Itsehän ihmettelen, miksi hemmetissä pitkään avoimena pidetty viidennen välierän ajankohta päätettiin torstaiksi. Nyt saadaan odottaa välieräsarjan ratkaisua kolmen välipäivän verran, eikä torstain voittajalle ei jää kuin vajaa kaksi vuorokautta valmistautua ensimmäiseen Sotkamon-vierailuun... Ihan kuin olisi joku Sotkamo-fani käynyt rustaamassa aikataulun.
Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe on, pettikö Tahkon "kilteillä pojilla" pää, kun 2-0-johto katosi tuhkana tuuleen. Melkein väittäisin, että ei - ainakaan sunnuntain osalta. Pikemminkin päinvastoin. Tahkon peli takkuili, mutta joukkue väänsi siitä huolimatta selkä seinää vasten toisen jakson viimeisissä vuoroissa itsensä supervuoroon asti.
Toisaalta supervuorossa Nurmo sai voiton puolilahjana, kun Mikko Röppänen kauhaisi Vainionpään maalyönnistä ohi hämärässä. Ja se oli Röppäseltä jo toinen samanlainen suoritus ottelussa. Sitä ennen Röppänen ehti loppukaudesta tehdä palon jokaisesta tiukasta itselleen suuntautuneesta kotiutustilanteesta varmaan useamman kymmenen kertaa putkeen.
Neljännen välierän ratkaisun näkisin muutoin olleen siinä, että Tahko, joka on yleensä parhaimmillaan nimenomaan takatilanteissa, ei pystynyt torjumaan Nurmon hurmokseen päässeiden kotiuttajien lyöntejä. Joista iso osa kieltämättä oli vastustamattomia.
Vainionpää 5/7. Heinäheimo 1/2. Tokkari 3/5. Piuhola 2/5.
Harvoin on Tahkoa vastaan kotiutettu noin korkeilla prosenteilla. Nurmolle kunnia siitä.
Yksi pointti välieräsarjassa on se, että Tahkon sisäpelin tärkein pelaaja Juha Korhonen ei ole osunut koko välieräsarjassa kunnolla palloon. Ei edes silloin, kun muu joukkue nappasi hurmoksessa 2-0-johdon. Ja se on vaikuttanut ykköskärjen tehoihin merkittävästi.
Nurmo lienee hurmoksensa ja kotietunsa ansiosta iso suosikki torstaina. Kokonaan ei silti kirvestä viitsi kaivoon heittää, sillä Tahko ei ole kärsinyt koko välieräsarjassa yhtään suoraa tappiota. Aina on menty vähintään supervuoroon, ja siellä taasen on kaikki mahdollista.
Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe on, pettikö Tahkon "kilteillä pojilla" pää, kun 2-0-johto katosi tuhkana tuuleen. Melkein väittäisin, että ei - ainakaan sunnuntain osalta. Pikemminkin päinvastoin. Tahkon peli takkuili, mutta joukkue väänsi siitä huolimatta selkä seinää vasten toisen jakson viimeisissä vuoroissa itsensä supervuoroon asti.
Toisaalta supervuorossa Nurmo sai voiton puolilahjana, kun Mikko Röppänen kauhaisi Vainionpään maalyönnistä ohi hämärässä. Ja se oli Röppäseltä jo toinen samanlainen suoritus ottelussa. Sitä ennen Röppänen ehti loppukaudesta tehdä palon jokaisesta tiukasta itselleen suuntautuneesta kotiutustilanteesta varmaan useamman kymmenen kertaa putkeen.
Neljännen välierän ratkaisun näkisin muutoin olleen siinä, että Tahko, joka on yleensä parhaimmillaan nimenomaan takatilanteissa, ei pystynyt torjumaan Nurmon hurmokseen päässeiden kotiuttajien lyöntejä. Joista iso osa kieltämättä oli vastustamattomia.
Vainionpää 5/7. Heinäheimo 1/2. Tokkari 3/5. Piuhola 2/5.
Harvoin on Tahkoa vastaan kotiutettu noin korkeilla prosenteilla. Nurmolle kunnia siitä.
Yksi pointti välieräsarjassa on se, että Tahkon sisäpelin tärkein pelaaja Juha Korhonen ei ole osunut koko välieräsarjassa kunnolla palloon. Ei edes silloin, kun muu joukkue nappasi hurmoksessa 2-0-johdon. Ja se on vaikuttanut ykköskärjen tehoihin merkittävästi.
Nurmo lienee hurmoksensa ja kotietunsa ansiosta iso suosikki torstaina. Kokonaan ei silti kirvestä viitsi kaivoon heittää, sillä Tahko ei ole kärsinyt koko välieräsarjassa yhtään suoraa tappiota. Aina on menty vähintään supervuoroon, ja siellä taasen on kaikki mahdollista.