Eli 13 mestaruuden päässä.
Hyvä niin, silloin kannattaa juhlia, kun aihetta on. Jotkut seurat saattaisivat niin tehdä toimittajille kuittailun sijaan.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Superlupaus Gavin McKenna haluaa toistaa McDavidin ja Bedardin kultaiset sankariteot Kanadan paidassaLue lisää »
-
Luistimenviilto, ulosajo ja muuri-Maurins kiusana, kun Pikkuleijonat avasi kotikisat voitokkaastiLue lisää »
-
"Virtaa riittää kyllä kaikkiin peleihin" – A-maajoukkueesta kotikisoihin kutsuttu Konsta Helenius on valmis myös miesten MM-kisoihinLue lisää »
-
U18 MM-päiväraportti: Eiserman johti Yhdysvaltojen murska-avausta hattutempulla, Kanada rynnisti Ruotsilta karkuun avauserässäLue lisää »
-
Avausvoiton Pikkuleijonille torjunut Rimpinen kotikisoista: "Ihan mahtavaahan tämä on"Lue lisää »
-
Selostajalegenda Bob Cole on poissaLue lisää »
Hyvä niin, silloin kannattaa juhlia, kun aihetta on. Jotkut seurat saattaisivat niin tehdä toimittajille kuittailun sijaan.
No jos omalla joukkueella olisi ne 46, tmv, mestaruutta (ja omalla joukkueella ei ole yhtään, eikä taida tullakaan, Nurmoon Jymyllä) niin en kyllä ollenkaan jaksaisi piikitellä ja kaunailla vaan olisin pelkästään iloonen, että joskus muutkin pärjää. Mutta kaikki omalla tavallaan - hieno päivä tämä, vielä hienomman päivän jälkeen, ei kuule viittitä negailla!
Yleensähän se nyt vaan näyttää hölmöltä ja huonolta voittamiselta, kun tuollaisiin asioihin keskittyy voittamisen hetkellä. Eiköhän se isoin kuitti ole annettu sillä hetkellä, kun se pokaali nousee ilmaan ja mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu. Eihän näitä tunteita kaikki pakoon pääse, mutta niiden näyttäminen ulospäin näyttää vain typerältä ja se, että seura lähtee tähän mukaan, niin se on hassua. Eiköhän nuo voisi pitää kopissa.
Ei se Vimpelin mestaruutta pienennä silti yhtään. Onnea Vimpelin Veto! Onhan tuo seura ärsyttänyt vuosia, mutta pitää nostaa hattua, kun omalla projektilla mennään tyylikkäästi päätyyn asti. Hienosti ja tasapainoisesti rakennettu joukkue. Selkeästi kauden paras.
Ei se Vimpelin mestaruutta pienennä silti yhtään. Onnea Vimpelin Veto! Onhan tuo seura ärsyttänyt vuosia, mutta pitää nostaa hattua, kun omalla projektilla mennään tyylikkäästi päätyyn asti. Hienosti ja tasapainoisesti rakennettu joukkue. Selkeästi kauden paras.
Mitään en varmaksi tiedä mutta vahva arvaukseni on, että Kinnus-Teemu on yksi esimerkki lisää siitä, kuinka joillekin alkoholi ja puhelimen/somen käyttö eivät sovi yhteen.
Olipa alkoholilla osuutta asiaan tai ei, niin olisihan Kinnunen voinut hoitaa tämän tyylikkäämninkin. Vaikkapa laittamalla Twitteriin videoterveiset missä lyhyesti toteaa vaikkapa "epäilijöitä kauteen lähdettäessä riitti, mutta hyvinhän se lopulta meni " -tyylisesti. Loppuun pieni virnistys mitalin ja pystin kanssa. Sen jälkeen jättänyt Twitter kentän rauhaan.
Kuten tässä jo useampi on todennut, niin nyt kaveri näyttäytyy hieman huonona voittajana.
Olipa alkoholilla osuutta asiaan tai ei, niin olisihan Kinnunen voinut hoitaa tämän tyylikkäämninkin. Vaikkapa laittamalla Twitteriin videoterveiset missä lyhyesti toteaa vaikkapa "epäilijöitä kauteen lähdettäessä riitti, mutta hyvinhän se lopulta meni " -tyylisesti. Loppuun pieni virnistys mitalin ja pystin kanssa. Sen jälkeen jättänyt Twitter kentän rauhaan.
Kuten tässä jo useampi on todennut, niin nyt kaveri näyttäytyy hieman huonona voittajana.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Eikö kukaan ajattele lapsia? Oliko niitä tviittejä tällä kansalainen Kinnusella enemmänkin kuin nuo kaksi omaa ja yksi Vedon postaama? Jos ei, niin ehkä hetki henkeä.
