friikki otus
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Viikko on nyt mennyt mestareille, niin voisi jotain heittää pronssijoukkueelle.
Kausi oli hyvin mielenkiintoinen. Alkupelit oli periaatteessa ihan ok. Muu runkosarja sitten hieman erikoinen. top-5 joukkueista (kyllä nostan Joman tähän uudellen) otettiin voittoja hyvällä prosentilla. Vastaavasti alempana oleville hävittiin välillä ihan pystyyn. Varsinkin kaksi Kiteen peliä oli ihan hirveää katseltavaa. Lisäksi päälle nämä mitkä näin paikan päällä Tampereella ja Sotkamossa.
Kaikesta huolimatta kaikki kääntyi plussan puolelle jo siinä että päästiin välieriin. Sotkamo oli surkea, mutta kyllä siinä Joensuullakin oli oma osansa sanottavana. Kaiken sen kokoonpanon sekoilun jälkeen viime hetkillä löytyi sopiva permanentti jolla pudotuspeleihin pystyi lähtemään. Välierissä ei mitään jakoa ja pronssit sitten tuli ehkä sen halukkuuden takia. Pronssimatsin toisessa pelissä Joensuussa Tahko oli vielä kiinni 1 jakson 3 aloittavalla. Mutta sitten Joensuukin heräsi pelaamaan tuossa sarjassa ja se kantoi sitten vielä seuraavalle viikolle. Hieno mitali!
Oon vähän huono arvioimaan pelaajia onnistujiin ja pettymyksiin, mutta voisin hieman kokeilla.
Onnistujat:
Konsta Piironen: Huikea kausi mailan varressa. Kentällemenot oli hyviä ja jossain vaiheessa tajutiin tämä, niin siirtyi numeroksi kaksi, jossa otti heti paikkansa. Välierissä hieman hyytyi. Ulkona kolmoskopparina perustasoa. Itä-Länsi edustus tällä kaudella.
Juho Toivola: Tuli Wahlstenin tulitueksi ja otti heti ensimmäisissä peleissä paikkansa. Ratkaisi alkukaudella monta peliä ja valittiin Itä-Lännen parhaaksi pelaajaksi. Jaksoi myös pudotuspeleissä lyödä juoksuja, vaikka pahin terä oli jo hävinnyt.
Ville Väliaho: Ollut mielestäni aina hyvä, mutta ne heikkoudet on nousseet liian suureen rooliin. Tänä vuonna ei puhettakaan niistä. Taktisesti oli välillä ihan kuningas. Paskamaista syöttöä ja käsittämätöntä merkin lukua. Näpien haut on kehittynyt, joskin vielä hakemista ja edelleen ne kolmen askeleen pakitukset kotipesässä hirvittää, mutta ne jää nykyään kiinni. Väitän että Väliahon tämän kauden pudottamat pallot kestää huippulukkarien vertailut. Kertoo hieman itseluottamuksesta että kehtasi yritää kauhaisua välierissä. No seuraavalla sitten.
Justus Niemeläinen: Aloitti kokoonpanon ulkopuolella, mutta raivasi kesällä itsensä koppariksi hyvillä otteilla. Sisälläkin teki mitä pyydettiin,
Siinä Rajoilla.
Topi Kosonen: Hankittiin lukkariksi. Ainakin itse epäilin keväällä että Topi syöttää lopussa, mutta näin ei käynyt. Luulisi että tämä vähän latistaisi, mutta onnellisten sattumusten summana Topi päätyi ulkokentälle ja loppu oli historiaa. Topi oli aina menopesän vahtina ja hänen 2 metrin kroppansa taipui loistavasti eri asentoihin polttoheitoissa. Ja kun pallot harvemmin tippui, niin omissa papereissa tämä oli ihan loistava vaihto. Ehkä jopa lopullinen?
Elmeri Lieto: Teki sen mitä odotettiin. Nuori pelaaja joka otti sen yhden askeleen ylöspäin. Aika vaihteleva kausi. Välillä loistavaa tekemistä mailassa. Välillä ihan yössä. Ulkona aika perusvarmaa tekemistä. Ratkaisi pronssit. Nuori kaveri ja tulevaisuus edessä.
Perussettiä.
