Pelit tauonneet jo hyvän aikaa sitten. Sen verran hektistä on ollut oma elämä viime aikoina, että jäi tänne kauden päätöksen yhteydessä kommentit rustaamatta. Jos nyt vielä jotain..
Veto pääsi siis viime kauden Jymy-peikon kukistamisen jatkoksi juhlimaan tälläkin kaudella mestaruutta, ja mikä parasta, Hiukassa. Nyt tuota Vedon nuorempaa sukupolvea on ajettu ryminällä sisään joukkueeseen ja heillä on jo kosolti kokemusta kovista peleistä & mestaruuksista. Lisäksi heille alkaa iskostumaan voittamisen kulttuuri, jossa violetin värinen joukkue nähdään vastustajana siinä missä kaikki muutkin, ilman ylimääräistä tärräystä. Alkaako henkisen kantin ja voittamisen kulttuurin vaaka kääntymään tulevaisuudessa reilustikin Vedon eduksi versus Jymy, viimeistään kolmen K:n kokonaan poistuttua taka-alalle Jymyn rosterista, näin uskoisin.
Paljon parjaamani Arttu Ruuska ja Olli Heikkala olivat finaaleissa enemmän kuin miehet paikallaan. Arttu toki hieman pienemmässä roolissa, mutta kuitenkin. Loistavasti sai joukkue pelisapluunan parsittua kasaan Haapakosken poissaolosta huolimatta. Vahva osoitus materiaalin laajuudesta hetkellä, kun kaksi Itä-Länsi-tason miestä oli poissa. Heikkala paransi peliään, kuin sika juoksuaan, mitä pidemmälle finaalisarja eteni. Etenkin sisällä hoiteli hienosti aina vaikeaa ykköstilannetta, sekä kentällemenoa, kun Jymyn jo Heikkalaa kokeneemmat kärkimiehet olivat näissä vastaavasti suurissa vaikeuksissa.
Vedolta onnistui sisäpelissä ne kaverit, joilta niitä tehoja vaadittiinkin. Kapteeni Puputin parhaimmat finaalit tähän saakka mailanvarressa, oli häkellyttävän hyvä. Kanalan rooli vaihtotilanteiden purkajana korostui entisestään Haapakosken ollessa pois, mutta vaikean alkukauden jälkeen Kanala sai viritettyä itsensä huippukuntoon finaalipeleihin, loistavaa suorittamista, vaikka kuorma oli kova.
Mikko Haukkala on myös ehdottomasti nostettava esiin. Viime vuonna jo isossa roolissa ratkomassa mestaruutta, lähinnä ulkopelisuoritusten kautta. Tänä vuonna sai enemmän vastuuta myös mailanvarressa ja hoiti hienosti tuon roolin numerolla viisi, vaikka lähes koko kauden oli ollut isolla numerolla ja todella pienellä sisäpeliroolilla. Osoitus vain tuosta Vedon sisäpelimateriaalin laajuudesta, kun siellä on Haukkalan tasoinen pommikone ollut joillain numeroilla 7-8 pitkin kautta.
Ulkopelin priimusmoottorina hääri tietenkin Lassila. Samoin Kanalalta jäätäviä juoksu + kiinniotto + heitto yhdistelmiä. Nämä suoritukset olivat isossa osassa ratkomassa mestaruutta. Hyvänä esimerkkinä viimeisen finaalin avausvuoropari, jossa Kanala & Lassila vuoronperään tylsyttivät Jymyn kotiutusyritykset ajolähtöihin hienoilla suorituksilla.
Poissaolojen lisäksi ramapana alkoi olla pelaavastakin rosterista moni ukko, hyvä että pysyivät kuitenkin sen verran kasassa, että pystyivät pelaamaan. Mäkelällä oli polvessa vammaa ja tämä haittasi lyömistä merkittävästikin. Eipä siis ihme, että sinne kakkosjatkeelle ei paljoa lyöntejä nähty, vaikka Jymy sen puolen Mäkelälle kuviolla aukottikin. Lönnillä oli käsi pahoin puuduksissa, tästä huolimatta jäätäviä ulkopelisuorituksia tärkeisiin paikkoihin. Puputilla reidet teippailtuna kasaan - ei ilmeisesti ollut kovin kaukana, että olisi jopa joutunut jättämään neljännen finaalin väliin.
Sepä tästä, kohti ensi kautta ja kolmatta peräkkäistä mestaruutta! Ilmeisesti Vedon miehistön osalta alkaa sitkeimpienkin sissien osalta olemaan pahimmat juhlimiset juhlittu. Toki ensi viikonloppuna vielä kauden päätösristeily ja parhaimpien palkitsemiset edessä.