettei mene liialliseksi negailuksi taas kerran. Olen pyrkinyt huomioimaan kaikki joukkueen riveissä alkukaudesta pelaamaan ehtineet, uskon etten jättänyt ketään huomiotta. Tilastoja en tuohon jaksanut laitella, niitä voi jokainen käydä halutessaan tiirailemassa vaikkapa täältä: http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/leagues/seasons/teams/0054182013.html En myöskään tähdännyt mihinkään hirveisiin liirum laarum arvioihin, varsinkaan mikäli kyseisestä kaverista ei tuntunut oikein sanottavaa löytyvän tai ne olisivat olleet itsestään selvyyksien luettelua tyyliin Couturier. Muutamasta sentään löytyi vähän sanan pärinää…

Niin ja nuo tuli pitkälti kirjoiteltua reilusti ennen uutista työsulun päättymisestä, enkä nyt viitsinyt ruveta enää muokkailemaan, joten sallinette pienet arvuuttelut työsulun ympärillä.

Maalivahdit:

Cal Heeter

Heeterin ensimmäinen ammattilaiskausi on sujunut jokseenkin ailahtelevissa merkeissä. Mukaan on mahtunut vahvoja että heikompia jaksoja. Viimeksi ennen joulua oli taas sen vahvemman vuoro. Vielä ei ole tullut nähtyä mitään sellaista, mikä saisi uskomaan tämän NHL-tulevaisuuteen.

Scott Munroe

Munroe on ollut tästä kaksikosta se tasaisempi ja varmempi. Mitään vedet seisauttavaa päällä seisontaa ei olla kuitenkaan suuremmin nähty. Sellaista perushyvää tekemistä, mikä on seurannut varsin paljon muun joukkueen otteita. Silloin kun viisikot edessä ovat toimineet, niin Munroekin on ollut hyvä ja vastaavasti kun vuotoja on ilmennyt, niin ei ole ollut mikään määräänsä enempää paikkaava voima.

Yhteenveto:

Vähän tasapaksuhko kaksikkohan tuo olisi. Kumpikaan ei ole vielä noussut miksikään sateentekijäksi ja selväksi ns. voittavaksi vahdiksi, joka hilaisi joukkuettaan niinä vaikeinakin aikoina. Hyvää perustekemistä ilman hirmuisia virheitä, mutta parempaakin luonnollisesti toivoisi. Saa nyt nähdä onnistuisiko toinen, lähinnä kai Heeter, nousemaan kevään mittaan massasta esiin?

Puolustus:

Marc-Andre Bourdon

Ei Bourdon ole mitenkään luokattomasti pelannut, muttei myöskään siten kuin joukkueen yhdeltä rutinoituneimmalta ja runsaimman NHL-kokemuksen pakilta olisi toivonut. Väliin on mahtunut todella vahvoja matseja, mutta vastaavasti niitä heikkojakin ollaan nähty yhtälailla. Viimeisimmän kuukauden kaveri on sitten seuraillut pelejä sivusta. Mitään virallista vahvistusta ei tälle ole annettu, mutta kyllähän kaikki viittaisi taas yhteen uuteen aivotärähdyksen kaverin uralla. Noita alkaa vain olemaan jo hieman liikaa, jotka yhdistettynä tuohon rämäpäiseen pelityyliin eivät oikein hyvää lupaile. Voipi olla, että ura loppuu vielä reilusti ennen kolmeakymmentä, sillä turhapa sitä terveydellekään on loputtomiin leikkiä. No turha spekuloida sen enempää, mutta ei kulunut kausi ole nyt ainakaan nostanut Bourdonin asemaa.

Jeff Dimmen

Dimmenille aukesi kunnon tilaisuus useampien päällekkäisten puolustuksen loukkaantumisten takia, jonka olisi käyttänyt nyt varsin hyvin. Ei tuo mitään ihmeellistä tai ole missään sen erityisempi, mutta tasainen ja monipuolinen pakki, jota voi peluuttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tietyllä tapaa sellainen ns. hyvä keskinkertaisuus henkevöityy kaverissa. Ei ole mitään asiaa NHL:ään, mutta on tasoa alempana hyvä ja luotettava luutija, josta valmennus tietää mitä saa. Sellainen turvallinen pakki.

