Rakas päiväkirja: Nyt täytyy oikein päivittää, kun huomenna taas alkavat työt Suomen parhaaksi!
Olo on oikein hyvä, todella positiivisissa fiiliksissä. Loma sujui hyvin, tuli tehtyä mökillä kaikenlaista ja ladattua akkuja. Eilen oli mukava seurata (T)PS:n puoluekokousta, sain heti lämpimän sisäisen tunteen, kun huomasin, miten sitoutuneita kaikki siellä ovat puhaltamaan yhteiseen hiileen. (Tämä ei ollut rasistinen vertaus, heh.) Toisaalta, loma on meillä pääministereillä suhteellinen käsite, kovasti pitää silti autolla ajella ympäri Suomea, kun poliittiset tehtävät kutsuvat, mutta en valita. Kuuluu ns. luontaisetuihin tämä tämmöinen.
Kyllä olen miettinyt sen kalliimman Teslankin hankkimisista, Juhalla oli sellainen, kateeksi vähän kävi. Ja lenteli ihan yksityiskoneellakin pääministerinä. Mutta vaimo pistää vähän hanttiin kun on muitakin menoja meillä kuitenkin. Minä en kuitenkaan ole yrittäjätyyppiä, vaikka tunnenkin monta menestynyttä yrittäjää. Ei tässä pääministerinä rikastumaan pääse, mutta teen tätä hommaa ihan isänmaan hyväksi tai mikä muu termi olisikaan tässä soveliasta käyttää.
Koko pääministerikauteni on mennyt todella hyvin, hallitusneuvottelutkin sujuivat suotuisissa merkeissä ja saatiin hyvä hallitusohjelma aikaiseksi. Kyllä täytyy sanoa, että naisten kanssa on mukava neuvotella, ovat sopuisia, eivät liian aggressiivisia. Riikkakin on tosi symppis, oikeastaan tunnen pientä vetoa häneen. Nimittäin meillä puolueessa on vain tuollaisia sliipattuja uraohjuksia, mutta Riikka tuo tuulahduksen voisiko sanoa ihan kivikaudelta. Silloin naisetkin olivat varmaan aika voimakkaita persoonia, jotka hoitivat paljon asioita, kun miehet olivat saalista metsästämässä. Villinaisia, vau! Tai en halua stereotypisoida, ehkäpä villinaiset olivat metsästämässä myös.
Minulla on ollut pieni ulkonäköprobleemi, kun olen joutunut miettimään suhdettani piilolaseihin. Kavereilta on tullut aika nasevaa kuittailua uusista silmälaseistani, sanovat, että olen vähän nössykän näköinen, antaa vähän sellaisen mitäänsanomattoman kuvan itsestäni. Voisinko pistää lasit vaihtoon, saada vähän terävyyttä olemukseeni? Silloin aikaisemmin, muutama vuosi sitten, en käyttänyt laseja julkisesti ja minussa oli sellaista kataismaista nuorekkuutta. Yksikin sanoi, että voisin komeilla isoissa lehdissä kansikuvapoikana, jos vain nuorentaisin hieman olemusta. Hyvin sanottu, mietin tätä asiaa vaimon kanssa.
Tuo kritiikki toisaalta vähän satutti. Kaveri, jota en viitsi enää paljon tavata, sanoi että nyt näytän siltä kuin piiloutuisin silmälasieni taa, vaikutelma syntyy lasien kuperuudesta. Ennen lasejani näytin valmiilta ottamaan maailman haasteet vastaan, nyt sitten olen kuin kasvihuoneessa, ikään kuin eristettynä omaan kuplaani. Dynaaminen muutosjohtaja ei oikein voisi näyttää tuolta. Minä olen luonteeltani kuitenkin sovitteleva ihminen, en oikeastaan halua haastaa ihmisiä, vaan tyydyn antamaan tietyt askelmerkit, joilla sitten mennään eteenpäin. Ihan sydämeni takiakin kannattaa ottaa rauhallisesti.
Oikein lämmin olo tuli kesällä yhdestä YLEn haastattelusta, jossa ei kertaakaan kysytty tuosta rasismikohusta, vaan puhuttiin ihan selkeää politiikkaa. Minä tykkään vastata poliittisiin kysymyksiin, niitä olen koko ikäni pohtinut. Sen sijaan tuollainen rasismipuhe ainakin minua hiukan ihmetyttää. Meillä on hallituksessa nollatoleranssi kaikkea rasismia kohtaan, eiköhän se kuitenkin riitä. Kaikki ovat hyvin sitoutuneita hallitusohjelmaan, on tosin RKP:ssä yksi vastahankainen edustaja, mutta minä en laskisi hänelle kovin suurta merkitystä.
Mielelläni lopettaisin tämän rasismikohun kokonaan, sillä syksyllä on tiedossa kova savotta, kun pitää jotakin saada aikaan. Tämä hallitus hyvin elinkelpoinen, kelpaa elimiä ihan luovutettavaksi asti (heh). Tällaisella varsinaissuomalaisella positiivisuudella on hyvä mennä eteenpäin. Eiköhän se Riikkakin tästä pikkaisen rauhoitu, kun syksy tulee ja tämä kohu unohtuu tärkeämpien asioiden vuoksi. En minä nyt tiedä, pitäisikö jonkun vielä pyytää jotakin anteeksi, mielestäni hallituksessa on asiat puitu ja pantu valmiiksi jo. Kovin mielelläni keskittyisin ihan muihin asioihin.
Kun tätä hallitusta katsotaan ihan poliittisena kombinaationa, niin meillä on tosi hyvä kokoomushallitus. Seinät on leveällä ja katto korkealla. Meillä on sulassa sovussa eri sortin liberaalit ja konservatiivit. Yhteinen tavoite on tehdä kunnon porvarillista politiikkaa, sellainen on päässyt unohtumaan kun vasemmisto on jöötä pitänyt neljä vuotta. Ihmiset pistetään töihin eikä turhaan pidetä heitä sosiaalihuollon piirissä. Täytyyhän heille kertoa, että vain työllä tässä päästään eteenpäin. Sen vuoksi puretaan hiukan työllistymisen esteitä ja saadaan maan talous kuntoon! Ja totta kai niitä verojakin pitäisi saada alemmaksi, jotta työnteko kannattaisi.
Näin loman loppuessa on poikkeuksellisen positiiviset tunnelmat. Vähän jännitän, malttaako Riikka jättää sijaisuuden taas minulle. Ehkä käydään sellainen vallanvaihtoseremonia, hyvää samppanjaa ja muuta (heh). Oikeasti minun täytyy taas lopettaa Riikasta fantasioiminen ja keskittyä työntekoon.
Tehdään Suomesta parempi paikka kaikkien elää. Siinä työssä minä ja Kokoomus ollaan täysillä mukana!