Ihan ymmärrettävä tunteenpurkaus pelin jälkeen, mutta videon julkaisu seuran virallisella tilillä se juntti osuus. Tuo kinnusen tai muun vedon pelaajan toimesta olisi ollut ihan ok. Kinnusen twiittailut myöhemmin illalla kesken mestaruusjuhlien lähinnä surullisia. Olisi ns. paras aika keskittyä juhliin eikä kuittailla wanhoihin twiitteihin, mutta jokainen toki tyylillään. Eikös se ole makuasia onko tyyli hyvä vai huono? Ja tämä ei tule koillisen suunnalta vaan Rännärin kupeesta (ihan fyysisestikin juuri tällä hetkellä).
Tai J-P. Ei kai muita vaihtoehtoja oikein ole.
Jaoin palkinnot.
Kultainen maila J-P Vainionpää
Kultainen räpylä Severi Lassila
Vuoden pesäpalloilija Elmeri Anttila
Sitten vuoden jokerina listallani on yllätysnimi eli Jere Saukko.
Savonjoen uimaseura t-paita tuli eilen hankittua muistoksi finaalista. Hieno kausi tuli päätökseen ja eiköhän se Mäksä jatka vielä vaikka aidosti näytti olevan vielä ilman päätöstä. Luotto on, että kallistuu tulevina kuukausina jatkon kannalle ”one more year” ajatuksella.
Manselle myös kiitos rehdistä pelistä, hyviä persoonia joukkueessa joista oli ennakkoajatuksissani, että jonkinmoista hämminkiä aiheutetaan Vedon nuorille pojille ”koulutusmielessä”. Mansen pelaajat tunnustivat reilusti Vedon paremmuuden ilman turhia jossitteluja. Mansen fanit näyttävät myös olevan hyviä häviäjiä. Juhli Veto, ainakin se kaksi viikkoa!
Manselle myös kiitos rehdistä pelistä, hyviä persoonia joukkueessa joista oli ennakkoajatuksissani, että jonkinmoista hämminkiä aiheutetaan Vedon nuorille pojille ”koulutusmielessä”. Mansen pelaajat tunnustivat reilusti Vedon paremmuuden ilman turhia jossitteluja. Mansen fanit näyttävät myös olevan hyviä häviäjiä. Juhli Veto, ainakin se kaksi viikkoa!
Mielestäni näissä on aina helvetin suuri ristiriita, kun kultaista mailaa ei kuitenkaan jaeta nimestään huolimatta parhaalle lyöjälle.
Pitäisikö nimet olla toisinpäin, vai onko sinulla ehdottaa parempia nimiä noiden tilalle tämän kauden osalta?
Näkisin, että mikäli jokeripelaaja valitaan kauden parhaaksi sisäpelaajaksi, hän on automaattisesti myös kauden paras jokeri.
Muuten ollaan vähän kaikki palkitaan -asenteella liikkeellä.
Joo, kyllä mä tuon näkemyksen voin allekirjoittaa.
Tosin onko 80% sisäpelaaja parempi kuin 55% sisäpelaaja? Vai pitäisikö olla 90% sisäpelaaja, jotta biittaa kaikki alle 60% tehojen pelaajat? Vaikea kysymys.
Keski-Suomen Dynamo, on se vaan kova. Sattunut ja tapahtunut vuoden sisään, mutta eivät ole taittuneet vaan se laadun tae on siellä selkäytimessä. Kestänyt kovat menetykset päävastustajiin muutamana kautena ihan sarjan parhaiden pelaajien osalta.
Nalle köpöttelee ratkasun jäljiltä kentällä.
Ja ennenkaikkea, onnea Ojaniemi! Muutamat kyynelet kerkes nielemään pitkän Porin uran aikana, yhdet vielä Porissa vastustajan paidassa vuosi sitten. Kruunu mahtavalle uralle.
Körkkö peliuran päätös #2, Susanne Ojaniemi, Henna Peltokangas. Kolme merkittävää peliuraa päättyy ja poistuu syksyn mestaruuskekkereistä.
Nalle köpöttelee ratkasun jäljiltä kentällä.
Ja ennenkaikkea, onnea Ojaniemi! Muutamat kyynelet kerkes nielemään pitkän Porin uran aikana, yhdet vielä Porissa vastustajan paidassa vuosi sitten. Kruunu mahtavalle uralle.
Körkkö peliuran päätös #2, Susanne Ojaniemi, Henna Peltokangas. Kolme merkittävää peliuraa päättyy ja poistuu syksyn mestaruuskekkereistä.
No niin, on aika pistää Pesiskausi 2022 kirjan kannet kiinni.
Onnittelut niin Vimpelin Vedolle kuin Jyväskylän Kirittärille mestaruuksista! Onnittelut myös Haminan naisjoukkueelle noususta Superpesikseen. Niin se vaan on, että urheilussa on tapana, että paras voittaa.
Kiitokset palstalaisille hyvästä ja asiantuntevasta keskustelusta. Ei ole tarvinnut huudella vieraisiin pöytiin, täällä on mukava olla.
Ensi kauteen!
Onnittelut niin Vimpelin Vedolle kuin Jyväskylän Kirittärille mestaruuksista! Onnittelut myös Haminan naisjoukkueelle noususta Superpesikseen. Niin se vaan on, että urheilussa on tapana, että paras voittaa.
Kiitokset palstalaisille hyvästä ja asiantuntevasta keskustelusta. Ei ole tarvinnut huudella vieraisiin pöytiin, täällä on mukava olla.
Ensi kauteen!
Kinnusen väheksyntä oli suoraa kettuilua Vimpelin hankitapolitiikkaa kohtaa, joten yksi vastakettuilu on asiallista.
Juu, jäi illan/yön jatkobileistä fiksusti kokonaan pois. Tänään tainnut olla taas muun joukkueen mukana. Itsellä sen sijaan meni hieman myöhempään. Kurkku vaikuttaisi olevan myös hitusen käheänä. Mahtuipa Pub Völjyyn jatkoille matsin jälkeen myös muutama violettioranssiin nuttuun (nahkarotsiin?) sonnustautunut herrasmies. Toinen heistä piti lopulta puheen pöydällä seisten, toivottelivat hyviä juhlia ja jatkoivat aplodien saattelemana matkaansa etiäpäin. Mukavaa oli myös huomata, että paikanpäällä oli paljon entisiä Vetolaisia, veljekset Haapakoski etunenässä. Lakiksella mestaruusbileissä keskivahvaa seremoniamestarin roolia otti muuan Kinnusen Teemu.
Nyt on takki aika tyhjä. Viikolla sitä varmaan ensimmäisen kerran miettii, että mitäs nyt sitten, kun kausi on ohi..
Uskomaton Joukkue oli kauden 2022 Veto. Halua tässä kohdin juuri nostella edes oikein nimiä erikseen framille, kun ei tuolla heikkoa lenkkiä ollut. Kuitenkin.. Loppukaudesta henkilökohtaisesti vaikutuksen teki etenkin sisäpelin osalta Mikko Vihriälä röyhkeydellään kentällemenoissa ja miksei myös pesien välillä. JP Vainionpäälle mestaruuden vihdoin suo. Eiköhän sieltä henkilökohtaistakin rompetta ole vielä herralle tulossa. Pudotuspelien arvokkain -pystin toki jo saikin.
Edit. Niin ja toki pitkän uran ja ison työn lajin parissa tehneelle kakkos PJ Pasi Tyynelälle mestaruus oli myös ensimmäinen laatuaan. Tärkeässä roolissa melamiehenä & taka-apuna. Merkitys isompi mitä moni ymmärtääkään. Toivottavasti jatkaisi myös ensi kaudella.
Viimeksi muokattu:
Nyt on sitten Pesiskausi 2022 tänä viikonloppuna taputeltu Superpesiksen eikä ensi viikonloppuna enää pelata viidettä finaalia, miehissä ei edes neljättä tarvittu.
Toki tähänkin ketjuun varmaan riittää vielä aiheita, mutta eräänlainen "tilinpäätös" on tässä omalta osaltani.
Itse olen seurannut peliä jo 80-luvun puolivälistä enempi ja vähempi. Tämän kauden aikana intohimo yhteen seuraan eli Roihuttariin sai kyllä jonkinlaisen hurmoksen tilaan, jota en ole ennen fanina kokenut. Itse en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta ehkä tässä oli jotain samanlaista...
Siksi lähes mestaruuteen verrattava fiilis oli kyllä kun Roihuttaret säilytti lopulta sarjapaikkansa monien vaiheiden ja karsintapelien jälkeen. Siinä koki kyllä muutaman viikon aikana karsintapelien "taivaan ja helvetin", pelit ovat raakoja mutta rehellisiä. Tulosta kunnioitetaan ja onneksi se oli nyt "meille" myönteinen.