Cullen Eddy

Eddy edustaa yhdessä Lauridsenin kanssa näitä fyysisiä peruspakkeja, jotka eivät suuremmin loista ja nouse esiin, mutta joiden puuttumisen vain huomaa. On pelannut hyvän ja varman alkukauden keskittyen juurikin siihen omaan vahvuusalueeseensa. Välillä on ollut vaikeuksissa liukkaita vastustajia vastaan, mikä on näkynyt liiallisina kakkosina, mutta eipä tätä muuten voi suuremmin kritisoida. Täyttänyt sen oman ruutunsa.

Erik Gustafsson

Gustafsson aloitti kauden vähän niin ja näin, mutta on nyt pikku hiljaa nostanut tasoaan ja ottanut sitä roolia selvänä johtava puolustajana. Kiekollista pätevyyttä AHL-tasolle nyt kukaan ei varmaan ole enää hetkeen epäillytkään, mutta positiivista olisi kaverin tekemisen kokonaisvaltaistuminen sekä puolustusvalmiuksien nousu. Fiksua, hyvää ja tasapainoista kiekkoa. NHL:ää ajatellen liike saisi olla vain koko huomioiden asteen terävämpää. Meinaan mikäli olisi jonkin verran sähäkämpi tai kymmenisen senttiä pidempi, niin liputtaisin ehdoitta pidemmänkin NHL-uran perään, mutta nyt on vähän siinä ja hiinä. Flyersilla ei tosin ole hirveämmin Gustafssonia laadukkaampia haastajia noille puolustuksen vakimiehille, mikä on samalla valitettavaa, joten tuossa olisi kieltämättä sitä rakoa tarjolla. Tiivistetysti voisi vielä sanoa, että on mielestäni mennyt eteenpäin ja kehitys olisi jatkunut.

Matt Konan

Loukkaantumisesta toivuttuaan Konan on nyt päässyt hyödyntämään vuorostaan muiden vaivoja. Vielä on vaikea sanoa tästä sen suurempia tai tarkempia, mutta kyllähän viime keväänä saadun sopimuksen ymmärtää. Iso, hyvin liikkuva pakki, joka kykenee perushyvään kiekolliseen peliin. Fyysisyyttä saisi olla enemmän, mutta on osoittanut ihan mukavaa yritteliäisyyttä tällä saralla ja tuntuisi selvästi tiedostavan itsekin tuon raamien hyödyntämisen merkityksen. Kaipaisi tosin lisää lihasta, jotta kykenisi tuohon kunnolla miesten seassa. Kaverin tulevaisuutta en tässä rupea arvailemaan, mutta mikäli tällaisen vuosi vuodelta tasaisesti eteenpäin menneen kookkaan pakkiprospectin voi saada tuhlaamatta varauksen varausta, niin mikäs siinä. Katsellaan. Tämä kausi menee Konanilta vielä Phantomsien syvyysrooleissa ja voi nähdä vielä ECHL:kin jossain välissä jahka kaikki kuntoutuvat. Seuraavalla kaudella olisi edessä sitten suurempaa roolia ja vastuuta, jolloin nähdään jo paremmin mihin ne rahkeet lopulta riittävätkään.

Oliver Lauridsen

Olen kehunut Lauridsenia koko syksyn, enkä tee nytkään poikkeusta. Tanskalainen on ollut ehdottomasti se tuon puolustuksen järkähtämätön äijä, joka on tarjonnut ottelusta toiseen luotettavaa ja laadukasta oman pään varjelua sekä varmaa ja yksinkertaista kiekollista peliä. Joukkue päästää vain vähemmän osumia Lauridsenin pelatessa kuin tämän poissa ollessa, näin typistettynä. Se, että riittävätkö liike ja kiekollisuus vakinaisen NHL-roolin valtaamiseen nähdään aikanaan, mutta kyllä nuo avut olisivat mielestäni ihan siirrettävissä porrasta ylemmäksikin. Lisäksi olennaista on, että Lauridsenin rooli NHL:ssä olisi täsmälleen tuo mikä AHL:ssäkin eli tässä ei olisi mitään uutta opiskeltavaa.

Jatkuu...
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös