Minulle suurin ero KJ:ssa ja Matikaisessa on se, ettei HIFK taipunut usein nollan pisteen peleihin kauden 10-11 runkosarjassa, jossa HIFK sai 1-3 pistettä pelistä 49/60 ottelusta. Matikaisen HIFK:lla sama suhde on 25/18 eli HIFK on 60/40-joukkue jo ennen peliä, että pääsee pisteille. Kaudella 10/11 oli yli 4/5:n todennäköisyys, että HIFK saa pisteitä ja nyt se on 3/5. Lisäksi Matikaisen HIFK päästi nyt tammikuussa 9/12-pelissä vähintään 3 maalia eli peli on ihan vaiheessa vieläkin, kun 75% otteluista HIFK päästää itse liikaa maaleja, vaikka voittaisi pelin. Ketjut Matikainen lienee nyt säätänyt kohdalleen, jos kukaan ei enää loukkaannu (hah), kun Tyllerö Redenbach ei olekaan se megafloppi, joksi hänet leimasin vielä lauantaina 28.1.2012 alkuiltapäivän aikana. HIFK:lla on nyt sellainen joukkue jo ilman uusia hankintojakin kasassa, jolla valmennusryhmän pitää onnistua taistelemaan mestaruudesta. Asia ei jää pelaajamateriaalista kiinni, jos avainpelaajien terveystilanne ei romuta kaikkea, kuten aina voi käydä.
Playoffit ovat uusi maailma, mutta peli ei kulje siellä kuin nappia painamalla voittavasti ja/tai suunnilleen pakottamalla, kuten Summasen joukkueissa, vaikka hävittäisiin 6 peliä putkeen ennen playoffeja. Ei onnistusi enää edes Summaselta, kun peli on kehittynyt niistä ajoista, kun Summanen valmensi Jokereita erittäin paljon sellaiseen suuntaan, jossa pelitavan toteutuksen toimivuus rakennetaan vähitellen pala palalta runkosarjan aikana. Itse en usko sellaiseen, että HIFK:n peli sujuu maaliskuussa aloitettavissa playoffeissa, jos se ei suju jo aikaisemmin. Vielä on aikaa saada peli kohdalleen, mutta ei kovin pitkä aika. Joukkue meillä on jo kasassa, jopa mestaruuteen keväällä 2012 saakka, mutta onko valmennuksen osaaminen ja pelitavan toteutuksen vieminen peliin saakka sillä tasolla, että odotukset pitkästä ja hienosta keväästä olisivat realismia. Saa nähdä.