Petteri Orpon hallitus

[mjr]

Usko rahan tehokkaaseen käyttöön liki missään julkisella sektorilla on lähtökohtaisesti heikko. Ei se raha mitään paranna kun se käytetään tehottomasti.

Tuo on omalaatuinen uskomus, jopa tehottomastikin investoidut lisäresurssit kyllä parantavat tilannetta, mutta tehokkaasti suunnattuina parantaisivat tietysti paljon enemmän. Tehottomasta rahankäytöstä voisi esim syyttää USA:n lähinnä yksityiselle sektorille perustuvaa sairaanhoitojärjestelmää: valtavan kallis ja teollisuusmaiden mittapuilla valtavan huonoja kansanterveydellisiä tuloksia tuottava. Tässä suhteessa Suomi on siitä toisesta ääripäästä: suhteessa hyvin pienet terveysmenot ja silti hyvä kansanterveys - joskin tämä tilanne on kyllä väistämättä muuttumassa huonompaan suunteen.

 

[12961]

Tuo on omalaatuinen uskomus, jopa tehottomastikin investoidut lisäresurssit kyllä parantavat tilannetta, mutta tehokkaasti suunnattuina parantaisivat tietysti paljon enemmän. Tehottomasta rahankäytöstä voisi esim syyttää USA:n lähinnä yksityiselle sektorille perustuvaa sairaanhoitojärjestelmää: valtavan kallis ja teollisuusmaiden mittapuilla valtavan huonoja kansanterveydellisiä tuloksia tuottava. Tässä suhteessa Suomi on siitä toisesta ääripäästä: suhteessa hyvin pienet terveysmenot ja silti hyvä kansanterveys - joskin tämä tilanne on kyllä väistämättä muuttumassa huonompaan suunteen.

Enemmänkin skeptisyyttä sitä kohtaan, että ainaiset rahaa sinne - rahaa tänne -toivomukset tekisivät aina autuaaksi.

Ketuttaa myös lukea juoksevien kustannusten lisäyksen esittämistä investointeina ja sijoituksina. Sitä ne eivät koskaan ole.

 

[mjr]

Enemmänkin skeptisyyttä sitä kohtaan, että ainaiset rahaa sinne - rahaa tänne -toivomukset tekisivät aina autuaaksi.

Ketuttaa myös lukea juoksevien kustannusten esittämistä investointeina ja sijoituksina. Sitä ne eivät koskaan ole.

Olisiko lasten- ja nuortenpsykiatrian tai vaikka poliisin määrärahojen selvä korottaminen "juoksevia kustannuksia" vai järkeviä ja lopulta itsensä säästäviä sijoituksia? Itse näkisin että lisäpanostukset esim. näihin asioihin olisivat nimenomaan niitä investointeja ja sijoituksia. (Toki kummankin - ja etenkin poliisin - kohdalla pitäisi varmistaa, että valtaosa lisärahoista menee juuri sinne ruohonjuuritasolle. Poliisin määrärahoja on takavuosina korotettukin ilman että tämä olisi ihan kauheasti näkynyt suorittavan tason poliisiviroissa.)

 

[12961]

Olisiko lasten- ja nuortenpsykiatrian tai vaikka poliisin määrärahojen selvä korottaminen "juoksevia kustannuksia" vai järkeviä ja lopulta itsensä säästäviä sijoituksia? Itse näkisin että lisäpanostukset esim. näihin asioihin olisivat nimenomaan niitä investointeja ja sijoituksia. (Toki kummankin - ja etenkin poliisin - kohdalla pitäisi varmistaa, että valtaosa lisärahoista menee juuri sinne ruohonjuuritasolle. Poliisin määrärahoja on takavuosina korotettukin ilman että tämä olisi ihan kauheasti näkynyt suorittavan tason poliisiviroissa.)

Ne ovat juoksevia kuluja vailla kunnollista mitattavaa tuottoa. Minusta perusteettomia kustannusten lisäyksiä tilanteessa, jossa yhteiskuntamme joutuu ottamaan velkaa vastaavien toimintojen ylläpitämiseen.

