Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Foxtrot]

... Valmentaa junioreita niin, että pojat saavat jääkiekosta ammatin itselleen ja samalla huolehtia siitä etunenässä, että hoitavat koulunsa. ...

Hyvässä puheohjelmassasi voisit paneutua myös tähän totuuteen, joka on paradoksi. Poikia valmennetaan tavoiteena saada jääkiekosta ammatti. Samaan aikaan pitää huolehtia koulusta (myös peruskoulun jälkeen). Miksi? Aivan, jotta saa ammatin itselleen...
Mihin toista ammattia tarvitaan ja miksi siihen pitää valmistautua yhtä aikaa jääkiekkoammattilaisuuteen valmistautumisen kanssa? Onko jääkiekkoammattilaisuuden todennäköisyys niin pieni? Olisiko todennäköisyys suurempi, jos panostaisi kaiken tämän yhden ammatin oppimiseen? Miksi putkimiehen ei tarvitse opiskella yhtä aikaa lähihoitajaksi varmuuden vuoksi vaan yksi ammattiopinto kerrallaan riittää? Kuinka paljon jääkiekkoammattilaisia on Suomessa, entä kokonaisuudessaan? Mikä on todennäköisyys saavuttaa ammattilaisuus? Kuinka moni kaikista yhden ikäluokan pelaajista oikeasti tavoittelee ammattilaisuutta?
Ja luonnollisesti tämän voi yleistää koskemaan kaikkea urheilua, jossa on merkittävä määrä ammattilaisia olemassa.

 

[dana77]

Miksi? Aivan, jotta saa ammatin itselleen...
Mihin toista ammattia tarvitaan ja miksi siihen pitää valmistautua yhtä aikaa jääkiekkoammattilaisuuteen valmistautumisen kanssa? Onko jääkiekkoammattilaisuuden todennäköisyys niin pieni? Olisiko todennäköisyys suurempi, jos panostaisi kaiken tämän yhden ammatin oppimiseen?

Toinen ammatti tarvitaan siksi, että jääkiekkoilijat jäävät eläkkeelle pelihommistaan keskimäärin 35-40 vuotiaana. Lisäksi jääkiekosta ammattilaiseksi pääsyn todennäköisyys on erittäin pieni. Todennäköisyys ei varmaan juurikaan muuttuisi, vaikka panostaisi vain jääkiekkoon. Jääkiekkoa ei voi palautumisaikojen takia treenata aamusta iltaan ja sen lepoajan voi hyvin käyttää jääkiekkoon. Maailmassa on paljon esimerkkejä NHL-kiekkoilijoista, joilla on yliopistokoulutus hankittuna. Randy Gregg oli aikoinaan tunnettu siitä, että oli kouluttautunut pelaamisen ohella lääkäriksi.

 

[kahden suunnan sentteri]

Suomalainen ammatti- ja korkeakoulutus antaa myös muitakin valmiuksia kuin juuri sen opiskeltavan asian suorittamiseen. Koulutuksen taso on yhteydessä mm. terveyteen, onnellisuuteen, seksielämän laatuun, jne. Niin kuin dana77 sanoi, jos joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä joutuu sen koulutuksen hankkimaan, niin miksei hankkisi sitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin pääsee myös heti niihin koulutuksen suomiin etuihin kiinni.

 

[Robin Big Snake]

Kannattaa myös muistaa että se ura voi loppua vaikka huomenna. Joku voi vedota siihen että sittenpä on aikaa opiskella mutta kyllä se aika ahdistavaksi voi vetää jos on perhettäkin jo hommattuna ja taskussa on peruskoulun päästötodistus. Lätkäpelaajilla tosin pyörii sen verran perskärpäsiä ympärillä ettei niiden tarvi siwan kassalle lähteä. Oli miten oli se koulu ainakin helpompaa ja mukavempaa nuorena.

