Hyi, Nikkilä antaa poikkaria selkään. Tällaista puolisikaa peliä toivoin Kerhon puolustajilta toisessa ketjussa, niin sain lähes täystyrmäyksen toivomuksiini. Jääkiekkoon vaan kuuluu jonkinnäköinen kovuus joita haetaan harmaaltakin alueelta, välillä näistä pilli soi ja toisinaan ei. Mutta on hyvä muistuttaa vastustajaa mustelmilla oman maalin edessä, että tänne ei ole tulemista. Ja harvemmin siinä oman maalin edessä edes pystyy puhtaisiin taklauksiin, joten joutuu antaa mailaa kylkeen, selkään ja jalkoihin. Jos näitä koiruuksia ei tehdä, niin annetaan kuva että Kerhon maalilla saa melskata miten vaan.Tulipa vastaan huikea kuva Nikkilästä jakamassa kovuutta Kukkos-Lasselle.
Paremmalla itseluottamuksella ja määrätietoisemmilla, nopeammilla kiekollisilla ratkaisuilla Petterin on mahdollista nostaa peliään pari pykälää sinne lähelle EHT-tasoa, jota häneltä on jo tovi odotettu. Sillä tasolla yhdeksän kymmenestä syötöstä osuu lapaan ja edistää peliä, ja laukauspaikoissa on aikaa tähdätä eikä ensimmäinen karvaaja ehdi eteen. Valmennuksella on tietty iso rooli, mutta aikaa on. Oltaisiinko nyt taas oikeilla raiteilla?