Ottamatta kantaa tunnin junaan muuten kuin keskustelun osalta: Vaihtoehtoja voidaan aina esittää kaikelle. Jos tehdään infrainvestointia ja esitetään sille vaihtoehtona rahojen käyttöä muualla, pitäisi varmaan jyvittää se käyttö infrainvestoinnin käyttöajalle eikä budjettikaudelle. Miljoona junarataan ei ole sama asia kuin miljoona yhden budjettikauden ajaksi lastenpsykiatriaan.

 

[mjr]

Ne ovat juoksevia kuluja vailla kunnollista mitattavaa tuottoa.

Jaahas, niin, ehkä sitä voisi mitata vaikkapa poistamalla kaikki lasten- ja nuorisopsykiatrian määrärahat ja katsoa mitä se tekee kokonaismenoille pidemmällä tähtäimellä? Niin saataisiin verrannollista ainesta? Mutta olisiko se mitään aidosti tuottavaa panostusta sittenkään koska pelkkää menoahan kaikki julkiset rahat ovat, tietynlaista yksityisen omaisuuden pakko-konfiskaatiota.

 

[Hermes#41]

Miljoona junarataan ei ole sama asia kuin miljoona yhden budjettikauden ajaksi lastenpsykiatriaan.

Tuohon junarataan menee ainakin pari miljardia. Sillä saisi miljoonan lisää sinne mielenterveyspalveluihin 2000 vuodeksi tai vaikka 50 miljoonaa 40 vuodeksi.

 

[mjr]

Tuohon junarataan menee ainakin pari miljardia. Sillä saisi miljoonan lisää sinne mielenterveyspalveluihin 2000 vuodeksi tai vaikka 50 miljoonaa 40 vuodeksi.

No edellisen "tuotto" voidaan siis mitata, laskea (tekisi mieli laittaa tuokin lainausmerkkeihin). Jälkimmäinen olisi puolestaan vastuutonta ja tuhlaavaista tuulen huutamista.

 

[12961]

Jaahas, niin, ehkä sitä voisi mitata vaikka poistamalla lasten- ja nuorisopsykiatrian määrärahat ja katsoa mitä se tekee kokonaismenoille? Niin saataisiin verrannollista ainesta? Mutta olisiko se tuottavaa sittenkään koska pelkkää menoahan kaikki julkiset rahat ovat, tietynlaista yksityisen omaisuuden pakko-konfiskaatiota.

Menojahan ne ovat, eivät sijoituksia. Esimerkiksi parempi mielenterveys ei ole tuottoa eikä siihen rahan käyttäminen sijoitus. Toki jonkin kuluosuuden allokoiminen siihenkin on järkevää ja lisäkulukin saattaa olla kokonaisuudessaan kannattavaa.

Menolisäysten esittäminen sijoituksina on kuitenkin yksiselitteisesti todellisuutta pehmentävää vääristelyä.

Tuohon junarataan menee ainakin pari miljardia. Sillä saisi miljoonan lisää sinne mielenterveyspalveluihin 2000 vuodeksi tai vaikka 50 miljoonaa 40 vuodeksi.

Mieluiten ei yhtään lisärahaa kumpaankaan. Joka tapauksessa se verranto pitäisi olla juuri tuon jälkimmäisen tyyppinen. X miljardin käyttäminen infraan vs X/infran käyttöikä käyttäminen juokseviin kuluihin. Diskontatakin kannattaisi toki kun lainarahalla on hinta ja inflaatiokin taas olemassa.

 

[mjr]

Menojahan ne ovat, eivät sijoituksia.

Tuosta näkökulmasta toki kaikki investoinnit ovat menoja. Itse en ymmärrä miksi ei voitaisi nähdä merkittävää lisäpanostusta esim. lasten- ja nuortenpsykiatriaan ja ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön nimenomaan pitkällä tähtäimellä säästöä tuottavana sijoituksena. Ellei sitten ole jotain ideologisia silmälappuja, jotka estävät rationaalisen ajattelun.