 

[Mänizeri]

Hyvässä puheohjelmassasi voisit paneutua myös tähän totuuteen, joka on paradoksi. Poikia valmennetaan tavoiteena saada jääkiekosta ammatti. Samaan aikaan pitää huolehtia koulusta (myös peruskoulun jälkeen). Miksi? Aivan, jotta saa ammatin itselleen...
Mihin toista ammattia tarvitaan ja miksi siihen pitää valmistautua yhtä aikaa jääkiekkoammattilaisuuteen valmistautumisen kanssa?

Ihan hyvä ohjelman aihe tämä olisi ja ylipäätään keskustelu siitä, mikä on urheilun suhde muihin ammattiryhmiin.

Urheilu on sinänsä jännä saarekkeensa, että ns. pääosan esittäjät, eli urheilijat itse, ovat todennäköisesti vähiten taloudellisesti hyötyvä osa. Seuraava on mutua, mutta jos siivotaan suomalaisista urheilijoista n. 20 - 30 parhaiten tienaavaa pois palkkatilastoista, niin aika pienet ovat palkat loppujen lopuksi. Sen sijaan urheilu työllistää valtavan määrän väkeä välillisesti: toimittajia, erilaisten liittojen väkeä, suorituspaikkojen ylläpitäjiä jne. Nämä saavat urheilun varjolla palkkaa paljon tasaisemmin ja turvallisemmin, kuin urheilijat.

Oikeastaan on aika mielenkiintoista, että Suomessakin urheilijoille ei ole mitään "putkea", kuten on monilla muilla viihteen (ja kulttuurin) aloilla. Mistään et valmistu urheilijaksi vaan sellaiseksi tullaan, jos tullaan. Edes lajiliittojen kautta ei voi "valmistua" vaan liitotkin luovat puitteita jos luovat, yhdessä kuntien kanssa. Urheilijaksi ryhtyminen vaatii uskallusta ottaa taloudellinen riski, näin ei välttämättä tarvitsisi olla jos valtiovalta tunnustaisi urheilun ammatiksi siinä missä muutkin.

Urheilu ammatin valintana on lähes samanlainen haave kuin pyrkiä rikkaisiin naimisiin... Voit onnistua, elämä on turvallisen tuntuista hetken, mutta loppu voi tulla koska tahansa.

 

[Foxtrot]

Kiitos Mänizeri, löysit pointtini. Mielestäni edellisissä viesteissä kerrotut totuudet olisi hyvä kyseenalaistaa ja Sihvosen ohjelma olisi tähän hyvä foorumi. Vertailua voisi hakea esimerkiksi musiikin tai kuvataiteen ammattilaisuudesta ja opiskelusta. Tuomas Kyrö sanoi kerran, että kirjailijan ammattiin ei voi opiskella. Urheilijan ammatti ei ole mielestäni verrattavissa kirjailijan vaan muusikon ammattiin. Tarvitaan lahjoja, mutta tarvitaan myös työtä, jotta lahjakkuus saadaan taidoksi. Mikä olisi urheilussa optimaalinen tapa saada nämä lahjakkuudet jalostettua taitaviksi ammattilaisiksi?

 

[dana77]

Urheilu on sinänsä jännä saarekkeensa, että ns. pääosan esittäjät, eli urheilijat itse, ovat todennäköisesti vähiten taloudellisesti hyötyvä osa. Seuraava on mutua, mutta jos siivotaan suomalaisista urheilijoista n. 20 - 30 parhaiten tienaavaa pois palkkatilastoista, niin aika pienet ovat palkat loppujen lopuksi. Sen sijaan urheilu työllistää valtavan määrän väkeä välillisesti: toimittajia, erilaisten liittojen väkeä, suorituspaikkojen ylläpitäjiä jne. Nämä saavat urheilun varjolla palkkaa paljon tasaisemmin ja turvallisemmin, kuin urheilijat.

Se nyt on tietenkin aina näkemyskysymys, että mikä on hyvä palkka, mutta suomalaisista ammattiurheilijoista miljoonatuloihin vuodessa pääsee ehkä tuo 20-30 kappaletta (joista suurin osa ulkomailla jääkiekkoilijoita pelaavia).

Jos sen sijaan otetaan vertailuun toimittajat ja nuo muut ja arvioidaan heidän kk-palkakseen se suomalaisten keskipalkka eli reilu 3000e kuussa -> 40 000e vuodessa, niin kai kiekkoilijoiden keskipalkat menevät ketjujen mukaan about ykkönen 150 000e, kakkonen 75 000e, kolmonen 50 000e ja nelonen 40 000e. Yhteensä tuosta tulee joukkuetta kohden se parisen miljoonaa kun veskat ottaa laskuihin.

Olenkin aina sanonut, että jos jääkiekkoammattilaiseksi alkaa, niin pitäisi päästä vähintään liigan ykkös-kakkosketju tasoon että homma on taloudellisesti edes lyhyellä tähtäimellä kannattavaa. Sen verran siinä siviilihommiin tasoitusta antaa, kun työkokemuksesta jää 15 ekaa vuotta pois.

 

[Mänizeri]

Se nyt on tietenkin aina näkemyskysymys, että mikä on hyvä palkka, mutta suomalaisista ammattiurheilijoista miljoonatuloihin vuodessa pääsee ehkä tuo 20-30 kappaletta (joista suurin osa ulkomailla jääkiekkoilijoita pelaavia).

Näinhän se on. Ja aika monet tienaavat palkkioita, joka on sitten tavallaan eri asia, mutta yleisessä puheessa nämä käännetään vuosituloksi... Ehkä urheilijan kohdalla pitäisi puhuakin vain palkkioista ja niistäkin vuositasolla. Millaista eläkettä nämä sitten kerryttävät, siitä ei minulla ole tietoa. Mutta sekin puoli menee kaiketi eri tavalla, kuin ns. normipalkansaajalla?

Suomessa on vielä sillä lailla, että joukkueurheilussa Suomessa voi ammattilaisten urheiluksi kärjistäen nimetä vain jääkiekon, jos kriteerinä on palkkiotaso suhteessa elinkustannuksiin, toki tietyillä reunaehdoilla ja tämäkin koskee oikeastaan vain Liigaa. Muissakin lajeissa pyritään ammattimaisuuteen ja niissä tehdään erittäin hyvää työtä monin paikoin, mutta resurssit ovat kuitenkin melko rajalliset monin tavoin. Yksilöurheilussa tilanne on vielä raadollisempi. Esim. Yleisurheilun Eliittikisoissa taitavat kentällä esiintyvät suomalaisurheilijat olla tapahtumassa paikallaolevista pienituloisimpia, poislukien jotkut mieskeihäänheittäjät ja katsomossa olevat mahdolliset opiskelijat.

Jos kategorisoi, niin Suomessa on edelleen sekä ammattiurheilijoita että urheilijoita (jotka tienaavat elämiseen tarvittavan rahan tai lisätulon muilla keinoin). Joka johtaa melko helposti siihen, että jos lajivalintoja tehdään "urheilusta ammatti aikuisiällä" -ajatuksella, niin jääkiekossa todennäköisyys päästä harjoittamaan pelkkää urheilua ilman suurempia tarpeita huolehtia peliuran aikaisesta toimeentulosta, on suurin.

Palatakseni vielä tähän urheilun erikoiseen asemaan yhteiskunnassa, ei jääkiekkoilijallakaan ole mitään nuorisotakuuta tai vastaavaa olemassa sillä perusteella, että olet "kouluttautunut" jääkiekkoilijaksi. Tai ihan miksi muuksi tahansa. Turva on melko olematon siinä suhteessa ja nuori ottaa automaattisesti riskiä tulevaisuutensa kustannuksella, kaikissa lajeissa, koska urheiluun uhrattu aika on huipulle pyrittäessä erittäin suuri ja on väkisinkin jostain pois. Yhtälö on monimutkainen Suomessa ja siihen nähden menestys eri lajien parissa on mielestäni yllättävänkin hyvää kautta linjan.

(Korostan vielä, että kaikki edellä kirjoitettu perustuu omiin havaintoihin ja päätelmiin, ei mihinkään tilastoituun faktaan)

 

[blackhawk]

Muita ihmisiä lyttäävä kaikkitietävä Sihvonen oli päätoimittaja Jukka Röngän ideoima rooli, jonka päätarkoitus oli ärsyttää ja herättää huomiota, jotta väki lukisi Urheilulehteä. Radio-ohjelman vetäjänä pitää toimia hieman eri tavalla, mikäli haluaa ohjelmaan vieraita.

 

[siffa]

Muita ihmisiä lyttäävä kaikkitietävä Sihvonen oli päätoimittaja Jukka Röngän ideoima rooli, jonka päätarkoitus oli ärsyttää ja herättää huomiota, jotta väki lukisi Urheilulehteä. Radio-ohjelman vetäjänä pitää toimia hieman eri tavalla, mikäli haluaa ohjelmaan vieraita.

Yle Puheen kesäsarjan kymmenen vierasta ovat mukana Sihvosen aiemman mediapersoonan pohjalta. Mahdollinen jatkosarja syksyllä hyödyntää kesäsarjan mediapersoonaa.

Eli ei taida vieraiden suhteen olla eroa Urheilulehden Johtavan roolilla tai Yle Puheen radiopersoonalla.

 

[dana77]

Palatakseni vielä tähän urheilun erikoiseen asemaan yhteiskunnassa, ei jääkiekkoilijallakaan ole mitään nuorisotakuuta tai vastaavaa olemassa sillä perusteella, että olet "kouluttautunut" jääkiekkoilijaksi. Tai ihan miksi muuksi tahansa. Turva on melko olematon siinä suhteessa ja nuori ottaa automaattisesti riskiä tulevaisuutensa kustannuksella, kaikissa lajeissa, koska urheiluun uhrattu aika on huipulle pyrittäessä erittäin suuri ja on väkisinkin jostain pois.

En näe että yhteiskunnan kannalta tämä ammatinvalinta urheilijaksi olisi mikään kovin erinomainen valinta, joten on varsin ymmärrettävää, että yhteiskunta ei sitä tue. Se ei vientieuroja juurikaan tuo, vain pieni prosentti yrittäjistä saa siitä ammatin ja ammattiurheilu on ahkera yrittäjä yhteiskunnan pusseilla (turvakaukaloita pitäisi ostella yms). Urheiluun uhrattu aika maksaa itsensä useimmiten lähinnä yksikön terveysvaikutuksien muodossa (olettaen että ne ovat positiiviset).

 

[benicio]

Eli ei taida vieraiden suhteen olla eroa Urheilulehden Johtavan roolilla tai Yle Puheen radiopersoonalla.

Olisikin mielenkiintoista saada vaikka Markku Erholzin perhe Yle Puheen studioon.

 

[El Lude]

Olisikin mielenkiintoista saada vaikka Markku Erholzin perhe Yle Puheen studioon.

Tahtoisin olla kärpäsenä katossa todistamassa tätä. Bubbling under: Stalin-Erkkaa olisi myös kiva kuulla Sihvosen radio et ohjelmassa...

 

[siffa]

Hyviä ehdotuksia yllä vieraista Yle Puheen jatkosarjaan. Lisään vielä Kalervo Kummolan, Hjallis Harkimon ja Hannu Jortikan nimet.

Yksi mielenkiintoinen nimi olisi Esa Siren. Sirenilla on pitkä ura jääkiekkovalmemtajana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lisäksi Esa Siren on kunnostautunut johtavana sotakirjailijana viime vuosina.

 

[Mänizeri]

En näe että yhteiskunnan kannalta tämä ammatinvalinta urheilijaksi olisi mikään kovin erinomainen valinta, joten on varsin ymmärrettävää, että yhteiskunta ei sitä tue. Se ei vientieuroja juurikaan tuo, vain pieni prosentti yrittäjistä saa siitä ammatin ja ammattiurheilu on ahkera yrittäjä yhteiskunnan pusseilla (turvakaukaloita pitäisi ostella yms). Urheiluun uhrattu aika maksaa itsensä useimmiten lähinnä yksikön terveysvaikutuksien muodossa (olettaen että ne ovat positiiviset).

