Tampaa vastaan oli joo aika turhauttava matsi. Eihän tuossa sen suurempaa ongelmaa ollut kuin, että noita ihmeellisiä herpaantumisia ja huolimattomuusvirheitä vain kertyi, joista sitten Tampa julmasti rankaisi. Parashan tai siis pahin oli tuo muutoin aika vahvan matsin vetäneen Carlen aivokäyrän pysähdys. Toisessa päässä viimeistely ei puolestaan ollut aivan yhtä taattua ja Roloson aivan liekeissä. Flyershan hallitsi peliä melkeinpä alusta asti aivan miten halusi, no avauserä oli vielä jotenkuten tasaisempi, mutta eihän se vielä takaa mitään vaan ne maalitkin pitäisi tehdä. Tampa taisi onnistua aikalailla jokaisesta maalipaikastaan. No jos pari jättivät hyödyntämättä, mutta prosentuaalisesti aika kova saldo.
Tuota viime öistä ennenhän joukkue onnistui napsimaan niitä voittoja mukavasti ja kääntämään niitä tiukkojakin matseja edukseen. Hieman tarkemmalla pelaamisella ja paremmalla viimeistelyllä tuokin olisi päätynyt samaan tulokseen, mutta ei, niin ei. Peli siis toimi, mutta aivan ei ollut sitä terävyyttä mitä olisi voiton eteen tarvittu. Hyvää herättelyä ja muistutusta niistä pelin realiteeteista, jos ei muuta. Sillä mitään sen suurempaa tilannettahan tässä ei enää olisi päällä, sillä tuo 5. sija näyttäisi olevan hyvää vauhtia tulossa.
Coburn-Grossmann parista olisi kyllä muotoutumassa varsin terävä ase vastustajan suurimpia tähtiä vastaan. Ottelusta toiseen näille asetetaan niitä toisen puolen suurimpia nimiä vastaan ja komeastiahan se on hoitunut. Varsinkin Grossmann ja miehen uhrautuminen joukkueen eteen ovat vain kerta toisensa jälkeen hienoa seurattavaa. Mustelmia ei todellakaan vältellä. Coburnista täytyy puolestaan sanoa, että mies alkaa nykyisellään olemaan jo aika kovanluokan puolustaja. On noussut vähän salamyhkäisesti ilman sen suurempia otsikoita vuosi vuodelta kohti tuota pelipaikkansa eliittiä ja tällä hetkellä alkaisi jo kovasti kolkuttelemaan sitä. Ehdottomasti pirun vahva shutdown-pakki, joka on lähes poikkeuksetta parhaimmillaan juuri silloin kun ne pelitkin ovat kovimmillaan. Monesti alkukaudesta voi olla vielä hakemista ym. ihmettelyä, mutta jahka kevät koittaa tai vastaan astelee, jokin kovimmista kilpailijoista, niin Cobynkin meno ja otteet ovat usein varsin tuimia.
Couturierelle näyttäisi tällä hetkellä olevan tarjolla suurin piirtein samanlaista roolia playoffseihin, kyllä tälle 19-vuotiaalle tulokkaalle. Viime viikonloppuna Malkia vastaan, Capsia vastaan Ovieta, viime yönä Stamkosia jne. eli näitä vastustaja kovimpia kavereita vaihdosta toiseen. Ei siinä vielä mitään, mutta kun kaveri vain pystyy vastaamaan valmennuksen toiveisiin ja pitämään nämä suuret nimet kurissa ja samalla luomaan ketjunsa kanssa niitä tilanteita toiseenkin päähän. Viime yönäkin pitivät suurin piirtein pilkkanaan Stamkosin-vitjaa eivätkä nämä saaneet tasaviisikoin sitten mitään aikaan. Lavilta nähtiin kesken Habs-pelin ainakin itseäni miellyttänyt liike kun Rinaldo nostetettiin Voracekin tilalle Couturierin ja Talbotin kaveriksi tähän shutdown-vitjaan. Ei sillä ettäkö Voracek olisi sen huonommin pelannut, mutta Rinaldo tuo vain sitä mukavaa v-mäisyyttä ja herhiläisyyttä, mitä niitä kovimpia nimiä vastaan vain kaipaa. Kaveri on vain jatkuvasti iholla ilman, että keräisi itse niitä turhia penaltteja. No viime yönä tuli näitäkin kun mitä ilmaisimmin onnistui puhumaan itsensä Chris Rooneyn silmätikuksi. Henkilökohtainen kymppi + aivan turha kakkonen, jota nyt tuskin olisi osattu bongata, ellei poikkarin kohteena olisi ollut sopivasti jäänpintaankin varsin kärsivännäköisenä vajonnut Stamkos ja tekijänä varmasti erikoistarkkailussa ollut Rinaldo. No näin viime yönä. Se mistä myös pidän kaverin kohdalla juurikin tuota roolia ajatellen, niin Zac pyrkii huomattavasti varmempaan ja yksinkertaisempaan kiekolliseen pelaamiseen. Voracek meinaan hakee usein aika rohkeitakin pelaamisia ja kiekollisia ratkaisuja, joista aina välillä aiheutuu niitä vaarallisia kiekonmenetyksiä, jotka niitä vastustajan ykkösnimiä vastaan ovat sitäkin riskialttiimpia. No tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivat Rinaldon sortuvan avauserässä tällaiseenkin, joten ei nyt aivan paras peli miehelle. Tuon kympin myötä Voracekin pääsi takaisin tähän vitjaan ja toi siihen ehdottomasti lisää pelaavuutta ja aiemman tiputuksen myötä oli myös aika huolellinen ja varma niissä kiekollisissakin ratkaisuissaan, joten katsellaan nyt miten Lavi tuon ketjun kokoaa. Couturier ja Talbot loisivat siihen kuitenkin sen laadukkaan selkärangan.
Laitetaan nyt Talbotista lyhyesti ja ytimekkäästi, että osaahan tämä vain tuon päällystakin jalon taidon. On vain jatkuvasti oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ne virneet…priceless.
Couturierestä oli tuonne nhl.comiinkin väännetty oikein oma juttunsa:
http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=623366&CID=8614536&CMPID=NHL3086-372278
Itsehän olen tällainen Seanin salarakas, mutta onhan tuossa kaverissa vain sitä jotain. Tilastot ja tehot eivät välttämättä tämän tason joukkueessa ja rajallisemmalla tehollisella roolilla (vielä tässä vaiheessa) ole mitään vedet seisauttavia, eikä niillä mistään Calderista kamppailla, mutta pirun vahvan kaudenhan kaveri olisi jo tässä vaiheessa pelannut.
Giroux-Couturier –tandemi tuolla keskustassa herättää tällä hetkellä kyllä niin saatanallisia ilonväreitä varsinkin kun ne ajatukset suuntaa tuleviin kausiin. Tuohon kun lisää vielä terrierimäisen Schennin, niin ei huono.