 

[12961]

Tuosta näkökulmasta toki kaikki investoinnit ovat menoja. Itse en ymmärrä miksi ei voitaisi nähdä merkittävää lisäpanostusta esim. lasten- ja nuortenpsykiatriaan ja ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön nimenomaan pitkällä tähtäimellä säästöä tuottavana sijoituksena. Ellei sitten ole jotain ideologisia silmälappuja, jotka estävät rationaalisen ajattelun.

Myös juoksevan menon lisäys voi tietysti olla kannattava. Ei se silti sijoitus tai investointi ole vaan juoksevien menojen lisäys, jonka vaikutusaika on lyhyt ja josta päätetään uudestaan seuraavalla budjettikaudella.

Kuten aiemmin sanoin, minusta kaikkiin menonlisäyksiin tulisi nykytilanteessa suhtautua erittäin kriittisesti. Toki myös pitkävaikutteisiin kiinteisiin investointeihin kuten infraan, mutta pitkä- ja lyhytvaikutteisten menojen sotkeminen keskenään investoinneiksi tai sijoituksiksi on semanttinen harhautus.

 

[mjr]

Kuten aiemmin sanoin, minusta kaikkiin menonlisäyksiin tulisi nykytilanteessa suhtautua erittäin kriittisesti. Toki myös pitkävaikutteisiin kiinteisiin investointeihin kuten infraan, mutta pitkä- ja lyhytvaikutteisten menojen sotkeminen keskenään investoinneiksi tai sijoituksiksi on semanttinen harhautus.

No ei ole. On täysin rationaalista ajatella, että panostukset juuri tuon tyyppisiin asioihin tulevat pitkällä tähtäimellä helpottamaan menopaineita, ei lisäämään niitä. Miten paljon nyt maksamme siitä, että lapsia ja nuoria jää heitteille ja ulos säännöllisestä yhteiskunnasta: rikollisuus kaikkine kuluineen, hoivamenot, sosiaalituki, tuottavan panoksen poistuminen kansantaloudesta? Onko sitä kukaan arvioinut niin kuin jotain helvetin siltaa? Toki kulujen lisääminen muuhun kuin ennaltaehkäiseviin palveluihin on riskialttiimpaa, mutta tiukoin kriteerein sekin voi olla tuottavaa. Lisärahoitus pitäisi käytännössä aina myös yhdistää rakenteiden uudistamiseen ja järkeistämiseen.

Edelleenkin, vaje sinänsä ei ole merkittävä välitön ongelma: kasvun heikkous ja demografian huonontuminen ovat. Vaje on seurausta ongelmistamme, ei mikään olennainen syy niihin. Se tulee kaventaa ajan ja talouskasvun kautta, ei millään paniikkijarrutuksella, mikä on omiaan kääntymään itseään vastaan. Ongelma tässä yhtälössä on siis se kasvu - missä se on?

 

[12961]

Edelleenkin, vaje sinänsä ei ole merkittävä välitön ongelma: kasvun heikkous ja demografian huonontuminen ovat. Vaje on seurausta ongelmistamme, ei mikään olennainen syy niihin. Se tulee kaventaa ajan ja talouskasvun kautta, ei millään paniikkijarrutuksella, mikä on omiaan kääntymään itseään vastaan. Ongelma tässä yhtälössä on siis se kasvu - missä se on?

Edellisestä meidän lienee turha vängätä enempää, koska emme näytä tulevan siitä hullua hurskaammaksi.

Vajeen suhteen olemme ongelman juurisyystä täysin samaa mieltä. Minä olen vain niin pessimisti, etten usko Suomen löytävän tietään parempaan talouskasvuun lähivuosikymmeninä vaan kurjistuminen on se selvästi todennäköisin tie. Silloin vajetta ei ainakaan kannattaisi kasvattaa.

Ei ole sellaista poliittista blokkia, joka lähtisi (toki jo nyt reilusti myöhässä) korjaamaan demografiaongelmaamme, eikä yleinen poliittinen kehitys ja blokkien polarisoituminen sellaisen kehittymistä millään tavalla tue. Melkeinpä päin vastoin.

 

[Kilgore Trout]

Menojahan ne ovat, eivät sijoituksia. Esimerkiksi parempi mielenterveys ei ole tuottoa eikä siihen rahan käyttäminen sijoitus. Toki jonkin kuluosuuden allokoiminen siihenkin on järkevää ja lisäkulukin saattaa olla kokonaisuudessaan kannattavaa.