Niin, riippuu mihin verrataan. Jos esim. ajatellaan näyttelijöitä ja muusiikin eri aloja, joita Suomen valtion rahoilla koulutetaan, niin eipä sielläkään puolella bisneslogiikka juuri toimi. Enemmän kyse on muista arvoista.

Väittäisin, että aika monta henkilöä jäisi työttämäksi tässä maassa, jos urheilu kiellettäisiin. En tiedä, onko urheilun osuutta bkt:sta koskaan kunnolla laskettu, mutta on se varmasti suurempi, kuin kuin uskotaankaan. Meiltä viedään kuitenkin mm.urheiluvälineitä, valmennusosaamista ja periaatteessa siirtokorvauksenkin voi Suomeen maksettuna laskea vientieuroksi. Jollain tasolla se raha kuitenkin tulee käyttöön rajojen sisäpuolella.

Myös Suomi-brändin (tai miksi sitä haluaakin nimittää) rakentajana urheilijat tavoittavat paljon suuremman joukon kuin muut kulttuurin alan suomalaiset. Mitenkään jälkimmäisiä väheksymättä

 

[Durden]

Jouniniemisiä on pohjois-amerikka ja paikallislehdet täynnä. Kuka tahansa oman alansa friikki (positiivinen ilmaus innostuneisuuden tasosta) osaa referoida alansa ympärillä tapahtuvia nyansseja kotimaansa tai kotikaupunkinsa mediaan paskalla äidinkielellä. Sihvonen pelailee vähän eri liigoissa kun nämä jouniniemiset.

Tästä olen huikeasti eri mieltä! Aivan samoin voisi sanoa, että kuka tahansa osaa provosoida silmittömästi ympärilleen ja pitää omia mielipiteitään vallitsevina totuuksina, jos tällaisen sokean kärjistelyn linjalle lähdetään?

Jouni Niemisen kirjoitukset ovat syviä, pohtivia, ja omia havantoja rikastettu lukuisilla tarinoilla ja yksityiskohdilla. Jouni on hyvin verkostoitunut Kanadan kiekkopiireihin ja kuulee paljon juttuja, mitä ns. tavalliset pulliaiset, etenkin me täällä Suomessa, emme välttämättä muuten kuulisi. Nämä tarinat Jouni osaa kertoa yksityiskohtaisesti hienolla tavalla. Omat mielipiteensä hän esittää omina mielipiteinään, ja jättää johtopäätösten vetämisen lukijoilleen. Minä pidän tästä tyylistä enemmän, kuin siitä että toimittaja syöttää omia mielipiteitään totuuksina. Jälkimmäinen malli aliarvioi lukijoiden kykyä tehdä johtopäätöksiä.

Kun Jouni kirjoitti vaikkapa Theo Fleurystä, niin minulla oli kirjaimellisesti tippa linssissä. Siihen ei Sihvonen/Jalonen yms. porukka pysty. Kun sisältö on noin timanttista kuin Jounilla, on aivan sama jos ikänsä Kanadassa asuneen kaverin juttuihin sujahtaa yksittäinen kielioppivirhe. Sisältö ratkaisee.

Ymmärrän toki senkin, että Röngän talutusnuorassa Sihvosen oli "pakko" provosoida ja herättää huomiota Urheilulehden levikin edistämiseksi. Käsittääkseni Jouni taas kirjoittaa enmmän jakaakseen tarinoitaan ja kertoakseen NHLän kuulumisia Suomalaisille?

Mutta, tässä ketjussa puhutaan Sihvosesta, joten Jounista lisää tarvittaessa omassa ketjussa. Otin Jounin esimerkiksi erilaisesta journalismista, kun Sihvonen kysyi mitä voisi tehdä toisin.

 

[siffa]

Olenkin aina sanonut, että jos jääkiekkoammattilaiseksi alkaa, niin pitäisi päästä vähintään liigan ykkös-kakkosketju tasoon että homma on taloudellisesti edes lyhyellä tähtäimellä kannattavaa. Sen verran siinä siviilihommiin tasoitusta antaa, kun työkokemuksesta jää 15 ekaa vuotta pois.

