PeSujen kännissä ja läpällä -selityksiä on kuultu jo vuosikaudet. Uhriutuminenkin on pelikirjassa ollut pitkään, ei siinä ole mitään uutta. Mutta kyllä tässä jonkinlainen linja nähdäkseni nyt ylittyi, kun Junnilan luottamuksen puolesta äänestettiin. Poliittinen johto kansanedustajineen ja ministereineen on kuitenkin arvojohtajia sen toivotun asiaosaamisen lisäksi. Nyt välittyvä signaali on vähintään mielenkiintoinen. Kokoomuksen liberaalimpi siipi kipuillee tämän kanssa sekin, vaikka Kokoomus Junnilan luottamuksen puolesta äänesti.
En minä Junnilaa vielä nähtyjen ulostulojen valossa pesunkestäväksi natsiksi leimaisi. Mutta noin selkeiden natsisympatioiden kiistäminen näyttäytyy melkoisena valkopesuna. Ei tässä nyt mistään "vihervasemmiston wokeilusta" vain vastareaktiossa kyse ollut, kyllä noita avoimia uusnatseille flirttailuita aika moni oikealle kallellaankin oleva tuomitsee. Silti tänään äänestystulos kertoo, että tuollaiset uusnatseille avoimesti flirttailut ovat ainakin istuvan eduskunnan silmissä ihan sopivien arvojen puitteissa Suomen hallituksen ministerille. Hiukan surullista se mielestäni on.
Hieman tuntuu, että persut hakemalla hakee näitä selkeitä yhteenottoja vasemmiston kanssa. En nyt tarkoita, että vasemmisto olisi ainut, joka suhtautuu kielteisesti natsismiin. Silti tämä Junnilan nimitys oli Persuilta outo veto. Nämä Junnilan sanomiset oli kuitenkin ennalta tiedossa. Siellä on ollut vasemmistolla kaikki materiaali jo olemassa, kun Junnilan valinta on tuotu julki. Miksi siis syöttää lapaan tällaisia, kun olisi voinut antaa vain salkun suoraan Puistolle? Myös Purran selkeä viesti siitä, että mikäli Junnila joutuu lähtemään, lähtee myös Persut, indikoi siitä, että Purra haluaa nyt selkeästi kovan linjan tämän Persujen peräänkuuluttaman "sananvapauden" puolesta. Siellä on ilmeisesti laskettu, että omat äänestäjät tykkää, kun ei tulla yhtään vastaan jos joku väläyttää natsikorttia.
Kokoomuksen kannalta tilanne on haastava. He saivat pitkälti haluamansa hallitusohjelman, ei heidän kannata kovin pienestä hallitusta kaataa. Lisäksi Junnilan natsismilla flirttailu on tapahtunut menneessä. Mielestäni tuollainen käytös ei ole ministerille sopivaa, mutta hän ei ole tuolloin ollut ministeri. Eduskuntahan arvioi tilannetta siltä kantilta, että onko ministeri eduskunnan luottamuksen arvoinen hoitamaan pestiään. Ei siinä voida liiaksi antaa painoarvoa menneille asioille ennen ministerin pestiä.
Minusta tämä keissi on imagollisesti huono, mutta ymmärrän sen, ettei juuri jaettuja salkkua alettu heti jakaa uudelleen. Junnila on nyt suurennuslasin alla ja toiminta ministerinä määrittää mielestäni hänen jatkonsa. Eikös vasemmisto kuitenkin aina itsekin sano, että ihmisen kuuluu saada toinen mahdollisuus? Olisin luultavasti itsekinäänestänyt luottamusta vastaan oppositiosta ja puolesta hallituksesta käsin. Benin toiminta kuvastaa lopulta tämän koko homman ytimen. Ben ymmärtää, ettei tämän takia aleta venettä keikuttamaan, mutta ilmoittaa selkeästi, ettei Junnila ole hänen luottamuksensa arvoinen.
Tuomitsen täysin Junnilan fasistisen flirttailu, mutta mielestäni moni vetää vähän mutkia suoraksi, kun ilmoittaa Suomen oleman nyt fasismin tiellä. Ei se Suomen valtiosääntö kyllä ilman opposition hyväksyntää taivu siihen, että täällä alettaisiin fasismia juurruttamaan osaksi vallitsevaa lainsäädäntöä.