Menolisäysten esittäminen sijoituksina on kuitenkin yksiselitteisesti todellisuutta pehmentävää vääristelyä.

Tuota voi myös pitää semanttisena saivarteluna. Yleisesti esimerkiksi koulutusta pidetään sijoituksena tulevaisuuteen, vaikka kirjanpidollisesti se on pelkkä juokseva kulu.

 

[TosiFani]

Menojahan ne ovat, eivät sijoituksia. Esimerkiksi parempi mielenterveys ei ole tuottoa eikä siihen rahan käyttäminen sijoitus...

Onpas lyhytnäköinen ja hölmö ajattelutapa. Mitä terveempi kansa on, sen vähemmän kuluu rahaa julkiseen terveydenhuoltoon.

 

[mjr]

Vajeen suhteen olemme ongelman juurisyystä täysin samaa mieltä. Minä olen vain niin pessimisti, etten usko Suomen löytävän tietään parempaan talouskasvuun lähivuosikymmeninä vaan kurjistuminen on se selvästi todennäköisin tie. Silloin vajetta ei ainakaan kannattaisi kasvattaa.

Ei ole sellaista poliittista blokkia, joka lähtisi (toki jo nyt reilusti myöhässä) korjaamaan demografiaongelmaamme, eikä yleinen poliittinen kehitys ja blokkien polarisoituminen sellaisen kehittymistä millään tavalla tue. Melkeinpä päin vastoin.

No, myönnän kyllä, että minustakin on tullut yhä pessimistisempi - ei näytä siltä, että saataisiin konsensusta rationaalisen talouspolitiikan suhteen, ja samalla demografia yhä heikentyy (veikkaan että pari viime hyvää maahanmuuttovuotta jäävät huipuksi) ja kasvu pysyy sitkeästi heikkona johtaen siihen, ettei vähintäänkin osin irrationaalinen leikkauspolitiikka oikein koskaan voi loppua (pysyen myös sinä ongelmiemme suhteen sangen epäolennaisena mutta laajoja väestöryhmiä populistisesti miellyttävänä linjana). Tietty hyvinvointivaltiota jatkuvasti heikentävä noidankehä, siinä missä pohjoismaiset veljesmaamme ovat sekä kasvun että demografian suhteen paljon vahvemmassa asemassa.

 

[erku]

No ei ole. On täysin rationaalista ajatella, että panostukset juuri tuon tyyppisiin asioihin tulevat pitkällä tähtäimellä helpottamaan menopaineita, ei lisäämään niitä. Miten paljon nyt maksamme siitä, että lapsia ja nuoria jää heitteille ja ulos säännöllisestä yhteiskunnasta: rikollisuus kaikkine kuluineen, hoivamenot, sosiaalituki, tuottavan panoksen poistuminen kansantaloudesta? Onko sitä kukaan arvioinut niin kuin jotain helvetin siltaa?

Siitä on paljon laskelmia olemassa, mitä yksi syrjäytynyt nuori aiheuttaa yhteiskunnalle tappiota. Mutta kai se keskeisempi laskutoimitus tässä kohtaa olisi, miten paljon esimerkiksi 1,5-kertaistamalla nuorisotyön resurssit kyetään ehkäisemään syrjäytymisiä. Oma näppituntumani on, että kun kuntaan palkataan nuorisotyöhön henkilöstöä, niin heidän työpanos isoilta osin menee joidenkin nuorisolle suunnattujen tapahtumien järjestelyyn ja näihin tapahtumiin osallistuvat sitten pääosin ne pienen syrjäytymisriskin omaavat nuoret ja ne jo syrjäytyneet tai ison syrjäytymisvaaran omaavat jäävät pois näistä tapahtumista.