Kannattaa kuunnella Yle Puheelta (Yle Areena) Petteri Sihvosen keskustelu Manuela Boscon kanssa.

Lapsena ja nuorena harrastettu urheilu antaa valmiuksia urheilu-uran jäkeiselle elämälle selviytyä myöhemminkin. Manuela Bosco kärsi ison romahduksen huippu-urheiluaikanaan. Hän ei lokeroitunut eikä identifioitunut ympäristön paineiden ja toiveiden mukaisesti. Keskustelussa Manuela sanoo:"Urheilijaa/ihmistä ei voi lokeroida eikä identifioida. Urheilijan/ihmisen potentiaali on ihan äärimmäisen laaja. Ihan mitä hän ikinä haluaa tehdä, sen hän periaatteessa voi toteuttaa. Urheilijan kymmenettuhannet toistot ja keskittymiset kilpailuihin antavat mm. pohjaa tulevalle elämälle". Manuela on nyt näyttelijä ja äiti. Maisterin lopputyönsä hän teki huippu-urheilijan ja näyttelijän flow-tilasta.

Olen samaa mieltä Manuelan kanssa. Eletty elämä urheilun parissa on nähtävänä valmistautumisena uusiin haasteisiin. Ammatin voi valita kuten kouluttautumisenkin myöhemmin. Työkokemus alkaa sitten karttua jossain 25-40 vuoden iässä ja vielä on 40-25 hyvää työvuotta jäljellä. Tärkeää on, että on oma itsensä kaikissa elämäntilanteissa. Muiden vaatimuksille ja toiveille pitää ummistaa korvansa, mikä sekin on opeteltavissa oleva luonteen piirre.

 

[dana77]

En tältä istumalta lupaa. Näissä siviiliasioissa arvostan enkeliterapiaa antavaa Manuela Boscoa, siinä missä Hannu Kailajärveä tai Petteri Jussilaa. Minulle riittäisi vähempikin potentiaali ja usko itseensä.

 

[siffa]

En tältä istumalta lupaa. Näissä siviiliasioissa arvostan enkeliterapiaa antavaa Manuela Boscoa, siinä missä Hannu Kailajärveä tai Petteri Jussilaa. Minulle riittäisi vähempikin potentiaali ja usko itseensä.

Minä arvostan Manuela Boscon omia kokemuksia entisenä huippu-urheilijana ja hänen huippu-urheilun jälkeistä elämän kokemustaan.

Sinä suhtaudut häneen kielteisten ennakkoluulojesi mukaisesti. Mistään enkeliterapiasta Manuela ei keskustele Petteri Sihvosen kanssa sanaakaan. Minusta keskustelussa pysytään tiukasti ja mielenkiintoisesti ohjelman aiheessa. Sinä toki olet tehnyt oman ratkaisusi ohjelman kuntelemisen suhteen, eikä siinä mitään.

 

[P.Sihvonen]

Unista kategorisointia

En tältä istumalta lupaa. Näissä siviiliasioissa arvostan enkeliterapiaa antavaa Manuela Boscoa, siinä missä Hannu Kailajärveä tai Petteri Jussilaa. Minulle riittäisi vähempikin potentiaali ja usko itseensä.

Niin, tässähän on sellainen jännä fakta, että Manuela Bosco on huippu-urheilijana käynyt kovemman tien kuin 9999/10 000 huippu-jääkiekkoilijasta, jos mittari asetetaan siihen askeesiin, jonka hän kokenut urheilijana. Se, että Bosco on nyt näyttelijä tahi on ollut jotain enkeliterapiaa, on eri juttu kuin se, minkä tien hän kävi huippu-urheilussa. Oikeastaan sivuamme Boscon kanssa lähetyksessä sitä, miten väsyneitä ja unisia nämä suomalaisten kategorisoinnit eri alojen toimijoista ovat. Kategorisointeja tosin tekevät useimmin vain ne, jotka eivät ole "olleet siellä ja tehneet sitä".