Henri Litmanen, Iiro Kuosa, Topi Hurskainen. Samuel Tirkkonen
Litti ja Kuosa on hoitivat roolinsa kuten aina. Kuosa valtakunnan parhaimpia etumiehiä ja Litmanen vähän ehkä hieman aliarvostettu mailamies. Hurskaisen ulkopeli oli tällä kaudella katastrofi, taisi olla loukkia taustalla. Mutta loppukaudesta vaihtajajokerina hän hoiti roolinsa täydellisesti. Tirkkonen suoritti vaihtelevin ottein. Olisin odottanut vähän enemmän, mutta ei varsinaisesti pettänytkään.
Pettymykset.
Konsta Kettunen: Hänestä ollaan odotettu monta vuotta sitä johtajaa, mutta ei sitä tullut tälläkään kaudella. Kävi kaikki numerot 2-5 ja missään ei tuntunut onnistuvan. Loppukaudesta pistettiin kärkeen ja se meni mielestäni ihan mallikkaasti. Lampaanperse kuitenkin siihen Heikkalan hämäykseen. Ulkona sentään oli omalla tasollaan. En tiedä onko hänellä aitoa motivaatiota nousta valtakunnan huipulle. Potentiaalia löytyisi, mutta nyt alkaa olla viimeiset hetket siihen.
Patrik Wahslten: Isolla rahalla? hankittu mörssäri jolla oli näytöt kunnossa. Tämä kausi meni loukkantumisiin, mutta kahden vuoden aikana näytti että ei ehkä ollut kuitenkaan sitä mitä odoteltiin. Sympaattinen kaveri joka osasi ottaa yleisön haltuun. Toivon aidosti että hän saa uransa nousuun uudessa seurassa.
Kasperi Hämäläinen & Erkka Gröhn: Jo kolmatta vuotta pelanneet tuurauspelit pois. Mutta eivät missään vaiheessa ole murtautuneet vakiokokoonpanoon. Toivottavasti motivaatio vielä riittää sen yhden stepin ottamiseen.
Ville Lantiainen: Hankittiin etukentälle. Mutta ei mennyt pitkään kun Litmanen tuli paikkaamaan.
Tässähän tätä... Kiitoksia palstalaisille tästäkin kaudesta.
Kausi oli hyvin mielenkiintoinen. Alkupelit oli periaatteessa ihan ok. Muu runkosarja sitten hieman erikoinen. top-5 joukkueista (kyllä nostan Joman tähän uudellen) otettiin voittoja hyvällä prosentilla. Vastaavasti alempana oleville hävittiin välillä ihan pystyyn. Varsinkin kaksi Kiteen peliä oli ihan hirveää katseltavaa. Lisäksi päälle nämä mitkä näin paikan päällä Tampereella ja Sotkamossa.
Kaikesta huolimatta kaikki kääntyi plussan puolelle jo siinä että päästiin välieriin. Sotkamo oli surkea, mutta kyllä siinä Joensuullakin oli oma osansa sanottavana. Kaiken sen kokoonpanon sekoilun jälkeen viime hetkillä löytyi sopiva permanentti jolla pudotuspeleihin pystyi lähtemään. Välierissä ei mitään jakoa ja pronssit sitten tuli ehkä sen halukkuuden takia. Pronssimatsin toisessa pelissä Joensuussa Tahko oli vielä kiinni 1 jakson 3 aloittavalla. Mutta sitten Joensuukin heräsi pelaamaan tuossa sarjassa ja se kantoi sitten vielä seuraavalle viikolle. Hieno mitali!
Oon vähän huono arvioimaan pelaajia onnistujiin ja pettymyksiin, mutta voisin hieman kokeilla.
Onnistujat:
Konsta Piironen: Huikea kausi mailan varressa. Kentällemenot oli hyviä ja jossain vaiheessa tajutiin tämä, niin siirtyi numeroksi kaksi, jossa otti heti paikkansa. Välierissä hieman hyytyi. Ulkona kolmoskopparina perustasoa. Itä-Länsi edustus tällä kaudella.
Juho Toivola: Tuli Wahlstenin tulitueksi ja otti heti ensimmäisissä peleissä paikkansa. Ratkaisi alkukaudella monta peliä ja valittiin Itä-Lännen parhaaksi pelaajaksi. Jaksoi myös pudotuspeleissä lyödä juoksuja, vaikka pahin terä oli jo hävinnyt.