Pitkälti sama ongelma on vaikkapa liikkumattomuuden kanssa. Kaikki tietää, mitä riskejä terveyden ja työkyvyttömyyden suhteen liikkumattomuus ja ylipaino aiheuttavat. Mutta kun julkista rahaa tähän käytetään, niin käytännössä taitaa mennä niin, että veikkausvoittovaroista ohjataan siivu jollekin UKK-instituutin tyyliselle toimijalle, joka järjestää sauvakävelytapahtumia tai kehonkoostumusmittauksia. Ja näihin osallistujat ovat pitkälti aktiiviliikkujia eikä niinkään ne, jotka olisi tärkeää saada sohvalta makoilemasta liikkumaan.

Ennalta ehkäisevä työ on monella alueella tärkeää, mutta on näin vasemmistolaisenakin pakko kyseenalaistaa sitä, miten vaikuttavasti veronmaksajien rahaa tällä saralla osataan käyttää. Tuore esimerkki tästä taitaa olla julkisten työnvälityspalvelujen suhteen, kun VATT:in tutkimuksen mukaan viime hallituskaudella voimaan tullut pohjoismainen työnhaun malli toimii heikosti, kun hyviä työelämävalmiuksia omaavia työnhakijoita ylipalvellaan ja vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevia alipalvellaan.

 

[mjr]

Siitä on paljon laskelmia olemassa, mitä yksi syrjäytynyt nuori aiheuttaa yhteiskunnalle tappiota. Mutta kai se keskeisempi laskutoimitus tässä kohtaa olisi, miten paljon esimerkiksi 1,5-kertaistamalla nuorisotyön resurssit kyetään ehkäisemään syrjäytymisiä.

Pidän lasten- ja nuortenpsykiatriaa itse asiassa sangen hyvinä palveluina, mutta niihin pääsy on vain toivottomasti ruuhkautunut. Myöskin jalkautuva nuorisotyö suurissa kaupungissa vaikuttaa sangen rationaaliselta toiminnalta, johon kannattaisi panostaa. Samoin panostaminen koulupsykologien, kuraattorien ja koulunkäyntiohjaajien palkkaamiseen vaikuttaisi järkevältä sijoitukselta. Toki rahojen jakaminen järjestöille ilman huolta ja kontrollia ei ole toimiva ratkaisu. Poliisin määrärahoja on takavuosina väliin sangen reippaastikin korotettu, mutta se ei kummasti olekaan kovin selkeästi näkynyt ruohonjuuritasolla - olisiko sitten tullut kosolti keskitason pomoja ja administraatiota lisää?

 

[mjr]

Ylipäänsä aina kun tehdään lisäpanostuksia johonkin palveluun, tulisi ne kytkeä olennaisiin rakenneuudistuksiin, tehostuksiin - olla käytännössä ehdollisia. Takavuosien tehy-palkkaratkaisut vaikuttivat irrationaalisilta, kun niitä ei tosiaan sidottu yhtään mihinkään. Lisäeuro tehostettuun palveluun on niin paljon parempi kuin tehostamattomaan järjestelmään.

 

[mjr]

Tässä mielessä Orpon hallitusta on kehuttavakin: se ainakin pyrkii rakenneuudistuksiin (joskin valitettavan paljon ihan irrationaalisiinkin) - etenkin monet työelämäuudistukset ovat ihan järkeviä. Vieläkin pitäisi helpottaa palkkaamista ja keventää järkevissä määrin etenkin palvelualojen säätelyä ja byrokratiaa. Palvelusektori on meillä työllisyyden perusta. Meidän tulisi tehdä työmarkkinoista dynaamisempia ja joustavampia ja hyväksyä se, että monissa tapauksissa tulonsiirrot tulevat täydentämään matalia palkkoja.

 

[12961]

No, myönnän kyllä, että minustakin on tullut yhä pessimistisempi - ei näytä siltä, että saataisiin konsensusta rationaalisen talouspolitiikan suhteen, ja samalla demografia yhä heikentyy (veikkaan että pari viime hyvää maahanmuuttovuotta jäävät huipuksi) ja kasvu pysyy sitkeästi heikkona johtaen siihen, ettei vähintäänkin osin irrationaalinen leikkauspolitiikka oikein koskaan voi loppua (pysyen myös sinä ongelmiemme suhteen sangen epäolennaisena mutta laajoja väestöryhmiä populistisesti miellyttävänä linjana). Tietty hyvinvointivaltiota jatkuvasti heikentävä noidankehä, siinä missä pohjoismaiset veljesmaamme ovat sekä kasvun että demografian suhteen paljon vahvemmassa asemassa.

Samalla kun olemme pudonneet taloudellisesti muiden pohjoismaiden kyydistä, käytämme niitä kuitenkin yleisesti verrokkeina, joka polarisoinee omaa kotimaista politiikkaamme entisestään. Todennäköisesti polarisaatio vahvenee juuri juokseviksi kuluiksi kutsumieni julkisten palveluiden resurssitarpeen ja leikkauspolitiikan kohdalla.

Nykyisellä kustannusrakenteella pää tulee vetävän käteen ennemmin tai myöhemmin mikäli kasvua ei taiota jostain, joka taas mitä todennäköisimmin edellyttäisi demografiaongelman korjaamista. Tällä hetkellä kokonaisuus ei ole tasapainossa, vaan sinänsä hyviä ja arkisia asioita tuotetaan lainarahalla.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kasvu on toivomuksen tasolla, eikä oikein haluta myöntää sitä, ettemme ilman talouskasvua pysty ylläpitämään nykyistä hyvinvointivaltiotamme näin laajana. Paskamaisessa kierteessä tosiaan olemme. Kaunis velkailmapallo kasvaa leikkauspolitiikasta huolimatta.

 

[Zeic]

Tuosta näkökulmasta toki kaikki investoinnit ovat menoja. Itse en ymmärrä miksi ei voitaisi nähdä merkittävää lisäpanostusta esim. lasten- ja nuortenpsykiatriaan ja ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön nimenomaan pitkällä tähtäimellä säästöä tuottavana sijoituksena. Ellei sitten ole jotain ideologisia silmälappuja, jotka estävät rationaalisen ajattelun.

Tykkään tuosta "ennalta ehkäisevä nuorisotyö" termistä. Psykiatria on ongelman hoitamista, mutta enemmän pitäisi miettiä miksi yhteiskunta on sellainen että se tuottaa masentuneita nuoria enemmän kuin ennen. Todennäköinen syy on tietenkin some. Kyllä poliitikkojen pitäisi vähintään koota työryhmä miettimään voidaanko jotain tehdä. Toisaalta keinot esim. rajoittaa tiktokin käyttöä lainsäädännöllä ei ole ideologisesti mukavia nekään.

 

[12961]

Onpas lyhytnäköinen ja hölmö ajattelutapa. Mitä terveempi kansa on, sen vähemmän kuluu rahaa julkiseen terveydenhuoltoon.

Mutta se ei varmasti ole lineaarista, miten lisäraha esimerkiksi terveydenhuoltoon kansan terveystilannetta parantaa. Pitäisi mitata ja määritellä tavoitetaso realistisesti sen mukaan mitä resurssit antavat myöden. Tavoite ei voi olla sama kuin utopia parhaasta mahdollisesta jos resurssit ovat rajalliset.

 

[mjr]

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kasvu on toivomuksen tasolla, eikä oikein haluta myöntää sitä, ettemme ilman talouskasvua pysty ylläpitämään nykyistä hyvinvointivaltiotamme näin laajana. Paskamaisessa kierteessä tosiaan olemme. Kaunis velkailmapallo kasvaa leikkauspolitiikasta huolimatta.

Niinpä, varhainen esimerkki siitä mainitsemastani noidankehästä - Orpon hallitus naulasi itsensä kiinni tiettyihin lukuihin ja nyt sitten kun talous kasvaakin odotettua heikommin ja sotepalvelut paisuvat "odottamattoman" paljon niin vaje onkin huomattavasti laskettua korkeammalla tasolla. Velanotto ei välttämättä tätä vauhtia edes supistu (joskin tämän voi pelastaa taantuman jälkeinen vahvempi kasvu) ja joka tapauksessa pysyy olennaisesti about entisellä tasollaan. Kasvu on tähän se ratkaisu - kasvu rahoitti meidän hyvinvointivaltiomme ja sen puute tulee sen romahduttamaan, jos se jatkuu tarpeeksi pitkään.

 

[BigRedCat]

Se on nyt ihan vitun sama, vaikka nostaisitte eläkeikää sataan vuoteen. Jos ihminen ei pysty enää tekemään töitä fyysisten ja psyykkisten rajoitteiden takia niin hän ei tee enää yhtään mitään työtä kenellekään.

Mitä sitten jos ei enää kykene työhön, heitetäänkö luiskaan vai onko joku vaivaistalon tapainen, mihin kaikki surkeat kootaan. Tarjotkaa joku resepti valmiiksi, jolla saa ostaa piikin tai pillerin, mikä otetaan käyttöön, kun voimat uupuvat. Voin maksaa sen vaikka nyt heti ihan itse eli valtio pääsee tuostakin ongelmasta.

Tuli tuosta eläkeiän nostosta mieleen, että miehen eliniänodote on jotain 80 vuotta. Eläkeiän nostaminen 70 vuodesta 72 vuoteen on siis efektuaalisesti noin 20 prosentin eläkkeen leikkaus nykyisille työikäisille miehille. Naisilla leikkaus on 2/15=13,3 prosenttia eli aika paljon sekin.

Nykyisiin maksussa oleviin työeläkkeisiin kaavailtu leikkaus, eli yksi prosenttiyksikkö pienemmät indeksikorotukset, on yhden prosentin leikkaus. Jos se tehdään neljän vuoden ajan, niin noin neljän prosentin leikkaus.

Reiluako?

Tämä lienee ketjussa epäsuosittu mielipide, mutta vaikka toteutusaika- ja tapa eivät kenties optimaalisia olekaan, on minusta eläkeikä aivan liian matala ja tuo kahden vuoden nosto enemmän kuin aiheellinen.

Vuonna 1950 syntyneiden poikalapsien elinajanodote on 60 vuotta, kun taas 1985 vuonna syntyneillä se on 70 vuotta. Tyttölapsilla nousu on niin ikään kymmenisen vuotta, 68 --> 78.

Jos ajatellaan vuonna 1950 syntyneen eläkeiän olevan 64 vuotta, tuota vastaava "oikeudenmukainen" eläkeikä olisi 1985 syntyneelle n. 74 vuotta. On lisäksi tieteellinen tosiasia, että kuusikymppiset ja vanhemmatkin ovat nykyään aivan eri kunnossa kuin joskus muinoin eikä nykyiselle eläkeiälle ole juurikaan perusteluita työkyvyn osalta.

Ymmärrän kyllä eläkejärjestelmän rahoituksen oikeudenmukaisuusongelmat joista suuret ikäluokat ovat hyötyneet, mutta kyllä tässä nuorempienkin katsannossa on toisinaan melkoista uhriutumista mukana ilman että tiedostetaan omia etuoikeuksia suhteessa parjattuihin nykyeläkeläisiin.

Nykypäivän kuusikymppiset voivat aiempia sukupolvia paremmin

Uudet, kansainväliset tutkimukset osoittavat, ettei hyvinvointi 60 ikävuoden jälkeen vähene, vaan pikemminkin lisääntyy.

yle.fi

Tutkimus: iäkkäät ihmiset ovat nuortuneet

Tutkimuksen mukaan 75–80-vuotiaat ovat paremmassa kunnossa kuin heidän ikätoverinsa 30 vuotta sitten.

yle.fi

Tulokset viittaavat siihen, että eliniän pidentyessä myös toimintakykyisten vuosien määrä lisääntyy, ja elämä jatkuu myös keskeltä, eikä pelkästään lopusta.

 

[TosiFani]

Mutta se ei varmasti ole lineaarista, miten lisäraha esimerkiksi terveydenhuoltoon kansan terveystilannetta parantaa. Pitäisi mitata ja määritellä tavoitetaso realistisesti sen mukaan mitä resurssit antavat myöden. Tavoite ei voi olla sama kuin utopia parhaasta mahdollisesta jos resurssit ovat rajalliset.

Käytännössä resurssien lisääminen näkyy lineaarisesti nuorten hyvinvoinnissa ja näin ollen myös terveydenhuollon kuluissa.