Sitten asiasta toiseen sillä katselin tuossa viikonlopun päätteeksi Phantomsien ottelun Binghampton Senatorseja vastaan kun sattui tulemaan inhimilliseen aikaan ja streamikin löytyi. Kuvanlaatu nyt oli ESPN-Playeriin ja NHL Gamecenteriin tottuneille silmille mitä oli, mutta siitä huolimatta jotain huomioita…
- Matt Ford eli tämä Kevin Marshall –kaupan vastine pelasi aika mahti ottelun. Tehot taisivat olla lopulta 2+1, mutta ennen kaikkea se liike + työmäärä ilahduttivat. Kaverihan olisi nyt iskenyt 22 Phantoms-ottelussaan tehot 14+6 eli ei lainkaan huonosti varsinkaan kun joukkue on noin muutoin kärsinyt viime aikoina liiasta tehottomuudesta. Onhan tällä joo ikää se 27-vuotta, mutta monista iäkkäämmistä AHL-tehoilijoista poiketen sen NHL-roolin ei mielestäni tarvitsi olla mikään kärkiketjujen tehomies vaan noiden miehen ominaisuuksien voisi kuvitella realisoituvan hyvin hieman rajallisemmassakin duunarin roolissa. Kova liike, hieno työmoraali, loistava karvaaja, mukavan kokoinen, ei ns. ylifyysinen, mutta tarjoaa mukavasti kontaktiakin, osaa sijoittua tuolla jäällä, plussaa rightin kätisyydestä jne. eli en nyt tuomitsisi tuon ikänsä puolesta mitenkään menetetyksi tapaukseksi varsinkaan kun tuntuisi ottaneen varsin systemaattisia harppauksia kehityksessään viime vuosina
- Holmstrom ja Zolnierczyk olivat sellaisia perushyviä. Ei nyt mitään huikeita otteita kummaltakaan, mutta näkihän sen että ovat laadukkaita pelaajia AHL:ään ja pelanneet jo NHL:ssäkin
- Ketjun kolmas lenkki Mike Testwuide paiski hyvällä työmoraalilla hommia, sijoittui järkevästi, veto olisi napakka, kokoa löytyy muillekin jaettavaksi jne. mutta kaveri olisi yhä edelleen turhan verkkainen NHL nousua ajatellen. Harmi sinänsä sillä noin muutoin tuo paketti tuntuisi aika hyvältä, mutta minkäs teet
- Muista hyökkääjistä Jason Akesonista huomasi, miksi olisi Phantomsien pörssikärki ja tehnyt tulokaskaudellaan varsin hyvät tehot, liike + kädet + pelikäsitys –yhdistelmä olisi tuolle tasolle vain harvinainen. Vaatisi kuitenkin sitä lihasta lisää sillä oli turhan heppoinen eri väänöissä ja kaksinkamppailuissa vaikka yritystä näihin löytyikin. Mielenkiintoinen kaveri kuitenkin
- Mainitaan nyt vielä viime viikolla Phantomsien kanssa loppukauden ATO-try outin tehnyt viime kesän Flyers-varaus Derek Mathers. Ikänsähän puolesta tämä ei pysty pelaamaan ammattilaissopimuksella AHL:ää vielä ensi kaudellakaan, mutta eipä näistä loppukauden tuntuman haku matseista luulisi sille kehitykselle haittaakaan olevan. Täytyy kyllä sanoa, että 18-vuotiaaksi kaveriksi olisi vain valtava ja tarkoitan siis tuota lihasmassaa enkä ainoastaan senttejä. Salilla olisi aikaa vietetty ja sen on näköinenkin. Ellen tuota ikää olisi tiennyt, niin sitä olisi arvioinut helposti useamman vuoden lisää kun ei ole mikään lapsenkasvoinenkaan tapaus. Se mistä pidin, niin pelaisi todellakin noiden raamiensa mukaan eikä todellakaan arkailisi sitten mitään tai ketään vaan hakisi sitä ronskia kontaktia tilanteesta toiseen. Monestihan nämä tappelijat ja näiden profiili eivät välttämättä niin näy niiden tappeluiden ulkopuolella, mutta Mathers kyllä osaisi sen muiden kovistelun ja pelottelunkin. Muista ominaisuuksista sen verran, että liikkeen parantamistahan tämä huutaisi. Maksiminopeus vaikutti vielä ihan mukavalta/kelvolliselta, mutta varsinkin pienessä kaukalossa olennaisemmat ensimmäiset potkut olivat turhan pehmeitä ja tehottomia. Kiekollisia taitoja nyt oli aika vaikea arvioida kun sitä kiekkoa ei hirveämmin pitänyt, mutta vaikuttivat sanotaanko että kehityskelpoisilta ja rannari oli ainakin ihan napakka.
Jatkuu...