Fakta on, että se Yle Puheen radiolähetyksemme oli ihan vitun hyvä, vaikka itse sanonkin. Kymmenen radiolähetyksen "konkarina" aistin, milloin kulkee, milloin ei. Nyt oli hyvä hiki päällänsä.

 

[Robin Big Snake]

Tämä viimeisin oli ensimmäinen mitä en jaksanut kuunnella. En siis aloittanut edes. Ei sillä että olisi Boscoa vastaan mitään, olen sattumalta joskus osunut samaan pienehköön seureeseen ja ihan mukava tyttö. Mutta muuten loistavaa settiä varsinkin kun voi kuunnella milloin lystää.

Tuota Rönkää kyllä odotan vesi kielellä, voiko Sihvonen antaa pientä spoileria kuinka pitkälle mennään Johtavaan/Urheilulehteen kun kaiketi kiistatta Röngällä on aika suuri osuus tässä kuluneessa ~10 vuodessa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tästä olen huikeasti eri mieltä! Aivan samoin voisi sanoa, että kuka tahansa osaa provosoida silmittömästi ympärilleen ja pitää omia mielipiteitään vallitsevina totuuksina, jos tällaisen sokean kärjistelyn linjalle lähdetään?

No pointti oli tehdä ero pelistä kirjoittamisen ja pelin ulkopuolisista asioista kirjoittamisen välillä. Mutta tiedän, huonosti sain pointin perille. Asia on kuitenkin jo loppuunkäsitelty (sic).

Sitä vastoin oli mukavaa huomata, että viimeisimmän pointtini (KSE) suhteen oltiin Sihvosen ja Boscon toimesta samoilla linjoilla seuraavan päivän lähetyksessä.

 

[siffa]

Kummola vieraana YLE Puheella tänään

Kummola on tänään Tommi Lindgrenin ja Petteri Sihvosen vieraana YLE Puheen klo 13.00 alkavassa tunnin ohjelmassa. Itselleni mielenkiintoisin asia liittyy siihen, jatkaako Kummola Jääkiekkoliiton puheenjohtajana marraskuun valintakokouksen jälkeen. Kummolan Jäkiekkoliittoon hankkima ST1:n pääomistaja Mika Anttonen on toistaiseksi ainoana ilmoittautunut puh.joht. kisaan mukaan.

 

[erku]

Petteri Sihvonen lausui vajaa kuukausi sitten seuraavaa: "KalPa on käsitetty väärin. Ei näytetä tajuavan, miten kova yhtälö on Pekka Virta ja KalPa."

KalPahan oli ennakkokaavailuissa oikeastaan kaikissa medioissa siellä sijoilla 11-13. Nyt se johtaa sarjaa ja voittaa pelejä, vaikka ykkösmaalivahti on telakalla. Kerrassaan huikea valmennussuoritus Pekka Virralta ja toisaalta huikea analyysi myös Sihvoselta. Ekspertiisiä on se, että näkee ennakkoon sen mitä muut eivät näe. Näin on ilmiselvästi tässä kohdin. Sihvonen näki ja ymmärsi sen, että Virran sapluuna toimii Kuopiossa, vaikka edellinen kausi hitsarien Porissa menikin totaalisen vihkoon.

 

[TosiFani]

P. Sihvosen ekspertiisi toimii joka toinen kausi, hänen mukaansa Ässien peli oli viime kaudellakin kunnossa. Hän lupasi lähettää Virralle vastaavan tekstiviestin kuin Kivelle edellisellä kaudella. P. Sihvonen on osoittautunut tässä suhteessa meidän fanien tasoiseksi osaajaksi. Radiossa hienoja juttuja, radio sopii mediana ilmeisen hyvin P. Sihvoselle.

Tässä vaiheessa kautta on hyvä voittaa pelejä, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että joukkueet saavat pelinsä kuntoon eri tahdissa. Jos Kalpa voittaa pelejä vielä tammikuussa ja keikkuu kuuden joukossa, voidaan puhua Virran onnistumisesta.