Ville Väliaho: Ollut mielestäni aina hyvä, mutta ne heikkoudet on nousseet liian suureen rooliin. Tänä vuonna ei puhettakaan niistä. Taktisesti oli välillä ihan kuningas. Paskamaista syöttöä ja käsittämätöntä merkin lukua. Näpien haut on kehittynyt, joskin vielä hakemista ja edelleen ne kolmen askeleen pakitukset kotipesässä hirvittää, mutta ne jää nykyään kiinni. Väitän että Väliahon tämän kauden pudottamat pallot kestää huippulukkarien vertailut. Kertoo hieman itseluottamuksesta että kehtasi yritää kauhaisua välierissä. No seuraavalla sitten.
Justus Niemeläinen: Aloitti kokoonpanon ulkopuolella, mutta raivasi kesällä itsensä koppariksi hyvillä otteilla. Sisälläkin teki mitä pyydettiin,
Siinä Rajoilla.
Topi Kosonen: Hankittiin lukkariksi. Ainakin itse epäilin keväällä että Topi syöttää lopussa, mutta näin ei käynyt. Luulisi että tämä vähän latistaisi, mutta onnellisten sattumusten summana Topi päätyi ulkokentälle ja loppu oli historiaa. Topi oli aina menopesän vahtina ja hänen 2 metrin kroppansa taipui loistavasti eri asentoihin polttoheitoissa. Ja kun pallot harvemmin tippui, niin omissa papereissa tämä oli ihan loistava vaihto. Ehkä jopa lopullinen?
Elmeri Lieto: Teki sen mitä odotettiin. Nuori pelaaja joka otti sen yhden askeleen ylöspäin. Aika vaihteleva kausi. Välillä loistavaa tekemistä mailassa. Välillä ihan yössä. Ulkona aika perusvarmaa tekemistä. Ratkaisi pronssit. Nuori kaveri ja tulevaisuus edessä.
Perussettiä.
Henri Litmanen, Iiro Kuosa, Topi Hurskainen. Samuel Tirkkonen
Litti ja Kuosa on hoitivat roolinsa kuten aina. Kuosa valtakunnan parhaimpia etumiehiä ja Litmanen vähän ehkä hieman aliarvostettu mailamies. Hurskaisen ulkopeli oli tällä kaudella katastrofi, taisi olla loukkia taustalla. Mutta loppukaudesta vaihtajajokerina hän hoiti roolinsa täydellisesti. Tirkkonen suoritti vaihtelevin ottein. Olisin odottanut vähän enemmän, mutta ei varsinaisesti pettänytkään.
Pettymykset.
Konsta Kettunen: Hänestä ollaan odotettu monta vuotta sitä johtajaa, mutta ei sitä tullut tälläkään kaudella. Kävi kaikki numerot 2-5 ja missään ei tuntunut onnistuvan. Loppukaudesta pistettiin kärkeen ja se meni mielestäni ihan mallikkaasti. Lampaanperse kuitenkin siihen Heikkalan hämäykseen. Ulkona sentään oli omalla tasollaan. En tiedä onko hänellä aitoa motivaatiota nousta valtakunnan huipulle. Potentiaalia löytyisi, mutta nyt alkaa olla viimeiset hetket siihen.
Patrik Wahslten: Isolla rahalla? hankittu mörssäri jolla oli näytöt kunnossa. Tämä kausi meni loukkantumisiin, mutta kahden vuoden aikana näytti että ei ehkä ollut kuitenkaan sitä mitä odoteltiin. Sympaattinen kaveri joka osasi ottaa yleisön haltuun. Toivon aidosti että hän saa uransa nousuun uudessa seurassa.
Kasperi Hämäläinen & Erkka Gröhn: Jo kolmatta vuotta pelanneet tuurauspelit pois. Mutta eivät missään vaiheessa ole murtautuneet vakiokokoonpanoon. Toivottavasti motivaatio vielä riittää sen yhden stepin ottamiseen.
Ville Lantiainen: Hankittiin etukentälle. Mutta ei mennyt pitkään kun Litmanen tuli paikkaamaan.
Tässähän tätä... Kiitoksia palstalaisille tästäkin kaudesta.
Viimeksi muokattu: