JoMa on matkalla alamäkeen, joka pitäisi saada pysäytettyä. Seuran palkanmaksukyky pitää huolen siitä, että joukkue ei tipu koskaan jumbosijoille, mutta luulisin, että ketään ei tyydytä nykyinen suunta. Viimeiset 3 vuotta poissa runkosarjan top-4 joukosta ja viimeiset 4 vuotta poissa finaaleista/uskottavasti välierissä toimineesta joukkueesta.
Joensuussa rakennettiin pitkäjänteisesti useana vuonna joukkuetta menestykseen. Sotkamon Jymy osoittautui lähes joka vuosi peikoksi, minkä yli ei vaan päässyt playoffeissa. Juha Puhtimäen tulo seuraan muutti tuon asian ja joukkue kasvoi voittajaksi. Kaikki kunnia Mika Väisäsen vaikeille syötöille, mutta ei Väisänen ollut se voittajapersoona, mikä olisi puskenut joukkuetta menestykseen. Väliahossa on paljon samaa kun Mika Väisäsessä. Syöttää hankalasti ja on ihan kiva lukkari, mutta ei ole se suunnanmuuttaja.
Mansen tulo superiin sekoitti myös JoMan pakan kupattuaan Jomasta useamman ratkaisupelaajan. Samoihin aikoihin Jonne Kemppainen, Mikko Kemppainen ja Aleksi Rautiainen lopettelivat uraansa. Tuomas Jussilakin oli lähtenyt toisen mestaruuskauden jälkeen. Kuvaavaa on, että Joman vuoden 2020 runkosarjan voittajajoukkueesta Jomassa pelaa tällä hetkellä vain 4 pelaajaa.
Kun pelaajakato kävi 19 - 20 kausien jälkeen, seuraan iski tietyllä tapaa hätä, ja se pitkäjänteinen työ unohdettiin ja tuo menestys haluttiin sokeasti säilyttää täyttämällä joukkuetta vääristä paikoista väärillä pelaajilla. Kouvolasta tullut, myöhemmin potkut saanut toimitusjohtaja Matti Lindholm oli yksi arkkitehti tässä touhussa. Nyt seura on etsinyt vuoden uutta toimitusjohtajaa ja huhut kertovat, että jopa hallituksessa istuu semmoisia ihmisiä, ketkä eivät tule toimeen keskenään, tai no yhden henkilön kanssa.
Tuntuu jotenkin, että kaikki se pitkäjänteinen työ mikä tuolla tehtiin vuosien ajan, on hävinnyt kokonaan. Kaikki kunnia Hakille ja Topi Kososelle, mutta he ovat eläviä esimerkkejä tästä nykyisestä pitkäjänteittömyydestä. Ville Väliahonkin palkkaamisesta voidaan olla montaa mieltä. Pelaaja, joka ei mahtunut pelaamaan yhden päävastustajan kokoonpanoon. Ei kuulosta kovin kunnianhimoiselta hankinnalta. Iiro Nokkalan hankinta tälle kaudelle ajaa aivan samaa asiaa. Ei mahtunut yhden päävastustajan kokoonpanoon ja Joma hankkii sen pelaajan, vaikka omissakin junnuissa olisi ollut rooliin pelaajia.
Suunta on vielä mahdollista vaihtaa, mutta se vaatii ison muutoksen myös hallituksen ajatuksissa. Seura takaisin pitkäjänteisyyden ja kunnianhimon pariin. Sille annan propsit, että omia kasvatteja on kokoonpanossa miltei puolet, ja ensi kaudella tuo luku kasvaa.
Joensuussa rakennettiin pitkäjänteisesti useana vuonna joukkuetta menestykseen. Sotkamon Jymy osoittautui lähes joka vuosi peikoksi, minkä yli ei vaan päässyt playoffeissa. Juha Puhtimäen tulo seuraan muutti tuon asian ja joukkue kasvoi voittajaksi. Kaikki kunnia Mika Väisäsen vaikeille syötöille, mutta ei Väisänen ollut se voittajapersoona, mikä olisi puskenut joukkuetta menestykseen. Väliahossa on paljon samaa kun Mika Väisäsessä. Syöttää hankalasti ja on ihan kiva lukkari, mutta ei ole se suunnanmuuttaja.
Mansen tulo superiin sekoitti myös JoMan pakan kupattuaan Jomasta useamman ratkaisupelaajan. Samoihin aikoihin Jonne Kemppainen, Mikko Kemppainen ja Aleksi Rautiainen lopettelivat uraansa. Tuomas Jussilakin oli lähtenyt toisen mestaruuskauden jälkeen. Kuvaavaa on, että Joman vuoden 2020 runkosarjan voittajajoukkueesta Jomassa pelaa tällä hetkellä vain 4 pelaajaa.
Kun pelaajakato kävi 19 - 20 kausien jälkeen, seuraan iski tietyllä tapaa hätä, ja se pitkäjänteinen työ unohdettiin ja tuo menestys haluttiin sokeasti säilyttää täyttämällä joukkuetta vääristä paikoista väärillä pelaajilla. Kouvolasta tullut, myöhemmin potkut saanut toimitusjohtaja Matti Lindholm oli yksi arkkitehti tässä touhussa. Nyt seura on etsinyt vuoden uutta toimitusjohtajaa ja huhut kertovat, että jopa hallituksessa istuu semmoisia ihmisiä, ketkä eivät tule toimeen keskenään, tai no yhden henkilön kanssa.
Tuntuu jotenkin, että kaikki se pitkäjänteinen työ mikä tuolla tehtiin vuosien ajan, on hävinnyt kokonaan. Kaikki kunnia Hakille ja Topi Kososelle, mutta he ovat eläviä esimerkkejä tästä nykyisestä pitkäjänteittömyydestä. Ville Väliahonkin palkkaamisesta voidaan olla montaa mieltä. Pelaaja, joka ei mahtunut pelaamaan yhden päävastustajan kokoonpanoon. Ei kuulosta kovin kunnianhimoiselta hankinnalta. Iiro Nokkalan hankinta tälle kaudelle ajaa aivan samaa asiaa. Ei mahtunut yhden päävastustajan kokoonpanoon ja Joma hankkii sen pelaajan, vaikka omissakin junnuissa olisi ollut rooliin pelaajia.
Suunta on vielä mahdollista vaihtaa, mutta se vaatii ison muutoksen myös hallituksen ajatuksissa. Seura takaisin pitkäjänteisyyden ja kunnianhimon pariin. Sille annan propsit, että omia kasvatteja on kokoonpanossa miltei puolet, ja ensi kaudella tuo luku kasvaa.