Onnittelut toki myös niille "oikeille" mestareille, Vimpeliin ja Jyväskylään. Miesten Superissa suosikkini on Sotkamon Jymy, mutta sen kohdalla voisi tällä kaudella kirjoittaa, että Urheilun synonyymisanakirjassa tulisi olla kohdassa Sulaminen = Sotkamon Jymyn pudotuspelit 2022. Mutta eiköhän ensi kaudella Kainuusta tule synonyymia sanoille voittamisen kulttuuri...
Kiitokset siis myös minun puolestani siis kaikille kirjoittajille tähän ketjuun kuluneesta kaudesta. Arvostan kaikkia suosikkijoukkueesta riippumatta, keskustelu on ollut hyvää ja asiantuntemus vankkaa. Toki välillä lajissa tulee kiihkeitä tilanteita puolin ja toisin, jotka sitten saattoi heijastua välillä täälläkin, mutta se on urheilua...
Toivottavasti myös itse olen pystynyt jonkun panoksen tänne tuomaan. Ja toivottavasti kohta päästään jo spekuloimaan ja kirjoittamaan Pesiskausi 2023 teemalla...
Toki tähänkin ketjuun varmaan riittää vielä aiheita, mutta eräänlainen "tilinpäätös" on tässä omalta osaltani.
Itse olen seurannut peliä jo 80-luvun puolivälistä enempi ja vähempi. Tämän kauden aikana intohimo yhteen seuraan eli Roihuttariin sai kyllä jonkinlaisen hurmoksen tilaan, jota en ole ennen fanina kokenut. Itse en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta ehkä tässä oli jotain samanlaista...
Siksi lähes mestaruuteen verrattava fiilis oli kyllä kun Roihuttaret säilytti lopulta sarjapaikkansa monien vaiheiden ja karsintapelien jälkeen. Siinä koki kyllä muutaman viikon aikana karsintapelien "taivaan ja helvetin", pelit ovat raakoja mutta rehellisiä. Tulosta kunnioitetaan ja onneksi se oli nyt "meille" myönteinen.
Onnittelut toki myös niille "oikeille" mestareille, Vimpeliin ja Jyväskylään. Miesten Superissa suosikkini on Sotkamon Jymy, mutta sen kohdalla voisi tällä kaudella kirjoittaa, että Urheilun synonyymisanakirjassa tulisi olla kohdassa Sulaminen = Sotkamon Jymyn pudotuspelit 2022. Mutta eiköhän ensi kaudella Kainuusta tule synonyymia sanoille voittamisen kulttuuri...
Kiitokset siis myös minun puolestani siis kaikille kirjoittajille tähän ketjuun kuluneesta kaudesta. Arvostan kaikkia suosikkijoukkueesta riippumatta, keskustelu on ollut hyvää ja asiantuntemus vankkaa. Toki välillä lajissa tulee kiihkeitä tilanteita puolin ja toisin, jotka sitten saattoi heijastua välillä täälläkin, mutta se on urheilua...
Toivottavasti myös itse olen pystynyt jonkun panoksen tänne tuomaan. Ja toivottavasti kohta päästään jo spekuloimaan ja kirjoittamaan Pesiskausi 2023 teemalla...
Black shadow
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipswich Town
Tämä on kyllä totta. Tyynelä on yksi parhaista, ellei paras roolissaan mailamiehenä ja taka-apuna.
Huh huh, mikä sunnuntai! Nyt kun suurimmat tunteet ovat rauhoittuneet ja sunnuntain velvollisuudet hoidettu, on aika analysoida kautta.
Kuluva vuosi on ollut Kirittärille vaikea, suorastaan hirveä. Viime vuoden finaaleista käteen jäi suuri pettymys, kun runkosarjassa suorastaan ylivoimainen Kirittäret jäi Pesäkarhujen hampaisiin. En tiedä mitä viime kauden lopulla pääsi käymään, mutta jotenkin se pahin terä katosi jossain elokuun kieppeillä. Kirittärien piti voittaa kaikki matsit ja Körkön piti lyödä kaikki maailman tilastot uusiksi, mutta molemmista sinänsä täysin turhista tavoitteista jäätiin. Vaikka playoffit pelattiin käsijarru päällä, Manse kaatui välierissä kuin ihmeen kaupalla ja finaaleissakin kairattiin se yksi voitto. Vaikka ratkaisevan finaalin supervuoroakin johdettiin 0-2, niin parin epäonnisuuden myötä finaali onnistuttiin vielä häviämään.
Jos kaudesta jäi käteen pettymys, niin vielä pahempaa oli kytemässä taustalla. Marras-joulukuun tienoilla tuli case-Kaijansinkko. Joukkueeseen kohdistui aivan järkyttävä mediapaine, vaikka siellä kyseessä oli vain yhden antisankarin toilailut. Kirittärillä meni varmasti energiaa myös siihen, kun ensiksi tapauksessa pidettiin aavistuksen Peten puolia, sillä Kaijansinkko oli vannonut kautta kiven ja kannon, ettei Kirittärissä ole tapahtunut mitään vastaavaa. Noh, seuran sisäistä tutkintaa tehtiin, ja sama kaava oli toistunut myös Kirittärissä. Tässä vaiheessa ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin osoittaa Petelle ovea. Koko kohu söi todella paljon joukkueen ja yhteisön voimavaroja ja talvella keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi lajillisissa asioissa.
Kesän alettua Kirittäret jatkoi siitä mihin edellisellä kaudella jäätiin. Peli oli tukkoista ja joukkue eteni kuin käsijarru päällä. Sarjan keskikastin joukkueita vastaan oltiin suorastaan liemessä, eikä peli näyttänyt lähtevän lähtevän runkosarjassa oikein missään vaiheessa liikkeelle. Sen verran myös viime syksyn playoff-ihme kuitenkin toistui, että huippujengejä vastaan (Manse, Pori, Lapua) Kirittäret heräsi edes jotenkin pelipäälle. Nämä pelit menivätkin sitten ihan hyvin, eli yhtään nollan pisteen suoritusta ei nähty. Keskikastin joukkueille koetut pistemenetykset ajoivat kuitenkin Kirittäret runkosarjan kolmanneksi.
Runkosarjan keskivaiheilla kyti jo uusi kohu. Nalle Viljasen läsnäolo, tai siis sen puute oli kiinnittänyt monien huomion, sillä Viljanen skippasi lähes puolet alkukesän peleistä. Myöhemmin tuli pelätty ilmoitus: Viljanen jää terveydellisistä syistä pois koko loppukaudeksi, ja ensimmäiseksi pelinjohtajaksi tulee Mattias Kitola. Mies, jonka määränä oli tulla vasta kaudelle 2023 2pj:ksi, ja kaudelle 2024 1pj:ksi oli päätynyt yllättäen joukkueen rattiin jo pari vuotta etuajassa.
Edes Kitolan aikakaudella peli ei näyttänyt oikenevan, ei vaikka Katja Saari sai isompaa roolia joukkueessa. Kirjoitin tähän ketjuun melko surullisia ja luovuttaneita analyysejä joskus ennen pudotuspelejä. Taisin ennustaa viestissäni, ettei Kirittäret ota tällä kaudella edes mitalia. Sen verran olin ehkä kuitenkin jäljillä, että mitä pidemmälle joukkue etenee, sitä helpommaksi tie käy. Playoffien alusta mieleeni jäi myös Pekka Arffmanin analyysi Elmossa, jossa hän maalaili Kirittäristä kuitenkin pudotuspelien suurinta yllättäjää.
Kun playoffit alkoivat, kaikki palaset loksahtivat välittömästi paikoilleen. Joukkue teki muutoksia, mm. Ella Korpela palasi takaisin numerolle 1. Aivan täydellinen kokoonpano ei silti ollut, sillä Susanne Ojaniemi oli taas kerran ikään kuin "ylimääräinen pelaaja" ottaen huomioon hänessä piilevän potentiaalin. Ferasta ei ollut vastusta, mutta ei ollut myöskään Porista. Pesäkarhujen heikko menestys oli minulle yllätys, sillä olin varma Pori-Manse -finaalikaksikosta, mutta Kirittäret pelasi erittäin vahvasti. Resepti oli tuttu viime syksyltä, eli voitetaan ne hetket jotka tarvitsee voittaa. Voit vaikka lepsutella koko pelin, kunhan jaksojen lopussa otat pienen ja tarvittavan kirivaihteen. Näillä eväillä Kirittäret marssi finaaliin 3-0 otteluvoitoin.
Finaalit olivat poikkeuksellisen rajut. Manse oli kuskin paikalla ensimmäisessä pelissä, mutta Mäki-Maukolan kunnariin tuntui romahtavan koko Mansen vuosi. Vihtkarin viuhkanheitto ja sen jälkeen kaikki muu sekoilu takasi sen, että Mansen pelijohdosta puuttuu oleellinen palanen peräti 2,5 ottelun ajan. Vihkarin sekä muun pelinjohtajien sekoilun ja parin yksilövirheen myötä Kirittäret karkasi tukevaan 2-0 johtoon.
Manselle tuli todella paljon taktisia virheitä finaaleissa. Ei Kirittäretkään virheettömiä esityksiä esittänyt, mutta finaaleihin nähden erilaisia merkkisekoiluja nähtiin Mansen puolelta todella paljon. Tätä yhtälöä ei helpottanut lukkariongelmakaan. Minä väitän, että Mansella oli tänä vuonna vähän paremmin yksilötaitoa, mutta muut tekijät kääntyivät Jyväskyläläisten eduksi. Erikoista kyllä, että hyvinkin nuori Kitola (tukenaan kokenut Saari) pesi vastapuolen täysin. Olisiko pelit näyttäneet paremmalta, jos Vihtkari olisi ollut mukana kaikki pelit? Ehkä, mutta ei todellakaan varmasti.
Palkintojenjaossa oli hauskaa katsoa vierekkäin seisovia Susanne Ojaniemeä ja Sara Kujasta. Molemmat juhlivat ensimmäistä mestaruuttaan. Väkisinkin mieleen tuli Chicago ja Kimmo Timonen sekä Teuvo Teräväinen. Toinen saa suurimman palkinnon heti, toinen aivan viimeisillä mahdollisilla metreillä.
Niin ikään palkinnon kävi hakemassa myös Nalle Viljanen. Tämän kaverin kunto on ratkaisevassa roolissa myös ensi kautta ajatellen. Nallellahan on ensi kaudesta olemassa sopimus, jonka on määrä olla Viljasen viimeinen ennen lopettamista ja Kitolan nousua pelinjohtajaksi. Tällä hetkellä ei ole tiedotettu sitä, mikä on Viljasen kunto. Onko taustalla vakavaa sairastumista, vai oliko menneen kesän loukkaantuminen henkisellä puolella? Aivan varmasti case-Kaijansinkko on ollut henkisesti kova pala myös Viljaselle, eli en ihmettele yhtään, jos tuokin poissaolo nivoutuu jotenkin tuohon likapyykkiin.
Jatkoi Nalle tai ei, Kirittärillä on pullat hyvin uunissa taustajoukkojen osalta. Kitola on mestarivalmentaja, joka riittää kyllä. Katja Saari olisi tärkeää saada pidettyä mukana, kuten myös Riitta Holappa. Tuolla kolmikolla kelpaa lähteä tuleviin kausiin. Pelaajapuolella ovi käy jonkin verran, kun Emma Körkkö ja Susse Ojaniemi lopettavat, sekä huhujen mukaan Ella Korpela karkaa muualle. Melko varmasti Kirittäret pyrkii paikkaamaan näitä aukkoja (omalla?) juniorituotannolla. Viime talven suurin siirto oli Siri Eskola <-> Sara Kujanen, ja yllättävän hyvin sekin meni, vaikka lähtijä oli luokkaa sarjan parhaita pelaajia. Kirittäret on tehnyt kuitenkin valtavia panostuksia junnupuoleen ja omaan Talent-joukkueeseensa, eli niitä hedelmiä olisi hyvä poimia omalle lautaselle. Muuten käy kuten naapurilajin Akatemialle, joka teki isolla isolla rahalla pelaajia muille joukkueille.
Viesti lähenee loppuaan, mutten ole maininnut Tinja Töyrylää kertaakaan. Tinja oli yksi suurimpia tasonnostajia pudotuspeleissä. Tuo takakentän heittokäsi on mahtavaa katseltavaa ja myös lyönnit alkoivat osua pudotuspelissä kohdalleen.
Tässäpä kasa ajatuksia ulostettuna. Erikoiset playoffit takana ja Taina on palannut Jyväskylään. Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi se, että runkosarjassa Kirittäret oli huonoin vuosikausiin, mutta pudotuspeleissä taas vahvin vuosikausiin. Koko kaudella yksi ainoa "ehta tappio" TOP4-joukkueelle ja sekin eilen finaaleissa. Ei tarvitse voittaa kaikkia pelejä, riittää kun voittaa ne oikeat pelit.
Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa kautta!
Kuluva vuosi on ollut Kirittärille vaikea, suorastaan hirveä. Viime vuoden finaaleista käteen jäi suuri pettymys, kun runkosarjassa suorastaan ylivoimainen Kirittäret jäi Pesäkarhujen hampaisiin. En tiedä mitä viime kauden lopulla pääsi käymään, mutta jotenkin se pahin terä katosi jossain elokuun kieppeillä. Kirittärien piti voittaa kaikki matsit ja Körkön piti lyödä kaikki maailman tilastot uusiksi, mutta molemmista sinänsä täysin turhista tavoitteista jäätiin. Vaikka playoffit pelattiin käsijarru päällä, Manse kaatui välierissä kuin ihmeen kaupalla ja finaaleissakin kairattiin se yksi voitto. Vaikka ratkaisevan finaalin supervuoroakin johdettiin 0-2, niin parin epäonnisuuden myötä finaali onnistuttiin vielä häviämään.
Jos kaudesta jäi käteen pettymys, niin vielä pahempaa oli kytemässä taustalla. Marras-joulukuun tienoilla tuli case-Kaijansinkko. Joukkueeseen kohdistui aivan järkyttävä mediapaine, vaikka siellä kyseessä oli vain yhden antisankarin toilailut. Kirittärillä meni varmasti energiaa myös siihen, kun ensiksi tapauksessa pidettiin aavistuksen Peten puolia, sillä Kaijansinkko oli vannonut kautta kiven ja kannon, ettei Kirittärissä ole tapahtunut mitään vastaavaa. Noh, seuran sisäistä tutkintaa tehtiin, ja sama kaava oli toistunut myös Kirittärissä. Tässä vaiheessa ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin osoittaa Petelle ovea. Koko kohu söi todella paljon joukkueen ja yhteisön voimavaroja ja talvella keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi lajillisissa asioissa.
Kesän alettua Kirittäret jatkoi siitä mihin edellisellä kaudella jäätiin. Peli oli tukkoista ja joukkue eteni kuin käsijarru päällä. Sarjan keskikastin joukkueita vastaan oltiin suorastaan liemessä, eikä peli näyttänyt lähtevän lähtevän runkosarjassa oikein missään vaiheessa liikkeelle. Sen verran myös viime syksyn playoff-ihme kuitenkin toistui, että huippujengejä vastaan (Manse, Pori, Lapua) Kirittäret heräsi edes jotenkin pelipäälle. Nämä pelit menivätkin sitten ihan hyvin, eli yhtään nollan pisteen suoritusta ei nähty. Keskikastin joukkueille koetut pistemenetykset ajoivat kuitenkin Kirittäret runkosarjan kolmanneksi.
Runkosarjan keskivaiheilla kyti jo uusi kohu. Nalle Viljasen läsnäolo, tai siis sen puute oli kiinnittänyt monien huomion, sillä Viljanen skippasi lähes puolet alkukesän peleistä. Myöhemmin tuli pelätty ilmoitus: Viljanen jää terveydellisistä syistä pois koko loppukaudeksi, ja ensimmäiseksi pelinjohtajaksi tulee Mattias Kitola. Mies, jonka määränä oli tulla vasta kaudelle 2023 2pj:ksi, ja kaudelle 2024 1pj:ksi oli päätynyt yllättäen joukkueen rattiin jo pari vuotta etuajassa.
Edes Kitolan aikakaudella peli ei näyttänyt oikenevan, ei vaikka Katja Saari sai isompaa roolia joukkueessa. Kirjoitin tähän ketjuun melko surullisia ja luovuttaneita analyysejä joskus ennen pudotuspelejä. Taisin ennustaa viestissäni, ettei Kirittäret ota tällä kaudella edes mitalia. Sen verran olin ehkä kuitenkin jäljillä, että mitä pidemmälle joukkue etenee, sitä helpommaksi tie käy. Playoffien alusta mieleeni jäi myös Pekka Arffmanin analyysi Elmossa, jossa hän maalaili Kirittäristä kuitenkin pudotuspelien suurinta yllättäjää.
Kirittäret on Sotkamon ohella toinen voittamisen kulttuurin lippulaiva pesäpallossa - ElmoTV
Kirittärille kannattaa varata syksyn suurissa häissä muukin kuin vain säestäjän rooli - oltiin ennakkosuosikeista mitä mieltä tahansa.
elmotv.com
Kun playoffit alkoivat, kaikki palaset loksahtivat välittömästi paikoilleen. Joukkue teki muutoksia, mm. Ella Korpela palasi takaisin numerolle 1. Aivan täydellinen kokoonpano ei silti ollut, sillä Susanne Ojaniemi oli taas kerran ikään kuin "ylimääräinen pelaaja" ottaen huomioon hänessä piilevän potentiaalin. Ferasta ei ollut vastusta, mutta ei ollut myöskään Porista. Pesäkarhujen heikko menestys oli minulle yllätys, sillä olin varma Pori-Manse -finaalikaksikosta, mutta Kirittäret pelasi erittäin vahvasti. Resepti oli tuttu viime syksyltä, eli voitetaan ne hetket jotka tarvitsee voittaa. Voit vaikka lepsutella koko pelin, kunhan jaksojen lopussa otat pienen ja tarvittavan kirivaihteen. Näillä eväillä Kirittäret marssi finaaliin 3-0 otteluvoitoin.
Finaalit olivat poikkeuksellisen rajut. Manse oli kuskin paikalla ensimmäisessä pelissä, mutta Mäki-Maukolan kunnariin tuntui romahtavan koko Mansen vuosi. Vihtkarin viuhkanheitto ja sen jälkeen kaikki muu sekoilu takasi sen, että Mansen pelijohdosta puuttuu oleellinen palanen peräti 2,5 ottelun ajan. Vihkarin sekä muun pelinjohtajien sekoilun ja parin yksilövirheen myötä Kirittäret karkasi tukevaan 2-0 johtoon.
Manselle tuli todella paljon taktisia virheitä finaaleissa. Ei Kirittäretkään virheettömiä esityksiä esittänyt, mutta finaaleihin nähden erilaisia merkkisekoiluja nähtiin Mansen puolelta todella paljon. Tätä yhtälöä ei helpottanut lukkariongelmakaan. Minä väitän, että Mansella oli tänä vuonna vähän paremmin yksilötaitoa, mutta muut tekijät kääntyivät Jyväskyläläisten eduksi. Erikoista kyllä, että hyvinkin nuori Kitola (tukenaan kokenut Saari) pesi vastapuolen täysin. Olisiko pelit näyttäneet paremmalta, jos Vihtkari olisi ollut mukana kaikki pelit? Ehkä, mutta ei todellakaan varmasti.
Palkintojenjaossa oli hauskaa katsoa vierekkäin seisovia Susanne Ojaniemeä ja Sara Kujasta. Molemmat juhlivat ensimmäistä mestaruuttaan. Väkisinkin mieleen tuli Chicago ja Kimmo Timonen sekä Teuvo Teräväinen. Toinen saa suurimman palkinnon heti, toinen aivan viimeisillä mahdollisilla metreillä.
Niin ikään palkinnon kävi hakemassa myös Nalle Viljanen. Tämän kaverin kunto on ratkaisevassa roolissa myös ensi kautta ajatellen. Nallellahan on ensi kaudesta olemassa sopimus, jonka on määrä olla Viljasen viimeinen ennen lopettamista ja Kitolan nousua pelinjohtajaksi. Tällä hetkellä ei ole tiedotettu sitä, mikä on Viljasen kunto. Onko taustalla vakavaa sairastumista, vai oliko menneen kesän loukkaantuminen henkisellä puolella? Aivan varmasti case-Kaijansinkko on ollut henkisesti kova pala myös Viljaselle, eli en ihmettele yhtään, jos tuokin poissaolo nivoutuu jotenkin tuohon likapyykkiin.
Jatkoi Nalle tai ei, Kirittärillä on pullat hyvin uunissa taustajoukkojen osalta. Kitola on mestarivalmentaja, joka riittää kyllä. Katja Saari olisi tärkeää saada pidettyä mukana, kuten myös Riitta Holappa. Tuolla kolmikolla kelpaa lähteä tuleviin kausiin. Pelaajapuolella ovi käy jonkin verran, kun Emma Körkkö ja Susse Ojaniemi lopettavat, sekä huhujen mukaan Ella Korpela karkaa muualle. Melko varmasti Kirittäret pyrkii paikkaamaan näitä aukkoja (omalla?) juniorituotannolla. Viime talven suurin siirto oli Siri Eskola <-> Sara Kujanen, ja yllättävän hyvin sekin meni, vaikka lähtijä oli luokkaa sarjan parhaita pelaajia. Kirittäret on tehnyt kuitenkin valtavia panostuksia junnupuoleen ja omaan Talent-joukkueeseensa, eli niitä hedelmiä olisi hyvä poimia omalle lautaselle. Muuten käy kuten naapurilajin Akatemialle, joka teki isolla isolla rahalla pelaajia muille joukkueille.
Viesti lähenee loppuaan, mutten ole maininnut Tinja Töyrylää kertaakaan. Tinja oli yksi suurimpia tasonnostajia pudotuspeleissä. Tuo takakentän heittokäsi on mahtavaa katseltavaa ja myös lyönnit alkoivat osua pudotuspelissä kohdalleen.
Tässäpä kasa ajatuksia ulostettuna. Erikoiset playoffit takana ja Taina on palannut Jyväskylään. Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi se, että runkosarjassa Kirittäret oli huonoin vuosikausiin, mutta pudotuspeleissä taas vahvin vuosikausiin. Koko kaudella yksi ainoa "ehta tappio" TOP4-joukkueelle ja sekin eilen finaaleissa. Ei tarvitse voittaa kaikkia pelejä, riittää kun voittaa ne oikeat pelit.
Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa kautta!
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy